Kitarat: kitarakamat ›

actionmanhighvolume: Jees!
Mikäs tässä on: https://www.thomann.de/fi/harley_benton_fusion_iii_hsh_eb_fbb.htm
299€ ja b-stockina 249€. Tän voisi melkeen tilata heti. Mitä eroa noihin 399€ fusion 3:siin, paitsi että ei ole HSS?
 
Taitaa toi "roasted" olla se ero. Toi sun linkkaama keppi on jotakuinkin semmonen mikä itellä oli, voin suositella testaamaan.

Muutaman tuommoisen b-stockin osalta kokemukseni ovat olleet hyviä, ei mitään varsinaista vikaa ole kitaroissa ollut, poikkeuksena yhdessä liian matalaksi hiottu satulan urat, palautus toimi kuin pitikin.

elon arska: Taitaa toi "roasted" olla se ero. Toi sun linkkaama keppi on jotakuinkin semmonen mikä itellä oli, voin suositella testaamaan.
 
Ok. Eikös tuo otelauta kuitenkin ole aivan hyvää puuta tuossa.

jraw: Muutaman tuommoisen b-stockin osalta kokemukseni ovat olleet hyviä, ei mitään varsinaista vikaa ole kitaroissa ollut, poikkeuksena yhdessä liian matalaksi hiottu satulan urat, palautus toimi kuin pitikin.
 
Ok! Mitäs tuo b-stock yleisesti muuten tarkoittaa edes? Käytetty/palautettu? Jos palautettu, niin onko se korjailtu ja katsottu muutenkin kuntoon?

Jotain sellaista. Tai se on ollut esillä tai muuten ei ole aivan suoraan tehtaalta.
 
Oma Revstar on b-stockina ostettu enkä löytänyt kyllä mitään merkkejä että se ois edes ikinä ollut laukustaan ulkona. Bindingissa on kyllä löytynyt pieni mutkakohta ja tailpiecessä oli ikään kuin jonkun tarran liimajämää vähän. Evt, mutta ei valittamista.
 
Eka kitara minkä sain ihan uutena 1993 tjsp oli vähän liian matalalla satulalla ja särisi ja sain ihan hyvin siksi alennusta. Siellä on varmaan vieläkin sama paperin pala tms toimivana korjauksena paikallaan. Jos ei ole itsellä valittamista niin ainahan se alennus on mukava.

Tässä todellinen, viimeisin (ja viimeinen) kokemus Harley-Bentonin maailmalla kovasti kehutusta SC-550 II;sta.
 
No ulkonäöllisesti nätti, jopa hiton hyvännäköinen, eikä saundeissakaan ole valittamista. Virittimetkin toimii ja kaikki osat on kitarassa kiinni, mitä kuvien perusteella voi olettaakin. Nauhojen (ruostumattomat) päät ok.
 
No sitten...
 
Ensinnäkin muuten ok virittimet on asennettu kuin huolimattoman halot puuliiteriin, satulan paikka jyrsitty vinoon lavan ja otelaudan pintaan nähden, siis ihan reilusti millitolkulla.
Mitattuani nauhojen päältä radiuksen, se vaihteli 10" - 14" välillä (sekavasti, ei siis todellakaan mikään compound radius), thomannin speksit 12", joten keskiarvo ok... Lisäksi voi jo päätellä, että kuolleita kohtia oli.
Tallassa radius oli miltei tasan litteä, eli ei hyvä.
Koko vekottimen päällä on noin 1,5mm paksuinen lakkakerros (jos joku ei tiedä, esimerkiksi henkilöautoissa maalikerrokset yhteensä on noin 0,08 - 0,12mm).
Lakka ilmeisesti pitää tämän kasassa, koska mitään ruuvia ei pysty kiristämään ilman, että se täyttä viisakkotohkaa oleva pehmeä puulaji antaa myöden. Mahonkia ehkä nimellisesti, mutta niitäkin on noin 200 lajia...
Mikit ovat omaan makuun liian ylhäällä, eikä niitä saa tarpeeksi alas, koska mikeille jyrsityt poterot ovat liian matalat.
 
No, nauhatöiden ja uuden satulan, sekä tallan viilaamisen jälkeen ihan soittokelpoinen laite joka pitää jopa vireensä, mutta jollei noita tee itse harrastusmielessä kuten itse tein, ei kannata teettää.
 
