Kitarat: kitarakamat ›

Hei.
Olisiko kellään pidempiaikaista kokemusta Hollow Body sähkökitaran arkuudesta ilman kuivumisen suhteen?
 
Näin talvella lämmityskaudella huoneilman suhteellinen kosteus laskee jopa 22%:iin, ainakin minun huoneessani (digitaalimittarin mukaan, tosin kalibroimattoman)
 
Kestääkö Hollow Body sähkökitara, jossa on esim. vaahterakansi ja mahonkikyljet, säilyttämistä ja käyttämistä näin kuivassa huoneessa ilman kosteutusta.
 
Kiitos tiedoista.

Moi.
 
Pentti J: Olisiko kellään pidempiaikaista kokemusta Hollow Body sähkökitaran arkuudesta ilman kuivumisen suhteen?
 
Henkilökohtaista kokemusta ei ole koska kaikki omistamani onttokoppaiset sähkökitarat ovat olleet keskiblokillisia puoliakustisia, mutta kuten kaikkien instrumenttien kohdalla, kuivuus/kosteus ei ole hyvistä puista oikeaoppisesti valmistetulle instrumentille haitallista, nopea kosteuden muutos sitävastoin on.
 
Itse lopetin kostuttimien käyttämisen muutamiin muille ja yhden itselle sattuneeisiin kannen halkeamisiin ja homevaurioihin jo pari vuosikymmentä sitten, ja vaikka tekniikka onkin tuonaikaisista "madoista" tmv. kehittynyt, en silti ole tuntenut tarvetta akustisiani kostutella.
En silloin kun asuin teollisuushallin toimistotiloissa, enkä etenkään näin hirsitalossa asuessa.
Pahimmillaan instrumenttikohtaisesta kostutuksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, tai ei vaikutusta suuntaan tai toiseen.
Mielenrauha on tietysti hankalasti mitattava suure, ja jos kostutin tuo mielenrauhan, mikä jottei sellaistakin voi käyttää kunhan on laadukas ja käytetään oikein.
 

 
Pentti J: Näin talvella lämmityskaudella huoneilman suhteellinen kosteus laskee jopa 22%:iin, ainakin minun huoneessani (digitaalimittarin mukaan, tosin kalibroimattoman)
 
Vaikka ~1~5% mittausvirhemarginaalinkin (ja sen että lämpötila vaikuttaa suuresti vesisisältöön joka on loppupelissä se määräävä seikka, ei suhteellinen kosteus) ottaa huomioon, tuo on yli 20 asteen huonelämpötilassa niin matala suhteellinen kosteus ja vesisisältö että jotain on syytä tehdä huoneilman kostuttamiseksi jo pelkästään terveydellisistä syistä.
Huoneilman kostuttaminen on puolestaan omanlaisensa suo, ettei tule muodostaneeksi bakteeri- ja/tai homelinkoa.
Etenkin jos halvalla pitäisi päästä.
 

 
Pentti J: Kestääkö Hollow Body sähkökitara, jossa on esim. vaahterakansi ja mahonkikyljet, säilyttämistä ja käyttämistä näin kuivassa huoneessa ilman kosteutusta.
 
Toisen käden kokemukseen nojaten veikkaan että kestää, mutta jos jotain tekee mieli varmuuden vuoksi kostuttaa, ainakin itse kostuttaisin huoneilmaa, en pelkkää instrumenttia.
Kuivan sisäilman aiheuttamat terveyshaasteet nimittäin ovat lievinäkin verraten kenkkuja, ja seuraavat hautaan saakka.
 
T:Samuli

Pentti J: Hei.
Olisiko kellään pidempiaikaista kokemusta Hollow Body sähkökitaran arkuudesta ilman kuivumisen suhteen?
 
Kolme Gibsonin ESsiä, joista ES 330 on kokonaan ontto eli ilman keskipalkkia, on kestäneet ilman vaurioita pitkästi yli kymmenen vuotta. Kitarat telineessä eikä mitään kostutinta ole käytetty.

