Kitarat: akustinen ›

Sain isäni Martin Customin. Soi hienosti mutta nauhat on täysin loppuunajetut. Kuka mahtaa Helsingissä olla sellainen, jolle mielellään antaa perintökamoja huoltoon ja mitä mahtaa kustantaa?
 
ps. Onko rosterinauhat akustisissa juttu jos samalla vaivalla ja tietysti lisähinnalla laittaisi?

PekkaM: Sain isäni Martin Customin. Soi hienosti mutta nauhat on täysin loppuunajetut. Kuka mahtaa Helsingissä olla sellainen, jolle mielellään antaa perintökamoja huoltoon ja mitä mahtaa kustantaa?
 
ps. Onko rosterinauhat akustisissa juttu jos samalla vaivalla ja tietysti lisähinnalla laittaisi?
 
Onnea!
 
Minä kysyisin asiaa suoraan Lottoselta ja Kristian Oeschilta. Googlettamalla löydät yhteystiedot ja ehkä hinnastonkin. Tunnen myös Tallinnasta kaverin, joka tekee mielettömän hienoa nauhatyötä, kysy lisää jos kiinnostaa. Rosterinauhat akustisissa ei ole juttu ja sille on varmasti syynsä. Arvelen että se muuttaisi soundia ei-haluttuun suuntaan.

Martin lähetti speksit. Tää onkin koaa kokonaan ja tehty edesmenneen Staten Islandin Mandolin Brosin tilauksesta. Sieltä kyllä tiedän isäni tämän hakeneen mutta miksi myymälä mahtoi tilata customeita?
 
Perusmalli on J-21 ja tässä ei plektrasuojaa tai soololovea. Koristelua ei juurikaan, puiset bindingit ja ääniaukon koristeet, leveä otelauta ja helmiäistä vain virittimen eben-nupeissa.
 
332 Thinline mikki ilman mitään aktiivielektroniikkaa.

PekkaM: Martin lähetti speksit. Tää onkin koaa kokonaan ja tehty edesmenneen Staten Islandin Mandolin Brosin tilauksesta. Sieltä kyllä tiedän isäni tämän hakeneen mutta miksi myymälä mahtoi tilata customeita?
 
Perusmalli on J-21 ja tässä ei plektrasuojaa tai soololovea. Koristelua ei juurikaan, puiset bindingit ja ääniaukon koristeet, leveä otelauta ja helmiäistä vain virittimen eben-nupeissa.
 
332 Thinline mikki ilman mitään aktiivielektroniikkaa.
 
Kuulostaa upealta peliltä. Laita pari kuvaa jos viitsit. Itselläni hakusessa isokoppainen Martin ja referenssit kelpaa.

Tympee Huttunen: Kuulostaa upealta peliltä. Laita pari kuvaa jos viitsit. Itselläni hakusessa isokoppainen Martin ja referenssit kelpaa.
 
Pitääpä nappaa parit kun osuu valoisan aikaan kotosalle ja muistaa asian...

Omasta mielestä maltillinen koristelu mukaan lukien puiset reunalistat on kaikkein tyylikkäintä.
 
https://www.larrivee.com/products/p-03-recording-series

PekkaM: Martin lähetti speksit. Tää onkin koaa kokonaan ja tehty edesmenneen Staten Islandin Mandolin Brosin tilauksesta. Sieltä kyllä tiedän isäni tämän hakeneen mutta miksi myymälä mahtoi tilata customeita?
 
Perusmalli on J-21 ja tässä ei plektrasuojaa tai soololovea. Koristelua ei juurikaan, puiset bindingit ja ääniaukon koristeet, leveä otelauta ja helmiäistä vain virittimen eben-nupeissa.
 
332 Thinline mikki ilman mitään aktiivielektroniikkaa.
 
Ei se ihan outoa ole, että musiikkiliike haluaa tilata valmistajalta custom spekseillä kitaroita. Onhan jopa Kitarapajalla ollut juhlavuosimalleja omilla spekseillä Martinilta. Jenkeissä varmaan vielä yleisempää.

