Livetoiminta ›

Moi.
 
jussivaarala: Nykynormeilla et ole hyvä laulaja ellet ole julkisuudessa tunnettu - mutta..
 
Kaipa tuo riippuu vain ja ainoastaan siitä miten kukakin hyvän ja huonon laulajan määrittelee.
Kuten tietty siitäkin mikä katsotaan julkisuudesa tunnetuksi olemiseksi ja mikä ei.
 

 
jussivaarala: Se ei takaa sitä että olet hyvä laulaja jos olet julkisuudessa tunnettu.
 
Eikä sitä etteivät julkisuudessa tuntemattomat laulajat ole hyviä laulajia.
 
Tuo on täysin totta.
Etenkin tuosta ensimmäisestä tulee heti mieleen eräskin tuuliviiri-känkkäränkkä männävuosilta.
Känkkäränkkä jolle syystä tai toisesta annettiin useampaankin kertaan menestyksen avaimet suoraan kätöseen, mutta eivät syystä tai toisesta kelvanneet vaan ne viskattiin hatelikkoon, milloin mihinkin tekosyyhyn vedoten.
 

 
jussivaarala: Mielenkiintoinen kysymys kuuluu - onko instituutioita joka arvioisi laulajat heidän julkisuudestaan riippumatta.
 
Riippunee siitä minkä instituutioksi katsoo.
Ja minkälaisin perustein ja millä tarkoitusperillä laulajat pitäisi "paremmuusjärjestykseen" laittaa.
 
Alan oppilaitokset ovat varmasti instituutioina merkittävimpiä arvioijia, vaikea uskoa että niistä huonot laulajat pääsisivät hyvin arvosanoin pihalle.
 
Kakkosena tullee ohjelmatoimistot, joiden menetelmät uusien laulajien/artistien/bändien talliinsa hankkimiseksi toki vaihtelevat.
 
Omasta mielestä Youtube/Spotify/ymv. ja oikeastaan koko some voidaan katsoa jo instituution asemassa olevaksi tahoksi monellakin saralla, myös musiikin ja laulun.
 
Youtuben ja Spotifyn kautta on moni laulajakin saanut taidoilleen (/taitamattomuuksilleen) kosketuspintaa, ja aivan kuten ennenvanhaankin, pieni osa menestyy, valtaosa ei.
Merkittävästi suurempi osa ja joukko kuitenkin menestyy millä tahansa mittarilla mitattuna kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.
 

 
jussivaarala:Esiintymistilaisuuksien järjestäjien kuultavaksi ja esiintyjäksi valitsemiseksil
 
:D
 
Markkinataloudessa ei musiikkikaan -oli sitten kyseessä viihde tai taide- ole yhden osa-alueen varassa, vaan kokonaisuus ratkaisee.
Yksittäisen laulajan laulutaito on vain yksi mitätön palikka kokonaisuudessa, jolla kuulijalle luodaan kuuntelukokonaisuus /-elämys joka mahdollistaa kaikkien kokonaisuuteen osallistuneiden tahojen ansaintamahdollisuuden.
Joko kertaluontoisesti, tai mieluiten useamaankin kerran samalla kattauksella.
 

 
jussivaarala: Miksi se on hyvä ajatus.
 
Siksi että se lisää elävää musiikkia.
 
Ja vapaata artistikilpailua.
 
Vaikka nuorehko olenkin, kumpaistakin väittämää olen kuullut jo 80-luvulta asti kun tiedostavamman ja osallistuvamman musaharrastukseni aloitin.
Mikään väitetyistä/toivotuista/oletetuista/jne. tavoista lisätä elävää musiikkia tai usein absurdejakin piirteitä saanutta "vapaata" artistikilpailua, ei ole niitä lisännyt.
Eipä toisaalta välttämättä vähentänytkään, kuin korkeintaan väliaikaisesti jos jotain oikein erikoista yritettiin ja keskimääräistä rankemmin epäonnistuttiin.
 

 
jussivaarala: Eikä se olisi ohjelmatoimisto vaan pelkkä laulunäyte, arviointi ja yhteystietopaketti. Josta laulajien ei tarvitse maksaa.
 
Että jonkun tahon pitäisi auktoriteettinsa laittaa ilmaiseksi likoon, luoden kuvitteellisen laatujärjestelmän ja ylläpitäen sitä?
 
Vai tarkoitatko että keikkajärjestäjät, levy-yhtiöt ja ohjelmatoimistot maksaisivat jotain datasta joka käytännössä löytyy "ilmaiseksi" artistien/laulajien kotisivouilta ja sometileiltä ja suoratoisto- ym. nettipalveluista.
Joko suoraan tai ekstrapoloimalla.
 

 
jussivaarala: Kaikki laulajat ei halua julkisuutta vaan vain laulaa.
 
