Bassot ›

Aiheesta voi olla ziljoona kirjoitusta täälläkin, mutta kehitys kehittyy niin aloitetaan nyt taas uusi ketju..
 
Juuh elikkäs, taas kerran pähkäilen pitäiskö oma putkinuppi+kaappi myydä ja siirtyä kerralla vahvistinmallinnusten ihmeelliseen maailmaan. Jos olisin kitaristi, niin olisin varmaan jo Helix/Axe-FX/tms. hypyn jo tehnyt, MUTTA basistina niitä hyviä soundeja ei tarvi montaa olla. Ehkä yksi/kaksi + efektit kun tarvii.
 
Lempparisoundi lähtee Orangen putkinupista, uusista putkista ja pedaaliarsenaalikin alkaa olla aika pitkälle se mistä pitää vuosi(kymmenien) kierrätyksen jälkeen. Eli ehdottomasti enemmän putkiruttua ja reunasäröä kuin modernia metallimeininkiä. Mutta en kyllä mallintavienkaan päälle sylje. Ei se lahkeiden lepatuskaan 4x10 edessä ihan välttämätöntä ole (vaikka siitä pidänkin).
 
Eli mallintavien plussat (oma käsitys):
 
+soundi aina sitä mitä pitää lavalla ja studiossa
+roudaus olematonta
+soundivaihtoehtoja riittää ja tviikattavaa maailman tappiin asti
+omien bassokamojen hinnalla saisi kevyesti hommattua Helixin tai vaikka Quad Cortexin
+kitarahommatkin hoituisi samoilla kamoilla (no kotisoitteluun onkin jo Sparkia sun muuta)
 
Nykymeininkiä taas puoltaa (itsellä):
 
+putkikamojen mojo
+yksi soundi, mutta tykkään siitä kovasti
+Orange vaan näyttää paremmalta lavalla kuin se Helix lattialla
+Oma Tech21 Oxford -preamp pedaali riittänee suoraan linjaan -hommiin ja äänittelyynkin semi-jees, en ole osannut hirveästi kaivata parempaa
 
Onkos jotain muuta plussia/miinuksia? Loppupeleissä omista mieltymyksistä kiinni, mutta nyt vähän fifty-sixty mitä tässä hommaisi. Mikä mallintava olisi paras tällaiseen semi-pro -käyttöön? Quad Cortex varmaan liikaa, mutta esim. Helix LT tai Stomp?

Edit:
 
Ehkä joku Darkglassin Vintage Deluxe tms. pedaalilaudassa toimisi hyvin myös suoraan linjaan keikoilla, en heti keksi mitä uutta tuollainen hevimpi mallintava toisi bassohommissa (kun muu pedaali/efektiosasto löytyy jo)...

Bugsy Boy: Edit:
 
Ehkä joku Darkglassin Vintage Deluxe tms. pedaalilaudassa toimisi hyvin myös suoraan linjaan keikoilla, en heti keksi mitä uutta tuollainen hevimpi mallintava toisi bassohommissa (kun muu pedaali/efektiosasto löytyy jo)...
 
Ääni tälle ratkaisulle. Saisit orangepinon pidettyä mutta tarvittaessa keikka hoituisi pelkällä pedaalilaudalla.

Niinpä. Itse asiassa pelkällä laudalla on joitakin keikkoja vedettykin, kun on tuo Oxford laudassa. Siitä lähtee vaan se yksi soundi (ja alapäätä vois olla enemmän), mutta Darkglass voisi parantaa tuotakin puolta.

Jos nykyinen pedaalilauta miellyttää niin yks vaihtoehto vois olla että laittaa Two Notes Torpedon sinne jatkeeksi. Se kun on nimenomaan vahvistin- ja kaappimallinnuspurkki niin ei tartte turhaan maksaa jostain viidestäsadasta eri stereodilsasta, joita ei ikinä käytä mihinkään.

Kiitti infosta, tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta!
 
