Kitarat: kitarakamat ›

Köyhien ulina tuo kivasti joulutunnelmaa.

msalama: Gibson tais ottaa maineeseensa aika isoa osumaa ton taannoisen murenevan Murphy Labs-pohjamaaliepisodinsa kanssa, eikä hommaa mitenkään auttanut myöskään jonkun niiden dirikan myrskyä vesilasissa-tyyppinen ongelman vähättelykään. Ja tähän kun lisätään vielä viimeaikaiset melko suolakkaat hinnannostot, niin taitaa jäädä nuo uudet Gibat kyllä vallan kaupan hyllylle ainakin mun osalta.
 
Eli häh, onks Gibi siis niiku nykyään olevinaan semmonen lifestylebrändi, joka myy soittotaidottomille juristi- ja kirurgiurpoille seinällä hyvältä näyttävää mutta soittokelvotonta paskaa ylihinnalla, vai olenksmä tapani mukaan taas ymmärtäny jotain väärin? Koska jokusta uutta / uudehkoa on tullu kokeiltua viime vuosina itekkin eikä niissä mun muistojen mukaan mitään olennaista ollu persiillään, josko nyt ei sitten mitään niin kauheen ylihienoakaan. Ihan hyviä perusskeboja olivat...
 
Mä kävin kitarapajalla stedaamassa muutaman 2018 vuosimallin CS Lespaa ja ei nyt todellakaan olleet mitään "peruskamaa", vaan saivat sukat pyörimään jaloissa oikein kunnolla. Tsoundi oli aivan järkyttävän hieno ja viimeistely haki vertaistaan (ne oli jotenkin jännästi relikoitu niin, että lakka tuntui ja näytti tyylikkäästi patinoituneelta, mutta ei ollut mikään reliikki, voi vain kuvitella kuinka vaikea ja kallis semmoinen on tehdä).
 
Tottahan toki muiltakin valmistajilta löytyy oikein hyviä kitaroita ja Tokait on mielestäni hyviä, mutta tuon Gibson kokemuksen jälkeen en ole oikein osannut ottaa tosissani edes leikilläni näitä inisijöitä kun poraa täällä Gibsonin laadusta. Kyllä siinä pajassa kitaroita osataan tehdä ehkä monenkin valmistajan edestä ja varmasti moni valmistaja on hakenut Gibsonilta oppia. Tietenkään se ei tee tuon G-konsernin sekoiluja tyhjäksi. Olen myös fanaattinen MesaBoogie fani ja nyt sekin on osa Gibson konsernia, toivottavasti se ei muutu miksikään sekoilukokeiluksi jonka seurauksena kaikki maailman loput myymättömät Mesat varaosineen jyrätään puskutraktorilla maanrakoon. Se G-pajan X-sarjan kohtalo oli kertakaikkiaan häpeällinen, enkä oikein osaa antaa sitä Gibsonille anteeksi.

p130: Köyhien ulina tuo kivasti joulutunnelmaa.
 
Vauraus on varkaus ja rikkaus on rikos ja helpompi on kamelin päästä neulansilmän läpi kuin rikkaan taivaaseen. Mene heti ja lahdoita koko omaisuutesi köyhille.

hallu: Vauraus on varkaus ja rikkaus on rikos ja helpompi on kamelin päästä neulansilmän läpi kuin rikkaan taivaaseen. Mene heti ja lahdoita koko omaisuutesi köyhille.
 
Tässä ketjussa ulisevat ottaisivat Gibsonin lahjoittamisen loukkauksena. Tai sitten alkaisi puhe "hyvästä yksilöstä"...

hallu: Eikös "ylihinta" ole markkinataloudessa se hinta, jolla kitarat jäävät hyllyyn? käsittääkseni Gibsoneista maksetaan edelleen pyydetty hinta joten miten se voi olla ylihininta?
 
