Kitarat: kitarakamat ›

rautapieru: Tässä lauseessa on suuri viisaus.
 
Mulla on kaveri joka on todella taitava kitaristi ja sillä on 80-luvun vanerirunkoinen strato-kopio ja se kuulostaa yhtä paskalta kuin näyttää, mutta ei sen soittamana, ei se ole kiinnostunut onko se paska kitara.

Voihan sitä tehdä kaunista musiikkia millä vain. Oli kuinka kuppanen ja ruosteinen kanki tahansa, niin kyllä sillä hienoa musiikkia saa aikaiseksi. Luonne on tärkein.

No näinhän se on. Ja ehkä juuri siksi maailmassa onkin enemmän hyviä kitaroita, mutta vähemmän hyviä kitaristeja.

ei se ole kiinnostunut onko se paska kitara
 
Ja siinäpä taasen suuri viisaus. Terveisiä ukolle, kuka nyt sitten onkaan, koska se on oikeassa.

msalama: No näinhän se on. Ja ehkä juuri siksi maailmassa onkin enemmän hyviä kitaroita, mutta vähemmän hyviä kitaristeja.
 
Mulle hyvä kitara antaa fiiliksiä lisää ja soitan paremmin, on mulla Fernandes Les Paul MIJ kasarilta. Se ei liene arvokas, mutta paras lespaul mitä olen omistanut ja on ollut CS ja Customeita, 1970-DeLuxe ym..tuo on vaan juuri sellainen kuin pitää.

Ärsyttää eräskin tyyppi, jonka ensimmäinen kommentti instrumentin kohdalla on "aijaa toi on toi halpa".. tms.
Aina kyllä rupee rinnassa ahdistamaan moinen suhtautuminen. Ja hänen kaa pitäisi tavallaa soitella joskus. Ei kauheesti inspiroi.

Hm...
 
Oli sitä kitaroista ja rahasta ihan mitä mieltä tahansa, tärkeintä olisi se että päätyy lopputulokseen oman ajatusprosessinsa kautta. Ei siis kenenkään toisen uskomuksia suoraan kopioiden, ei kuuluakseen johonkin joukkoon, eikä taatusti siksi että kuvittelee itse soittimella nostavansa statustaan suuntaan tai toiseen.
 
Ihmiskuntaa tarkkaillessani huomaan jatkuvasti, että muiden mielipide hankinnasta X merkitsee aivan liikaa. Kitara ostetaan itselle. Ihan niinkuin kengätkin. Vai kulkeeko monikin Angus Young fani numeron 38 töppösissä, vaikka oma kroppa on kasvanut maata pitkin 6 numeroa pidempään? Ei kulje. Mutta kitara ostetaan kyllä idolin mallin mukaan, vaikka oman kropan erot alkuperäiskappaleeseen nähden ovat melkein lajitasolla.
 
Mitä ikinä teet, varmista se että päädyit päätökseen itse.

BugBadWolf: Hm...
 
Oli sitä kitaroista ja rahasta ihan mitä mieltä tahansa, tärkeintä olisi se että päätyy lopputulokseen oman ajatusprosessinsa kautta. Ei siis kenenkään toisen uskomuksia suoraan kopioiden, ei kuuluakseen johonkin joukkoon, eikä taatusti siksi että kuvittelee itse soittimella nostavansa statustaan suuntaan tai toiseen.
 
Ihmiskuntaa tarkkaillessani huomaan jatkuvasti, että muiden mielipide hankinnasta X merkitsee aivan liikaa. Kitara ostetaan itselle. Ihan niinkuin kengätkin. Vai kulkeeko monikin Angus Young fani numeron 38 töppösissä, vaikka oma kroppa on kasvanut maata pitkin 6 numeroa pidempään? Ei kulje. Mutta kitara ostetaan kyllä idolin mallin mukaan, vaikka oman kropan erot alkuperäiskappaleeseen nähden ovat melkein lajitasolla.
 
Mitä ikinä teet, varmista se että päädyit päätökseen itse.
 
Samaa mieltä ja en samaa mieltä. Varmista että päädyt päätökseen itse, kyllä, mutta mielestäni ne syyt on se ja sama mitkä ne ovat, vaikka statuksen nostaminen.
 
Itselläni on esimerkiksi haaveena G:n es335, niin sitä tyhjiötä ei täytä Epiphone tai Ibanez. Se on ihan sama kuinka hyvin ne soivat tai on tehty. Ryhmäpaineessahan minä olisin jonkun kopion jo tilannutkin, mutta päätäni ei käännetä.
 