Vessajono: Jos nykyinen pedaalilauta miellyttää niin yks vaihtoehto vois olla että laittaa Two Notes Torpedon sinne jatkeeksi. Se kun on nimenomaan vahvistin- ja kaappimallinnuspurkki niin ei tartte turhaan maksaa jostain viidestäsadasta eri stereodilsasta, joita ei ikinä käytä mihinkään.

Itse olen joogailllut tämän aiheen parissa pitkään. Jos rahaa olisi käytössä harrastukseen yllin kyllin, bändille kunnon backline tarpeen ja voimia myös ikääntyessä käsivarsissa, niin pitäisi varmasti putkikamat ja hommaisin digihimmelit ja varmaan helikopterinkin takapihalle. Mutta...
 
Iän karttuessa keveys ja helppous on alkanut miellyttämään entistä enemmän ja siksi aihe on tapetilla enemmän kuin koskaan. Tässä muutamia kysymyksiä ja ajatuksia joita olen itse miettinyt:
 
Jos ostan digihimmelin, niin se vaatii oman mindsetin. Minulle (analogisuuden ja erillispedaalien tykkääjälle) ono suuri kysymys (ja kynnys?) hoitaa saundin rakentaminen ja etenkin lennossa säätäminen valikoilla ja tietokoneilla. Vaatii aikaa, vaivaa ja testausta, mutta palkitsee todennäköisesti lopussa. Siksi oma digihimmeli on vielä ostamatta, mutta liipasinherkkyyttä on kyllä kovin.
 
Miten hoidan monitoroinnin jos omaa backlinea?
Käyttääkö muut bändissä backlinea vai korvamonitorointia?
Riittääkö PA puskemaan bassoa riittävällä tasolla? Millaiset areenat ja FOH? Onko miksaajaa vai keikat pizzerian nurkassa minimi setupilla?
 
Miksaaja varmasti kiittää, jos stagella ei backlinea. Saundikuva ja -taajuudet helpommin hallittavissa kun lavalta ei tuuttaa niin paljoa vuotoa että pitää alkaa ajamaan bassoa alas FOHista. Miksaaja toki arvitsee myös hyvät laadukkaat signaalit lavalta.
 
Soittajan oma kokemus ja fiilis aidosta bassosta katoaa aika paljon jos käytössä korvamonnarit tai pa kulmamonnari. Fyysinen lepatus jää pois. Tätä puutosta korjaamaan on keksitty kaikenlaista, mm. BackBeat ja erilaisia värisevia alustoja kuten Eichillä.
 
Ei digihimmeli tarkoita, että sen kaikkia ominaisuuksia pitää käyttää. Yksikin hyvä ja tarkoitukseen sopiva vahvistin- & kaappisimulaatio riittää.
Digihimmeleissä on monipuoliset ja rahaa säästävät monet lisätoiminnot samassa himmelissä jos vaikka tulee ajatuksia kokeilla toisen firman tuotteita, justeerata omaa saundia, kokeilla erilaista kaappia tai vaikka kallista kompressoria. Kaikki samassa himmelissä jo valmiina.
 
Mikään ei estä käyttämästä digihimmeliä olemassa olevan setupin kanssa - päinvastoin. Tästä hybridistä saa jo paljon irti. Voit halutessasi tuupata FOHiin mitä haluat ja backline kuulostaa aina tutulta. Pikkukeikoille voi backlinen vaikka unohtaa.
 
Backline tuhoaa aina mukavasti / ilkeästi kokonaissaundin hallintaa FOHista, mutta tuo soittajalle kivaa preesenssiä itse lavalle. Välittyykö sama saundi FOHiin? Todnäk ei ellei mikitetä ja hanskata taidolla. Digihimmeli taas tuo vakautta ja sen hallittavuus miksaajalla parempi?
 
Mikään ei estä myöskään käyttämästä omia pedaaleita kaikissa setupeissa. Sen sijaa testaisin huolella ennen ostopäätöstä aiemmin mainitut Darkglassit. Orangemiehenä eivät ehkä kuitenkaan sun juttu. Itse olen ostanut melkoisen määrän Darkglasseja eikä yhtään ole jäänyt pysyvästi taloon. Mutta that's me.
 