Olisin toki voinut palauttaa, mutta uteliaisuus siihen, saako halppiksesta soittokelpoisen, oli kova. -Ja tavallaan sainkin, vaikka pitkään soivia nuotteja tuottavaa laatusoitinta tästä ei saa. Kätevästi tuo viidakon "mahonki" on vielä huikean kevyttä.

TheHaawiz: Tässä todellinen, viimeisin (ja viimeinen) kokemus Harley-Bentonin maailmalla kovasti kehutusta SC-550 II;sta.
 
No ulkonäöllisesti nätti, jopa hiton hyvännäköinen, eikä saundeissakaan ole valittamista. Virittimetkin toimii ja kaikki osat on kitarassa kiinni, mitä kuvien perusteella voi olettaakin. Nauhojen (ruostumattomat) päät ok.
 
No sitten...
 
Ensinnäkin muuten ok virittimet on asennettu kuin huolimattoman halot puuliiteriin, satulan paikka jyrsitty vinoon lavan ja otelaudan pintaan nähden, siis ihan reilusti millitolkulla.
Mitattuani nauhojen päältä radiuksen, se vaihteli 10" - 14" välillä (sekavasti, ei siis todellakaan mikään compound radius), thomannin speksit 12", joten keskiarvo ok... Lisäksi voi jo päätellä, että kuolleita kohtia oli.
Tallassa radius oli miltei tasan litteä, eli ei hyvä.
Koko vekottimen päällä on noin 1,5mm paksuinen lakkakerros (jos joku ei tiedä, esimerkiksi henkilöautoissa maalikerrokset yhteensä on noin 0,08 - 0,12mm).
Lakka ilmeisesti pitää tämän kasassa, koska mitään ruuvia ei pysty kiristämään ilman, että se täyttä viisakkotohkaa oleva pehmeä puulaji antaa myöden. Mahonkia ehkä nimellisesti, mutta niitäkin on noin 200 lajia...
Mikit ovat omaan makuun liian ylhäällä, eikä niitä saa tarpeeksi alas, koska mikeille jyrsityt poterot ovat liian matalat.
 
No, nauhatöiden ja uuden satulan, sekä tallan viilaamisen jälkeen ihan soittokelpoinen laite joka pitää jopa vireensä, mutta jollei noita tee itse harrastusmielessä kuten itse tein, ei kannata teettää.
 
Olisin toki voinut palauttaa, mutta uteliaisuus siihen, saako halppiksesta soittokelpoisen, oli kova. -Ja tavallaan sainkin, vaikka pitkään soivia nuotteja tuottavaa laatusoitinta tästä ei saa. Kätevästi tuo viidakon "mahonki" on vielä huikean kevyttä.
 
Itselläni on kanssa samantyylisiä kokemuksia näistä "huokeista mutta laadukkaista" soittokamoista. Voivat toki olla "hintaansa nähden ok", mutta mitään muuta ne eivät 9/10 tapauksista ole.
 
Ja sanoohan sen nyt jo järkikin, ettei 279e saa mitään CS Les Paulia.

Mulle tuli torstaina postista 99 euron HH tele, joka ei tarvinnu muuta kuin etumikin nostamisen lähemmäs kieliä ja puoli tuntia soittoa, että pahin karheus nauhoista silottui. Vaikka kuinka täikammalla käy läpi niin ei löydä mitään sanottavaa, jokainen ruuvi on kiinni ja suorassa, virittimet toimii todella smoothisti, mikkikytkin klonksahtelee jämäkästi eri asentoihin eikä varmasti siirry toiseen positioon vahingoss. humbuckereissä on säädettävät napapalat mikä ei ole todellakaan itsestäänselvyys halvimmissa kitaroissa, yksikään nauhanpää ei törrötä, ja mikä tärkeintä sustainia löytyy kuten lehmusbodyiseltä ja vaahterakaulaiselta kitaralta voi odottaakin. Kaiken kruunaa yksityiskohta, jota en ole nähnyt paljon kalliimmissakaan kitaroissa eli lavan satulaa lähempänä oleva D- ja G-kielten kielenohjain on korkeammalla lavan pinnasta kuin H- ja E-kielten ohjain niin, että viis ylintä kieltä kulkee samassa kulmassa satulan yli. Nice touch ja huomaa virttäessä, ettei satulasta kuulu minkäänlaista pingausta tai muuta ylimääräistä kun virittimiä kääntelee. Täytyy varmaan laittaa pari uutta tilaukseen saman tien niin pääsee modaileen oikein kunnolla.
 
