Kitarat: kitarakamat ›

jkiva: Jeps! Vapaa maailma, jokainen saa ostaa ja käyttää ihan mitä tykkää. Itse olen vähän tuota Walter Troutin koulukuntaa, luonnollisen kuluminen on jees, tehdastekoinen... no feikkiä.
 
Sitä en ainakaan ymmärrä, että niiden relikoitujen hinnat on niin korkeita feikkaamattomiin nähden. Että luonnollinen pieni kuluminen yleensä laskee hintaa, mutta jos se on keinotekoista ja enemmän, niin se nostaa hintaa. Missä kohtaa se kääntyy arvoa alentavasta arvoa nostavaksi?
 
Eli juu, varsinaiseen kysymykseen... voisin ostaa relikoidun kitaran, jos se olisi hyvä eikä maksaisi maltaita. En sitä säiky, mutta relikointi itsessään ei ole myöskään syy ostaa jotain kitaraa.
 
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin tosi useinhan se pintakäsittely on feikkiä. Runkoa värjätään tummaksi, otelautaan värjätään mustaksi, puun epätasaisuutta täytellään ja pintaa kiillotetaan. Aika harva kitara on ainoalla aidolla pinnalla eli käsittelemättömällä puupinnalla.
 
Itse ole ostanut kitarani lähes poikkeuksetta käytettyinä. Hinta on mielestäni kohtuullinen relikoinnista riippumatta. Liekö hinnoissa mitään eroa.

phiit: En osta relikoituja koska en osta valmiiksi rikkinäisiä farkkujakaan
 
Etkö ole koskaan ostanut farkkuja, joista väriä olisi relikoitu vaaleammaksi?

phiit: En osta relikoituja koska en osta valmiiksi rikkinäisiä farkkujakaan
 
Mut eihän relikointi tarkoita että se olisi rikki vai? Tai ei mulla ainakaan noi soittimet oo, hyvin ne soi.

Tuli farkuista mieleen, että suuressa maailmassa jotkuhan saa vissiin palkkaakin siitä, että relikoivat vaatteita luonnollisesti käytössään. Sit niitä myydään tavallista kalliimmalla rikkaille.
 
Pitäiskö tehdä diili jonkun kitaravalmistajan kanssa, että voin soitella uusilla kitaroillaan pari vuotta sopivaa korvausta vastaan.

Arkka: Tuli farkuista mieleen, että suuressa maailmassa jotkuhan saa vissiin palkkaakin siitä, että relikoivat vaatteita luonnollisesti käytössään. Sit niitä myydään tavallista kalliimmalla rikkaille.
 
Vähän offtopiciksi menee, mutta olen kuullut että tällaista tapahtuu Suomessakin. Yleensä kuitenkin farkkujen sijasta alushousujen kohdalla, ja suureen maailmaan erona on että ostajat eivät ole edes rikkaita vaan enemmänkin sellaisia pudokkaita.

Ostaiskohan joku mun bokserit.
On nimittäin relikkii.
Suorastaan post-apokalyptiset.

empires: Musta relikoinnilla haetaan soittotuntumaa ja fiilistä ja siitähän soitossa on kysymys, eihän sitä resonointiakaan tunne kuin soittaja, mutta se saa fiilikseen ja se on se juttu. Kyllä se puulle kulunut lankku kyynärvartta vasten tuntuu paremmalta kuin liukas hikinen lakka samoin kuin puu kämmenläskissä. Näin minusta, mut mielipiteet on persereikiä vaan..
 
Joo ite en tykkää varsinkaan kaulassa sellasesta uuden soittimen tunnusta ja muutenkin sellanen ylimuovinen fiilis ei oo mieleen. Ostan ton takia ite nitrolakattuja soittimia ja muutenkin suosin mielummin käytettyjä uusien oston sijasta. Toi on vähänku kengät, sellaset vähän kävellyt on paremmat kun ihan uudet :D
 
Kengät kuitenkin ainakin vielä tulee ostettua uutena, kuten myös noi aiemmin mainitut alushousut.

No jos mä nyt sitten märehdin tätä relikointijuttua hieman.
 