Edit. Eli tiivistän: Se on ihan sama mitä tietä päädyt kitaran ostossa tms. onnellisuuteen, kunhan se on aitoa onnellisuutta

samiko:: Se on ihan sama mitä tietä päädyt kitaran ostossa tms. onnellisuuteen, kunhan se on aitoa onnellisuutta
 
Aito onnellisuus..
Tuosta voisi saivarrella enemmänkin.

KaRa: Aito onnellisuus..
Tuosta voisi saivarrella enemmänkin.
 
No saivartele. Kyllä kai minä omien tuntemuksieni asiantuntija vielä olen.

samiko: No saivartele. Kyllä kai minä omien tuntemuksieni asiantuntija vielä olen.
 
Riippuu traumojen määrästä :P

samiko: No saivartele. Kyllä kai minä omien tuntemuksieni asiantuntija vielä olen.
 
Onko tuo statuksen nostaminen sitten "aitoa" onnellisuutta?

KaRa: Onko tuo statuksen nostaminen sitten "aitoa" onnellisuutta?
 
Mikä on filosofisesti aitoa?
 
Onko se aitoa että palavasti haluat Gibsonin mutta computer says että Epiphone? Computer says että en tarvitse yhtään mitään kitaraa enää ikinä. Computer says että kannattaisi luopua ainakin puolesta nykyisistäkin.
 
Minä tiedän että es335 tekisi minut onnelliseksi, koska olen vieläkin onnellinen 15 vuotta sitten hankitusta kitarastakin. Se on ihan sama mitä sinä, te, tai computer sanoo.

Asia pihvi.
Kiva että olet aidosti onnellinen, etkä vaa feikisti.

samiko: Minä tiedän että es335 tekisi minut onnelliseksi, koska olen vieläkin onnellinen
 
Btw tää on aika perus markkinointikoneiston uhrin kierre.

KaRa: Asia pihvi.
Kiva että olet aidosti onnellinen, etkä vaa feikisti.
 
Kiitos. Tähän on hyvä päättää tämä keskustelu. Lähden tästä onnellisena soittelemaan treenikämpälle itse valitsemallani statuskitaralla.

KaRa: Btw tää on aika perus markkinointikoneiston uhrin kierre.
 
Ai ei se sit ollutkaan kiva sun mielestä että olen onnellinen. Menin hölmö uskomaan sinisilmäisesti.
 
Mutta ei se mitään, kuitenkin olen onnellinen.

samiko: Ai ei se sit ollutkaan kiva sun mielestä että olen onnellinen. Menin hölmö uskomaan sinisilmäisesti.
 
Mutta ei se mitään, kuitenkin olen onnellinen.
 
Tottakai se on kiva että kokee olevansa onnellinen. Sehän on pääasia, ja sen markkinamiehetkin tietää :)

zedder: Aika harvoin ihmisen arkinen onnellisuus liittyy omistettuun kitaraan.
 
Ja jos joskus vähän liittyykin, niin luulen että pienituloisen perheen lapsi ilahtuu keskimäärin enemmän lahjaksi saadusta parin satasen LTD:stä, kuin hyvätuloinen hammaslääkäri/insinööri/(_muu, mikä?_) itse ostamastaan 4000 euron Custom Shop -Gibsonista/Fenderistä/X:stä.
 
Vahvasti tämä. Itse olin nuorempana erittäin iloinen vanhempien ostamasta halpis-Squierista. Seuraavaksi kitaraksi ostin lukioiässä omilla rahoilla (ainakin melkein kokonaan) Ibanez RG1570:n ja siitä olin jo aivan pähkinöinä. Hintaa sillä oli 650 euroa.
 
Tuosta on nyt 17 vuotta, eikä sen jälkeisissä kaasutteluissa ole kertaakaan himottanut omistaa _parempaa_ kitaraa, koska tuo on niin hyvä, että en koe parempaa varmaan koskaan tarvitsevani. On niitä silti lisää tullut ostettua (about vastaavia, ei parempia), koska rahatilanne on sen sallinut ja tehnyt mieli omistaa erilaisia kitaroita.
 
Voisihan sitä toki ostaa raapaista jonkun J.customin, mikä olisi varmasti parempi, mutta sillä rahalla saatava parannus on niin pieni, että investoinnissa ei ole mitään järkeä. Saatan silti sellaisen joskus ostaa, mutta tuskin se onnellisuuttani juuri mitenkään muuttaa.