https://www.thomann.de/intl/harley_ … ton_te_20hh_sbk_standard_series.htm

mitään muuta ne eivät 9/10 tapauksista ole
 
Paitsi jos ostaa käytettynä sellaisia, jotka on jo edellisten omistajien toimesta fiksattu. Itselläni on tällaisia yksi Skujutele ja yksi Epilepa, ja niille on tehty mm. elektroniikan ja virittimien vaihto ja nauhojen tasoitus ja kiillotus, ja nyt ne ovat aivan helvetin hyviä käyttöskittoja kummatkin. Eli ei ollenkaan huono hinta-laatusuhde, kun nuo maksoivat minulle yhteensä alle 600€!
 
Mutta joo, uusina ja tehdaskuosisina nämä tietenkin saattavat olla vähän mitä sattuu, joten caveat emptor.

Mun 10v poitsu on soitellut vuoden päivät Ibanezin PGMM31 kitaralla ja kovasti hinkunut floikallista keppiä..
Torilta tuli vastaan Harrikan Fusion II kovalla laukulla 260€.
 
Ennakkoluulot olivat kyllä todella kovat kun joskus muinoin sain käsiini niitä ensimmäisiä satkun stratoja joilla ei kyllä tehnyt yhtään mitään.. niissähän laatu oli melkolailla Anttila-tasoa, täysin epäkelpoja palikoita.
 
Mutta tämä kyseinen Fusion... hintaansa nähdenhän noi on aivan helvetin hyviä keppejä!
-FR1000
-SS jumbonauhat
Mikälie viilu on kannessa, mutta oikein kelvollisen näköinen.
 
Kaula on mukavan tuntuinen ja vireenkin pitää oikein hyvin! Ei ole mitään valittamista kyseisestä kepistä!

Juu, jostain syystä on kertynyt toinenkin saman merkin edustaja; SC-Special, 2 x P90 mikeillä ja se on mun mielestä jonkun verran parempi. Ei läheskään niin koristeellinen, mutta enemmän kitara.
 
Valmistuksessa laadun (jos sellaista edes on) vaihtelu näissä taitaa olla aika käsittämätöntä.
 
Joskus vuosia sitten on ollut myös Telecaster tyylinen benttoni, mutta muistikuva siitä oli paljon parempi kuin näistä liimakaulaisista.

Toisesta säikeestä kopipeistattua, mutta pannaan nyt tännekin. Eli päivitys sen mun jo täällä mainitsemani Harskan nykytilasta ja mun nykyfiiliksistä sen suhteen:
 
Mulla on tuossa yksi Harskan Red Blast Tele, johon juuri äsken laitoin uuden TUSQ-satulan koska vanha mm. säristeli D-kieltä. Ja joo, onhan se sinänsä hyvä soittaa ja saundaakin hyvältä niin akustisesti kuin Roswellien läpi styrkkariinkin, mutta näkeehän sen nyt perkele sokea kanakin että halpis mikä halpis. Eli köppölista sisältää / sisälsi paketista vetäistynä ainakin seuraavat:

* Kitaran säädöt olivat tehtaan / Thomannin jäljiltä totaalisen persiillään -> korjattu säätämällä kaularauta & tallapalojen korko ja intonaatio
* Lavan E-A & D-G kieltenpidikkeet (so. "perhoset") eivät olleet kielten välisellä keskilinjalla -> korjattu ruuvaamalla oikeille paikoilleen
* Ylä-E tipahteli slurreja ja hammer-oneja soittaessa otelaudalta -> korjattu vetämällä kaula suoraan linjaan kielten kanssa
* Kaula sivusuuntaisesti vinoon kiinnitetty -> korjattu vetämällä kaula suoraan linjaan kielten kanssa
* Mikkien kolot jyrsitty sivuun kielten keskilinjalta eli mikit epäkeskot -> ei korjattu ainakaan vielä
* Osa virittimistä helvetin jäykkiä -> ei korjattu, so. vaihdettu virejä ainakaan vielä
* Satulan kolot leikattu päin persausta -> korjattu vaihtamalla satula
* Nauhat kiillottamatta -> korjattu soitttamalla sileiksi

Eli sitä saa mistä maksaa, joten kannattaa muistaa tällaista ostaessaan, että nämä saattavat kyllä edelleen pakasta vedettynä olla mitä sattuu. Josko tosin valmiiksi hyviäkin yksilöitä on, sanovat, mutta silti... mutta kuka toisaalta olettaakaan 199€:n skittan menevän kovinkaan kummoisen laadunvalvonnan läpi?