Hyvä keskustelun avaus. Jonkin verran voi vaikuttaa sekin, onko kitara kokopuuta vai laminoitu sekä onko kyseessä keskipalkillinen ja/tai kaarevakantinen kitara. Omaa käytettynä ostamaani kokopuista kaiverrettua archtopia - kuusta kansi, sivut ja tausta vaahteraa - olen säilyttänyt muutaman vuoden laukussa kostuttimen kanssa kuten kokopuisia akustisia. Veikkaan, että edellinen omistaja oli säilyttänyt ilman, koska ei muistaakseni maininnut asiasta eikä laukussa ollut mukana kostutinta - tosin silloin kauppaa tehdessä ei ollut "kostutusaika". Ihan perinteinen mato on laukussa maltillisessa käytössä "silloin kun puissa ei ole lehtiä". Ja riippuu tuo oma kostutusaktiivisuus ilman kosteudestakin. Onneksi se ei laske kotona kovin alas edes kuivimpana lämmitysaikana.

Yksi "parempi akkari" meni joskus huonoksi talvella. Ts. osa rakennuspuista kuivui enemmän, kuin toiset. Sähkiksissä (puoliakkarit, lankut jne) ehkä joskus jotain crackkia lakassa, mutta ei mitään, mihin enää "varautuisin". Kontrillekin on sisään tungettava kosteutin, mutta en oo niitäkään enää käyttänyt. Joku vanha - esim archtop - on yleensä kansi halki (30-60-vuotiaana), jos on ollut kokopuuta ja kyllin ohut. Jos se on ehjä, niin se on paksumpaa tavaraa, tai laminaattia (= vaneria).
 
Onhan se toki puuta vanerikin ja kyllä kaikki kitarat / bassot melkein pari kertaa vuodessa vähän säätöä kaipaa, johtuen kosteuden ja kuivuuden vaihtelusta, mutta ei oo ollu tapana keinotekoisesti kosteutta (/ kuivuutta) ylläpitää.

basisti1971: Moi.
 

 
Itse lopetin kostuttimien käyttämisen muutamiin muille ja yhden itselle sattuneeisiin kannen halkeamisiin ja homevaurioihin jo pari vuosikymmentä sitten, ja vaikka tekniikka onkin tuonaikaisista "madoista" tmv. kehittynyt, en silti ole tuntenut tarvetta akustisiani kostutella.
En silloin kun asuin teollisuushallin toimistotiloissa, enkä etenkään näin hirsitalossa asuessa.
Pahimmillaan instrumenttikohtaisesta kostutuksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, tai ei vaikutusta suuntaan tai toiseen.
Mielenrauha on tietysti hankalasti mitattava suure, ja jos kostutin tuo mielenrauhan, mikä jottei sellaistakin voi käyttää kunhan on laadukas ja käytetään oikein.
 

 

 
Vaikka ~1~5% mittausvirhemarginaalinkin (ja sen että lämpötila vaikuttaa suuresti vesisisältöön joka on loppupelissä se määräävä seikka, ei suhteellinen kosteus) ottaa huomioon, tuo on yli 20 asteen huonelämpötilassa niin matala suhteellinen kosteus ja vesisisältö että jotain on syytä tehdä huoneilman kostuttamiseksi jo pelkästään terveydellisistä syistä.
Huoneilman kostuttaminen on puolestaan omanlaisensa suo, ettei tule muodostaneeksi bakteeri- ja/tai homelinkoa.
Etenkin jos halvalla pitäisi päästä.
 

 

 
Toisen käden kokemukseen nojaten veikkaan että kestää, mutta jos jotain tekee mieli varmuuden vuoksi kostuttaa, ainakin itse kostuttaisin huoneilmaa, en pelkkää instrumenttia.
 
Samuli, kiitos kokemustiedoistasi. Tämä oli jossain määrin rauhoittavaa. Ehkäpä nyt ensiksi hankin toisenkin ilmankosteusmittarin, jotta saan paremman käsityksen siitä, miten alas ilmankosteus tosiaan painuu asunnossani.

Kuha: Kolme Gibsonin ESsiä, joista ES 330 on kokonaan ontto eli ilman keskipalkkia, on kestäneet ilman vaurioita pitkästi yli kymmenen vuotta. Kitarat telineessä eikä mitään kostutinta ole käytetty.
 
Kiitos tästä tiedosta. Se lisää uskoani siihen, ettei kostutusta tarvittaisi, jos ilmnkosteus pysyy edes siedettävällä tasolla.
Yt Pentti J

Moi.
 