Ensinnäkään mua EVVK relikointi ulkonäön tai synteettisen mojon takia, mutta kuten jo yllä sanoin, tossa mun mexi-Deluxessa on helvetin hyvä kaulatuntuma ja soitettavuus feikkikulahtaneisuuden, radiuksen ja jumbonauhojen takia. Vehje on nopeampi soittaa jopa kuin tuo mun -74 Lepa ja se on 25.5" skaalalla aika hyvin! Mutta en sitten tiedä kuinka kauhean merkityksellistä tuokaan kuitenkaan on, koska myös tuo mun -76 Tele Custom on sekin helvetin hyvä soittaa tuhteine ja paksusti muovilakattuine kauloineen, tosin aika eri tavalla - ja jos puhtaasti maksimisoittonopeutta arvioidaan, niin mexi vetää tietenkin pitemmän korren. Mutta johtuuko kuitenkaan relikoinnista vaiko vain radiuksesta ja nauhoista, koska paksukaan polylakka ei ole mua viime vuosina häirinnyt yhtään, kun en yleensä kämmenpohjista hikoa? Kas siinäpä se kysymys.
 
Eli mikähän tässäkin nyt on taas mitäkin oikeasti? Hmmm...

msalama: tossa mun mexi-Deluxessa on helvetin hyvä kaulatuntuma ja soitettavuus feikkikulahtaneisuuden, radiuksen ja jumbonauhojen takia. Vehje on nopeampi soittaa jopa kuin tuo mun -74 Lepa
 
Ibanez on nopein kitara, kannattaa vaihtaa sellaiseen jos vauhti kiinnostaa.

Krice: Ibanez on nopein kitara, kannattaa vaihtaa sellaiseen jos vauhti kiinnostaa.
 
Ehhehe...
 
Jos kitara on keikkabussin kamaosastossa niin sen max nopeus on 100km/t ellei mennä Sprintterilla jossa ei ole rajoitinta, nehän kulkee reilusti yli tuon. Tietty jollain henkilöautolla päästään jopa yli 250 km/t vauhteihin. Jos kitaran nopeutta mitataan näin niin hän jolla on nopein auto hänellä on myös nopein kitara, aivan sama mitä lavassa lukee, satasen HB on yhtä nopea kuin 6000 €:n G-customi tai joku Steve Vai signature Ibanez.

Larrivee on nopein:
 
https://youtu.be/EoMCrkdee8s
 
https://youtu.be/KaOC9danxNo

msalama: Vehje on nopeampi soittaa jopa kuin tuo mun -74 Lepa ja se on 25.5" skaalalla aika hyvin! Mutta en sitten tiedä kuinka kauhean merkityksellistä tuokaan kuitenkaan on, koska myös tuo mun -76 Tele Custom on sekin helvetin hyvä soittaa tuhteine ja paksusti muovilakattuine kauloineen, tosin aika eri tavalla - ja jos puhtaasti maksimisoittonopeutta arvioidaan, niin mexi vetää tietenkin pitemmän korren.
 
https://www.nopeustesti.com/

No ootte te ironiaevoluution huippukohdassa, ei voi muuta sanoa. Mutta Ibanezithan näyttää paskoilta, ei kai semmoseen nyt vaihtaa voi?

Ei tulisi mieleenikään ostaa, sillä tekovanhat kitarat aiheuttivat huvittavuutta jo silloin kun niistä ensi kertaa kuulin.
 
No nyt on nuorempaa poikaa jotka perustelevat omaa, varsin synniltä kuulostavaa, tekovanhaa kitaraa jo jopa soittoteknisillä asioilla, kun oikeasti huomasivat olevan hupsuja ostamalla "kovan ja karskin näköisen reissumiehen "lankun", joka on tosiasiassa vanhaksi rapsuteltu, ei seetana!
 
Niin ja en myöskään ole ostanut relikoituja vaatteita. Joka muuten ei ole sama asia kuin vanhan näköiseksi rapsutettu kitara.

msalama: No ootte te ironiaevoluution huippukohdassa, ei voi muuta sanoa. Mutta Ibanezithan näyttää paskoilta, ei kai semmoseen nyt vaihtaa voi?
 
Yksi hupaisimmista kitaroihin liittyvistä asioista on "nopea kaula" osasto mikä noihin Iboihin usein liitetään etenkin kun tilupetterit keskustelevat kitaroista, mitä se oikeasti tarkoittaa? Miten vtussa kaula voi olla nopea? Mihin se on menossa? Jos on hitaat sormet ja järjenjuoksu niin tekeekö nopea kaula ne nopeammiksi?
 
Onko kenties niin että action on liki nolla ja soitetaan vain sellasilla soundeilla että kitara soi itekseen vaikka kolme päivää ja/vai onko tatsi sitä luokkaa kuin kipeetä p..ua hivelisi? Siihen sitten vielä relikointi ja itsemarinointi erilaisilla opiaateilla niin jo ollaan nopeita, täh? Ibanezin kantokahvamalli on kyllä hirveä tuotos kaikin puolin ja vaikka Steve Vai on eittämättä loistava muusikko ja mukavasti jutusteleva joviaali kaveri niin soundit on välillä aivan hirveetä sirkkeliä, johtuuko sitten juurikin tuosta kitaramallista vai Vai mistä.
 
