Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Milläs aineilla kannattaa käsitellä uusi body. Puu on huokoista ja pehmeää Baswoodia, ja varsinkin päädyissä on aikas syviä reikiä.
Suunnitelmissa olis laittaa vaalea petsi (valkoinen tai keltaoranssi) pohjalle, ja sen päälle kova lakka eli puun syyt jäisi näkyviin.
Olisko joku vesipohjainen täyteaine ja sen päälle vesipetsi ja siihen kirkas kova pohjuste ja lakka.

basswood = lehmus
 
tekstiä, ettei jäisi liian lyhyeksi

Epoksilla puu umpeen https://www.kitaraverstas.fi/tuote/23097992
 
Sit pohjalle kerros lakkaa, lakan päälle petsi, petsin päälle lakkaa ja kovaa ajoo.

Jeszse: Epoksilla puu umpeen https://www.kitaraverstas.fi/tuote/23097992
 
Sit pohjalle kerros lakkaa, lakan päälle petsi, petsin päälle lakkaa ja kovaa ajoo.
 
En ole koskaan petsannut lakan päälle, joten siihen hommaan jos sais vinkkiä, eli millä aineilla tulee hyvä, niin että puun kuviot näkyy. Ruiskulla ilmeisesti petsi vedetään vai laitetaanko sitä lakan sekaan ja lopuksi pelkällä lakalla.

luuppaaja: En ole koskaan petsannut lakan päälle, joten siihen hommaan jos sais vinkkiä, eli millä aineilla tulee hyvä, niin että puun kuviot näkyy. Ruiskulla ilmeisesti petsi vedetään vai laitetaanko sitä lakan sekaan ja lopuksi pelkällä lakalla.
 
Pohjalakan jälkeen kuppiin ohenninta 0,5-1 dl, sinne petsiväriä sen verran että sävy on haluttu, sit perään lakkaa semmonen kevyt liraus ihan vaan sidosaineeks. Sit ku värikerros on ruiskutettu ni heti perään pelkkää lakkaa suojakerros ettei seuraavalla sessiolla hio väristä läpi.

Jeszse: Pohjalakan jälkeen kuppiin ohenninta 0,5-1 dl, sinne petsiväriä sen verran että sävy on haluttu, sit perään lakkaa semmonen kevyt liraus ihan vaan sidosaineeks. Sit ku värikerros on ruiskutettu ni heti perään pelkkää lakkaa suojakerros ettei seuraavalla sessiolla hio väristä läpi.
 
Tämä. Huomionarvoista tässä on vielä se että ton ohennin+petsi cocktailin sekaan lorautettava lakka sisältää myös kovettajan jos lakkana on joku kakskomponenttinen esim akryyli tai polyuretaani.

darkus: Tämä. Huomionarvoista tässä on vielä se että ton ohennin+petsi cocktailin sekaan lorautettava lakka sisältää myös kovettajan jos lakkana on joku kakskomponenttinen esim akryyli tai polyuretaani.
 
Joo, siis nimenomaan ruiskuvalmista lakkaa, vaikka siitä värin jälkeiseks sekotetusta paukusta.

Mitäs jos petsin vetäis suoraan puulle koska tässä on reuna nauhat, niin ei tarvis teippailla. Sen jälkeen vasta kirkas epoksi ja lakat. Toi puu on kuvioiltaan niin näyttävän näköinen että se ei paljon väriä kaipaa, sen verran vain että kuviot korostuu.
Netissä tuntuu olevan eriäviä mielipiteitä basswoodin petsauksesta, toki puulajejakin on montaa sorttia riippuen mistä päin maailmaa on peräisin.

Moi.
 
luuppaaja: Netissä tuntuu olevan eriäviä mielipiteitä basswoodin petsauksesta, toki puulajejakin on montaa sorttia riippuen mistä päin maailmaa on peräisin.
 