EDIT1: Vikalistaa jatkettu sitä mukaa kun karut muistot mielehen palajaa :D

EDIT2: Niin ja jotta tämä ei ihan yltiökielteiseksi menisi, niin todettakoon että skittahan on nyt laiton jälkeen aivan saatanan hyvä. Todella nopea soittaa, intonoi hyvin, pitää vireen, kaula on suora (ja helvetin hyväprofiilinen + hyvät nauhat) ja mikit saundaa hyviltä, eli hämmästyttävän loistavan kepukanhan sitä nykyään periaatteessa kapakkaillan hinnalla saa! Mutta ilman rassausta tuolla ei olisi suuria tehnyt ja se kannattaa muistaa jos näitä hinkuaa, vaikka tosin kuulemma hyviäkin löytyy suoraan pakasta vedettynäkin. Mutta riski saada se justiinsa laittoa vaativa on silti aikamoisen suuri...

Tulipahan tuossa itsekin hommattua HB:n 99€ hintainen Tele ja ei voi kyllä hämmästellä miten halvalla voikin saada noinkin hyvän kitaran.
 
Tele ei ole mikään meikäläisen suosikki vaan enemmän mieltymykset ovat tuolla Jacksonin kepeissä, mutta tämä on varsinkin hauska ja hyvä peli.
 
Mitään moitittavaa en kitarasta löytänyt.
 
Tosiaan joskus 10 vuotta sitten kun testailin ensimmäisiä HB:tä niin nehän oli aivan kuraa. Nämä nykyiset ovat jo ihan eri maata.

BulletFace: Tulipahan tuossa itsekin hommattua HB:n 99€ hintainen Tele ja ei voi kyllä hämmästellä miten halvalla voikin saada noinkin hyvän kitaran.
 
Mä kotoutin tori.fi:stä toisen kuudellakympillä, mutta on ilmeisesti viime vuoden mallia, kun talla on mallia toploader eikä string through kuten nämä nyt myynnissä olevat. Heitin siitä mikit saman tien huithelkkariin ja pulttasin härskisti tallaksi perinteisen kolmepalasen teletallan rails tyylisellä DiMarzion humpparilla (ei mitää hajua mikä malli) ja kaulapaikalle Duncanin P-Railsin. Tonen korvasin neliasentoisella kiertokytkimellä millä P-Raillsista saa joko rails tai P90 kelan yksinään tai molemmat kelat sarjaan tai rinnan. Tuli vallan oiva ja monipuolinen tele pienellä vaivalla.

6v mukula sai joululahjaksi HB:n ministraton jotta saadaan lisää ääntä maailmaan. Tontut maksoivat siitä kokonaista 59e. Ja eipä tuohon hintaan sitä kyllä voi haukkua, vaikka odotukset eivät korkealla olleetkaan. Kaula ei yhtään kiero, nauhat ei törrötä ja soivat joka paikasta, relief kunnossa, intonaatiokin säädetty tehtaalla kohdalleen, potikat ei rahise, mikit ihan riittävät, virittimet ok. Talla vaikuttaa olevan vähän liian lähellä kaulaa kun ala-A:n tallapala (viritetty siis kvartin verran normia ylemmäs) on jo niin takana kuin saa. Saa nähdä saako paksumpia kieliä pelittämään jos lähdetään normivirettä tavoittelemaan.
 
Kyllä tuolla pikkumies rokkia soittaa, kunhan vaan sormet olisi vielä vähän pidemmät...

Sain viimein käsiini tilaamani Harley Bentonin kielisoittimen; Thomannin halvimman mandoliinin. Tarkoitus on tällä lähinnä opetella, mistä äänet löytyvät ja miten soinnut rakentuvat mandoliinilla. Jos ja kun joskus kiinnostaa soittimen soittaminen enemmänkin, niin ostan sitten paremman.
 
