Kitarat: kitarakamat ›

McNulty: Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että tuo Troglyn testaama soitin on "pre-release run" eli todennäköisesti testisarjaa. Testattu osien sopivuus, varmistettu jigien ja muiden toimivuus yms. eli tuota ei ole tarkoitettukaan myyntiin ja loppukäyttäjille.
 
Kuten videon kuvauksessakin käy selväksi, varsinaiset tuotantomallit ja myytäväksi tulevat soittimet tulevat vasta parin kuukauden päästä helmikuussa 2022.
 
Pre release run tai vastaava joita pysty ostamaan soittamalla Gibsonille. Eli ilmeisesti pikkuvikaisia testiversioita mitkä on brändätty kalliiksi rajoitetuksi erikoiseräksi. Kertoo jotain firman etiikasta, tuotteiden ostajista ja ylipäätään nykypäivän markkinoista.

Mikko1978: Tuo on rajoitettu erikoissarja, jolla homma on aloitettu. Ei siis ymmärtääkseni mikään testisarja, vaan ihan viimeisen päälle virallinen tuotantomalli. Erikoissarjana sopisi olla erikoisen hyväkin. Joku virallinen markkinahumulla täytetty julkaisupäivä ja volyymin puskeminen markkinoille seuraavat pian. Vähän sama kuin toisinaan uusista automalleista tarjotaan ensimmäisille erilaisia First editioneja.
 
https://www.gibson.com/en-US/page/D … =12.14.21%3A+Dave+Mustaine+Flying+V
 
Joo, näitä on ilmeisesti tehty 13 kappaletta ja ne tulivat myyntiin suoraan Gibson Garagen kautta. Mutta tuosta Troglyn videon kuvauksesta saa käsityksen, että kyseessä on "pre-release run", eli puhutaanko me lopulta jostain Gibson Garagen kautta myydystä yksilöstä vai oikeasti jostain tuotantoerää edeltävästä versiosta?
 
Gibsonhan on jo 60-luvulta lähtien jostain syystä päästänyt maailmalle myös näitä "factory 2nd"-malleja. Joku toinen taas sahaisi ne halki ja poikki, ettei vaan vahingossakaan joku testiversio päädy kuluttajille.
 
Oli miten oli, niin eihän tosiaan tuollaista pitäisi päästää tehtaan ovista pihalle. Pelkästään otelaudan viat/ominaisuudet olisi pitänyt fiksata kuntoon.

Tässä joku toinen, ei niin syvällinen unboxing video vastaavasta...
https://www.youtube.com/watch?v=NQPW7KE_xvs
 
edit: ainakin inlayt näyttäisivät olevan oikein :D

Ilmankos se Davekin myi jo omiaan pois, jos kerran ovat noin huonoja.

Jos laatuongelmat on joillekin vielä mysteeri niin tuo johtuu yksinkertaisesti ajasta eli on kohtalaisen tärkeää saada kitara ulos tehtaalta mahdollisimman nopeasti. Varsinkin laaduntarkistus ja vikojen korjaaminen vie aikaa eli maksaa suoraan rahaa yritykselle, jonka tehtävä on tuottaa tulosta brändin avulla. Tämä olisi ihan selvää jos pysähtyy vain hieman ajattelemaan. Gibson on valinnut tämän tyylin, koska ostajia ei näytä haittaavan pienet laatuongelmat, tai se koskee vain pientä osaa asiakkaista, jotka ovat laatutietoisempia.

McNulty: Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että tuo Troglyn testaama soitin on "pre-release run" eli todennäköisesti testisarjaa. Testattu osien sopivuus, varmistettu jigien ja muiden toimivuus yms. eli tuota ei ole tarkoitettukaan myyntiin ja loppukäyttäjille.
 
Hyvä teoria, mutta ei valitettavasti vaikuta.
 
https://m.youtube.com/watch?v=7a4cSNCw7BY&t=705s - 60s standard
https://m.youtube.com/watch?v=ez0JOBzZcBM&t=619s - 50s standard
https://m.youtube.com/watch?v=RaIwm2Sbfu4&t=336s - Slash
 
"TYPICALLY in brand new Gibsons what you'll find is a bunch of tooling marks along the edges of the fretboard." Lainaus Slash videosta, joka on paremmasta päästä, mutta sössitty binding vaan siitäkin löytyy.
 