Asiasta kalanviljelyyn, yksi ehdottomasti testaamisen arvoinen laite on Orangen Bass Butler. Siitä saat sekä Orangen saundia, kaiutinsimulaatiota, kaksikanavaisuutta, säröä, kompressointi ja EQ'ta yhdestä purkista. Tuttu saundi, voi vetää suoraan pöytään SEKÄ backlineen jos sitä haluaa käyttää. Ilman backlineakin pelittää kuin junan vessa kunhan monitorointia on järkätty.
 
No joo, aiheesta voisi jatkaa vaikka kuinka paljon eikä yhtä ainutta oikeaa ratkaisua ole.

Jes, hyvää pohdintaa. Tämähän ei tosiaan ole joko-tai, vaan välissä on miljoona muuttujaa ja harmaan sävyjä. Preamp-spedusta linjaan + korvamonitorit on kyllä testattu, ja vaikka soundimaailman selkeys oli ihan eri levelillä, jäi kyllä iso osa fiiliksestä matkan varrelle. Veikkaan että olisi tullut liikuttua lavallakin enemmän normi-backlinen kanssa, in-eareilla fiilis oli kuin olisi kuunnellut jotain Sonyn Discmania lavalla. Mutta varmaan tottumiskysymys, isot pojat ja tytöthän vetelee kuitenkin napit korvissa ja varsinkin jossain metallihommissa saa oikeasti selvääkin mitä soittaa.
 
Vähän samat fibat Darkglasseista. Laadukkaanoloisia kamppeita, mutta joku vaaran tuntu (heh) niistä soundeista jää puuttumaan. Useampikin käynyt laudassa, mutta yhdestäkään ei ole tullut sellaista "mahtavaa" fiilistä kuin esim. nykyisestä EHQ:n Westwood-kopiosta tai esim. Musketin fuzzista. Esim. Vintage Microtubes jäi jotenkin pliisuksi. Vieläkin löytyy Darkglassin Duality laudasta, ja sillä saa kyllä monipuolistakin fuzzahtelua tarkasti säädettyä, mutta välillä kiinnostaisi se Massey Ferguson -pörinä sen viritetyn Audi-soundin sijaan.
 
Bass Butleria olen katsellut, mutta soundimaailman puolestahan se ei taida ihan Orangea olla brändistä huolimatta, muistaakseni alakerta SVT-tyyppistä ja yläkerta bi-amp tyyliin joku pleksi-Marsun soundi tai jotain. Varmaan ihan jees silti, eipä siinä.

Tuon tähän sellaisen näkökulman, joka kolahti päähän 1990-luvulla. Tapasin nimittäin ohimennen Takku Kotilaisen. Kysyin hänen kalustostaan jotain ja hänellä oli jo silloin hieno valikoima muun muassa vanhoja kosketinsoittimia. Hänen vastauksensa meni jotenkin niin, että hän opettelee edelleen niitä, kun ne istuvat käteen. Tajusin - ainakin alitajuisesti - hänen taitonsa, kun yksi bassomaikka sanoi Takun taikovan vaikka mitä saundeja niistä historiallisista värkeistä.
 
Kun siis löytyy käteen sopivat värkit, joista irtoaa halutut saundit, on juuri saundin näkökulmasta aivan sama, millä ne toteuttaa. Monet teknologiat ovat usein toispuoleisesti hyviä: digitaaliefekti voittaa analogisen bossin määrättömillä mahdollisuuksillaan, kun super overdriven yksinkertainen kolmen potikan käyttöliittymä puskee vauhdilla saundeja kuuluville,vaikka kesken soittamisen.

Bugsy Boy: , mutta välillä kiinnostaisi se Massey Ferguson -pörinä sen viritetyn Audi-soundin sijaan.
 
Hienosti puettu asia sanoiksi.

Kiitos :). Välillä nuo lo-fi -sounditkin toimii ja kiva yllättyä (positiivisesti) vs. se että viilataan kaikki soundit nanometrin tarkkuudella kohdilleen.
 
