Kitarat: kitarakamat ›

Kjukka: Laatueroa ei välttämättä esimerkiksi viimeistelyn suhteen liene paljoakaan mutta routtausten ja osien asemointi ja semmonen yleinen fiilis ja tuntuma on kyllä S2:ssa paremmalla tolalla.
 
Eri lakat ja kaulapuut sekä -profiilithan noissa on keskenään myös. Epäilen että myös jenkkiversion nauhat ovat parempaa matskua.
 
Itsellä ollut nyt muutaman viikon SE Custom 22 ja tykkään erittäin paljon tästäkin.
Mikä on 22 vs 24 soundiero ja tuntuma?

80s Shred: PRS SE Custom 24 vs PRS S2 Custom 24.
Kysymys niille joilla kokemusta molemmista. Onko kuinka iso laatuero ja missä näkyy?
 
Noissahan taitaa ennemminkin olla juuri osat (paitsi puut) aika samaa, mutta valmistuksen ja viimeistelyn laatu sekä mahdollisesti puumateriaali eroaa. Ei ole noista malleista juuri kokemusta, mutta paria S2 customia testannut (en tosin omistanut), ja ihan hyvä fiilis jäi, mutta eivät ne muistikuvie mukaan olleet samaa tasoa kuitenkaan, kuin tuo S2 McCarty 594 jonka hommasin. Tuo S2 kuitenkin mikkien vaihdon jälkeen painii ihan siellä premium sarjassa, etenkin kun löytyi vihdoin omaan käteen sopivat säädöt. En usko että näin laadukasta kitaraa oikein irtoaa tuolta alle tonnin hintaluokasta muuten kuin erittäin hyvällä tuurilla.

Kauhea Les Paul- ja SG-kaasu päällä, mutta yhdistettynä tarpeeseen saada kitara hyvin matalaan vireeseen (A) vähän hirvittää tuo skaala. Toista barskaakaan en halua. En tuntenut ennen eilistä selvitysgooglailua PRS:n kitaroista muuta, kuin että kohtuullisen suosittuja ovat. Mira iski vähän silmään, alkoi ihan kiinnostamaan, varsinkin kun on edes inasen pidempi skaala. Näyttää vähän Les Paul jr:n ja SG:n sekoitukselta tms. Lapa on ainoa, mistä en tykkää.

professori: Kauhea Les Paul- ja SG-kaasu päällä, mutta yhdistettynä tarpeeseen saada kitara hyvin matalaan vireeseen (A) vähän hirvittää tuo skaala. Toista barskaakaan en halua. En tuntenut ennen eilistä selvitysgooglailua PRS:n kitaroista muuta, kuin että kohtuullisen suosittuja ovat. Mira iski vähän silmään, alkoi ihan kiinnostamaan, varsinkin kun on edes inasen pidempi skaala. Näyttää vähän Les Paul jr:n ja SG:n sekoitukselta tms. Lapa on ainoa, mistä en tykkää.
 
Mira on omaan makuuni huippukepukka. Lapahan on rakenteeltaan ja virittimien asettelultaan ylivertainen moneen muuhun.

Tympee Huttunen: Mira on omaan makuuni huippukepukka. Lapahan on rakenteeltaan ja virittimien asettelultaan ylivertainen moneen muuhun.
 
Mahtava kuulla. Pitää kyllä testata ko. kitaraa, vaikka en tiedä onko tuo skaala siltikään tarpeeksi pitkä. Paperilla kaikki muu vaikuttaa hyvältä, mm. tallan pitäisi mahdollistaa hyvän intonaation säätövaran ja PRS-kitaraksi tuossa on ihan hyvin vintage-vibaakin.
 
Lapaan suhtautuminen onkin mulla vaan esteettinen seikka, hyvä kuulla jos sillä on kuitenkin myös jotain funktionaalista etua.

professori: Mahtava kuulla. Pitää kyllä testata ko. kitaraa, vaikka en tiedä onko tuo skaala siltikään tarpeeksi pitkä. Paperilla kaikki muu vaikuttaa hyvältä, mm. tallan pitäisi mahdollistaa hyvän intonaation säätövaran ja PRS-kitaraksi tuossa on ihan hyvin vintage-vibaakin.
 
Lapaan suhtautuminen onkin mulla vaan esteettinen seikka, hyvä kuulla jos sillä on kuitenkin myös jotain funktionaalista etua.
 
A-vire on mielestäni jo sellainen, että joku baritoni olisi paras vaihtoehto, mutta kyllähän tuolla tyypit käyttää melkein kitaraa kuin kitaraa noissa vireissä. PRS-kepukoissa menee skaala Fenderin ja Gibsonin väliin. Itselläni tuo on Drop-C-vireessä ja siinä pelaa kyllä hyvin.
 
Tallassahan ei ole yksittäisten kielten intonaatiota, vaan sitä tallaa voi vaan jonkun verran liikuttaa. Se on kyllä hullua miten hyvin tuollainen talla resonoi ja on kuitenkin intonaatio kunnossa. Tarkkaa hommaa taitaa olla rakentaminen.
 
