Studiotyöskentely ›

Laitatteko basssokitaran ääneen miksatessanne ollenkaan kaikua vai olisiko parasta jättää täysin kuivaksi?
Entä panorointipiste, onko mitään vakioasetusta vai laittaako vaan hieman jompaan kumpaan laitaan 20..30?

Yleensä en laita, sillä kaiku pyöristää attackia ja yleensä ainakin rokkibassossa attack on kaikki kaikessa, että soittimesta saa selvää. Yleensä bassokitara on se ainoa soitin, joka on lähes aina täysin keskellä bassarin lisäksi. Toki sitäkin voi panoroida, mutta silloin pitää olla jotain "vastapainona" vastakkaisella puolella stereokuvaa.

faq1: Laitatteko basssokitaran ääneen miksatessanne ollenkaan kaikua vai olisiko parasta jättää täysin kuivaksi?
Entä panorointipiste, onko mitään vakioasetusta vai laittaako vaan hieman jompaan kumpaan laitaan 20..30?
 
Jousikaiku toimii, plekulla soitetun ja dempatun bassosoundin kanssa, jos haluaa viedä tunnelmaa tuollaiseen Morricone-henkiseen hommaan.

En käytä kovinkana usein mitään efektimäisiä kaikuja, ihan pari kertaa on ollut joku Eventide Blackhole tms. yksittäisissä iskuissa biiseissä. Sen sijaan joskus on tullut käytettyä delayta sopivan väljissä kohdissa biisiä, mutta niistäkin on alapää leikattu aika tiukasti pois sotkemasta. Nämä kaikki kuitenkin on sellaista tietyn fiiliksen hakemista, eikä niinkään perussoundia.
 
Lyhyttä huonekaikua kuitenkin käytän joskus sellaisissa biiseissä, joissa ei ole kovinkaan monta soitinta ja sovituksissa on tilaa. Silloin tykkään ajaa kaikkia soittimia samaan kaikuun ja sendin voimakkuudella vaan säätää sit soittimen sijaintia äänimössön keskellä.

Ehkä ihan vähän, jos tarttee sitoa äänimaisemaan. Saatan panoroida karvan verran, basaria toiselle puolelle.

Laitan joskus kaikua bassoon.

Sellaista efektiä ei varmaan olekaan, mitä en olisi joskus bassossa käyttänyt.

Onkohan niin, että bassoa matalataajuisena ei voi/tarvitse panoroida, koska matalat taajuudet tulevat kuitenkin jostakin epämääräisestä suunnasta ja paporoinnilla ei pääse siihen tulokseen, kuin muilla instrumenteilla?
 
Eikö rummut myös ole lavalla yleensä keskellä ja panoroidaan siihen?

Ennen aikaan saattoi olla esim. basari panoroituna vasemmalle ja basso oikealle. Tällaisia ratkaisuja oli monilla levyillä. Eka joka tuli mieleeni on joku Doorsin levy, en muista mikä/mitkä.

Alapää keskelle, mut toisinaan tulee ylä-ääniä leviteltyä choruksella Andy Wallace -hengessä: https://youtu.be/slShF8I_JT0

Nykyaikasta on tietysti miksata keskelle kaikki botnet, varsinkin kun about kaikki kuuntelee luureilla. Mut jos haluaa kunnianhimosempaa ja kokeilevampaa niin ei se laitoihinkaan säätö kiellettyä ole. Varsinkin jos ajattelee isoista kaiuttimista sitä lopputuotteen kuuntelua, niin onhan siinä oma rikkautensa sitten kun stereokuva elää koko taajuuskaistalla iha eritavalla kun perus moderni jytke.

Vinyylilevyhommiin isommat alapään stereokuvat eivät varmaan edelleenkään sovi, mutta mitäs siitä.

Kalmo:
Kuulokkeilla olisi aika sietämätöntä kuunnella toispuolista bassoskittaa tai -rumpua.
 
Ihan kivasti tämä joissakin vanhoissa levytyksissä toimii, muistelen. Vaikka se ensin onkin hieman outoa. Monissa vanhoissa levyissä on esim. basso ja rummut vasemmalla ja muu kama oikealla. Tai Ramonesin eka leevy, jossa on rummut keskellä mutta basso äärivasemmalla ja kitara äärioikealla.

