Tanssimusiikki ›

Ohjelmatoimistoja tarvitaan koska kaikki me tarvitsemme töitä.

Keikat on paljolti siitä mitä on suhteet järjestäjiin ja niitä ei tehdä yhdellä puhelinsoitolla
poikkeuksiakin tietysti on varsinkin pienillä keikkapaikoilla jotka ei pysty maksamaan isoja palkkioita.

Ei ristus pakko se on avautua.
 
Juttelin tuossa muutama päivä sitten erään nimeltämainitsemattoman viihdealan ammattilaisen kanssa ja keskustelu eteni sitten näihin liimiksiin.
 
Hän kertoi jostain kolleegastaan, joka teki yksin keikkoja erään suomalaisen ohjelmatoimiston listoilta mk -aikana.
 
Sillä luki silloin sopimuksessa, että keikan hinta oli 1500 mk
 
No sitten hän teki eräässä isossa firmassa keikan, jonka jälkeen hänet sitten kutsuttiin firman jatkobileisiin.
 
Siellä sitten joku firman edustaja totesi, että "Tää keikkasihan oli ihan kohtuuhintainen
"10 000 mk".
 
Eli artisti sai sen sopimuksessa luetun 1500 mk ja Liimis 8500 mk
 
Ihan tätä samaa se touhu on noissa Liimis-ohjelmatoimistoissa näin euro aikaankin ja ihmekkös, kun soittajilla ei ole koskaan rahaa, kun tuollaiset välistävetäjät pyörii heillä keikkamyyjinä.
 
Mutta kuulemma miltei kukaan esiintyvistä bändeistäkään ei uskalla oikeusteitse lähteä näitä Liimiksiä vastaan taistelemaan, kun pelkäävät, että muuten voisi nämä Liimikset kostaa heille mustamaalaamalla heitä. Joten sitten siinä käy vain näin, että Liimisten toimston nettivisuilla näkyy näitä kusetettuja bändejä ja artisteja. Aivan kuin heitä myytäisiin siellä edelleen.
 
Tiedän myös yhden toisen ohjelmatoimiston, jossa kävi taas niin, että sen toimitusjohtaja kavalsi bändeiltä miljoonien eurojen edestä kilometrikorvauksia ja lopulta kun verottaja kiinnostui asiasta, niin lähti Thaimaaseen pakoon.
 
Edit: Niin ja niille jotka eivät tiedä, että mistä tuo sana Liimis tulee, niin katsokaa se Mikko Kivisen ja Taneli Mäkelän käsikirjoittama Akkaa Päälle jakso "Oikotuulet" (https://www.imdb.com/title/tt0507228/?ref_=fn_al_tt_1), joka voitti Emman silloin 90-luvun puolivälissä. Sen jälkeen tiedätte mitä Liimis tarkoittaa, jota esitti Pirkka-Pekka Petelius. Kusettavaa kondantiittiyhtiö-ohjelmatoimiston päällikköä Sakari Liimataista, joka kusetti siinä jaksossa rahat eräältä keskitasoa huonommalta tanssiorkesterilta.
 
Se tv-jakso oli enemmänkin dokumentti elävästä elämästä.

Perustuu oikeaan henkilöön.
 
Nin kuin kaikki varmasti tietävät.

"Otat sä sen sun prosentin..."
 
"No sanotaanko nyt silviisii, et tottakai".
 
Tuossa Tamperelaisen liimistoimiston yllämainitussa tapauksessa se prosentti oli huima 85 %

Oltiin muuan vuosi sitten keikalla ja keikka oli huonosti mainostettu, jotenka porukkaa oli noin 10 henkeä. Tanssienjärjestäjä/liimis ilmoitti, ettei ole varaa maksaa palkkiota. Jonkun kerran soittelin peräänkin, mutta turhaan.
Muutama kuukausi myöhemmin olin Haukuputaan Alkossa ja kas, tämä liimis pyyhälsi sisään. Ei näyttänyt ilahtuneelta. Lisäsinkin heti ostoksia koriini ja ilmoitin kassalla, että tuo henkilö maksaa. Liimis ähisi naama punaisena, mutta maksoi. Pahaksi onnekseen Alkon oven edessä, käytävällä on Nordean automaatti. Viittasin liimikselle, että käydäänpäs tuollakin. Naaman puna syveni, mutta ei uskaltantu kieltäytyä. Nosti keikkaliksat.