Rummut: soittaminen ›

Moi, olen siis juurikin saanut hommattua itelleni heräteostoksena akustisen rumpusetin himaan. Tarkoitus olisi opetella soittamaan omaks iloks niinä hetkinä kun tarvii/ehtii saamaan oman palan rauhaa. Kyselenkin nyt vähän mielipiteitä ja kokemuksia.
 
- Opetusta netistä; drumeo vai rockway? Joku muu,mikä?
Hinta vuodessa olis melko sama, drumeolla enemmän kylkiäisiä.
Livetunneille ei oikeen oo mahdollisuutta, vuorotyö ja vuoroviikkoisyys. Tubessa ehkä liikaakin tarjontaa, mielummin harjoittelis ku selais nettiä
 
- Tekeekö korvamonitoreilla omassa käytössä mitään? Sais tietty metronomin kuulumaan mutta saahan sen norminapeistakin. Tulis drumeon kylkiäisenä.
 
- Rumpunuotti appejä? ilmais-songsterr on jo.
 
- Mistä löytyy noita biisi taustoja ilman rumpuja?
 
Kiitos ja anteeks. Ja hyvää alkanutta vuotta

Suosittelisin ehdottomasti ottamaan muutaman tunnin hyvältä opettajalta alkuun. Tuo vuorotyö ei pitäisi kyllä olla mikään este, yksityisopettajan kanssa pystytte varmasti sopimaan sinulle sopivat ajankohdat tunneille.
 
Noissa nettikursseissa on se ongelma, että ne ei anna palautetta sinun omasta tekemisestä, eikä ne kerro onko sinun soittoasento, kapulaote yms. kohdallaan. Sinun pitäisi osata suhtautua todella analyyttisesti omaan soittoosi, jos meinaa pärjätä nettivideoiden avulla ja se on kertakaikkiaan mahdotonta soittotaipaleen alkupuolella olevalle rumpalille.
 
Eli ainakin perusasiat muutamalla täsmäkerralla opettajan kanssa kuntoon!

Totta tuo on, mulla esimerkiksi settibalanssin huomiointi ei omin päin tullut mieleenkään ja jo yhden rumputunnin ottaminen korjasi monta tyhmyyttä.

Äänitä omaa soittoasi ja kuuntele/katsele sitten kriittisellä otteella.

Ihan vasta-alkaja ei välttämättä osaa tallenteeltakaan hahmottaa mitä kaikkea korjattavaa soitossa on. Mutta on tuo silti erittäin kehittävä toimenpide :)

Eniten treenaan napit korvissa ja musiikin mukana. Vaikka perustekniikkaharjoituksiakin. Käytän shuren SE-sarjan ääntä eristäviä. Puhelimen volume riittää, musiikki kuuluu ja rummut eivät tule kovaa.
 
Kaikilla aloittavilla rumpaleilla iso ongelma on kapulaote ja pompun kontrolli. Pitkä tarina tai pari kirjaa voisi aiheesta lukea. Kapulaote kannattaa ottaa haltuun, muuten homma ei lähde koskaan kunnolla rullaamaan.

Moro!
 
Voisin jeesata tossa aloitus hässäkässä vaikka muutaman rumputunnin verran, jos olisit kiinnostunut.
Käydään ihmeessä soittoa, tekniikkaa tms, mutta olisi mahdollista myös keskustella sun vaihtoehdoista ja miten parhaiten pääsisit alkuun!
 
Opiskelen itse Metropolia AMK:ssa musiikkia, pääaineena rummut ja ollen käynyt pop/jazz konservatorion. Harjoittelun ja opiskelun ns. Dos & Donts on siis hallussa!
 
Pistä viestiä jos kiinnostaa ja haluaisit lisäinfoa!
 