Asian voi myös tarkistaa itse. Minä en ole soittanut yhtään uuden CEOn aikaista Gibsonia, jossa ei olisi otelauta röydetty (5 kpl 2018 tai uudempia, neljä Lespaa ja yksi SG). Tämä ei tarkoita että ne olisivat olleet paskoja kitaroita

mpekkanen: Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki soittimet olisi järkevintä ostaa itse ja kokeilla ne ennen ostoa. Mikäli sokkona tilaa, niin joskus se maanantaikappale saattaa osua omalle kohdalle ja se voi olla merkiltään mikä vaan.
Gibson on tehnyt myös todella hyviä soittimia!
 
Tämä. Mulla on vuosikymmenien varrella ollut ainakin yksi ei-niin-hyvä yksilö useammankin laatumerkin kitarasta. Muun muassa PRS Mira, CS Fender Strato closet classic sekä Tokai LS 75. Myös käsiin on osunut pari sellaista Gibsonia, jonka olen mieluusti jättänyt ostamatta. Toisaalta mulla on kokemusta aivan erinomaisista em. merkkisistä kitaroista ja valtaosa näiden brändien tuotoksista ovat olleet vähintäänkin hyviä. Toki meikäläisen otos on hyvin rajallinen, sen myönnän. Tällä hetkellä mulla on yksi G:n kitara ja se on aivan tip top joka suhteessa. No jos viimeistelyä rupeaa suurennuslasilla tiettyyn kulmaan asemoidun lampun valossa tutkimaan, niin jotain huomauttamista varmasti löytyy...

Rämppy: Tämä. Mulla on vuosikymmenien varrella ollut ainakin yksi ei-niin-hyvä yksilö useammankin laatumerkin kitarasta. Muun muassa PRS Mira, CS Fender Strato closet classic sekä Tokai LS 75. Myös käsiin on osunut pari sellaista Gibsonia, jonka olen mieluusti jättänyt ostamatta. Toisaalta mulla on kokemusta aivan erinomaisista em. merkkisistä kitaroista ja valtaosa näiden brändien tuotoksista ovat olleet vähintäänkin hyviä. Toki meikäläisen otos on hyvin rajallinen, sen myönnän.
 
Täällä täysin vastaavia kokemuksia, joten ihan yksin et ole "rajakokemustesi" kanssa.
 
Tällä hetkellä mulla on yksi G:n kitara ja se on aivan tip top joka suhteessa. No jos viimeistelyä rupeaa suurennuslasilla tiettyyn kulmaan asemoidun lampun valossa tutkimaan, niin jotain huomauttamista varmasti löytyy...
 
Mulla on kolme G-pajan tuotosta tällä hetkellä. '92 LP Standard, 2000-luvun alun CS R7 Goldtop ja '08 LP Studio. Yllättäen CS on ns. virheetön, tosin lähes 20 vuotta ikää alkaa näkyä skraiduina ja kolhuina.
 
LP Studiossa on lievää "otelaudan kutistumista" tapahtunut vuosien saatossa. Sen huomaa otelaudan ja kaulapuun saumassa pienenä kynnyksenä. Oikeastaan nauhojen 3 ja 7 välillä. Ja pieni vaalea jälki on kaulan ja rungon liitoskohdassa, soololoven puolella. Siinä missä vaahterakansi kohtaa kaulapuun.
 
Sen sijaan tuossa '92 Standardissa on enemmän näitä viimeistelyn kukkasia (joskus pitkän itkuvirrenkin asiasta palstalle kirjoitin). Fretnibsit eli ne otelautaa kiertävän bindauksen pienet nystyrät nauhojen päissä ovat viimeistelty huolimattomasti. Ilmeisesti käsityönä viilaillen ja sen kyllä huomaa. Samoin otelaudan ja runkopuun kutistumista on tässäkin yksilössä ja varsinkin kaulassa ja otelaudassa se on merkittävää. Saumakohdan kynnyksen huomaa jo silmällä, sormiin se tuntuu "millin kynnykseltä". Samoin otelaudan inlayt on liimattu vielä vanhalla perinteisellä tavalla, joten otelautamerkkejä kiertää sellainen ohut kiiltävä "liimasauma". Mikään näistä ei sinänsä haittaa soittamista, mutta kun kerran viimeistelystä on ketjussa puhe, niin sille tontille osuu hyvin. Lisäksi aikoinaan kun käytin 9-42 kielisatsia (tästä on muuten jo melkoisesti aikaa) niin ohuin kieli tahtoi vibraton tai lievän venytyksen aikana jäädä nauhan ja tuon fretnibsin väliin jumiin. Helkkarin ikävä "ominaisuus", josta sittemmin kyllä päästiin eroon kun aloin käyttämään paksumpaa kielisettiä (11-52). Mä tiedän että esim. tuota kielen jäämistä reunalistan ja nauhan väliin on korjailtu milloin milläkin kikkakolmosella ja purkkapatenteilla. Eräs henkilö laittoi pikaliimaa. Varmasti oli kiva sitten nauhojen vaihdon yhteydessä :) Tosin, kyllä minäkin jo vähän odottelen nauhojen vaihtoa tuohon '92 Stanuun... samalla pääsee fretnibseistä tyystin eroon. Samalla saa vähän lisää tilaa otelaudalle. Ei ainakaan tarvitse pelätä kielen lipsumista otelaudalta. Tai voi halutessaan pyöristää nauhapäät oikein kunnolla.
 