Jos puhutaan kitaroista niin ylihintaisia esim. suhteessa laatuun. Kitaran muotoiset keräilyesineet on erikseen, niissähän hinta voi olla aika pitkälle mitä tahansa...

tai no ei mitään

hallu: Tottahan toki muiltakin valmistajilta löytyy oikein hyviä kitaroita ja Tokait on mielestäni hyviä, mutta tuon Gibson kokemuksen jälkeen en ole oikein osannut ottaa tosissani edes leikilläni näitä inisijöitä kun poraa täällä Gibsonin laadusta.
 
Katsoitko koko videon sisältäen tämän kohdan?
 
https://youtu.be/ENaB8XHmB0g?t=776
 
Kitara siis on hintaluokassa n. 2500 euroa, ja siinä on reikiä otelaudassa ja inlaystä puuttuu palanen. Eihän vastaavaa tökeryyttä viimeistelyssä näe yleensä nykyään edes satasen halpiksissa. Itselläni oli yhdessä Tokain otelaudassa hiukan vastaavaa jälkeä, mutta kitara oli tehty ysärillä ja se oli hinnat alkaen malli. Tämä Mustaine-kitara on kuitenkin hinnoiteltu premium-kitaran hinnalla, jolloin ostaja voisi olettaa saavansa ihan erilaista laatua.
 
Gibsonilla on ilmeisesti jälleen kerran sokeuduttu menestyksestä, joka tällä kertaa johtuu aika pitkälti koronasta. Se hetkellinen ryhdistäytyminen laadunvalvonnassa on vaihtunut vanhaan tarkistuslistan ruksimiseen, jossa kitara ei selvästikään ole mitään lopputarkastusta läpikäynyt.

Niin siis mä stedasin paria jotain ihan run of the mill-skebaa enkä mitään CS:ia ja kuten sanoin, ihan hyviä peruskeppejä. Mutta kyllä mä tosta omasta -73 Norskasta enempi tykkään...

hallu: Mä kävin kitarapajalla stedaamassa muutaman 2018 vuosimallin CS Lespaa.
 
Custom Shop on ihan eri asia, kuin sarjatuotantokitarat. Siellä tällaiset kosmeettiset fibat korjataan, ja muutenkin vietetään enemmän aikaa ajatuksella kitaran kanssa. Varmaan itsestäänselvää. Hinnatkin on sit eri. Ehkä ESP teki lopulta fiksusti E-IIsen kanssa..
 
Se on ihan sama montako hyvää Gibson kokemusta tänne tulee. Sarjatuotanto Gibbejen murjotut otelaudat ja bindingit ovat kiistaton tosiasia, ihmisten mielipiteistä riippumatta. Johtuu todnäk siitä koneesta millä ne sorvataan. Sen toiminta oli yhdessä Gibsonin tehdasvideossakin, jossa terä hurauttaa otelaudan suurpiirteisesti bindingin kanssa "tasan" aikamoisella vauhdilla.
 
Se, että välittääkö tuosta ja onko sillä kitaran hyvyyden tai käytettävyyden kannalta mitään tekemistä, on taas enemmän mielipidejuttuja sitten. Mutta niitä jälkiä niissä on, joissain vähemmän, joissain enemmän. Ibanezilta ja ESPltä esimerkiksi saa reunalistallisia kitaroita ilman työstöjälkiä samaan hintaan, jos se on tärkeä juttu itselle. (Ehkä Tokailtakin, ei ole kokemusta)

The Jack: Katsoitko koko videon sisältäen tämän kohdan?
 
https://youtu.be/ENaB8XHmB0g?t=776
 
Kitara siis on hintaluokassa n. 2500 euroa, ja siinä on reikiä otelaudassa ja inlaystä puuttuu palanen. Eihän vastaavaa tökeryyttä viimeistelyssä näe yleensä nykyään edes satasen halpiksissa. Itselläni oli yhdessä Tokain otelaudassa hiukan vastaavaa jälkeä, mutta kitara oli tehty ysärillä ja se oli hinnat alkaen malli. Tämä Mustaine-kitara on kuitenkin hinnoiteltu premium-kitaran hinnalla, jolloin ostaja voisi olettaa saavansa ihan erilaista laatua.
 