Puh.0503018897
-Henrik

NoNeOmega: Moi, olen siis juurikin saanut hommattua itelleni heräteostoksena akustisen rumpusetin himaan. Tarkoitus olisi opetella soittamaan omaks iloks niinä hetkinä kun tarvii/ehtii saamaan oman palan rauhaa. Kyselenkin nyt vähän mielipiteitä ja kokemuksia.

 
Moikka. Hienoa että olet löytänyt elämääsi rummut ja soittamisen. Siinä on kehittävää puuhaa koko elämän ajaksi, ja kannattaa lähtökohtaisesti ymmärtää, että muutamassa vuodessa et välttämättä saa kauheasti kehitystä aikaan vaikka liittyisit kaikkiin netin soitonopetusta tarjoaviin nettisaitteihin, ja ottaisit eri kylkiäisiä vastaan kuinka paljon tahansa. Ilman suurta panostusta harjoitteluun fyysistä ja psyykkistä kehitystä ei merkittävämmin tapahdu, vaikka rahaa olisi kuinka paljon tahansa.
 
Olennaista on ymmärtää, että opettelet uutta "kieltä", ja sen oppimiseksi on hyvä olla kunnon "aapiset". Suosittelen ehdottomasti neljää eri oppikirjaa, joiden avulla voit kasvattaa sanavarastoasi soittamisen suhteen. Kunhan siis ensin saat soittoasennot ja muut perusasiat kuntoon, mutta niihin en nyt sen enempää puutu. Hyvistä neuvoistakin huolimatta jokainen kulkee oman tiensä puupurun ja rakkojen osalta. Näin uskoisin.
 
Aiemmin mainitusta kapulan pompustakaan en lähtisi alussa kauheasti stressaamaan, vaikka joku pitäisi sitä suurena asiana jo harjoittelun alussakin. Oma ajatteluni on sellainen, että "aseta jokainen nuotti erikseen, älä luota pomppuun." Tämän viisauden luin vuosia sitten kirjastossa jostain rummunsoiton opetuskirjasta ja se mielestäni kertoo olennaisen. Pomputkin on hyvä opetella ja hallita jossain vaiheessa, mutta ne eivät tee alussa autuaaksi, eivätkä ole mielestäni alkutaipaleella ainakaan se merkittävin asia. Merkittävin asia on se, että jaksat ylläpitää säännöllistä, motivoitunutta ja johdonmukaisesti eteenpäin pyrkivää harjoittelua sen mahdollisesta monotonisuudestakin huolimatta. Joka päivä kun saa soitossa sanottua enemmän kuin eilen, se on jo paljon vuotta kohden.
 
Maailma on täynnä erilaisia soittoharjoituksia, joista ainakin suurin osa auttaa kehittymään soittajana, mutta jos muutamaa oppikirjaa pitäisi aloittelijalle suositella, niin tässä ne omat suosikkini useiden eri harjoituskirjojen joukosta:
 
Ensimmäinen oppikirja on Leevi Leppäsen "Rokkaavat rummut". Se on mielestäni parhaita oppikirjoja yleiseen sanavaraston kasvattamiseen. Harjoituksissa on selkeä ja looginen kehityskaari, ja sen parissa riittää puuhasteltavaa.
 
Toinen on Ted Reed: "Syncopation for the modern drummer". Se kasvattaa rytmistä sanavarastoa huomattavasti, vaikka onkin pakkopullan kaltaista motoriikan harjoittelua. Toisaalta sen pakkopullan sietäminen harjoittelussa kertoo paljon soittajasta ja hänen motivaatiostaan.
 
Kolmas on George Lawrence Stone: "Stick Control: For the Snare Drummer", joka myös antaa hyviä perustaitoja rytmiseen artikulaatioon.
 
Ja neljäs Chet Doboe: "The Hand & Feet"-harjoituskirja. Pelkästään neljän ensimmäisen harjoituksen läpivieminen symmetrisen soljuvana ei ole mikään naamanliike.
 