Tldr: Jos vankaa kokemusta tai varmaa tietoa siitä miten joku tietty pintakäsittely jossain tietyssä puupalikassa käyttäytyy, koekappaleen/-leiden käyttämiselle ei vaihtoehtoa ole jos pyritään ennustettavaan lopputulokseen.
 

 
Vaikka näin netissä -naamatustenneuvomisesta poiketen- ollaan hyvinkin auliisti joko tietämättömyyttään tai piruuttaan neuvomassa ja väittämässä millä tapaa joku tietty hyvinkin subjektiivinen ulkonäkö saadaan aikaiseksi, totuus on toinen.
 
Huomiosi siitä että basswood (~lehmus) :kin on vain yleisnimitys kirjavalle joukolle vaihtelevissa olosuhteissa kasvaneita alalajeja, jotka on kaadettu, sahattu ja kuivattu mitä moninaisimmilla tavoilla on tärkeä, ja unohtuu likipitäen aina kun etänä neuvotaan tai kysytään neuvoa.
Oman lusikkansa soppaan tuo myös se että jollei puuta ole kaatanut, sahannut ja kuivannut itse, on hyvin pitkälti myyjän vakuutteluiden varassa siitä mitä puuta aihio oikeasti on.
 
Sinänsähän asialla ei ainakaan tällaiselle itselleen (turhan) harvakseltaan rakentelevalle tonewood-ateistille juurikaan merkitystä ole, hyvännäköinen, kohtuullisen painoinen ja sopivasti sahattu puuaines kelpaa riippumatta suvusta/laijista/väitteestä, ja omaan silmään ruma, omasta mielestä liian painava tai vioittunut ei.
Vieraalle jos tekee, tilanne on tietenkin toinen, käytetään juuri niitä materiaaleja joita asiakas haluaa ja joista on valmis maksamaan.
 

 
Pintakäsittelyn kantilta asiaa ei auta piiruakaan se että suomenkielen "petsaus" kattaa kovapintapintakäsittelyistä poiketen liki määrättömän liudan erlaisia työskentelytapoja.
Työskentelytapoja joilla kaikilla saadaan hyvinkin erilaisia lopputuloksia aikaiseksi.
Alkaen peruskoulun puukäsitöiden hätäisesestä märkävesipetsilutrauksesta, päätyen hyvinkin monimutkaisiin ja useita työvaiheita vaativiin pintakäsittelykokonaisuuksiin.
Kaikilla "petsaus" nimikkeen alle niputetuilla pintakäsittelymenetelmillä on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä, ja se on se että koska "oikeaoppisesti" suoritettuna väriaine tunkeutuu verraten syvälle puuainekseen, mielen muuttuessa keskenkaiken tai kämmin käydessä ei yleensä voi enää helposti peruuttaa, eikä etenkään poistaa petsikäsittelyä kokonaan ellei vaihda umpiväripintakäsittelyyn jolloin ei tarvitse.
Toisin kuin valtaosassa öljy-/vahakäsittelyitä, voi sentään kohtuuvaivalla vaihtaa umpiväriin jos siltä tuntuu ;).
 

 
luuppaaja: ...ja varsinkin päädyissä on aikas syviä reikiä.
 
Puumateriaalista riippumatta virheiden paikkaaminen huomaamattomiksi on usein hyvinkin haasteellista jos pintakäsittely on edes osittainkaan läpinäkyvä.
Toisaalta tarinan mukaan Fenderilläkin (tai ainakin kotimainen maahantuoja niin väitti) aikoinaan puolusteltiin kaulaan osuneita oksankohtia ja pyörteitä sillä että instrumentti on varkaustapauksessa helpommin todistettavissa omaksi :D.
 