Gibsonilla on ilmeisesti jälleen kerran sokeuduttu menestyksestä, joka tällä kertaa johtuu aika pitkälti koronasta. Se hetkellinen ryhdistäytyminen laadunvalvonnassa on vaihtunut vanhaan tarkistuslistan ruksimiseen, jossa kitara ei selvästikään ole mitään lopputarkastusta läpikäynyt.
 
Kyllä niitä jälkiä löytyy, kun vaan jaksaa etsiä. Toi inlay on kyllä jännä homma, kun olisi ollut helposti fiksattavissa.
 
Mutta muutenhan tossa kepukassa oli aika hienoja juttuja, kuten 25,5 skaala ja volute.

Kuinkahan mones Gibsonin mollausketju on tämäkin...
 
Kyllä Gibsonilla on myös ihan hyviä kitaroita. Ei ne kaikki ole laadultaan huonoja ja jos soittimen ostaa itse ja sitä liikkeessä kokeilee, niin jää turha kitinä vähemmälle.
 
Usein unohtuu, ettei esim Ibanezilla tai Jacksonillakaan ole kaikki mallit sellaisia laadultaan kuin niissä parhaissa malleissa ja yksilöissä. Huonoja soittimia on siis muillakin merkillä...

mpekkanen: Usein unohtuu, ettei esim Ibanezilla tai Jacksonillakaan ole kaikki mallit sellaisia laadultaan kuin niissä parhaissa malleissa ja yksilöissä. Huonoja soittimia on siis muillakin merkillä...
 
Totta tämä, mutta niissä ei se hintalappu olekaan sitten se muutama tonneroinen ja ehkä se eniten tämän pajan tuotteissa herättää lätinää kun joutuu maksamaan laadullisesti muutaman satasen kepukasta muutaman tonneroisen. Tai ainakin ne kehnommatkin tuntuvat menevän seulasta läpi kohtuuhelposti, päätellen siitä tuhinan määrästä joka ympärillä pyörii. Ei se kaikki tule pelkästään köyhien ulinasta ja anti-gibson aatemaailmasta.

Gary the pine: Totta tämä, mutta niissä ei se hintalappu olekaan sitten se muutama tonneroinen ja ehkä se eniten tämän pajan tuotteissa herättää lätinää kun joutuu maksamaan laadullisesti muutaman satasen kepukasta muutaman tonneroisen. Tai ainakin ne kehnommatkin tuntuvat menevän seulasta läpi kohtuuhelposti, päätellen siitä tuhinan määrästä joka ympärillä pyörii. Ei se kaikki tule pelkästään köyhien ulinasta ja anti-gibson aatemaailmasta.
 
On se varmaan näinkin.
 
Itsellä on ollut monelta merkiltä soittimia ja jos niistä rajaa sellaiset merkit, jotka tekee soittimia useammassa hintaluokassa niin listaan tähän muutamia merkkejä joissa on ollut laadussa jotain sanomista. Ja tosiaan laatu suhteutettuna hintaan.
B.C.Rich, Kramer, Reverend, Jackson, Charvel, Ibanez, Schecter, Tokai, ja Fender.
Näitten lisäksi on monenlaista muutakin merkkiä, joita en ole itse omistanut mutta olen kokeillut liikkeessä tai kaverilla ja lisäksi merkkejä jotka ei tee soittimia useammassa hintaluokassa ja näissä on ollut laadussa jotain sanomista.
Ja on niitä huonoja Gibsoneitakin osunut myös omalle kohdalle, ettei ne tosiaan aina ole laadultaan edes keskinkertaisia.

p130: Köyhien ulina tuo kivasti joulutunnelmaa.
 
Eli laput silmillä ja kuitataan karkea valmistuksen laaduttomuus vain köyhien ulinana - ikään kuin muutaman tonnin kitara kertoisi jotain varallisuudesta.