Noilla pääsee jo aika pitkälle muutamassa vuodessa kunhan vain jaksaa treenata. Ja kannattaa tosiaan treenata paljon erilaisen musiikin päälle, jota nykyaikana riittää harjoitusmateriaaliksi. Hanki mukavat kuulokkeet ja lisäksi korvatulppia kannattaa käyttää. Musiikin päälle sitten soittelet eri harjoituksia.
 
Sitten kun olet saanut nuo hoidettua läpi, kaiken muun mahdollisen harjoittelun lisäksi, niin olet kehittynyt soittajana jo aika tavalla.

Elä vähättele kapulakontrollin merkitystä. Olen tavannut useita, joilla kehitys vaan pysähtyy, kun ei saa kapulakontrollin puutteen takia ihan perustekniikkaharjoituksia rullaamaan.
 
Soittaa voi vaikka millä tyylillä, mutta väkisin vetämällä saattaa aiheuttaa itselleen fyysisiä ongelmia.

Poistin tappelua.

-— Moderaattori —-

pkettula: Nöyryys on hyvä asenne opiskeluun ja suosittelen bändissä soittoa
 
Ei taida kauheasti olla bändejä, jotka haluavat soittaa ihan alkutaipaleella olevan rumpalin kanssa. Nöyryyskään ei kauheasti vaikuta perusharjoittelussa.

Sera: Ei taida kauheasti olla bändejä, jotka haluavat soittaa ihan alkutaipaleella olevan rumpalin kanssa. Nöyryyskään ei kauheasti vaikuta perusharjoittelussa.
 
Kommentoin tässä kuin normikeskustelussa ikään... jos bändejä ei ole, ne pitää perustaa itse. Yleensä löytyy jotain musisoimisesta periaatteessa kiinnostuneita kavereita joiden kanssa voi soitella vaikka alkuun kukaan ei osaa mitään :)
 
Yhdessä toisten kanssa soittaminen, vaikka huonomminkin, on kehittävää. Aina. Jos toiset soittavat paremmin, oppii soittamista ja jos ne soittavat huonommin, oppii selviytymiskeinoja.

Kefiiri: Kommentoin tässä kuin normikeskustelussa ikään... jos bändejä ei ole, ne pitää perustaa itse. Yleensä löytyy jotain musisoimisesta periaatteessa kiinnostuneita kavereita joiden kanssa voi soitella vaikka alkuun kukaan ei osaa mitään :)
 
Yhdessä toisten kanssa soittaminen, vaikka huonomminkin, on kehittävää. Aina. Jos toiset soittavat paremmin, oppii soittamista ja jos ne soittavat huonommin, oppii selviytymiskeinoja.
 
Itse olen vähän ajatellut, että jos olen hengissä vielä 60-vuotiaana, niin ostan jonkun pienen rumpusetin ja yritän etsiä paikkaa jossain pikkubändissä, joka soittelee tanssimusiikkia. Nykyistä settiä en lähtisi roudailemaan, kun purkamisen jälkeen sen niputtaminen kohdilleen on siinä määrin suuri homma, että siihen en lähde.

hollmi-5: Elä vähättele kapulakontrollin merkitystä. Olen tavannut useita, joilla kehitys vaan pysähtyy, kun ei saa kapulakontrollin puutteen takia ihan perustekniikkaharjoituksia rullaamaan.
 
En vähättelekään, kyseenalaistan vain asian suuren merkityksellisyyden ainakin harjoittelun aloitteluvaiheessa. Jos asiat eivät mene eteenpäin, pelkkä pompun hallitsemattomuus ei välttämättä ole asiassa suurin ongelma. Pelkästään ylä- ja alakerran välinen suuri taitoero voi vaikuttaa kokonaisuuden yleiseen kehittymättömyyteen.
 
Kyllä pompulla on paikkansa. Tangoonkin saa enemmän täytettä pompusta kuin asetelluista nuoteista.