Mä annan tuolle '92 Standardille kuitenkin paljon anteeksi siksi, että se oikeasti soi pirun hyvin. Yksi parhaimmista Standardeista joita on omalle kohdalle osunut 30 vuoden aikana. Vaikka sillä painoa hivenen onkin, on se lähes 30 vuoden käytön aikana osoittanut olevansa soitin paikallaan. Varsinainen työjuhta. Tosin, on tätäkin modattu, kuten kaikkia mun Les Pauleja. Jokaisesta olen vaihtanut yläsatulan ja mikit. Osittain mieltymyksestä, osittain parantaakseni soitinten vireisyyttä. Näiden lisäksi myös potikat ja talla ovat vaihtuneet muista, paitsi R7:sta. Siinä on vielä alkuperäinen talla ja stopbar paikoillaan. '92 LP Standardista alkuperäinen Nashville-tyylinen talla oli vuosien saatossa painunut keskeltä niin, että radius ei ollut enää kohdallaan. Kitaran säätämisestä tuli vaikeaa kun D ja G-kielet olivat sopivalla korkeudella, niin reunimmaiset kielet olivat aivan liian korkealla actionilla. Mutta kyllähän soittimessa jo tuossa iässä saakin kuluvia osia vaihdella.
 
Loppupeleissä jokainen omistamani G-tuote on kestänyt helkkarin hyvin aikaa ja käyttöä.

Heroin: Hyvä teoria, mutta ei valitettavasti vaikuta.
 
https://m.youtube.com/watch?v=7a4cSNCw7BY&t=705s - 60s standard
https://m.youtube.com/watch?v=ez0JOBzZcBM&t=619s - 50s standard
https://m.youtube.com/watch?v=RaIwm2Sbfu4&t=336s - Slash
 
"TYPICALLY in brand new Gibsons what you'll find is a bunch of tooling marks along the edges of the fretboard." Lainaus Slash videosta, joka on paremmasta päästä, mutta sössitty binding vaan siitäkin löytyy.
 
Asian voi myös tarkistaa itse. Minä en ole soittanut yhtään uuden CEOn aikaista Gibsonia, jossa ei olisi otelauta röydetty (5 kpl 2018 tai uudempia, neljä Lespaa ja yksi SG). Tämä ei tarkoita että ne olisivat olleet paskoja kitaroita
 
Juu, tuo on tunnettu juttu, että Gibsonilla esim. kaavitaan ja raavitaan erilaisin mattoveitsen terillä bindaukset "esiin" maalauksen ja lakkauksen jälkeen.
 
Jokohan siellä pajalla nykyään tehdään koneellisesti nuo fretnibsit? Mulla '92 Standardista huomaa, että ne on hiottu ja viilailtu käsipelillä. Jokainen fretnibukka on erilainen, eri levyinen ja eri tavalla viistetty. Toisaalta kiva että joku on soitinta käsityönä väkästänyt, mutta tasalaatuisuudesta ei voida puhua.

McNulty:
Jokohan siellä pajalla nykyään tehdään koneellisesti nuo fretnibsit? Mulla '92 Standardista huomaa, että ne on hiottu ja viilailtu käsipelillä. Jokainen fretnibukka on erilainen, eri levyinen ja eri tavalla viistetty. Toisaalta kiva että joku on soitinta käsityönä väkästänyt, mutta tasalaatuisuudesta ei voida puhua.
 