Gary the pine: Totta tämä, mutta niissä ei se hintalappu olekaan sitten se muutama tonneroinen ja ehkä se eniten tämän pajan tuotteissa herättää lätinää kun joutuu maksamaan laadullisesti muutaman satasen kepukasta muutaman tonneroisen. Tai ainakin ne kehnommatkin tuntuvat menevän seulasta läpi kohtuuhelposti, päätellen siitä tuhinan määrästä joka ympärillä pyörii. Ei se kaikki tule pelkästään köyhien ulinasta ja anti-gibson aatemaailmasta.
 
Joo en edes osaa kuvitella tilannetta, että Japanissa tehty tuon video hintainen kitara olisi yhtä karkeasti valmistettu kuin videon kitara. Missä lie valmistetussa marketin halvimmassa kertakäyttökitarassa tuon luokan suurpiirteisyys on ihan ok.

Ei mulla muuta, kuin että tuo Trogly on kyllä paikoitellen melko (lue: todella) cringe.
Ihan kivahan se on päivittäin pyöräyttää otsakameran kautta jokin soitin, mutta useammankin kerran sieltä on tullut ihan sutta ja sekundaa.
 
Ja kyllä, Gibson USA on ihan sarjatuotantokamaa. Liukuhihnalta sieltä ne Les Paulit ja muut tulevat. Siellä maksetaan myös länsimaista palkkaa, työterveyspalveluita ja vakuutuksia. Nämä jo yksistään muodostavat työn hinnan sen verran korkeaksi, ettei vertailu johonkin vinkuintian merkkiin X tai Y ole relevanttia.
 
Play And Trade Guitars julkaisi muuten vajaa viikko sitten Youtubessa Gibson Factory Tour -videon jolla mittaa mukavat 1h 36min. Löytyy siis YT:stä joko tuolla kanavan nimellä haettaessa tai sitten suoraan videon nimellä "Gibson USA FULL FACTORY TOUR"
 
Totean vain sen, että huonoahan Gibsonia ei kannata ostaa lainkaan. Mielestäni ainuttakaan yli "muutaman satasen" maksavaa tuotetta ei kannata ostaa sokkona. Tai sitten ainakin huolehtii vaihto-/palautusoikeudesta.
 
QC:n pitäisi poimia laaduttomat pois rivistä, mutta kuten kaikki tietää pandemian aikana moni tehtaista toimii puoliteholla. Käytännössä siis työporukka on voitu jakaa kahteen tai useampaan osaan ja työtä tehdään vuorotellen. Joku toinen on voinut aloittaa QC-käsittelyn tänään ja huomenna sitä jatkaa joku toinen. Tällaisissa tilanteissa myös virheiden ja inhimillisten kömmähdysten mahdollisuus tuplaantuu. Samalla kiire on kova, kun kysyntä ylittää tarjonnan. Huonoin mahdollinen yhdistelmä... hajautettu valmistus/vastuu ja pirunmoinen hoppu. Voi saada täydellisen, voi saada hyvän, voi saada surkean.
 
Älkää ottako siis mallia Troglystä joka tilailee sokkona ja soittimet usein saapuvat vielä tehdaspakkauksissa, joihin ei ole tehty mitään säätöjä (paitsi ne mitkä tehtaalta lähtiessä olivat).

The Jack: Katsoitko koko videon sisältäen tämän kohdan?
 
https://youtu.be/ENaB8XHmB0g?t=776
 
Kitara siis on hintaluokassa n. 2500 euroa, ja siinä on reikiä otelaudassa ja inlaystä puuttuu palanen. Eihän vastaavaa tökeryyttä viimeistelyssä näe yleensä nykyään edes satasen halpiksissa. Itselläni oli yhdessä Tokain otelaudassa hiukan vastaavaa jälkeä, mutta kitara oli tehty ysärillä ja se oli hinnat alkaen malli. Tämä Mustaine-kitara on kuitenkin hinnoiteltu premium-kitaran hinnalla, jolloin ostaja voisi olettaa saavansa ihan erilaista laatua.
 