Oma fiilis basistina on, että mukavampi soitella kun on itse tyytyväinen (lava)soundiin. Studiohommissa voi ja kannattaa kokeilla enemmänkin ja tehdä bassolinjat vaikka Moogilla jos biisi sitä tarvii (tai vaikka vaan vaihtelun vuoksi). Keikalla se yleisö nyt ei kuitenkaan erota niitä basson finessejä miksistä anyway, hyvä jos erottavat basson sieltä (riippuen musatyylistä tietenkin).
 
Eli my five cents:
-bassosoundista pitää saada kiksejä ennen kaikkea itselleen livehommissa (paitsi tietenkin niissä pizzeriannurkkahommissa ilman äänimiestä)
-studiossa biisin ehdoilla ja vaikka basso kokonaan veke jos homma ei sitä vaadi
-joku kiva preamp kannattaa arsenaalissa olla, jotta voi (ajoittain) välttää isommat roudaukset ja soitella suoraan linjaan
-lepatus lavalla on kiva rouheammassa musassa, mutta ei välttämätöntä. Kevyemmässä kamassa menisin melkein mieluummin ilman backlinea

Minusta sinulla on jo kaikki mitä tarvitaan, kerta Tech21 Oxford kelpaa saundin puolesta linjaan. Olen sitä mieltä että monesti livekäyttöön yksinkertainen on kaunista ja toimivaa. Vaikka kaiutinsimulaatiot ovat mukava lisä niin yleensä kuitenkin tarvitaan se simuloimaton linjasaundi (ei tarvitse olla kuitenkaan koskematon DI saundi) jota sitten maustetaan simulaatiolla vähän kuten kaapin mikitykselläkin usein tehdään.
 
Ehdotan että käytät nykyistä lautaasi suoraan linjaan, ja jos jotain simulaatioita tarvitset niin kaapisimu jollain edullisella pedaalilla kuten Mooer Radialilla toiselle raidalle. Itsekin näin testailin mutta tulin lopputulokseen että pelkkä etuaste riittää ilman simuja, sillä saudia hienosäätämällä ja yläpäitä leikkaamalla siitä sai riittävän lähelle samanlaisen, ja pärjää yhdellä raidalla (huom pelkkä kaappisimuraita ei yleensä riitä yksinään). Jos haluan lisää autenttisuutta keikalla voin mikittää kaapin, koska backline aina kuitenkin mukana (en pysty vetää korvamontuilla kun korviin sattuu jo hiljaisilla volumeilla).

Mulle bassoputkihommisssa on vain jotain sellaista mystistä ettei sitä saa millään muulla. Ja mulla on laudassa Darkglassia myös, jota ajan Ampegiin. Nuppeja voi säätää aika huoletta ja se perussoundi on aina läsnä. Nyt kun meni Ampeg risaksi, käytän Warwickin hybridinuppia ja se soundi on ihan eri eikä se vaan toimi heti: Nuppeja on liikaa, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja soundi on joko liian muhju tai liian terävä. Lisäksi tuon Darkglassin kanssa saa olla todella tarkkana nyt, kun ihan pienikin potikan säätö vaikuttaa paljon. Kuvittelen, että kyseessä on se, että tuo nuppi on sikäli hi-fi, että se toistaa sille annetun signaalin taajuuskaistaltaan suoraan ja nupin eq on todella laaja. Ihan takuuvarmasti sieltä saisi kaivettua sen saman soundin, kun käyttäisi A+B-vertailua ja säätäisi pitkään potikoita.
 
Toisaalta fiksumpaa voisi olla ajaa suoraan Warwickin päätteeseen ja hoitaa kaikki eq Darkglassin kautta.
 
Itselläni on ollut todella harvassa ne keikat, jossa basson voisi vetää vain DI:n kautta ja lavalla kuulisi monitoreista itsensä.

