Koskettimet ›

Vessajono: Arturia tekee kyllä hardwaresyniakin.
 
Jep. Mulla oli joskus hetken kokeilussa Minibrute 2, mutta en sitten päätynyt ostamaan. Hyväksyin joskus sen, että teen vaan boksissa. Siis synaosaston.

Erillisten synamodulien tai miksei koskettimistolla varustettujen kanssa on toki mukava hetkisen puuhailla. Saman halun olen kokenut myös esim. vintage kelanauhureiden kanssa.
 
Vähän aikaa sitten katselin Reverbistä esim. Rolandin räkkisyntetisaattoreita, kuten JV-sarjaa. Näitä monia on tullut joskus himoittua, katseltua lehdistä, mutta ei ole ollut varaa. Plus ne instrumentit joka on joskus omistanut, kyllästynyt ja myynyt.
 
Nyt on käytössä tietokone ja kymmeniä legendaarisia syntikoita softana, joiden soundia on kuulemma hyvin vaikea erottaa alkuperäisistä. Jopa alkuperäisten epätäydellisyyksiä nykyään mallinnetaan. Esim. GSi:n motto taitaa olla imperfection is a feature tai jotain sinnepäin (esim. Hammondia koskien ).
 
Päämääränä epätäydellisyyden mallintamisessa on päästä niihin tuttuihin hittisoundeihin, jotka vetoavat niitä joskus kuulleisiin.
 
Muuten, eräs legendaarinen syntikka on Korgin DW-8000, josta on olemassa erittäin hyvä ilmainen softaversio FB-7999.

Drawbars:
Muuten, eräs legendaarinen syntikka on Korgin DW-8000, josta on olemassa erittäin hyvä ilmainen softaversio FB-7999.
 
et puhunu paskaa

Niinkuin moni jo aiemmin sanoikin, niin kyllä hw-syntikoiden parhautta on se, että pistää virrat päälle ja 5 sek päästä voi alkaa soittamaan. Monesti itsekin kotiharrastajana käyn fiilistelemään vaikka 5 min ennen sapuskaa parit biisit kiipparilla. Tuossa ajassa saisi läppärin (ainakin omani :-) vasta hikisesti käyntiin. Tietysti, jos on vaikka 10 soitinta, joissa kaikissa keyboardit, niin tilaa tarvitaan :-D

Totta; IK:n soundit toimii hemmetin hyvin. Kuten monet muutkin nykyiset Hammond-plugarit. Tietyin edellytyksin :-)
 
Vanhana jääränä haluaisin kuitenkin huomauttaa KÄYTTÖLIITTYMÄN ratkaisevan osuuden soittofiilikseen (etenkin Hammondeissa); kun istut real dealin ääreen, laitat laitteen päälle ja haistat vanhan puun ja generaattoriöljyn tuoksun saa se soittoon jotain super-extraa aikaan mitä ei plugareilla ikinä voisi saavuttaa.
 
Väittäisin että syna-osastolla ei laitteiden fyysinen olemus ole niin tärkeää kuin Hammond/Leslie-jutuissa (ok: Moog/isot Yamahat etc.). On jäätävä ero soitatko urkusoundia olohuoneen sohvalla pitäen polvella 49-midi-kiipparia vaiko istutko 100+ kg painavan antiikkiesineen äärellä ja äänität audiota livenä tajuten että mikään soittovirhe ei ole korjattavissa midi-ikkunassa.
 
Otsikkoon viitaten voisin väittää että synajutut siirtyy plugareihin mikä on ok mutta muutamat vintage-jutut vaan toimii paremmin 70 rakennettujen laitteiden kanssa.
 
Arvostan vastaväitteitä

Minullakin on ollut monia syntikoita, mutta nyt totean, että hardware-ratkaisu jokaisesta erikseen on aikansa elänyt ratkaisu.
 
Jos hardware ratkaisut on aikansa elänyt ratkaisu, niin minä voin ostaa virtuaalisen hinnalla sinulta painavat ja tilaa vievät hardware versiot pois haitolta ;)

Minulle on vaatimattomassa jokamiehen kotistudiossa kertynyt suurin piirtein kaikki soundit, joilla voisi periaatteessa musisoida.
 
