Etno, proge, latin ›

"Eliogabaluksen" hiljattain muutamaan otteeseen kuunnelleena täytyy todeta, että kaiken sen DD:hen kohdistuneen suitsutuksen ja ylistyksen jälkeen tuotti yhtyeen musiikki jonkinmoisen pettymyksen. Hyviä ja väristyksiä aiheuttavia kohtia oli toki seassa kohtuullisen mukavasti, joitakin melko loistaviakin, mutta orkestraatioiden mahtipontisuus ei pelasta levyjä siltä, että sävellysten skaala kuulostaa loppujen lopuksi melkoisen kapealta. Ei sikäli, että kaikki käytetyt ratkaisut olisivat samanlaisia, mutta kieltämättä hieman liiallisuuksiin asti kuullut pianonpimputtelut joiden päälle herra tohtori vingahtelee ja kirahtelee aiheuttivat itselleni ensimmäisen kuuntelukerran hämmästyksen jälkeen pikemminkin pitkästymistä kuin peljästymistä. Harmi sinänsä, sillä parhaimmillaan levyn musiikki toimi erittäin mallikkaasti.
 
Ja täytyy todeta, että itse en "Eliogabaluksen" perusteella pidä Mr. Doctorin laulutyylistä. Fraseeraus ja englannin kielen lausuminen ovat herralla vähintäänkin omalaatuisia, melkoisen leikitteleviäkin, mutta tyylitaju on vähän niin ja näin. Tulee vähän sellainen Kippari Kalle -efekti, joka ei ole se kaikkein uskottavin vaikutelma.