Kitarat: soittaminen ›

Pitäis kyllä vihdoin ottaa toi peukkuplektrajuttu haltuun. Myös muiden sormien plektratekniikka kiinnostaa nyt, kun hommasin kitarabanjon.
 
Johnny Winterin peukkuplekuhomman tiedän, mutta ketkäs muut blues-kitaristit vetävät peukkuplekulla?
 
Samoin kiinnostaa Cliff Gallup -tyylinen pikkaus, vaikkei äijjä peukkuplekulla vetänytkään; sormiplekuilla ja normi plekulla peukalon ja etusormen välissä.
 
Sori monimuotoinen kyssäri, mut en haluu rajata ulos mitään genreä.

Jos ei rajata mitään genreä pois, niin Chris Broderick (mm. ex-Megadeth) vetää peukkuplekulla. Tai oikeastaan sillä on sellainen itse suunniteltu pick clip, mikä laitetaan peukaloon kiinni:
https://guitarpedalshoppe.com/index.php?_route_=Broderick-Pick-Clip

dajackal: Jos ei rajata mitään genreä pois, niin Chris Broderick (mm. ex-Megadeth) vetää peukkuplekulla. Tai oikeastaan sillä on sellainen itse suunniteltu pick clip, mikä laitetaan peukaloon kiinni:
https://guitarpedalshoppe.com/index.php?_route_=Broderick-Pick-Clip
 
Näpsäkän näköinen kapine. Tekis melkein mieli testata.

Samoin kiinnostaa Cliff Gallup -tyylinen pikkaus, vaikkei äijjä peukkuplekulla vetänytkään; sormiplekuilla ja normi plekulla peukalon ja etusormen välissä.
 
Mä sanoisin, että esim. tavallisella sähkiksellä soitettaessa, tuo tekniikkaa kuuluu perusasioihin, jotka pitää muusikon hallita. Alkuperäinen kirjoittaja ilmeisestii on hankkinut banjotyyppisen soittimen, ja sen soittamisessa käytetään yleensä kaikissa oikean käden sormissa sormiplekua. Tämän perustan soittoharrastukseni aikana eri bändeissä tapaamieni muusikoiden käyttämiin tekniikohin. Ensin mainitsemaani käytän itsekin, peukaloplekua en. Ja joo Johnny Winter oli kuuluisa tuosta omaperäisyydestään.

Fingerpicking-tekniikoita on tuhottomasti. Kaikki kuitenkin lähtevät siitä, että peukalo ja ensin etusormi, paljon myöhemmin muut sormet saa käyttöön. Kordinaatio pitää opetella aluksi ja peukalo etusormi ovat ne, joista lähdetään. YouTubessa on tuhottomasti erilaisia videoita. Nopealla tsekkauksella tämä viisiportainen harjoitus on aivan käypä aloitukseen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=cf_eWc6IPZY
 
Kun perusta on hanskassa voi alkaa varioinnit ja pohtimaan, minkä tyyppinen sormisoitto kiinnostaa. Kuitenkin on hyvä lähteä tyvestä puuhun ja varmistaa että edistymistä tapahtuu. Varsinkin aikuisena kordinaatio vaatii paljon toistoa.
 
Texasissa oli ja on yleinen peukalon ja etusormen käyttö pikkaamisessa. Akustisen kitaran yksi mestari on Mance Lipscomb, jonka omia tallenteita löytyy YouTubesta. Lisäksi Tubesta löytyy häen tyylinsä kopioijia ja heidän opetusvideoita.
 
Mancen CC Rider
 
https://www.youtube.com/watch?v=pmFQm6yn7oA
 
Tässä opetusvideo Mancen tyylistä (lataajalla on laaja country blues oppituntien ja biisien kataloogi tilillään - kannattaa tutustua)
 
https://www.youtube.com/watch?v=xpNawOGwZGE
 
Sähköisellä puolella esim. Glarence Gatemouth Brown ja Freddy King ovat Texasista
 
