Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Piipahdin tässä muutama aika sitten kaupassa jossa myydään uusia Tokai -merkkisiä kitaroita. Ajatuksena oli tsekata josko päivittäisin Telecasteria ja uusi Tokai oli yksi vaihtoehto.
 
Valikoimaa oli hyvin ja osa kitaroista (niin Strato kuin Tele) oli mukavia ja hyvin resonoivia eli joku niistä olisi ihan hyvin voinut kelvatakin, tonnin hintaluokasta puhutaan nyt ja pelkästään Made in Japan.
 
Kiinnitin huomiota tehtyyn nauhatyöhön näissä yksilöissä joita tutkin yhteensä 5-6 kpl.
 
Osassa nauhat näyttivat olevan ns. ihan Ok. Ovat suurin piirtein saman korkuiset ja jopa pyöreähköt päältä muttei mitenkään ykkösluokkaa. Katso seuraava kuva:
 
https://drive.google.com/file/d/1Fu … j09YG6eNY4LmzKPatV/view?usp=sharing
 
Mutta sitten oli lukuisia kitaroita joissa nauhat oli vedetty ihan sileiksi suurelta osalta kaulan matkaa, pääosin ylemmiltä nauhoilta mutta myös paljon pidemmältäkin matkalta. Katso seuraavaa kuvaa ja kauhistu. Kuva on suurin piirtein keskeltä kaulaa.
 
https://drive.google.com/file/d/1rG … m6DKhzKY3AFpWhIvn4/view?usp=sharing
 
Mitä mieltä olette tällaisesta? Onko vastaavia havaintoja Tokaista jota usein pidetään ihan kelpo kitaramerkkinä tai muista merkeistä? En nyt ala saarnata mitä kaikkea haittaa tuollaisesta huonosta nauhatyöstä kitaralle seuraa kun täällä väki sen varmasti tietää. Joku nauhatyöstä enemmän tietävä vaikkapa rakentaja voisi kommentoida mikä tuollaiseen mahtaisi johtaa tehtaassa? Mielipiteet kovasti tervetulleita.

Eikös flatit nauhat olleet joskus Gibsonin tavaramerkki... Varsinkin Custom Les Paulissa ne oli hiottu tosi alas.
 
https://www.mylespaul.com/threads/f … op-frets-on-my-new-les-paul.448266/

Itsekin tykkään noista flateistä nauhoista. Etenkin akustisessa kitarassa. Monessa
sähkiksissä nauhat on ihan liian korkeat. Taitaa olla nykymuotia se.

Nauhan korkeudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko nauhalinja jäänyt tasaiseksi (nauha kulmikas).
 
En ota kantaa Gibsonin historiaan tms. Enkä ota kantaa muuten Tokain laatuun tai sen muuttumiseen. Mutta oman ajattelutapani mukaan tasainen nauha vääristää nauhan keskikohtaa joka määrittää miten vireisesti kitara soi. Toki tasaviritteisen kitaran nykyinen järjestelmä jo itsessään on kompromissi. Leveä nauha joka on tasainen siirtää keskikohtaa millin, se on aika paljon.
 
Minä ajattelen asian niin että satulan paikka ja yleinen vireys ja sointujen puhtaus pysyy parhaiten kun nauhan yläosa on pyöristetty. Oli sitten nauha korkea, tai matala. Leveä tai kapea.
 
Totean yleisesti: Gibsonia on usein pilkattu huonosta trimmauksesta erityisesti halvemmissa malleissa. Harva ymmärtää miten järjettömän isot tuotantomäärät heillä ovat. Nauhojen trimmaus on käsityötä joka vaatii osaamista ja työtunteja. Jokainen työtunti on pois siitä että kitara on jo laatikossa lähdössä maahantuojalle. En ole ihan varma siitä että voiko 700 eurolla valmistaa USA:ssa kitaran niin että sen viimeistelyyn on käytetty tarpeeksi kalliin työvoiman yksilöllistä aikaa. Ja näitä kitaroita myydään kymmeniä, ehkä jopa satoja tuhansia vuodessa.
 
Ehkä tulevaisuudessa PLEKit tms muut automatisaatiot vähentävät ihmistyön määrää viimeistelyssä mikä helpottaisi kovastikin länkkärimaissa kitaroiden laadunvalvontaa.

Onko flättien pointti pelkästään mataluus? Luulis, että tehtaalta lähtiessä voisi matalassakin nauhassa olla pyöreä kruunu. Onko ero tuntumassa mitätön? Kuluuko se hitaammin kun on enempi kosketuspinta-alaa? Onko lattanuudella joku muu funktio, jonka vuoksi sitä joku saattaa suosia?
 
E: Kas, pohdiskelin niin huolella, että ehti Solex väliin. Vireasia on mielenkiintoinen pointti.

Solex: Nauhan korkeudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko nauhalinja jäänyt tasaiseksi (nauha kulmikas).
 