No meni vähän aiheen ohi mutta en mä tätä kyllä aloittanut, itse aiheesta olen edellen samaa mieltä eli relikoidut kitarat eivät ole mun juttu, sinänsä kiinostaa mistä tuo on ylipäätään lähtenyt kaupallisessa mielessä? Onko joku SRV tai Rory Gallagher strato tai mitä noita nyt on kuuluisimpia ns luomusti kulahtaneita ritsoja olleet innoittajana? Kai tästä joku fakta on olemassa, kertokaa tyhmälle.
 
EDIt KVG https://guitar.com/guides/essential-guide/relic-guitars-untold-story/

"nopea kaula"
 
Nopea kaula on nopea soittaa korkeammallakin actionilla, eli jos jätetään nää musonetin harrastelijamaiset hapuilut kohti ivallisuutta tästä pois, niin sitä se tarkottaa. Ja ei, kyllä siinä pitää olla nopeet näpit ja pää kanssa, eli harjoittelu auttaa.
 
Mutta kyllähän sä tietenkin kaiken tän jo oikeasti ymmärsit ja tiesit.

Nöyryyttä pojjat, nöyryyttä.

msalama: Nopea kaula on nopea soittaa korkeammallakin actionilla, eli jos jätetään nää musonetin harrastelijamaiset hapuilut kohti ivallisuutta tästä pois, niin sitä se tarkottaa. Ja ei, kyllä siinä pitää olla nopeet näpit ja pää kanssa, eli harjoittelu auttaa.
 
Mutta kyllähän sä tietenkin kaiken tän jo oikeasti ymmärsit ja tiesit.
 
Tässähän tulee kyseseen kaiken maailman reliefit sun muut henk.koht mieltymykset ns. actionin suhteen, jotka vähän harrastelijamaisesti tuppaa tässä speeding keskustelussa unohtumaan. Ei ole mitään kiveen hakattua nopeeta kaulaa tai hidasta kaulaa. On vain nopeeesti soittavia tai hitaasti soittavia soittajia ja molemmista löytyy aika lailla makeeta kamaa ja vetelyä monenlaisilla kauloilla - niin paksuilla kuin ohuilla, relicoiduilla ja uutuuttaan kiiltävillä, ruusupuu- ja vaahteraotelautaisilla - kun on makiasti soittava osaava heebo kyseessä. Korkeempi action ja isompi reliefi soundaa munsta paremmalta, kuin ihan suoralla kaulalla aseteltu matala actioni ja sitten on vielä kielten paksuus, silläkin on oma vaikutuksensa näihin judansseihin.

WanhaWetäjä: Ibanezin kantokahvamalli on kyllä hirveä tuotos kaikin puolin ja vaikka Steve Vai on eittämättä loistava muusikko ja mukavasti jutusteleva joviaali kaveri niin soundit on välillä aivan hirveetä sirkkeliä, johtuuko sitten juurikin tuosta kitaramallista vai Vai mistä.
 
No meni vähän aiheen ohi mutta en mä tätä kyllä aloittanut, itse aiheesta olen edellen samaa mieltä eli relikoidut kitarat eivät ole mun juttu, sinänsä kiinostaa mistä tuo on ylipäätään lähtenyt kaupallisessa mielessä? Onko joku SRV tai Rory Gallagher strato tai mitä noita nyt on kuuluisimpia ns luomusti kulahtaneita ritsoja olleet innoittajana?
 
Steve Vai on taitava soittaja, mutta itsekään en aina oikein tykkää ukon soundeista. En ymmärrä äijän fetissiä repiä säröt Bossin purkeista ja vielä ylikaiuttaa niitä Bossin delay-pedaaleilla. Kantokahva ei kait vaikuta soundiin, kun kolo on niin kaukana kielistä. Täytyy myöntää, että silti visuualisuuden lisäksi valitsin varmuuden vuoksi RG-mallin.
 
On noita relikoituja kitaroita ollut jo vuosikymmeniä. Kait se liittyy osittain rokin estetiikkaan. Kunnon rokkarin pitää olla sellainen katuojasta tukkapystyssä noussut hälläväliä-tyyppi, jonka farkut on revenneet ja kitara puoliksi maatunut.