Tuossa Freddy tyylin opetusvideo
 
https://www.youtube.com/watch?v=mMkVzeDO79o
 
ja tässä Freddy
 
https://www.youtube.com/watch?v=wEmGbMd2duk
 
Gatemouth Brownin tyyli on esikuva mm. Jimmy Vaughanille, joiden tyyliä tässä esitellään
 
https://www.youtube.com/watch?v=psgHLuOAax8
 
Magic Sam oli Mississippistä, mutta tuli Chicagobluesin esittäjänä tunnetuksi. Tuossa hänen tyylistään oppitunti
 
https://www.youtube.com/watch?v=oWDz_sNHtgk
 
Missisippi John Hurtin tyyli on paljon kopioitu ja vaatii useamman oikean käden sormen käyttöä pikkauksessa
 
John livenä https://www.youtube.com/watch?v=tx29hxvjPfk
 
Oppitunti em. biisistä (ja lisää löytyy hakemalla) https://www.youtube.com/watch?v=XCyzd1Y4r8M
 
Tuossa Johnin tyylin aloitukseen kelvokas opetusvideo https://www.youtube.com/watch?v=LCU3E4L74Jk
 
Travispicking on nimetty kantrikitaristi Merle Traviksen mukaan. Merle käytti peukalon lisäksi etusormea, mutta tekniikka on huima. Hänet opetti Ike Everly (Everly Brothersien isä) Muhlenbergissä Kentuckyssa kun asuivat. Ike sai pikkausopin mustalta Arbol Schultz, jolta myös Bill Monroe sai oppia. Chet Atkins vei Merlen tyylin pidemmälle ottamalla enemmä oikean käden sormia käyttöön ja kehitys on jatkunut mm. Jerry Reedin myötä. Sieltä tulee kantriin yksi sormipikkaussuuntaus. Vanhempi on Sam McGeen sormipikkaus, jonka hän oppi kotiseutunsa Tennesseen Franklinen mustilta sekä seudun rautatietyöläisiltä. Sam oli veljensä Kirkin kanssa Grand Ole Opryssä jo 1926. Maybelle Carter oli kantrikitarapikkaamisen varhaisia aloittajia ja otti tyyliinsä vaikutteita mustalta Lesley "Esley" Riddleltä, jonka kanssa he kiersivät keräämässä lauluja Carter Familyn ohjelmistoon
 
Tuossa Sam & Kirk Maybelle Carterin Victor ragin parissa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=EqPziZ5Zt10
 
Jouluhässäkässä Maybelle Carterin tyyli jäi pois, joten tässä tämä. Maybelle kehitti melodiasoiton peukaloplektralla ja etusormella hän komppasi. Wildflood folwer on hyvä esimerkki ja siitä löytyy versioita sekä oppitunteja. Kerrotaan, ettei Nashvillen studioihin ja bändeihin pääsyt ellei Maybellen tekniikka ollut hanskassa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=3AkJVEaQsGk
 
Josko tuossa olisi aluksi purtavaa sormipikkaushommiin? KISS-menetelmää kannattaa käyttää: "keep it simple stupid". Eli liikaa ja liian vaikeaa ei kannata yrittää. Vaikeusastetta kannattaa nostaa pikku hiljaa, jotta onnistumisia tulee. Kauan se vie, jos kaikki on uutta oikealle kädelle.
 
P.S. Stefan Grossmanin Guitar Workshopin YouTube-sivusto on tutustumisen väärti https://www.youtube.com/user/GtrWorkShp/videos

RJU: Fingerpicking-tekniikoita on tuhottomasti. Kaikki kuitenkin lähtevät siitä, että peukalo ja ensin etusormi, paljon myöhemmin muut sormet saa käyttöön. Kordinaatio pitää opetella aluksi ja peukalo etusormi ovat ne, joista lähdetään. YouTubessa on tuhottomasti erilaisia videoita. Nopealla tsekkauksella tämä viisiportainen harjoitus on aivan käypä aloitukseen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=cf_eWc6IPZY
 
Kun perusta on hanskassa voi alkaa varioinnit ja pohtimaan, minkä tyyppinen sormisoitto kiinnostaa. Kuitenkin on hyvä lähteä tyvestä puuhun ja varmistaa että edistymistä tapahtuu. Varsinkin aikuisena kordinaatio vaatii paljon toistoa.
 
Texasissa oli ja on yleinen peukalon ja etusormen käyttö pikkaamisessa. Akustisen kitaran yksi mestari on Mance Lipscomb, jonka omia tallenteita löytyy YouTubesta. Lisäksi Tubesta löytyy häen tyylinsä kopioijia ja heidän opetusvideoita.
 