Ajatus nibsien takana on nimenomaan päästä eroon aikaa vievästä ja taitoa vaativasta käsityöstä. Nibsit mahdollistava sen, että ensin nauhojen päät tasataan yksinkertaisesti vetämällä otelauta jyrsimen läpi. Sen jälkeen liimataan vain muovilistat paikoilleen ja nopeasti toisen jyrsimen läpi vetämällä kopioidaan enemmän ja vähemmän onnistuneesti otelaudan ja nauhojen profiili muovilistoihin. Nibsit syntyvät kuin itsestään, eikä nauhojen päitä tarvitse muotoilla tai kiillottaa. Tuotannon suhteen tämä on nerokas ratkaisu. Hitaat ja vaativat työvaiheet on korvattu nopeilla, ammattitaitoa vaatimattomilla ja yksinkertaisilla koneilla tehtävillä vaiheilla. Vaikeat työvaiheet jäävät halvan muovin alle piiloon. En kyllä tiedä, mutta olisin hyvin yllättynyt, jos valmistus ei olisi alusta asti olisi tapahtunut samantyyppissillä koneilla. Koko ratkaisu on niin tuotannon ehdoilla tehty.
 
Joku linkkasi tuossa aikasemmin Troglyn videon Slash-mallista. Siinä näkee hyvin, kuinka jyrsimen tyrä ei ole aivan seurannut otelautaa ensimmäisen nauhan kohdalla ja nibistä on tullut ylileveä. Tuohan olisi ollut ja vieläkin olisi helppo korjata käsityönä viilalla. Tehtaalla sekin oli näköjään jäänyt tekemättä.

McNulty: Joo, näitä on ilmeisesti tehty 13 kappaletta ja ne tulivat myyntiin suoraan Gibson Garagen kautta. Mutta tuosta Troglyn videon kuvauksesta saa käsityksen, että kyseessä on "pre-release run", eli puhutaanko me lopulta jostain Gibson Garagen kautta myydystä yksilöstä vai oikeasti jostain tuotantoerää edeltävästä versiosta?
 
Siis molempia värejä on tehty pienet sarjat ja laitettu ne markkinoille vähän ennen, kuin isot toimitukset alkavat. Näin saadaan nostettua somepöhinää vähän ennakkoon.

McNulty:
 
Sen sijaan tuossa '92 Standardissa on enemmän näitä viimeistelyn kukkasia (joskus pitkän itkuvirrenkin asiasta palstalle kirjoitin). Fretnibsit eli ne otelautaa kiertävän bindauksen pienet nystyrät nauhojen päissä ovat viimeistelty huolimattomasti. Ilmeisesti käsityönä viilaillen ja sen kyllä huomaa.
 
Mulla on ollut pari kalliimman pään Tokaita, joiden reunalistat on tehty tähän tyyliin. Zenmestarita oli molempiin jäänyt "luokattoman huonoa työnjälkeä". Selkeitä viilanjälkiä ja epätasaisuuksia. Molemmat ovat lähteneet maailmalle, mutta ei tuon vuoksi.
 
Työkalussa ei haittaa tuollaiset mitään. Viimeitelyvirheiden etsiminen erilaisista teollisuustuotteista on ihan hyvä harrastus, niin on soittaminenkin tai soitttimien keräily.

Tosta sitten voivat ne epätietoiset ja väärää tietoa levittävät katsoa kuin niitä otelautoja ja bindauksia käsitellään Gibson USA ja Gibson Custom Shop puolilla.
 
Gibson USA:
 
https://youtu.be/KnMSUu-frLM
 
https://youtu.be/CeUJ2ABloj0
 
Gibson Custom Shop:
 
https://www.youtube.com/watch?v=Wm5rHlOwYpg

BigPapa: Tosta sitten voivat ne epätietoiset ja väärää tietoa levittävät katsoa kuin niitä otelautoja ja bindauksia käsitellään Gibson USA ja Gibson Custom Shop puolilla.
 
Gibson USA:
https://youtu.be/KnMSUu-frLM
https://youtu.be/CeUJ2ABloj0
 
Gibson Custom Shop:
https://www.youtube.com/watch?v=Wm5rHlOwYpg
 
BigPapa: Tosta sitten voivat ne epätietoiset ja väärää tietoa levittävät katsoa kuin niitä otelautoja ja bindauksia käsitellään Gibson USA ja Gibson Custom Shop puolilla.
 