Kalmo: Jos ajatellaan "normaalia" kaiutinkuuntelua, setissä on pääkaiuttimet ja yksi subbari.
Eli siinä asetelmassa ei ole mitään perusteita basson panoroinnille.
Kuulokkeilla olisi aika sietämätöntä kuunnella toispuolista bassoskittaa tai -rumpua.
 
Riippuu musasta.

Kalmo: Itse en laita kaikua bassoon koskaan, joskus pienen delayn kyllä. Matalat äänet eivät suuntaudu, joten en panoroikaan. Kuulostaisi mielestäni oudolta, jos basson korkeimmat äänet (jotka ovat suuntaavia) tulisivat esim. 30% vasemmalta, mutta matalat "joka puolelta".
 
Poikkeus joissain tapauksissa tietysti vahvistaa säännön.
 
Jos ajatellaan "normaalia" kaiutinkuuntelua, setissä on pääkaiuttimet ja yksi subbari.
Eli siinä asetelmassa ei ole mitään perusteita basson panoroinnille.
Kuulokkeilla olisi aika sietämätöntä kuunnella toispuolista bassoskittaa tai -rumpua.
 
Kuulokkeilla kaikki panorointikikkailut varsinkin matalilla taajuuksilla ovat aika ärsyttäviä. Ajatelkaapa vaikka sellaista Spotify hitmix for cyclist & roller skaters -kokoelmaa johon olisi koottu kaikki ne biisit missä heitellään tehokeinona vaikkapa koko biisin äänibalanssia tai matalien äänien panorointia vasemmalta oikealle edestakaisin. Kyllä tulisi hemmetisti kaatumisia ja loukkaantumisia. Aivot ottavat nimittäin tasapainoaistiin myös äänet mukaan tasapainoelimien ja näköhavaintojen lisäksi.
 
En siis suosittelisi kovin isoa panorointia matalilla taajuuksilla ja kaiken maailman balanssivemputukset pitäisi kieltää lailla. Lisäksi sen tyyppiset pumppaavat (ilmeisesti autovahvarin virranannon failaamista matkivat) efektit kuten esim David Guettan biisissä Titanium pitäisi myös tunkea syvälle suohon. Varsinkin kuulokkeilla kuunneltuna aiheuttavat suorastaan pahoinvointia.

Toki esim. The Whon Live at Leedsissä on basso ja kitara miksattu äärilaitoihin. Tässä tapauksessa toimii, kun soitetaan trio+laulaja -kokoonpanolla, eikä haluta kaikkia soittimia keskelle. Entwistlen bassosoundi oli myös sen verran räyhäkkä, että toimi hyvänä vastapainona särökitaralle.

Tyylilajisidonnainen kysymys myös varmasti. Ambient postrock jne touhuissa kaiku on usein olennainen bassolle ja mahdollisuudet luoda taustamatto koko musiikin pohjalle ovat omaa luokkaansa. Sitten tas jossain funk/reggaetouhuissa ihan eri meininki kun basson dynamiikka on ihan toinen.

Drummer-K: Toki esim. The Whon Live at Leedsissä on basso ja kitara miksattu äärilaitoihin. Tässä tapauksessa toimii, kun soitetaan trio+laulaja -kokoonpanolla, eikä haluta kaikkia soittimia keskelle. Entwistlen bassosoundi oli myös sen verran räyhäkkä, että toimi hyvänä vastapainona särökitaralle.
 
Minusta nuo esihistorialiset leikit vain kuvaavat sitä, ettei tuolloin vielä tajuttu koko stereoäänen jujua. Myös se painoi, ettei porukoilla ollut stereosoittimia, ja suurin osa levyistä tehtiin monona. Osa painoksesta sitten huitaistiin stereoksi vain pistämällä bändi puoliksi ja vastakkaisille laidoille.
 
Stereolevyjen alkuaikoina noita älyttömyyksiä tehtiin paljon. Monilla Beatlesienkin sterolevyillä on porukka jaettu kanavien kesken surkuhupaisan sietämättömästi.
Se voi kuulostaa hetken aikaa lystiltä, mutta lopulta menee päre, etenkin kun volyymiä nostetaan bailaustasolle, tai kaiuttimien välinen etäisyys vähän kasvaa.

Tilan annan kuulua komppibasson vahvistinsoundissa. Eräänlaista kaikua sekin. Reverbiä olen joskus lisännyt kun soitetaan ylempää melodiaa.