Mancen CC Rider
 
https://www.youtube.com/watch?v=pmFQm6yn7oA
 
Tässä opetusvideo Mancen tyylistä (lataajalla on laaja country blues oppituntien ja biisien kataloogi tilillään - kannattaa tutustua)
 
https://www.youtube.com/watch?v=xpNawOGwZGE
 
Sähköisellä puolella esim. Glarence Gatemouth Brown ja Freddy King ovat Texasista
 
Tuossa Freddy tyylin opetusvideo
 
https://www.youtube.com/watch?v=mMkVzeDO79o
 
ja tässä Freddy
 
https://www.youtube.com/watch?v=wEmGbMd2duk
 
Gatemouth Brownin tyyli on esikuva mm. Jimmy Vaughanille, joiden tyyliä tässä esitellään
 
https://www.youtube.com/watch?v=psgHLuOAax8
 
Magic Sam oli Mississippistä, mutta tuli Chicagobluesin esittäjänä tunnetuksi. Tuossa hänen tyylistään oppitunti
 
https://www.youtube.com/watch?v=oWDz_sNHtgk
 
Missisippi John Hurtin tyyli on paljon kopioitu ja vaatii useamman oikean käden sormen käyttöä pikkauksessa
 
John livenä https://www.youtube.com/watch?v=tx29hxvjPfk
 
Oppitunti em. biisistä (ja lisää löytyy hakemalla) https://www.youtube.com/watch?v=XCyzd1Y4r8M
 
Tuossa Johnin tyylin aloitukseen kelvokas opetusvideo https://www.youtube.com/watch?v=LCU3E4L74Jk
 
Travispicking on nimetty kantrikitaristi Merle Traviksen mukaan. Merle käytti peukalon lisäksi etusormea, mutta tekniikka on huima. Hänet opetti Ike Everly (Everly Brothersien isä) Muhlenbergissä Kentuckyssa kun asuivat. Ike sai pikkausopin mustalta Arbol Schultz, jolta myös Bill Monroe sai oppia. Chet Atkins vei Merlen tyylin pidemmälle ottamalla enemmä oikean käden sormia käyttöön ja kehitys on jatkunut mm. Jerry Reedin myötä. Sieltä tulee kantriin yksi sormipikkaussuuntaus. Vanhempi on Sam McGeen sormipikkaus, jonka hän oppi kotiseutunsa Tennesseen Franklinen mustilta sekä seudun rautatietyöläisiltä. Sam oli veljensä Kirkin kanssa Grand Ole Opryssä jo 1926. Maybelle Carter oli kantrikitarapikkaamisen varhaisia aloittajia ja otti tyyliinsä vaikutteita mustalta Lesley "Esley" Riddleltä, jonka kanssa he kiersivät keräämässä lauluja Carter Familyn ohjelmistoon
 
Tuossa Sam & Kirk Maybelle Carterin Victor ragin parissa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=EqPziZ5Zt10
 
Josko tuossa olisi aluksi purtavaa sormipikkaushommiin? KISS-menetelmää kannattaa käyttää: "keep it simple stupid". Eli liikaa ja liian vaikeaa ei kannata yrittää. Vaikeusastetta kannattaa nostaa pikku hiljaa, jotta onnistumisia tulee. Kauan se vie, jos kaikki on uutta oikealle kädelle.
 
P.S. Stefan Grossmanin Guitar Workshopin YouTube-sivusto on tutustumisen väärti https://www.youtube.com/user/GtrWorkShp/videos
 
Vau; Kiitokset kattavasta vinkkivalikoimasta!

^Eipä kestä. Maybelle Carterin peukaloplekutekniikan esimerkin lisäsin vielä, kun aaton tohinassa se jäi pois.

rheinone: Näpsäkän näköinen kapine. Tekis melkein mieli testata.
 
Tai kokeile Hercon peukkuplektraa jossa saa normaalimman soittoasennon, jos pitäisi normaalisti pikkailla jotain.
 
https://www.soitinasema.fi/product/ … 9QIV3gWiAx2heAUnEAQYAyABEgI7_vD_BwE

Menee vähän aloituksen ulkopuolelle, mutta modernin ysärikantrin studiokunkku Brent Masonilla on aika pitkälle viety peukkupleku+sormet -tyyli soittaa. Venyy tuosta leipälajista myös western swingiin kautta George Benson -tyylisen jazzkitarismiin.
 