Mitä tarjoaa akustisen soittimen markkinoilla 59€ tai sinne päin? No, mitään oikeata puutahan tämän koppa ei taida olla, vaan jonkinlaista vaneria. Intonaatio on ihan ok, eikä nauhanpäät pahemmin törrötä uutena. Ihan ylänauhoilla tulee ongelmaksi se, että neljällä ylimmällä nauhalla soi useimmiten sama sävel, ellei sitten oikeassa asennossa laita sormia nauhojen väliin. Vire ei tahdo pysyä; virittimet ovat kyllä luvalla sanoen melko kököt. Joka toinen oli paketista otettaessa liian löysä ja joka toinen tarpeettoman kireä. Soittimen soundi nyt on, mitä on, mutta ihan siedettävä ääni on soittimessa. Hyvin terävä ja lyhyt se ääni on. Mitään Stradivariuksen soundia on tietty turha olettaa saavansa markan vanerilaatikosta.
 
Pääseekö tällä alkuun? Kyllä, joten sinänsä on asiansa ajava peli. Melko nopeasti kuitenkin enemmän soitteleva ihminen haluaa kyllä hommata paremman tilalle. Meikäkin etsii jo passiivisesti parempaa A-koppaista mandoliinia tämän tilalle.

Juu.
 
Tilasin Tohmajärven valinnasta Harley Bentonin Singlecut kitin eli Les Paul tyylisen itse kasattavan kitaratouhusetin. https://www.thomann.de/fi/harley_be … ton_electric_guitar_kit_lpstyle.htm
 
Muutama amatöörin huomio!
 
-Kaula tuntuu oikein laadukkaalta, profiili sellainen kultainen keskitie. Nauhan päät töröttivät pikkuisen. Hioin ne normi hiomapaperilla. Hyvä tuli! Kiillotin nauhat patapadalla, ne olivat aika tummat. En piheyttäni kehdannut tuhlata 10 euroa isoon teräsvillapakettiin. Kaularautaa en kokeillut kun ei tarvinnut säätää, toivottavasti toimii. Mielestäni tämän kitaran hinnan pystyy perustelemaan jo pelkällä kaulalla.
-Virittimet ihan toimivat, tässä setissä jopa paremmat kuin stratossa, vaikkakin selvästi samaa roskaa molemmissa. Laadussa suurta vaihtelua näköjään. Kahden kitaran otanta huom!
-Nut, eli mutteri, siis kives oli ihan ok. En tiedä mitä ainetta, mutta tuntui toimivan ilman hankausta. Kielet eivät istu kovin syvässä, mutta enpä ole saanut niitä bendattua pois uristaan.
-Runko on jännä tapaus. Sen lankku/pohjapuu tuntuu kovemmalta kuin pinta. Eikö ne yleensä ole toisinpäin pinnan ollessa vaahteraa? Pinnan lakkaus oli vähän krakeloitunut muutamasta kohdasta. Paketti tuli pakkaspäivänä joten varmaan sillä vaikutusta asiaan.
-Kaulatasku oli väljä kuin H..ran p..lu. Se ei haitannut, pystyipä keskittämään kielet kunnon toleranssilla.
- Sähkö ja elektroniikkapuoli aiheutti vähän päänvaivaa. En oikein jaksa tajuta noita pikakiinnityksiä. Jos niiden pitäisi tehdä asennuksista helpompaa, voisi ne merkata keskenään. Vielä kun yksi osa ei toiminut, irroitin kiinnittimet moneen kertaan ajatellen, että vika on omissa sähläilyissä.
-Mikkikytkin ei toiminut! Tässä tilanteessa joku olisi lähettänyt setin takaisin thomannille, mutta kun kerkisin kiillottaa nauhat ja hioa terävät päät, ei tullut mieleenkään lähetellä enää takaisin. Muutenkin tuo takaisin lähettely on vähän tyttöjen hommaa.
No Soittimen Kimmo pelasti, ja seuraavana päivänä kävin ostamassa kytkimen. Katkoin kytkinpoterosta ne pikaliitinhärpäkkeet nevadaan ja kolvailin piuhat kiinni. Minusta niin on paljon selkeänpi.
Tuo setin mikkikytkin oli vittumoinen avata, piti irroittaa kolvaukset ym. Nyt jälkeenpäin vasta tajusin kytkimen vian, kyllä minä poika yritin saada sitä toimimaan, mutta loppupeleissä se meni niin huonoon kuntoon, ettei siitä saanut millään toimivaa.
-Mikit 10 Kohm. Ihan normi vehkeet. Asettuivat koloihinsa, mutta kun niitä ruuvasi alaspäin rupesi varsinkin kaulamikki kallistumaan sisäänpäin. Ärsyttävää! Puukolla vähän nihrasin, jotta sain oikenemaan. Nyt ei ihan niin vammaiselta näytä. Työnsin poteroon myös petarista leikattua superlonia kun heiluivat.
- Tune-O-Matic talla vaikuttaa vähän liian suoralta. En ole tarkemmin katsellut kun tuo näkö jo vähän heikko, mutta D-ja G kielet alkavat rälistä ensimmäisenä jos tallan laskee liian alas. Intonaatiota säätäessä E kielen ruuvi kairautui ulos kolostaan. En jaksanut irroitella vaan tölppäsin sen takaisin koloonsa, jolloin pala siirtyi oikealle kohdalleen.
-Potentiometrit toimivat juuri kuin pitääkin. Tonet toimivat laajalla skaalalla ja volume puhdistaa särön kohtuuhyvin. Treblebleed olisi poikaa, voi jestas.
-Paketissa olleet kielet ovat ihan jees. Olivat myös stratosetissä. Ei pahaa sanaa.
 