Pentti J: Samuli, kiitos kokemustiedoistasi. Tämä oli jossain määrin rauhoittavaa.
 
Ole hyvä.
 

 
Pentti J: Ehkäpä nyt ensiksi hankin toisenkin ilmankosteusmittarin, jotta saan paremman käsityksen siitä, miten alas ilmankosteus tosiaan painuu asunnossani.
 
Suosittelen, koska kuten edellisessä viestissäkin mainitsin, kuivan sisäilman aiheuttamat terveysvaikutukset ovat pidemmän päälle suurempi murhe.
 
Koska etenkin instrumenttien kohdalla muutokset ja niiden nopeus ovat merkittävämpiä kuin silloin tällöin hetkellisesti todettu kosteus (absoluuttinen tai suhteellinen), suosittelen jonkinlaisella Min/Max tietoa syvällisemmällä tallennustoiminnolla varustettua mittaria.
 
Dataloggerit ovat hivenen hintavia markettikosteusmittareihin verrattuna, mutta ainakin itse olen löytänyt monenlaista käyttöä niin kotona kuin harrasteissakin.
 
Itsellä on käytössä UNI-T:n UT330B
 
https://www.triopak.fi/fi/tuote/UT330B
 
Ainoa miinus tuossa on omasta mielestä se ettei voi käyttää tietokoneessa kiinni ollessa, laitteen muistiin tallennetut tiedot puretaan tietokoneelle aika-ajoin.
 
Markkinoilta löytyy toki runsaasti muitakin vaihtoehtoja:
 
https://www.google.com/search?chann … loggeri+l%C3%A4mp%C3%B6tila+kosteus
 
Käsistään näppärällä on vielä vaihtoehtona mikrokontolleripohjaiset laitteet, joissa mielikuvitus ja taidot ovat ainoina rajoina.
 
T:Samuli

Itse suosin ihan vanhan koulukunnan hygro-mittaria. En koskaan kalibroi, mutta mulla on niitä kansi vierekkäin soittohuoneessa antamassa osviittaa.
 
Siinä kohtaa, kun villapaita alkaa kipinöimään, ollaan alle 40% kosteudessa ja kannattaa alkaa tarkkailla kosteutta.
 
Itse käytän kostutinta vain kovimmilla pakkasilla ilmankosteuden laskiessa Tuo osuu useimmiten helmikuulle ja sen ajan kalliimpi akustinen lepäilee salkussa.
 
Aika usein torilla kammoksuttaa akkareiden myynti-ilmot, joissa heti mainitaan, että säilytetty kostuttimen kanssa salkussa.
 
Ilmankostuttimissa yleisesti suosittelen esim. UFOXia, joka höyrystää veden ja tappaa mikrobit. Sellaisen suihkuttimet voi olla bakteeripesiä. Kerrostalossa ufox oli varsin tarpeellinen laitos pitkin talvea. Toki tuon käytön suhteen pitää kosteutta erityisesti tarkkailla tai tapetit voi tippua pienessä huoneessa.
 
Kostuttimen energiankulutusta ei kannata katsoa. Vesi vaatii tietyn energian höyrystyäkseen, eikä fysiikan lakeja rikota energialuokituksilla. Lisäksi se energia jää kämpän sisään eli toimii lämmityksenä.

Eivätkös nuo hollow bodyt käytännössä aina ole vanerisia eli "laminoituja" kuten hienosti tavataan sanoa. Vaneriahan se on jos viilujen syysuunnat eri kerroksissa menevät ristiin. Kuivuus ei halkaise moista materiaalia samalla tavoin kuin kokopuista akkarin kantta.

Ainakaan Gibsonin Essit eivät reagoi kosteuden muutoksiin sen enempää kuin lankkukitarat. Tosiaankin kansi ja pohja niissä ovat vaneria, mikä on vakaa ja kestävä materiaali.

Kefiiri: Eivätkös nuo hollow bodyt käytännössä aina ole vanerisia eli "laminoituja" kuten hienosti tavataan sanoa.
 
Yleensä kyllä, mutta esim. carved archtop on aina kokopuuta. Myös Rickenbackerit taitavat olla aina kokopuukannella, mutta niissäkin kansien halkeaminen vaikuttaa harvinaiselta.