...ja on sitä tullut vedettyä keikkoja niinkin huonolla lavasoundilla, että huomasi puolentoista biisin jälkeen että viritin päällä/mitään ei kuulu :D
 
Jos kuulee itseään selkeästi lavalla, on se jo puoli voittoa.

Bugsy Boy: Jos kuulee itseään selkeästi lavalla, on se jo puoli voittoa.
 
Just tämän takia mä vedänkin Podin ja in-earien kanssa. Toki rantiksen kanssa ois varmasti tuhat kertaa munakkaampi fiilis mutta oon lähestynyt asiaa vähän siitä näkökulmasta, että mä olen siellä lavalla töissä enkä fiilistelemässä. Ja kun työkalut on tilanteeseen sopivat ja olosuhteet kohdillaan, niin sillonhan ne työt sujuu.

Nyt löytyi mielenkiintoinen spedu, oma nuppi pedaalimuodossa! DI:n tarvisi sitten lisäksi, mutta muuten voisi olla soundin puolesta aika lähellä: https://www.mastereffectspedals.com/super-two-hundred

Löysin itse nämä pedaalit myös ihan vastikään ja kuumottelee. Oi jospa niissä olisi DI ja kirsikkana kakun päällä vielä vaikka kuulokevahvistin. Tuohon perään kaiutinsimupedaali (noilla mainituilla lisätoiveilla ryyditettynä), niin siinä olisi lean and mean rig valmiina.
 
Toki aletaan jo lähestymään hintalapussa tätä: https://origineffects.com/product/bassrig-super-vintage/
 
Bugsy Boy: Nyt löytyi mielenkiintoinen spedu, oma nuppi pedaalimuodossa! DI:n tarvisi sitten lisäksi, mutta muuten voisi olla soundin puolesta aika lähellä: https://www.mastereffectspedals.com/super-two-hundred

Ei oikein löytynyt tietoa onko noissa Master Effectsin speduissa DI? Ainakin niissä ei-Orange -malleissa näyttäisi forumin perusteella olevan balansoitu TRS -lähtö, eli eikös toi oo jo linjatasoista jos oikein ymmärsin? Kaiutinsimua ei ainakaan taida olla. Ilmeisesti tekevät myös custom-pedaaleita, eli voisi hyvinkin saada ainakin DI:n lisättyä. Lähetyskulut ja tullit Kanadasta ei ihan älyttömästi houkuttele, tulee melkeen tuplahinta pedaalille. Mietin myös tuota based on vintage AD200, eli tuskin tuo nykyinen AD200B MK3 kyseessä mutta eiköhän aika samalla ballparkilla.

Tuossa Super Three Hundredissa eli Ampegia mallintavassa pedaalissa, jota itse tutkailin, on balansoitu TRS lähtö. Sillä hoituu DIn virka pöytään mutta Two Hondredissa sitä ei tainnut olla.
Kyllähän noissa hinta tietysti tulleineen ja alveineen kipuaa aika korkealle. Tosin niitä voi löytää myös Reverbistä käytettynä. Vaatii kyllä aikamoista tuuria. Silti kaikesta huolimatta houkuttelevia, sillä itseä ei modernit multiefektit innosta. sillä tykkään vääntää potikoita ja nähdä kerralla miten mikäkin on säädetty ilman mitään valikoita.
 
Bugsy Boy: Ei oikein löytynyt tietoa onko noissa Master Effectsin speduissa DI? Ainakin niissä ei-Orange -malleissa näyttäisi forumin perusteella olevan balansoitu TRS -lähtö, eli eikös toi oo jo linjatasoista jos oikein ymmärsin? Kaiutinsimua ei ainakaan taida olla. Ilmeisesti tekevät myös custom-pedaaleita, eli voisi hyvinkin saada ainakin DI:n lisättyä. Lähetyskulut ja tullit Kanadasta ei ihan älyttömästi houkuttele, tulee melkeen tuplahinta pedaalille. Mietin myös tuota based on vintage AD200, eli tuskin tuo nykyinen AD200B MK3 kyseessä mutta eiköhän aika samalla ballparkilla.