Ja se soi https://www.youtube.com/watch?v=-_-F7-gun2c
 
En tiedä miten kukakin suhtautuu noihin kuvailemiini pikkuvikoihin, mutta mielestäni kyseessä on ihan pätevä soitin.

Tulipa otettua Harley Bentonilta testiin kaksi telecasteria, TE-30 ja uusi TE-62. Lopulta päätin pitää tuon halvemman vaihtoehdon eli TE-30. Hinnastaan huolimatta sanoisin, että olisi aivan hyvä kitara sellaisenaan mikkeineen päivineen. Minulle tosin sattui molemmat mikit menneen mikrofoniksiksi, mutta se ei haitannut kun halusin päivittää mikit anyways. Alkuperäiset eivät olleet kuitenkaan huonosoundiset, vaikka päivityksestä hyötyykin.
 
TE-62 oli varsin mukava sekin ja kevyt verrattuna TE-30. Sen mikit olivat soundimaailmaltana rikkaammat halvempaan verrattuna, mutta jotenkin tuo TE-30 soundasi enemmän siltä millaiseksi minä telecasterin soundin miellän.
 
En ole muuten missään kitarassa (Gibsoneita ja Fendereitä omistaneena) saanut kieliä yhtä matalalle out of the box kuin tuossa TE-30 ilman särinöitä. Yllättäen satulakin oli erittäin matala toisin kuin yleensä halpsiksissa.

Tori.fi sivustolle ilmaantui Harley Benton SC-550 II PAF
 
Kitaraa on kehuttu maasta taivaisiin, joten huikkasin myyjälle -jos kehtaat köijätä lankun tänne meikän luokse, maksan parinsadan hintapyynnön.
 
Ajattelin ettei varmaan ole kehujen veroinen ja saan tehtyä ensimmäisen tuubivideon, jossa pääsen haukkumaan eto lankkua. NO EI.
 
+Kitara on pirun hyvä, ei mahda mitään.
+Kaula on ohuehko mutta miellyttävä.
+Nauhat luistaa tosi hyvin.
+Painoa vaan 3,6 kiloa.
+Virittimet tuntuvat tarkoilta.
+Potentiometrit ja mikkikytkin vaikuttavat laadukkailta. Alphan potikat ja mikkikytkin sellainen hoscotyylinen.
+Mikit kuulostavat hyvältä.
+Yleisesti kaikki toimii pirun hyvin.
 
-Mikkien navat eivät ole täysin keskitetty kielten kohdalle.
-Nauhojen päät ovat ruman näköiset.
-Pintaviilu näyttää ohkaiselta, rumalta ja likaiselta.
-Tonepotikat voisivat olla enempi lineaarisia Kaikissa kitaroissa tuntuu olevan sama vika. Music man jp6 asetti standardin tosi korkealle tämän suhteen.
-Kitara näyttää yksityiskohdiltaan nopeasti tehdyltä.
-Satula olisi toki voitu alimman E:n ja A:n kohdalta viilata tarkemmin.
 
Minulla on ollut nyt 4 kpl Les paul tyyppisiä kitaroita.
 
1 Harley Benton SC-550 2 paf
2 Tokai als-50q
3 Epiphone Les Paul Standard
4 Harley Benton DIY lespa
 
ja tuossa paremmuusjärjestys.
 
...Ja tuo PAF tarkoittaa väriä, ei mikkejä!!!
 
https://www.thomann.de/fi/harley_benton_sc_550_ii_paf.htm
 
..Ja https://www.youtube.com/watch?v=mdh5wnuVVp8 koska miksipä ei?