Mieleen tulee joskus soundiähky. Vrt. mustavalkovalokuvauksen siirtyminen värivalokuvaukseen, mikä huomattavasti hankaloitti valokuvauksen taiteellista hallintaa.
 
Ymmärrän sellaisia repliikkejä, jossa painotetaan vanhemman hardwaren mojoa. Kannatan siinä mielessä paluuta musiikin perustekijöihin, rajoitetuilla spekseillä, vaikkapa nuotion ympärillä.

teroyk: Jos hardware ratkaisut on aikansa elänyt ratkaisu, niin minä voin ostaa virtuaalisen hinnalla sinulta painavat ja tilaa vievät hardware versiot pois haitolta ;)
 
Ei niitä ihan virtuaalisoftan hinnalla yleensä myydä. Jos tilanpuute ei ratkaise, niin hardwaressa on soundisoftan lisäksi oma prosessori, ja mahdollisesti myös koskettimisto.
 
Mutta pääasiaan: jos sinulla on hyvä tietokone ja äänikortti, saat nykyään aivan älyttömään alennushintaan kaikki soundit joita voit ikinä tarvita syntetisaattorimaailmassa.

Drawbars: Mieleen tulee joskus soundiähky. Vrt. mustavalkovalokuvauksen siirtyminen värivalokuvaukseen, mikä huomattavasti hankaloitti valokuvauksen taiteellista hallintaa.
 
Tää kieltämättä. Varsinkin kun tulee haalittua softaa tarjoushinnoilla ja ilmaiseksi vaikka sille ei olisi edes välttämättä mitään tarvetta.
 
Mulle tuli kesälle muutama kiipparikeikka ja kun rupesin tossa toissapäivänä plokkailemaan biisejä ja vääntämään soundeja, niin jotenkin tuli kieltämättä vähän sellanen olo, että jos ois ne pari hardwaresynaa, joilla tommosen homman klaarais niin tämä homma sujuis ehkä vähän nopeammin vaikkakaan ei päästäis ihan yhtä lähelle alkuperästä.
 
Toisaalta, se on ehkä osaksi myös ihan vaan mun oma ongelma, kun suhtautuu sound designiin sellasella vakavuudella että johonkin Levottomaan Tuhkimoon pitää puljata kaks tuntia sitä just oikeenlaista mattosoundia.

Padro: Totta; IK:n soundit toimii hemmetin hyvin. Kuten monet muutkin nykyiset Hammond-plugarit. Tietyin edellytyksin :-)
 
Vanhana jääränä haluaisin kuitenkin huomauttaa KÄYTTÖLIITTYMÄN ratkaisevan osuuden soittofiilikseen (etenkin Hammondeissa); kun istut real dealin ääreen, laitat laitteen päälle ja haistat vanhan puun ja generaattoriöljyn tuoksun saa se soittoon jotain super-extraa aikaan mitä ei plugareilla ikinä voisi saavuttaa.
 
Väittäisin että syna-osastolla ei laitteiden fyysinen olemus ole niin tärkeää kuin Hammond/Leslie-jutuissa (ok: Moog/isot Yamahat etc.). On jäätävä ero soitatko urkusoundia olohuoneen sohvalla pitäen polvella 49-midi-kiipparia vaiko istutko 100+ kg painavan antiikkiesineen äärellä ja äänität audiota livenä tajuten että mikään soittovirhe ei ole korjattavissa midi-ikkunassa.
 
Otsikkoon viitaten voisin väittää että synajutut siirtyy plugareihin mikä on ok mutta muutamat vintage-jutut vaan toimii paremmin 70 rakennettujen laitteiden kanssa.
 