Video ei ole aivan tuore mutta antaa osviittaa kivasti:https://www.youtube.com/watch?v=U2xOLlT9KBM
 
BM tositoimissa Mark O'Connirin, Victor Wootenin ja The New Nashville Catsien kanssa, tää tuli joskus YLEltä viime vuosituhannella: https://www.youtube.com/watch?v=gU4ZlxKRpYU

Siirryin itse peukaloplektraan ja sormiplektroihin reilu kymmenen vuotta sitten, enkä nykyään enää osaisi kuvitella niistä luopuvani. Eri peukalo- ja sormiplektroissa on huomattavia eroja, joten kannattaa suosiolla kokeilla useampia eri malleja ja materiaaleja. Itselläni plektrasoitto rupesi sujumaan vasta kun tajusin korvata ne joka musiikkiliikkeestä löytyvät perus Dunlopit muilla plektroilla.
 
Plektran materiaaliin, istuvuuteen ja profiiliin kannattaa kiinnittää huomiota Plektrat eivät saa puristaa, mutta niiden pitää istua sormissa napakasti hölskymättä. Huonosti istuva sormi- tai peukaloplektra on kömpelö ja epämukava, jolloin soittaminen rupeaa takkuamaan. On myös inhottavaa jos liian löysät plektrat alkavat valua sormista kesken soiton.
 
Metalliset plektrat ovat pääsääntöisesti helpompia muotoilla sormiin sopiviksi. Sormen ympärille tulevia siivekkeitä taivuttamalla plektrasta saa varsin istuvan. Muovisten sormiplektrojen muotoilu on hankalampaa. Jotkut väittävät onnistuneensa tässä lämmittämällä plektroja ensin kiehuvassa vedessä. Itse en ole huomannut että tästä olisi apua.
 
Plektran profiililla on myös merkitystä. Muovisissa plektroissa on yleensä pitkä "kynsiosa", joka ulottuu pitkälle sormenpään yli. Tämä vaikuttaa sekä soittotatsiin että näppäilykäden asentoon. Metallisissa sormiplektroissa "kynsi" on yleensä lyhyempi ja se kaartuu myötäilemään tarkemmin sormenpään muotoa. Kannattaa siis testailla millainen plektran pituus ja profiili tuntuu miellyttävältä. Jotkut muotoilevat plektrojaan emieluidikseen esim. hiomalla tai taivuttamalla.
 
Peukaloplektroissa olen yleensä suosinut muovisia malleja. Metalliset peukaloplektrat ovat yksinkertaisesti liian järeitä omaan makuuni. Etenkin akustisen kitaran kanssa ne ovat tuntuneet melkoisilta moukareilta.
 
Jos sormen alapuoella pidettävät plektrat tuntuvat kömpelöiltä markkinoilla on myös useita erilaisia kynnen päälle laitettavia malleja (esim. Alaska Pik, Butterfly Picks ja Fred Kellyn Freedom Pick). Näissä on aivan toisenlainen soittotatsi, ja etenkin monet klassiset kitaristit ja kelttimuusikot tuntuisivat suosivan näitä.
 
Omat suosikkiplektrani ovat Fred Kellyn Slick Pick ja Nationalin NP-1. Slick Pick on testaamistani peukaloplektroista ylivoimaisesti paras. Se on nopea, ketterä ja siromman profiilinsa vuoksi se taipuu tarvittaessa myös komppaamiseen. Metalliset Nationalin NP-1:t ovat muodostuneet suosikki sormiplektroikseni. Kynsiosa on riittävän pitkä olematta kuitenkaan kömpelö. Sormen ympärille asettuvat siivekkeet ovat kapeat, joten plektra on helppo muotoilla istuvaksi.
 
Jos plektrasoitosta innostui, saattaisi olla hyvä idea totutella alusta asti erilaisiin plektroihin. Metallisten ja muovisten plektrojen soundi poikkeaa toisistaan, ja huomaan usein soittavani eri kitaroita eri plektroilla. Tummasoundiseen D-koppaiseen Martiniini tulee mukavasti kuulautta metallisilla sormiplektroilla. Messinkikoppaisen resonaattorikitarani terävyyttä pyrin usein taltuttamaan muovisilla plektroilla