PRS-lavassa menee kielet täysin suorassa linjassa virittimelle ja se alaslaskeva kulma no maltillinen. Tuo vaikuttaa aika paljon siihen kuinka paljon, tai vähän, kieli aiheuttaa kitkaa satulaa vasten joka vaikuttaa paljon vireen pysymiseen. Ja onhan noissa lukkovirittimet myös.
 
Mutta joo, mielestäni aika "bang for a buck"-kitara jenkeissä tehdyksi PRS-kitaraksi.

Tympee Huttunen: A-vire on mielestäni jo sellainen, että joku baritoni olisi paras vaihtoehto, mutta kyllähän tuolla tyypit käyttää melkein kitaraa kuin kitaraa noissa vireissä. PRS-kepukoissa menee skaala Fenderin ja Gibsonin väliin. Itselläni tuo on Drop-C-vireessä ja siinä pelaa kyllä hyvin.
 
Juu. Barskahan mulla on ja toista en halua.
 
Tallassahan ei ole yksittäisten kielten intonaatiota, vaan sitä tallaa voi vaan jonkun verran liikuttaa. Se on kyllä hullua miten hyvin tuollainen talla resonoi ja on kuitenkin intonaatio kunnossa. Tarkkaa hommaa taitaa olla rakentaminen.
 
Toivottavasti auttaa kuitenkin intonaation säätämiseen matalissakin vireissä.
 
Mutta joo, mielestäni aika "bang for a buck"-kitara jenkeissä tehdyksi PRS-kitaraksi.
 
Paitsi että myynnissähän on nyt Indonesiassa tehtyjä?

professori: Paitsi että myynnissähän on nyt Indonesiassa tehtyjä?
 
Niin nuo taitaa olla Mira SE siis? Niistä ei ole kokemuksia. Nuo tallahommat ja muut liittyi siis siihen jenkkiversioon. Siinähän on tälläinen:
https://www.musicradar.com/reviews/guitars/prs-mira-33044

Tympee Huttunen: Niin nuo taitaa olla Mira SE siis? Niistä ei ole kokemuksia. Nuo tallahommat ja muut liittyi siis siihen jenkkiversioon. Siinähän on tälläinen:
https://www.musicradar.com/reviews/guitars/prs-mira-33044
 
Jep, SE siis voisi kiinnostaa. Mä elän ainakin vielä toiveessa, että nuo SE:t olisivat hintaluokassaan yhtä hyviä, kuin laajalti kehutaan.

professori: Jep, SE siis voisi kiinnostaa. Mä elän ainakin vielä toiveessa, että nuo SE:t olisivat hintaluokassaan yhtä hyviä, kuin laajalti kehutaan.
 
Ainakin mitä minulla ollut SE malleja niin ovat juurikin niin hyviä mitä kehutaan.. suorastaan mahtavia.. Yhden myin ja ostin sitten takaisin, ja nyt sitä yritetään ostaa minulta pois...

Hi-Power: Ainakin mitä minulla ollut SE malleja niin ovat juurikin niin hyviä mitä kehutaan.. suorastaan mahtavia.. Yhden myin ja ostin sitten takaisin, ja nyt sitä yritetään ostaa minulta pois...
 
Yksi inkkari SE mulla ollu missä oli aika pahasti turmeltu kaula jo tehtaalla ja stankku 24 se millä soittelin jossain liikkeessä jossa oli kevyesti nauhoissa sanomista ja jotenkin epämääräinen fiilis, mutta muuten nuo on kyllä ollu todella loistavia keppejä hintalaatusuhteeltaan mitä olen soitellut.

Oma vasurikokemus firmasta on core-osaston Custom 22 vuodelta 2011. On se nyt vaan aivan huikean laadukas peli. 10-vuotta tuli muuten täyteen! Että ainakin jenkki-pajalla tehdään tosi kovaa työtä, vaikka niitä S2-malleja ajatellen.

Mikä on muiden merkkien vaihtoehto PRS Custom 24:lle? Vai onko sellaista?

Kontiak: Mikä on muiden merkkien vaihtoehto PRS Custom 24:lle? Vai onko sellaista?
 
Mitä ajat takaa? Kaipaatko siis 24-nauhaista, liimakaulaista, mahonki+vaahtera runkoista jossa on vibratalla? Vai kiinteätallainen? Jotain näistä spekseistä yhdessä vai riittääkö että osuu vain osa kohdalleen?
 
Halvemmista varmaankin Harley Benton ja Cort. Kalliimmista sitten Framus, Carvin ja useat eri pienemmät pajat, jotka tekevät asiakkaille Custom-soittimia. Meillä ja maailmalla.
 
Ja tietysti PRS:n pääkilpailija eli Gibson. Esim. Gibson Custom Shop Les Paul DC voisi hyvinkin kamppailla kiinteätallaisen PRS Customin kanssa.

McNulty: Mitä ajat takaa? Kaipaatko siis 24-nauhaista, liimakaulaista, mahonki+vaahtera runkoista jossa on vibratalla? Vai kiinteätallainen? Jotain näistä spekseistä yhdessä vai riittääkö että osuu vain osa kohdalleen?
 