Gibson USA:
 
https://youtu.be/KnMSUu-frLM
https://youtu.be/CeUJ2ABloj0
 
Gibson Custom Shop:
https://www.youtube.com/watch?v=Wm5rHlOwYpg
 
En tiedä mikä tässä on, vai etkö vaan ymmärrä :D Useiden kommentit on tehty juurikin näiden videoiden pohjalta. Itse olen ne katsonut läpikotaisin moneen kertaan. Oletko sinä katsonut videot ja kuvat huonoista otelaudoista? Oletko käpistellyt uusia Standard ja verrattavissa olevia Gibsoneita? Pikaisesti arvioiden sun profiilin Lespat on aikakaudelta, jolloin näitä ongelmia ei vielä ollut.
 
Custom Shop on Custom Shop, ja siitä on täysin turha puhua. Jälki on tod.näk. ensiluokkaista, kuten pitääkin olla.
 
p130: Mulla on ollut pari kalliimman pään Tokaita, joiden reunalistat on tehty tähän tyyliin. Zenmestarita oli molempiin jäänyt "luokattoman huonoa työnjälkeä". Selkeitä viilanjälkiä ja epätasaisuuksia. Molemmat ovat lähteneet maailmalle, mutta ei tuon vuoksi.
 
Työkalussa ei haittaa tuollaiset mitään. Viimeitelyvirheiden etsiminen erilaisista teollisuustuotteista on ihan hyvä harrastus, niin on soittaminenkin tai soitttimien keräily.
 
Noniin, eli ei ole sen parempaa Fretnibsit välttämättä Japanissakaan. Tämä tässä ikään kuin oli pointti; jotkut ei brändistä huolimatta hyväksy tuollaisia, ja niin sen pitää ollakin.
 
Käsittämätöntä on sen sijaan se, että kun on kuvia, videoita ja omia kokemuksia pilvin pimein, aina tullaan barrikaadeille kuin uskon vimmassa puolustamaan jotain halvatun brändiä :D Ei pysty käsittään miten tää voi mennä näin tunteiisin. Mulle on ainakin ihan sama haukkuuko ihmiset Ibanezejä ja Espejä. Niissä vasta haukuttavaa olisikin, omat yksilöni ovat kuitenkin melkoisen rumban jälkeen viimein hyviä.

Sitten jotain aivan muuta.
 
Tekevälle sattuu ja jos ei mitään tee, ei mitään satu.
 
ESP:
 
https://www.espguitars.com/forums/1 … control-problems-with-ltd-snakebyte
 
https://www.espguitars.com/forums/1 … sts/2162958-first-e-ii-dissapointed
 
https://www.espguitars.com/forums/1 … -signature-ebony-fb-and-fret-issues
 
Jackson:
 
https://www.youtube.com/watch?v=GpZuTRK-I7s
 
https://www.youtube.com/watch?v=7hM0oDFYpOA
 
Ibanez:
 
https://www.ultimate-guitar.com/forum/showthread.php?t=1793568
 
https://www.reddit.com/r/Ibanez/com … o_picky_this_is_the_neck_of_my_new/
 
https://www.jemsite.com/threads/ibanez-2550z-problems.93140/
 
https://www.sevenstring.org/threads … -qc-pics-inside-what-a-joke.324262/
 
PRS:
 
https://forums.prsguitars.com/threa … iversary-poor-quality-control.42430
 
https://forums.prsguitars.com/threa … -prs-se-zm-with-finish-issues.9170/
 
https://www.youtube.com/watch?v=1dOHqymL0EE
 
https://forums.prsguitars.com/threads/prs-qc-issues.38822/
 
Tokai:
 
http://www.tokaiforum.com/viewtopic.php?t=6046
 
http://www.tokaiforum.com/viewtopic.php?t=5954

Mikko1978: Ajatus nibsien takana on nimenomaan päästä eroon aikaa vievästä ja taitoa vaativasta käsityöstä. Nibsit mahdollistava sen, että ensin nauhojen päät tasataan yksinkertaisesti vetämällä otelauta jyrsimen läpi. Sen jälkeen liimataan vain muovilistat paikoilleen ja nopeasti toisen jyrsimen läpi vetämällä kopioidaan enemmän ja vähemmän onnistuneesti otelaudan ja nauhojen profiili muovilistoihin.
 
Viimeisen 30 vuoden aikana on tullut opittua yhtä ja toista, joten nibsien tarkoitus on toki tiedossa. Gibsonilla tuo työvaihe sisältää kuitenkin käsityötäkin. Jos on luottaminen Factory Tour videoihin ja erinäisiin historiikkeihin ja foorumikirjoitteluihin. "Ylileveä" muovilista liimataan otelaudan kylkeen, jonka jälkeen sitä työstetään sekä koneellisesti, että käsin.
 