Ammatikseen?
Oli viihdealan esiintyjäammatti mikä tahansa, edes jonkinasteinen julkisuus luo sidosryhmiin päin luotettavuutta -tavalla tai toisella- joka puolestaan tuo työmahdollisuuksien kautta tuloja jotta voi keskittyä laulamiseen/soittamiseen/esiintymiseen.
Eikä tarvitse käydä päivätöissä, ei ainakaan kokopäiväisesti.
 
Myönnän toki etten ole puoliammattilaisaikoinanikaan ollut tekemisissä kuin alun toiselle sadalle menevän laulajaköörin kanssa jotka esiintyivät maksullisissa tapahtumissa korvausta vastaan, joten otanta on kapea, mutta en muista ensimmäistäkään joka ei julkisuutta (=rahaa) olisi halunnut.
 
No, Ville ei sinänsä tavoitellut julkisuutta, mutta kuuluisaksi ja varakkaaksikin halusi kyllä tulenpalavasti.
Kuuluisuutta tulikin roppakaupalla -ja kait varakkuuttakin- ja siinä sivussa julkisuus jonka seuraukset olivatkin sitten valitettavasti juuri sellaisia joita julkisuudelta voi olettaa.
 
"Savilammen Satakieli"kään ei kuulemma halunnut julkisuutta, mutta ökyasunto lämmitettyine ajoteineen ja muukin kuvitellulla tai todellisella varallisuudella rehentely rintamamiestaloalueella karvaspeedwayradan kupeessa toi julkisuutta eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa roppakaupalla.
Ei tosin välttämättä mieleistä, eikä välttämättä millään tapaa laulamiseen liittyvää.
 

 
jussivaarala: Yleisö haluaa kuulla laulua eikä ulkonäkökoreilua.
 
Riippunee tuokin vahvasti genrestä.
 
Taidepuolella tai piruntorjuntakarkeloissa saattaa noin jossain määrin ollakin, mutta ainakin omalta osalta voin sanoa että ainoastaan taidepuolella on niinä harvoina kertoina kun moiseen suostuin, kehotettu tekniikkaakin vetämään spriki päälle farkkujen ja t-paidan sijaan.
Ja esiintyjät ovat olleet vimpan päälle paklattuja ja sliipattuja, kuten on ollut yleisökin.
 
Viihdemusiikissa puolestaan totesin että dynamiikka on hyvinkin haastavaa, suosio jäi verraten vaisuksi jos esiintyminen oli ulkonäöltään vaisua, riippumatta kuinka "hýviä" omasta tai muiden mielestä oltiin.
 

 
jussivaarala: Markkinamiesten tunkeutuminen - kykyjenetsinnällä medioissa ja Spotifyn kaltaisilla välittäjärahastajille - artistien ja yleisön väliin yhä tiukemmaksi massaksi - on viemässä elävän musiikin ja yleisön kohtaamisen yhä ahtaampaan rakoon.
 
Tämä katsantokanta on ainakin tällaiselle ~35 vuoden alalla olon jälkeenkin, nyt 5-kymppiselle ollut aina yhtä käsittämätön, vaikkakin hämmentävän yleinen.
On ollut sitä jo 90-luvulta asti kun työksenikin musahommissa hetken aikaa häärin, jolloin ei ollut vielä sen enempää suoratoistopalveluita kuin kykykilpailujakaan.
Paitti S. Hovin tenavatähti-skabat, ja kaikkihan muistanemme kuinka tuossa sitten kävikään.
 
Kontekstiin tuon katsantokannan usein kyllä ainakin omalta osalta on laittanut naamatusten keskustellessa vastapuoli, liki poikkeuksetta voi-minnuu mankujana on joko keskinkertainen harrastelija- tai puoliammattilaisartisti, joko aloitteleva tai jo genrensä ikämediaanin ylittänyt, tai yksinkertaisesti laulutaidoton yksilö.
 
Ja poikkeuksetta syy heikkoon keikkatilanteeseen tai levymyyntiin on ollut se että tarjolla on yllinkyllin mmielenkiintoisempaa ja "parempaa", jo tuolloin kapeneville markkinoille suunnatua materiaalia.
 
Toki omaa "taidetta" tai viihdettä tulee arvostaa ja siitä tulee tuntea ylpeyttä, mutta jos tarkoituksena on esittää ja päästä esittämään omaa näkemystään viihteestä tai taiteesta suuremmillekin joukoille, realisti pitää olla.
Yleisö kun on kuitenkin loppupelissä se instituutio (jos loppukuluttajan sellaisena haluaa nähdä) joka laulajan tai muun esiintyjän /-ryppään hyvyyden tai huonouden määrittelee.
Ja tuossa Youtuben ja Spotifyn kaltaiset kanavat ovat artisteille taivaan lahja.
Koskaan aiemmin musiikkitaiteen historiassa ei kynnys saada omaa musiikkiaan tai taidettaan muiden kuultavaksi ja nähtäväksi ole ollut yhtä matala.
Ja se on hyvä asia se, jos multa kysytään.
 
T:Samuli