Arvostan vastaväitteitä IK:n b3-hammond plugari on kyllä kova

Omat järkeilyt hardiksen käyttämiseen softan sijasta on ihan puhtaasti se että voi nuppeja ja liukuja käyttämällä hoitaa säädöt ja soittamaan pääsee kun vaan painaa napeista virrat päälle eikä tartte ensin käynnistää DAWia (menee hetki), sitten ladata softasyna (taas menee hetki) ja sen preset (taas menee 15s jos yhtään raskaampi) ja sitten vielä reititykset kiippareihin ja vielä Midi Learnilla säätää nupit parametreihin että vois lennosta säätää.
Midikiipparilla moduuleja säätäessä midi CC:t on yleensä suoraan samat joka kerta ja jos tarve useille eri mapeille eri laitteita varten, eri patchiin ja kanavalle CC lähdöt ja voi sitten vaihtaa laitetta napin painalluksella ilman että tarvitsee parikymmentä kertaa klikata aina kun lataa ja vaihtaa softasynaa. Tietty vaatii etukäteen oman säätämisensä. Tietty midissä CC:iden määrä asettaa omat rajoituksensa hardiksen ohjaamiseen mutta toisaalta estää loputtoman nyhjäämisen sataa nuppia hiirellä vetäessä edestakaisin.
 
Sitä paitsi on ne nupit ja liu'ut vaan jotenkin miellyttävämpiä säätämisessä, varsinkin Korgin kosketusnäytöllä klikkaillen patchia vääntäessä jotenkin ankeampaa verrattuna vanhanaikaiseen (imho) selkeämpään nappivalikkohelvettiin. Tiedä sitten olenko vain liian vanhanaikainen tuon suhteen.

MustaKissa: Omat järkeilyt hardiksen käyttämiseen softan sijasta on ihan puhtaasti se että voi nuppeja ja liukuja käyttämällä hoitaa säädöt ja soittamaan pääsee kun vaan painaa napeista virrat päälle eikä tartte ensin käynnistää DAWia (menee hetki), sitten ladata softasyna (taas menee hetki) ja sen preset (taas menee 15s jos yhtään raskaampi) ja sitten vielä reititykset kiippareihin ja vielä Midi Learnilla säätää nupit parametreihin että vois lennosta säätää.
Midikiipparilla moduuleja säätäessä midi CC:t on yleensä suoraan samat joka kerta ja jos tarve useille eri mapeille eri laitteita varten, eri patchiin ja kanavalle CC lähdöt ja voi sitten vaihtaa laitetta napin painalluksella ilman että tarvitsee parikymmentä kertaa klikata aina kun lataa ja vaihtaa softasynaa. Tietty vaatii etukäteen oman säätämisensä. Tietty midissä CC:iden määrä asettaa omat rajoituksensa hardiksen ohjaamiseen mutta toisaalta estää loputtoman nyhjäämisen sataa nuppia hiirellä vetäessä edestakaisin.
 
Sitä paitsi on ne nupit ja liu'ut vaan jotenkin miellyttävämpiä säätämisessä, varsinkin Korgin kosketusnäytöllä klikkaillen patchia vääntäessä jotenkin ankeampaa verrattuna vanhanaikaiseen (imho) selkeämpään nappivalikkohelvettiin. Tiedä sitten olenko vain liian vanhanaikainen tuon suhteen.
 
Tai sitten vaan tekee omia templateja DAWSSA, jolloin kaikki mahdolliset skenaariot ovat yhden klikkauksen päässä.

onre: Kaikkein eniten kaikkea säästyy kun kuuntelee valmista musiikkia sen sijaan että yrittäisi tehdä itse. Ei siitä kuitenkaan mitään tule.
 
Ketjun ainut järkevä viesti.

onre: Kaikkein eniten kaikkea säästyy kun kuuntelee valmista musiikkia sen sijaan että yrittäisi tehdä itse. Ei siitä kuitenkaan mitään tule.
 
Tuli mieleen vitsi, kun optimisti ja pessimisti kohtasivat. Pessimisti sanoi, että tänään on kaikki mennyt niin pieleen ettei enempää pieleen voi enää mennä. Optimisti vastasi että "Voipa"

Kaikkien järkiperustelujen jälkeen, miksi erilliset moduulit ovat kerta kaikkiaan hintatehottomia verrattuna softamallinnuksiin, tuli kuitenkin ostettua Rolandin 90-luvun suosittu laite Super JV-1080.
 
Kun sen valoja katselee, nappeja painelee ja soittelee yksinkertaisella midiyhteydellä, tuntuu kuin omistaisi jotain kouriintuntuvampaa verrattuna jossain tietokoneen uumenissa piilossa olevaan softaan.
 
Tämä on tietenkin suloista kuvitelmaa. Tiedostan toki, että JV on myös tietokone. Yhden tempun.