Hyvä pätkä mm. reunalistojen liimaamisesta otelautoihin:
https://youtu.be/KnMSUu-frLM?t=290
 
Gibson tosiaan kuvasi just ennen globaalia pandemiaa melko kattavan Process-sarjan siitä, kuinka soittimet valmistuvat. Tässä muutama linkki jaksoihin joissa käsitellään kaulaa/otelautaa.
https://www.youtube.com/watch?v=KnMSUu-frLM
https://www.youtube.com/watch?v=K5RzXCNnBvk
https://www.youtube.com/watch?v=FcJoU0MeUeU
https://www.youtube.com/watch?v=CeUJ2ABloj0
 
Voi olla pelkkää mainosta ja lavastusta (tuskin nyt kuitenkaan), mutta aika monta käsityövaihettakin tuohon valmistusprosessiin liittyy, koneista huolimatta. Harmi ettei oikein missään vaiheessa näy tuota ylileveän reunalistan siistimistä. Mutta päätellen työstöjäljistä eri aikakauden soittimissa, epäilen että ne olisi jollain robotilla tai koneella tehty. Sen verran paljon on variaatiota ja heittelyä.
 
Se ongelma mikä sarjatuotannossa on, on tietysti työkalujen ylläpito. Siitä puhutaan aivan liian vähän. Esim. jyrsimen tai sahan terä vaikuttaa merkittävästi siihen, millaista työjälkeä tulee. Osia täytyy vaihtaa, teroittaa, kunnostaa jne. Jos tästä lipsutaan, niin tuotantoerän loppupuolella voi olla melkoista heittoa alkupään tuotantoon. Tämä seikka käy hyvin ilmi muutamasta Driftwood Guitarsin videosta, joissa puhutaan soittimen valmistuksesta (akustinen kitara) ja työkaluista sekä niiden laadusta.
 
Jokainen valmistaja on varmaankin määritellyt omat toleranssissa ja arvot, joiden välissä vaihtelu sallitaan ja missä kohdassa tuotantolinja laitetaan seis ja työkalut vaihtuvat.

BigPapa: Sitten jotain aivan muuta.
 
Juuri näin, kaikilta valmistajilta löytyy luokatonta jälkeä, mikä on suoraan sanottuna perseestä. Voisin esim. 10 kitaran voimin itkeä ESPistä monta sivua (sarjatuotantomalleista). Tämä oli kuitenkin Gibsonin viimeistelyn taso -ketju.

Muutama sivu sitten oli eri ääni kellossa?
 
Heroin: Ibanezilta ja ESPltä esimerkiksi saa reunalistallisia kitaroita ilman työstöjälkiä samaan hintaan, jos se on tärkeä juttu itselle. (Ehkä Tokailtakin, ei ole kokemusta)
 
Väitän että reunalistallisia kitaroita saa myös Gibsonilta - niin USA puolelta, kuin Custom Shopinkin - ilman työstöjälkiä.

Heroin: Juuri näin, kaikilta valmistajilta löytyy luokatonta jälkeä, mikä on suoraan sanottuna perseestä. Voisin esim. 10 kitaran voimin itkeä ESPistä monta sivua (sarjatuotantomalleista). Tämä oli kuitenkin Gibsonin viimeistelyn taso -ketju.
 
Äkkiä tulee mieleen se jäsen PIM lausahdus siitä, että voi tuoda tsekattavaksi melkeinpä minkä tahansa soittimen, niin eiköhän me siitä vikaa löydetä :D
 
Täytyy kuitenkin ymmärtää että puu on aika armoton raaka-aine työstettäväksi. Soittimen valmistukseen liittyy monta vaihetta ja monta kohtaa missä voi mennä vikaan. Täydellistä ei siis varmaankaan ole olemassa. Sarjatuotanto- ja liukuhihnamallit ovat koneellisen työstön armoilla, täysin käsityönä tehdyt sitten tekijän taitojen armoilla.
 
Mutta kaiketi tässä viimeisimmässä Mustaine signature-asiassa tärkeintä oli hintalapun ja sille rahamäärälle saatavan laadun (tai laaduttomuuden) yhteys. Kyllä 2500 dollarilla tai eurolla pitäisi saada soitin, jonka otelauta ei näytä keskeneräiseltä. Sehän on selvä.