PS. Minä aijon olla se faija, joka jättää jälkikasvulleen hyvät kitarat. Toivottavasti osaavat arvostaa.

Tämän näköinen kitara:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/172535.jpg
 
Lapa on perus Martin tähän malliin paitsi kullatut virittimet ja eben-nupit, joissa abalone snowflake:
 
https://www.flickr.com/photos/22299753@N07/46345954891
 
Oeschillä olen joskus töitä teettänyt. Kitarapajaan olis varmaan muutenkin asiaa, heillä taidetaan myös huoltaa. Onko kokemuksia?
 
Pitäis varmaan kostutusmato hakea? Faija kyllä totesi, että jossain vaiheessa ei enää muistanut käyttää eikä tämä monen vuoden kostuttamattomuuden seurauksena ainakaan ole haljennut.

PekkaM: Tämän näköinen kitara:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/172535.jpg
 
Lapa on perus Martin tähän malliin paitsi kullatut virittimet ja eben-nupit, joissa abalone snowflake:
 
https://www.flickr.com/photos/22299753@N07/46345954891
 
Oeschillä olen joskus töitä teettänyt. Kitarapajaan olis varmaan muutenkin asiaa, heillä taidetaan myös huoltaa. Onko kokemuksia?
 
Pitäis varmaan kostutusmato hakea? Faija kyllä totesi, että jossain vaiheessa ei enää muistanut käyttää eikä tämä monen vuoden kostuttamattomuuden seurauksena ainakaan ole haljennut.
 
Upean näköinen kyllä. Onnittelut kitarasta.
 
Kostutusmato, tai se kansi, olisi hyvä hakea. Mutta vielä parempi olisi hankkia pari kosteusmittaria seuraamaan, että tarvitaanko kosteutusta ollenkaan. Kostuttamallakin saa kitaran tärveltyä.

PekkaM: Tämän näköinen kitara:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/172535.jpg
 
Lapa on perus Martin tähän malliin paitsi kullatut virittimet ja eben-nupit, joissa abalone snowflake:
 
https://www.flickr.com/photos/22299753@N07/46345954891
 
Oeschillä olen joskus töitä teettänyt. Kitarapajaan olis varmaan muutenkin asiaa, heillä taidetaan myös huoltaa. Onko kokemuksia?
 
Pitäis varmaan kostutusmato hakea? Faija kyllä totesi, että jossain vaiheessa ei enää muistanut käyttää eikä tämä monen vuoden kostuttamattomuuden seurauksena ainakaan ole haljennut.
 
Kitarapajankin kautta saa teetettyä. Käsittääkseni ne kitarat lähtevät sieltä kerran viikossa eteenpäin jollekin sepälle (Nurmi?) ja tulevat takaisin Pajalle kun ovat valmiit. Eli saattaapi kestää tavallista pitempään.
 
Suosittelen ehdottomasti kotiin kosteusmittaria ja joku laadukas kostutin kitaran kanssa laukkuun kun näyttää alle 40%. Niitä on nykyään muitakin kuin madon muotoisia.

Hitto, minulla oli elektroninen kosteusmittarikin mutta se meni humidorin mukana kun lopetin sikarihommat. Noh, Clasulta saa uuden.

PekkaM: Tämän näköinen kitara:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/172535.jpg
 
Lapa on perus Martin tähän malliin paitsi kullatut virittimet ja eben-nupit, joissa abalone snowflake:
 
https://www.flickr.com/photos/22299753@N07/46345954891
 
Oeschillä olen joskus töitä teettänyt. Kitarapajaan olis varmaan muutenkin asiaa, heillä taidetaan myös huoltaa. Onko kokemuksia?
 
Pitäis varmaan kostutusmato hakea? Faija kyllä totesi, että jossain vaiheessa ei enää muistanut käyttää eikä tämä monen vuoden kostuttamattomuuden seurauksena ainakaan ole haljennut.
 