En ota kantaa Gibsonin historiaan tms. Enkä ota kantaa muuten Tokain laatuun tai sen muuttumiseen. Mutta oman ajattelutapani mukaan tasainen nauha vääristää nauhan keskikohtaa joka määrittää miten vireisesti kitara soi. Toki tasaviritteisen kitaran nykyinen järjestelmä jo itsessään on kompromissi. Leveä nauha joka on tasainen siirtää keskikohtaa millin, se on aika paljon.
 
Minä ajattelen asian niin että satulan paikka ja yleinen vireys ja sointujen puhtaus pysyy parhaiten kun nauhan yläosa on pyöristetty. Oli sitten nauha korkea, tai matala. Leveä tai kapea.
 
Minulla on sama ajatusmalli. Kerran minulla oli Gibson, jossa oli ihan tasainen nauha ja se oli niin kulmikas, että se otti sormiin kiinni kun kättä liikutti otelaudalla. Vein ne nauhat pyöristettäväksi ja se olikin sen jälkeen ihan ok.
 
Noista Tokai-kuvista tulee ainakin minulle mieleen, että niiden hionta tehdään jotenkin automaattisesti ja kitara heitetään pöytään kiinni ja isompi laikka tulee ylhäältä ja vetää nauhat tasan. Se vois olla ihan hyvä tapa, jos joku nauhat pyöristäisi, kitara olisi jiirissä, kaula olisi säädetty tarkasti suoraan jos se jotenkin huomioisi reliefin. Noiden kuvien ja kuvauksen perusteella noista yksikään ei ole ihan täyttynyt.

Tuli kans mieleen että nauhat on hiottu tasoon mutta se muotoilu (crowning) vaihe on jätetty joko tekemättä tai tehty vähän minimaalisesti. Jos osa nauhoista on hiottu paljon matalammiksi ja vaihtelee vielä yksilöittäin niin vaikuttaa että joko ne ei ole laudan pinnassa kunnolla tai sitten ite laudat/kaulat ei tosiaan ole olleet suoria tai/ja samassa jännityksessä tasausvaiheessa.
 
Karuahan tuo on tosiaan sinä että alemmas hiotuissa on vähemmän käyttöikää jäljellä vaikkei leveä harja vaikuttaisi sointiin. Liian leveä ja tasainen tai soivaan suuntaan viettävä kyllä vaikuttaa.
 
Sähkökitaran intonaatio on muutenkin sen verran kompromissi (ja akustisen ehkä vielä enemmän) etten välttämättä usko että vire on käytännössä huonompi. (Siellä on kyllä syvä suo jos huvittaa tutkia.)

Joku ilmeisesti tulkitsi mun tekstiäni eri tavalla mitä minä tarkoitin. Tietenkään ne nauhat ei saa olla ylileveät ja päältä tasaiset. Suosikkinauhani ovat matalat, kapeat ja päältä flätit. Se voi olla, että jonkun mielestä ne eivät ole nykypäivän oppikirjan mukaiset, mutta sellaisilla olen soitellut jo 47 vuotta. Jos johonkin tottuu, niin ne tuntuu omilta. Olen kyllä soitellut useallakin kalliimmalla GAS -kitaralla ja muillakin laatuvehkeillä mutta ne korkeat ja päältä pyöreät ss-nauhat ei vaan ole mun juttu vaikka niiden nauhatyö on ollut moitteetonta.

Juu päältä tasaisissa (mutta suhteellisen kapeissa) nauhoissa on oma tuntumansa venyttäessä. Mutta se, että osa otelaudan nauhoista on pyöreäksi kruunattuja ja osa ei, on vähän hämmentävää (lue:masentavaa). Jos kaikki nauhat olisivat tasaisen litteitä, olisi intonaatiopulma periaatteessa vältettävissä sopivalla satulan muotoilulla.
 
Elikkäs siis vilaamalla matskua pois otelaudan puoleisesta reunasta puolen nauhanleveyden verran.
 
Rupeaa vaikuttamaan hifistelyltä oma teoretisointi :D kun saisi edes ne nauhaurien syvyydet vireen kannalta optimaalisiksi.

Eiköhän tuossa ole käynyt ihan perinteinen. Tehtaalla (tai liikkeessä) on kielet säädetty tiettyyn standardi korkeuteen ja on esiintynyt nauhasärinää. Tämä on korjattu vetäisemällä nopeasti suoralla hiomapalkilla nauhat tasaisiksi, mutta on jätetty työtä ja aikaa vaativa crowning kokonaan pois.
 
Ei näin.

Sitten on sellanen vaihtoehto että osa nauhoista soitetaan kuopalle ekoilta nauhoilta renkuttamalla avosointuja ja verrataan sitten mittarin kanssa paljonko vaikuttaa soittimen intonaatioon ylemmillä nauhoilla.