Jos kappaleen pintaa pitää läpikuultavan pintakäsittelyn alle korjailla, parhaaseen lopputulokseen pääsee oman kokemuksen perusteella joko tapittamalla samanlaisella syyrakenteella olevasta hukkapalasta, tai hiontapölystä itsetehdyllä kitillä.
Puukitit kuitenkin kehittyvät jatkuvasti ja suomestakin alkaa saada hyllystä jo melkoista valikoimaa (netistä tietenkin kaikkea markkinoilla olevia) joten jos intoa riittää kannattaa ehdottomasti kokeilla, etenkin jos netistä löytää luotettavaksi mieltämiään kokemuksia.
(Sun)burst on teollisessakin mittakaavassa myös taajaan käytetty menetelmä bodyn reunoilla sijaitsevien vikojen ja poikkisahatun solukon usein varsin haasteellisia pintakäsittelyn imeytymistaipumuksista johtuneita virheitä peittämään, sopivin sävyin on mahdollista säilyttää valtaosa läpikuultavuudesta vaikka paikkauksen saakin jo huomaamattomaksi.
 

 
luuppaaja: Suunnitelmissa olis laittaa vaalea petsi (valkoinen tai keltaoranssi) pohjalle, ja sen päälle kova lakka eli puun syyt jäisi näkyviin.
 
Jos syyt haluaa näkyviin joko suoraan tai ensimmäistä petsauskerrosta jälkikäsittelemällä, itse petsaisin ensimmäisen pigmenttikerroksen testikappaleeseen märkänä ilman pinnan sulkemista etukäteen.
Jos (ja pehmeillä, huokoisilla puilla useimmiten kun) materiaali imee petsiä kuin sieni, lähtisin säätämään 60/40% ("spriipetsi"/lakka) suhteesta halutuksi.
Lainausmerkeissä, koska spriipetsiksi tavataan sanoa kaikkia liuotinpetsejä riippumatta siitä onko pohjana sprii vai joku muu vedestä poikkeava aine.
 
Mitä pigmentiltään laihempi "spriipetsi", sitä huolettomammin voi kokeilla kerrosten määrän vaikutusta lopputulokseen, ja toisaalta sitä tasaisempi sävyltään on lopputulos.
Seoksen viskositeetilla on tietenkin yhtälailla merkitystä kuin seossuhteillakin, mutta koska muuttujia on jo yllinkyllin -levitystavasta lähtien- on aikalailla mahdotonta edes arvailla mikä juuri sun tapauksessa on sopivin.
Pitää kokeilla testikappaleeseen.
Seoksen ainesosien tulee tietenkin olla yhteensopivia keskenään, ja yhtälailla tietenkin poikkeuksetta pinnan suojana olevan pintalakan kanssa.
 
Onnea ja menestystä pintakäsittelykokeilullesi.
Ottaa hivenen aikaa ja vaivaa mutta etenkin kotikonstein, petsaamalla saa aikaiseksi todella näyttäviä pintakäsittelyitä joista voi syystäkin olla ylpeä.
 
T:Samuli

Kiitos Samuli erittäin valaisevasta kirjoituksesta.
Nyt ei satu olemaan koe palaa, mutta pitänee kokeilla vaikka pleksin alle jäävällä kohdalla kuinka värit käyttäytyy. Itselle kun tulee niin voi tehdä mitä haluaa.

Kaikki epoksit eivät ole ihan kirkkaita mikä sekin pitää huomioida, ja sitä hiottaessa saattaa lähteä alla oleva petsi mukana mitä on vaikeampi korjata. Yksi vaihtoehto voisi olla vesipetsi alle ja tosi paljon lakkakerroksia päälle, mutta aluksi varovasti (tai ei ollenkaan) hioten. Lehmus (tms.) on vähän tummempi puu kuin esim. vaahtera tai leppä joten sen pinnalla oleva vaalempi väritys on oltava peittävämpi mikä toisaalta vie koko idean vaaleamman petsin tai ylipäänsä petsin käytöstä.

Mä en kyllä ite laittais petsiä suoraan puulle paitsi vaan ja ainoastaan siinä tapauksessa että kyseessä on loimukansi ja petsi hiotaan pois vielä ennen toista väriä. Jonka laittaisin sitten ruiskulla lakan päälle.
 