Gibsonilla on ilmeisesti jälleen kerran sokeuduttu menestyksestä, joka tällä kertaa johtuu aika pitkälti koronasta. Se hetkellinen ryhdistäytyminen laadunvalvonnassa on vaihtunut vanhaan tarkistuslistan ruksimiseen, jossa kitara ei selvästikään ole mitään lopputarkastusta läpikäynyt.
 
En ollut katsonut tuota videota ollenkaan. Olihan tuossa kyseisessä yksilössä sanomista ja yleensä eeben on vähän tummempaa ja sileämpää. Rupu on mun kokemuksen mukaan Gibsonilla ollut aina vähän kareapintaisempaa kuin vaikka Yamahalla, mutta en tiedä olisiko kyse eri puulajikkeesta...... eikös Yamahalla ole ihan omia metsiä mistä se ottaa puunsa?

Heroin:
Se on ihan sama montako hyvää Gibson kokemusta tänne tulee. Sarjatuotanto Gibbejen murjotut otelaudat ja bindingit ovat kiistaton tosiasia, ihmisten mielipiteistä riippumatta. Johtuu todnäk siitä koneesta millä ne sorvataan. Sen toiminta oli yhdessä Gibsonin tehdasvideossakin, jossa terä hurauttaa otelaudan suurpiirteisesti bindingin kanssa "tasan" aikamoisella vauhdilla.
 
Onkohan tämä sama robottiterä myös The Jackin lespaa ollut runtelemassa?
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/172956.jpg
 
Hyväsoundinen ja miellyttävä soitettava kitarani on, mutta viimeistelystä löytyy kyllä useammastakin paikasta huomautettavaa. Tässä ketjussahan käsitellään juuri viimeistelyä eikä hyviä ja huonoja kitaroita. Gibsonin kitarat ovat pääsääntöisesti soittimina hyviä, mutta jos ei mennä CS-tasolle niin ei kannata liian yksityiskohtaisesti alkaa työnjälkeä tutkimaan. Sen sijaan en muista olenko koskaan nähnyt edes kuvassa esim. yli 2000 euron Ibanezissa selvästi kaukaa havaittavaa valmistusvirhettä. Laatu tulee siitä, että virheelliset yksilöt eivät pääse lähtemään tehtaalta.
 
Ottaen huomioon kuinka paljon Gibson on käyttänyt kohta julkaistavan Mustaine-sigun markkinointiin, niin on aika käsittämätöntä päästää videolla nähty raakile heti ensierässä ulos. Kuinka moni uskaltaa vielä tämän jälkeen kitaran sokkona tilata netin kautta?

McNulty:
Ja kyllä, Gibson USA on ihan sarjatuotantokamaa. Liukuhihnalta sieltä ne Les Paulit ja muut tulevat. Siellä maksetaan myös länsimaista palkkaa, työterveyspalveluita ja vakuutuksia. Nämä jo yksistään muodostavat työn hinnan sen verran korkeaksi, ettei vertailu johonkin vinkuintian merkkiin X tai Y ole relevanttia.
 
Älkää ottako siis mallia Troglystä joka tilailee sokkona ja soittimet usein saapuvat vielä tehdaspakkauksissa, joihin ei ole tehty mitään säätöjä (paitsi ne mitkä tehtaalta lähtiessä olivat).
 
Voisitko verrata tuota Gibsonia vaikka Marylandissa valmistettuihin PRS:n S2-malleihin? Nuo PRS:t ovat vielä halvempiakin, vaikka sielläkin varmaan maksetaan vähintäänkin yhtä hyvää palkkaa kuin Gibsonin linjalla. Tai käyvätkö Japanissa valmistetut saman hintaiset kitarat verrokiksi?
 
Itse kyllä näen, että tuon hintaisen kitaran pitää olla säädöissä tehtaalta tullessaan. Henkilökohtaiset mieltymykset erikseen, mutta kai nyt Gibsonitkin tehtaalla jo säädetään soittokuntoon?