Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi.
 
Solex: Rupesin miettimään että mikä on parempi järjestys lopputuloksen takia: Pääväri alle ja sen päälle ralliraita vai toisinpäin? Paukkupulloilla ja omilla maalaustaidoilla en ihan luota pelkästään omaan intuitioon vaan olisi kiva kuulla "mitä oppikirja sanoo".
 
Oppikirja sanoo: vaalea sävy ennen tummempaa jos käytetään päälekkäisiä kerroksia.
Jos haluaa tehdä toisin päin tai kahta pääväriä, on syytä vetää raidan alle eristevärikerros, muuten voi tulla vekkuli ylläri testipalikkaan.
 
Jos käytetään oikein vaikeita värejä/kuultoja/pakosti ohuelti levitettäviä, tai vaihtoehtoisesti halutaan raidat pohjavärin tasalle, teipataan ensin raitojen paikat pohjavärin päälle, vedellään haluttu määrä pintaa, teipit pois, uudet teipit pintavärin puolelle, värjätään raidat samaan kalvonvahvuuteen kuin pintakin.
 
Onko rajausteippi pyöreäreunaista, suoraa, vai reunaohennettua?
Ralliraitojen maalaamiseen on olemassa erikoisteippejä, onko sun teippi sellaista vai "tavallista" rajausteippiä?
 

 
Solex: Toki tuon voisi tehdä decaleilla..mutta siinäkin on NIIN monta asiaa jotka voi mennä pieleen.
 
Totta, päällelakattava raitamateriaali on kustannussyistä yleisin tapa jolla teollisessa mittakaavassa "ralliraidat" instrumentteihin lisätään.
Noin tekin mun muistaakseni Fenderkin alunperin "Competition" malleissaan.
Valmiit raitamateriaalit ovat hyviä jos sävyt täsmäävät, mutta maalattu on aina maalattu kun käsitöistä on kyse.
 
Näennäisestä tai kuvitellusta yksinkertaisuudestaan huolimatta terävärajaisten viivojen maalaaminen on taitoa vaativaa puuhaa.
Kilikalipulloilla likipitäen mahdotonta ilman erikoisjärjestelyitä.
 
Ruiskulla onnistuu kohtuullisen helposti koska kaikkia muuttujia kuten viskositetti, ilmanpaine ja maalin määrä on portaattomasti säädettävissä.
Joissain tapauksissa/kemikaaleilla pintajännitystäkin voi säädellä.
Mutta koska "niitä eväitä syödään joita reppuun tuli pakattua", niillä mennään.
 

 
"Lopputuloksena ei-veitsenterävä reuna" kommentti pitää sisällään parinkin ratkaisun siemenet.
Yksi tapa aikaansaada terävä reuna kahden värin välille on sama kuin petsatuissakin raidoissa, eli raidan reuna viilletään etukäteen, ja teipataan tarkasti viiltoa pitkin.
Tuo tapa antaa märän maalin pintajännityksen aiheuttamalle reunan pullistumalle tilaa, eikä pinta nouse niin helposti teipin yli.
Toinen on tietysti se että ennen rajausteipin irroittamista viilletään reuna veitsellä.
 
Tässä tapauksessa ei tietenkään vaihtoehto, mutta ralliraitojen maalaamiseen optimoiduilla väreillä on kuivuessaan kovuusaste jossa teippiä irroittaessa reuna repeää veitsenterävästi ja on lopullisen kovettumisen jälkeen viimeisteltävissä tai päällelakattavissa.
 
Koska kilikalikannulla (tai halpisruiskulla) värjääminen vastaa tarkkuudeltaan pumppuhaulikolla ampumista, maalia on joka tapauksessa syytä pakottaa raidan keskelle, teki rajaukset sitten millä tavalla tahansa.
Tuo onnistuu varsinaisen rajausteipin päälle kaksinkerroin käännetyllä teipillä (liimapinta maalattavaa pintaa kohden), ja useampiosaisissa kuten Fenkun Comp, rajausteipin päälle putkeksi rullatulla.
Ideana on se että kiilamaiseen rakoon ei korkeammasta ilmanpaineesta johtuen leviä yhtä paljon maalia kuin keskemmälle.
 
Maalailun iloa.
 
T:Samuli