Monta kertaa on tota rätillä vesipetsiä suoraan puulle hommaa koitettu ja joka kerta tulee laikukas tai erivärinen kun piti tulla. Näitä petsirättivirityksiä näkee niin sikana youtubessa ja yks asia mikä ei mun jakeluun mahdu on minkä helvetin takia les paul rakennussarjan kasailijat petsaa runkoa ennenkun on kaulaa liimattu runkoon kiinni. Ärsyttävää malttamattomuutta.

darkus: yks asia mikä ei mun jakeluun mahdu on minkä helvetin takia les paul rakennussarjan kasailijat petsaa runkoa ennenkun on kaulaa liimattu runkoon kiinni. Ärsyttävää malttamattomuutta.
 
Oon antanut itseni ymmärtää, että tuolla tavalla välttyy esim. kaulan bindauksien rötväämiseltä petsillä. Lisäksi petsiä menee varmasti jokaiseen näkyville jäävään kohtaan varsinkin kaulaliitoksen ympäristössä.
 
Kotitarveaskartelijoilla harvoin on ruiskusysteemejä käytössä, saati osaamista/halua niiden käyttöön, niin pitää hieman soveltaen tehdä. Onneksi näitäkin juttuja voi monella tapaa ihan onnistuneesti toteuttaa.

rainmaker: Oon antanut itseni ymmärtää, että tuolla tavalla välttyy esim. kaulan bindauksien rötväämiseltä petsillä. Lisäksi petsiä menee varmasti jokaiseen näkyville jäävään kohtaan varsinkin kaulaliitoksen ympäristössä.
 
Sen takia on rajaus- ja maalarinteippiä.

Jeszse: Sen takia on rajaus- ja maalarinteippiä.
 
Se on kyllä totta. Jäi kirjoittamatta, että välttyy myös ylimääräiseltä teippaamiselta. Puulle suoraan petsaamalla maalarinteipillä ei kokemusteni pohjalta kovin hyvin petsin leviämistä estetä. Itse en ole ikinä ennen kaulan liimaamista petsannut, mutta noissa videoissa homma on näyttänyt myös noin onnistuvan.

Noi kuituteipit ja muut vastaavat ovat huonoja sen takia, että aiheuttavat imeytymistä reunojen yli. Sen takia sellainen ihan kunnollinen rajausteippi on ehdoton ykkönen.

rainmaker: Se on kyllä totta. Jäi kirjoittamatta, että välttyy myös ylimääräiseltä teippaamiselta. Puulle suoraan petsaamalla maalarinteipillä ei kokemusteni pohjalta kovin hyvin petsin leviämistä estetä. Itse en ole ikinä ennen kaulan liimaamista petsannut, mutta noissa videoissa homma on näyttänyt myös noin onnistuvan.
 
Vesipetsin leviämistä ei voi estää teipillä.
 
Jos ei ole ruiskua käytössä niin automaalikaupoista saa candyvärejä spraypulloissa. Ne on samaa tavaraa kun petsi+ohennin+lakka cocktailit. Ja näistäkin on aika usein saatavilla kaikki sateenkaaren värit.

darkus: Vesipetsin leviämistä ei voi estää teipillä.
 
Kah, olikin tosta puulle petsaamisesta kyse. Joo, se on teipillä mahdotonta estää kapillaari-ilmiön vuoksi. Täytyy ryhtyä viimeistelyhommiin puupinnan osalta, jos haluaa niihin tarkkoja rajoja.
 
Kuten monta kertaa on jo todettukin, niin minäkin unohtaisin suoraan puulle petsaamisen, jos haluaa tasaisen värin. Noi syiden tehostepetsaukset on asia erikseen ja pitääkin tehdä puulle.

Samaa z-poxyä käyttänyt, noita valuepokseja/hartseja löytyy nykyään paljon ja myös ihan kirkkaina, esim.
https://www.emalia.fi/RESIN-PRO-TRA … nta-ja-valuepoksi-1-20mm-p360318439
Pitäisi kokeilla, tuo voisi käydä jopa lopulliseksi pinnaksi riittävän paksuna kerroksena.