Toki sillä vaihtoehdolla pitäisi pystyä tekemään samat asiat kuin sillä CU24:llakin. Miten sen vaihtoehtoisuuden voi muuten käsittää? Siis joku nauhojen määrä tulee olla sama eikä pari nauhaa alle, volume-potikan paikka vaihdella ainoastaan mikkien suuntaan eikä poispäin niistä, pääsy ylänauhoille vs. ei pääsyä ylänauhoille, jne.

Kontiak: Toki sillä vaihtoehdolla pitäisi pystyä tekemään samat asiat kuin sillä CU24:llakin. Miten sen vaihtoehtoisuuden voi muuten käsittää? Siis joku nauhojen määrä tulee olla sama eikä pari nauhaa alle, volume-potikan paikka vaihdella ainoastaan mikkien suuntaan eikä poispäin niistä, pääsy ylänauhoille vs. ei pääsyä ylänauhoille, jne.
 
Nämä on mun mielestä pitkälti yksilöllisiäkin juttuja. Jos haluaa PRS CU24:n niin kannattaa ostaa se tai sitten teettää sitä vastaava soitin jollain osaavalla soitinrakentajalla. Muiden valmistajien soittimet ovat omanlaisiaan, mutta tarjoavat todella monta "vastaavaa" ominaisuutta.
 
Esim. Kiesel Crescent C6
https://www.kieselguitars.com/image … ruments/crescent/c6-deep-orange.jpg
 
Siinä on vibratalla kuten PRS:ssä. Samoin 24 nauhaa. Double cut runko. Liimakaula. Potikoiden ja kytkimien sijoittelu voi olla PRS-henkinen tai sitten hieman siitä poikkeava, riippuen vähän PRS:n mallistakin.
 
Tai Kiesel CT6, jossa skaalan pituus PRS:stä tuttu 25". Ja samanhenkinen kaulaliitoskin. https://www.kieselguitars.com/series/guitar/ct6
 
Mä sanoisin että tuo Kiesel (ent. Carvin) on siis hyvinkin varteenotettava vaihtoehto PRS:lle. Niissä kun on usein PRS:n tarjontaa monipuolisempi muokattavuus.

McNulty: Jos haluaa PRS CU24:n niin kannattaa ostaa se tai sitten teettää sitä vastaava soitin jollain osaavalla soitinrakentajalla. Muiden valmistajien soittimet ovat omanlaisiaan, mutta tarjoavat todella monta "vastaavaa" ominaisuutta.
 
Kannattavuus edellyttää vaihtoehtotarkastelua.
 
Ja samanhenkinen kaulaliitoskin. https://www.kieselguitars.com/series/guitar/ct6
 
Mä sanoisin että tuo Kiesel (ent. Carvin) on siis hyvinkin varteenotettava vaihtoehto PRS:lle. Niissä kun on usein PRS:n tarjontaa monipuolisempi muokattavuus.
 
"The CT6 is drastically different from others in the same market due to the sculpted neck heel"
 
Ehkä tuossa tarkoitetaan toista markkinatoimijaa Gibsonia. ;)
 
Kieselit taitavat olla toisella mantereella piilossa, jos kokeilla haluaisi?

Kieselin suurin miinus on, että se lausutaan kiissel. Minä en mitään kiisselikitaroita katsele. Sama homma Mayonesilla; jää majoneesikitarat kaupan hyllylle. Oma häpeä, voi jäädä loistokitara hommaatta mutta minkäs teet.
 
Itse asiaan palatakseni, S2-sarjan 594 olisi tähtäimessä, ja vielä Thinlinenä. Olisi käytettynä tarjolla aika kohtuulliseen hintaan. Custom 22 löytyy, samoin SC594 ihan corena ja ovathan ne hyviä pelejä. Oikeasti haluaisin double cut 594:n, mutta S2 thinline maksaa about kolmasosan niin pidetään joku järki hommassa.

aak127: Kieselin suurin miinus on, että se lausutaan kiissel. Minä en mitään kiisselikitaroita katsele. Sama homma Mayonesilla; jää majoneesikitarat kaupan hyllylle. Oma häpeä, voi jäädä loistokitara hommaatta mutta minkäs teet.
 
Itse asiaan palatakseni, S2-sarjan 594 olisi tähtäimessä, ja vielä Thinlinenä. Olisi käytettynä tarjolla aika kohtuulliseen hintaan. Custom 22 löytyy, samoin SC594 ihan corena ja ovathan ne hyviä pelejä. Oikeasti haluaisin double cut 594:n, mutta S2 thinline maksaa about kolmasosan niin pidetään joku järki hommassa.
 
Mul on ollu pörssinen, majoneesi ja nyt on jopa kiisseli ja ei nimi kitaraa pahenna jos ei chattaaja nimeä. Hiton hyviä kitaroita kaikki tyyten ja jos itse tuumaa niitä niinkuin pitää eli piierääs ja niinpoispäin, niin antaa mennä vaan. Korkeintaan kateellisuudesta kaverit haukkuvat.