Etno, proge, latin ›

En ole ennen uskaltanut tätä sanoa mutta...
Kerran kuuntelin Fairyportin ja se kuulostin jotenkin hirveän teennäiselle pakko-progelle.
 
Nyt minut lynkataan. Voisi tietysti joskus toistenkin koittaa sen kuunnella...
 
No mites esim. Lost Without A Trace? Ei voi kuulostaa miltään pakkoprogelta, yksinkertaisen kaunis kappale ja samoin myös Every Fold.
Minusta Wigwamin viehätys piilee siinä, ettei yritetty väkisin tehdä mitään progea, vaan jokainen säveltäjä teki omanlaisiaan kappaleita. Kärjistettynä: Gustavsonilta progea, Pohjolalta jazzia ja Pembrokelta poppia. Yhtä tärkeitä osatekijöitä kaikki.

Onko kukaan pannut merkille miten tuo Being loppuu? Tässä aamulla kuunnellessa mietin tuon viimeisen biisin, joka muilta osin on todella kaunis ja positiivinen kappale, kolmatta säkeistöä joke menee jotenkin: "Old scarecrow getting nearer than near. Well he could be a schitzo or queer. We won`t know till we get it together a-haa..". Se tavallaan jättää semmosen negatiivisen kuvan maailmasta se sijaan, että olisi ollut onnellinen loppu. Kun tuo levy muutenkin maalaa aika synkkiä kuvia maailmasta ja lupailee huonoa tulevaisuutta ihmiskunnalle. Sitten tuo viimeinen biisi aluksi vaikuttaa, että siihen tuleekin semmonen pirteä ja positiivinen lopetus. Mutta tuo viimeinen säkeistö vetääkin takaisin sen. Tavallaan että tuo synkkä loppu onkin se todellisempi vahtoehto. Tai jotain. Huippu levy.

Kyllähän Beingin anarko-sosiologiset maalailut ovat mitä ahdistavimpia. Ja alkuperäinen Gutsin rustaama tekstikokonaisuushan päättyy sanoihin "näen suuren hävityksen tulevan".

Onhan Wigua ennestäänkin ja nimenomaan vinyylinä hyllyssä, mutta nyt tuli ostettua Being rajoitettuna 300 kappaleen vihreenä vinyylinä. Kuorissa sekä orginaali että 2001 miksaus.
 
Kyllä nyt wanhaa hemmotellaan kun samalla hain niin ikään rajoitetun ruskean vinyylin Pressaa :)

jukkakh: Onhan Wigua ennestäänkin ja nimenomaan vinyylinä hyllyssä, mutta nyt tuli ostettua Being rajoitettuna 300 kappaleen vihreenä vinyylinä. Kuorissa sekä orginaali että 2001 miksaus.
 
Kyllä nyt wanhaa hemmotellaan kun samalla hain niin ikään rajoitetun ruskean vinyylin Pressaa :)
 
Ai Beingistä on kans tuommonen. Itse hommasin eilen tuon tuoreen vihreevinyylin Fairyportista. On se vaan hienoa.

jussiohman: Niin, ja Fairyportilla May Your Will Be Done Dear Lord - kappaleessa lauletaan: "ihmiskunnan tuho kahdenkymmenen vuoden päässä". Sen olisi pitänyt kyllä olla jo;)
 
Gustafssonin hihhulointi puskee läpi?

Beeiiing oli eka Wigulevy, jonka ostin. Oli tää remasteroitu cd, jota täällä nälöjään moititaan... hmm. Aika samanlaista tarinaa ittellä, kuin muillakin. Ensinnä ei oikeen päässy sisälle, onhan se aika raskasta kamaa, joka tulee jo ihan ensisekunneilla harvinaisen selväksi. Oiskohan jonkun vuoden päästä alkanut aukeamaan, kun sitä oli silloin tällöin vähän kuunnellut ja saanut parempaa yleiskuvaa levystä (ja ihan vaan joistakin noista "isommista" biiseistäkin, huhhuh). Nyt se on sitten suosikkilevy mitä täältä kotomaasta on ikinä tullut selkeästi ylitse muiden. Tän jälkeen ku hankin Nuclear Nightclubin niin Pemiksen hölmöily kuulosti melko turhalta hötöltä, vaikka on sielläkin hyvää. Ihme, etten tuota Fairyportia vieläkään kuunnellut, proge kun aina maistuu.

Joo ei ihme näiden levyjen kanssa että tarvitsee sulattelua. Sama homma oli myöskin, varsinkin Being ei aluksi lähtenyt yhtään, muutamaa biisiä lukuunottamatta mutta joku siinä kuitenkin vaivasi ja useamman läpikuuntelun jälkeen kappaleet avautui ja niitä parhaita levyjähän se on ilman muuta. Fairyportista ei kokonaisuutena oo jäänyt niin selkeää ja toimivaa kuvaa, vaikka samaan yltääkin muuten musiikkikappaleina.

Being on kyllä niin tosikkomaista maailmansyleilyä, että voi voi. Gustavsson dominoi levyä eikä Pembroken hillitty huumori tällä levyllä kauheasti pääse esiin. Musiikillisesti Being kyllä hieno progepläjäys. Fairyport on kokonaisuutena huomattavasti hajanaisempi ja rosoisempi, mutta mun mielestä siinä on kestävämpiä biisejä, mikä on tietysti makuasia. Toisaalta Beingin päätösraita Marvelry Skimmer on yksi komeimmista ikinä. Pembroke-klassikko.

eikös noita kannattaisi ajatella ihan eri bändeinä, vaikka samaa miehistöä on ja välityyppin kokoonpanona se porukka, joka teki sen livelevyn... mun mielestä voiton vie Nuclear-kokoonpano, vaikka Lucky Golden Stripesin jälkeen homma ei sitten enää entiseen liitoon lähtenytkään. Being on kyllä komea levy, mutta mielestäni enemmän omassa ajassaan kiinni (mikä ei tietenkään ole ainoastaan negatiivinen asia, vaan tietynlainen aikansa rehellinen kuva). Fairyportilla loistavia piisejä, mutta hajanainen kokonaisuutena. Nuclear ja Lucky ovat mielestäni loistavia kaikin puolin, progen henki ja tunnelma istutettuna pop-rock-formaattiin onnistuneesti... aivan kuin Floyd Dark Sidesta lähtien...

Yhdyn edellisiin postaajiin. Kyllä itselle uppoaa edelleenkin parhaiten tuo Fairyport-levyltä löytyvä neljän biisin Joined to Conscience -kokonaisuus. Muutenkin sieltä löytyy mahtavia biisejä, mutta levynä se on jokseenkin rikkonainen ja soundit ovat surullisen kehnot käsittääkseni huonoista alkuperäisistä äänityksistä johtuen.