Minä olen kanssa sellainen faija, joka olen omassa 000-18ge:ssä unohtanut jo monena talvena kostutusmadon kokonaan, eikä ainakaan vielä ole ollut kitarakorjaajalle asiaa...

Nacho-king: Minä olen kanssa sellainen faija, joka olen omassa 000-18ge:ssä unohtanut jo monena talvena kostutusmadon kokonaan, eikä ainakaan vielä ole ollut kitarakorjaajalle asiaa...
 
Mahtaako noissa olla valmistusolosuhteisiin liittyviä seikkoja, eli jos kitara kestää kuivuutta tiettyyn rajaan niin se kestää tulevaisuudessakin? Ja sitten jossain on joku kriittinen raja, joka aiheuttaa ongelmia mutta se ei ehkä kaikkien soitinten kanssa tule koskaan (Suomen) luonnossa vastaan? Puun kosteudesta valmistushetkellä riippuen sitten asettuisi tämä raja.

Paljoakaan en tuosta mallista J-21 Googlella löydä, valmistus ilmeisesti loppunut tuonne 80-90 luvun vaihteen tuntumaan. Kuvauksen "J-40 without decoration" tjsp. jostain bongasin.
 
Silmämääräisesti voisi pitää paikkansa, mitä nyt tässä eri puut ja plekusuoja puuttuu. Mutta mikä tämä J on? Jumbo? Miten se vertautuu D eli Dreadnought koppaan? Lähinnä sen osaan sanoa, että tässä on pyöreämmät muodot, jotka miellyttää enemmän omaa silmää. D on ilmeisesti suurin koppa.
 
Tässä on myös matalimmat nauhat, joita olen koskaan kitarassa nähnyt. Soittotuntuma on todella kevyt akustiseksi. Onko nämä asiaan kuuluva juttu vai mahdollisesti erikseen speksattu?

PekkaM: Mahtaako noissa olla valmistusolosuhteisiin liittyviä seikkoja, eli jos kitara kestää kuivuutta tiettyyn rajaan niin se kestää tulevaisuudessakin? Ja sitten jossain on joku kriittinen raja, joka aiheuttaa ongelmia mutta se ei ehkä kaikkien soitinten kanssa tule koskaan (Suomen) luonnossa vastaan?
 
Talvi on ongelma, mutta asunnoissa ja säilytyspaikoissa on eroa. Jos kitarassa ei ole useampana talvena käytetty kosteutinta ja huoneilma on todennäköisesti ollut tyypillisen kuivaa, niin vahinkoa tulee vähemmän todennäköisesti. Ei kuitenkaan täysin mahdotonta, että joku halkeama tulee. Ei kannata olla silti liian hysteerinen tuon asian kanssa, jos joku halkeaa, niin sen voi korjata ja kitara on yhtä hyvä tai parempi kuin ennen. Uutena kitarassa on hyvä käyttää kostutinta, mutta useamman vuoden jälkeen sen käyttöä voi alkaa vähentämään. Parikymmentävuotta vanhan kitaran pitäisi jo olla aika kuivunut.

Aika vaivatonhan tuo kostutin on kyllä ollut joten en näe syytä olla käyttämättä. 5l pänikkä akkuvettä kaapissa riittää vuosikymmeneksi.
 
Martin lähti eilen Kitarapajan kautta nauhojen vaihtoon. Hyvää keskustelua kitaroista samalla, pelkkää yläpeukkua pajalle. Materiaalin ja nuppien lisäksi kaulakin on tosiaan custom, se ainakin selvisi.
 
Kitaran alkuperäiset paperit, ostokuitit sun muut löytyi myös faijan arkistoista. Ei hän tainnutkaan sitä uutena ostaa vaan vasta 1996, jota ennen se näkyy olleen jonkun lentotukikohdan osoitteekseen ilmoittaneen jenkin omistuksessa, joka päätyi myymään sen takaisin koska hintaluokan kitaraksi "unattractive" kansi. Tähän silmienpyörittely-hymiö.