Pyh! Määrittele grindcore, powercore, emocore, jazzcore ja freecore.
:-)
Kuten kaikkien klassikkobiisien isä ja äiti Willie Dixon vanhana miehenä ensimmäisellä soololevyllään sanoi: "They called it Boogie-Woogie, they called it Rock'n'Roll, what happened to my Blues?"
Ja Muddy Waters sanoi sittemmin: The blues had a baby and they called it rock'n'roll.
Vakavasti puhuen, leyy-arvostelun on hyvä olla mielipiteen lisäksi myös sen verran informatiivinen, että lukijalle jää jonkinlainen kuva siitä, millaista musiikkia levy sisältää. Tämä tosin vaatii yleensä jonkinmoista lokerointia, mikä ei ole kovin hyvä asia. Rumpalia etsitään psykeedeelis & new wave-vaikutteiseen rockbändiin Helsinkiin. Laitapa pikaviesti, niin kuulet lisää. |
Arvostelut ovat siinä mielessä hyviä, että saa vähän tietoa jostain itselle tuntemattomasta bändistä/levystä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että arvio on sen kirjoittajan näkemys asiasta eikä niihin kannata 100% luottaa. "I Believe that people who are going to commit crimes should not have guns" -- George W. Bush |
Luen kaikki arvostelut joiden otsikko vaikuttaa vähänkään kiinnostavalta. Näin saa perustiedot ja ostettuani hyvä levyn ja luettuani hyvän arvostelun se vahvistaa käsityksiäni levyn hyvistä puolista ja tekee miele kuunnella lisää.
Lainaus: Haluaako joku oikeasti lukea lehdestä jotain sellaista kuin "Tämä on pääosin 4/4-tahtilajissa kulkevaa, keskiraskasta rockia. Sanoitukset kertovat sukupuoliyhteyteen pääsemisestä. Kitaristeja on kaksi. Kappaleita on kolmetoista.
Minusta kyllä, jos noissa on jotain erityistä. Heti alussa kuuluisi mielestäni mainita genre antaen kuvaa esim. vähän tuntemattomammasta yhtyeestä. Ja jos sanoituksissa on jotain erityistä (en tarkoita yllämainittuja), mutta jos lyriikat kertovat nunnapornosta on se hyvä mainita jo levyn myynnin kannalta. Ja soittimista sen verran että jos ne eivät ole aivan peruksia niin ne voidaan mainita että lukija saisi paremman kuvan musiikista. Kuten se että Barathrumilla on 4 bassoa |
Feggy
Milkop
severia
päänahka