Yleistä keskustelua musiikista ›

No, erää tutun mukaan on älytöntä kuunnella vaikkapa Rolling Stonesia, koska se on vanhanaikaista. Onhan nyt sen jälkeen tapahtunut kehitystä!
 
Jos joku on älytöntä niin tuollaisen päästäminen suustaan. Vanhanaikaista my ass...

Sillon, kun me (en kyllä ikääs tiedä, omani 17) istutaan kiikkustuolissa, niin en kyllä usko, että tanssimusiikki on enää välttämättä hurjassa suosiossa. Ne, jotka sitä nyt diggaavat (40-100 v.) ovat hyvinkin saattaneet kuunnella juuri tanssimusiikkia aivan teini-iässäänkin.
 
Nyt, kun asiat ovat niin, että teinit eivät tanssimusiikkia kuuntele, ja kun seuraava sukupolvenvaihdos tapahtuu niin voipa olla, että ei sitä tanssimusiikkia juuri enää silloin kuule. Tähän voi päätyä, jos teini-iässä kuunneltu musiikki on siis sitä musiikkia, jota kuunnellaan myös vanhoilla päivillä.
 
Voi olla, mutta loikkareita on todennäköisesti enemmän suuntaan rock->tanssimusiikki kuin tanssimusiikki->mikä tahansa muu. Tanssimusiikkki taitaa pitää ihmiset otteessaan. Uskaltaakohan sitä enää koskaan kuunnella?

Niin. itellä nyt lähinnä soi vanhempi rock musa, metalli (lähinnä thrash) ja punk-musa, asenteellinen punk-musa eikä mikään Blink 182 meloskedehassuhassupunkki. Tyyliin Zeppelin, Doors, Deep Purple, Nirvana, Hendrix, Cream, Propagandhi, Beatles, Raised Fist, vanhempi Metallica, Death Angel, Sepultura, Skatalites, Op.Ivy yms.
En minäkään kauheasti mitään hyvää ole noin viiteentoista vuoteen löytänyt. Lähinnä joitain punk-bändejä on tullut eteen, mutta ei mitään musiikillisesti edelläkäyvää juttua jota oikeasti jaksaisi fanittaa.

Levyhyllystä löytyy vähän laidasta laitaan tavaraa.
Parhaat levyt,mitä omistan on kuitenkin nauhoitettu jo joskus 60-,70-,tai 80-luvulla (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta).
Lähinnä Bluesia ja Rockia tulee nykyään kuunneltua,mutta myös jotkut metallibändit on lähellä sydäntä.Klassisesta en niin välitä ja örinäsahauskirkonpolttokirkumispamaukset ei jaksa kiinnostaa.
Ja jos sanotaan vaikka vuonna 2031 tehdään vaan jotain Antti Tuiskun tapasta paskaa,niin kyllä on musiikki menossa huonoon suuntaan.
Laitoin Bonhamille plussan tästä(kin) topicista.

painukaa jo vanhainkotiin siitä mököttämään senkin vammaset.

Ainakin mun mielestä musiikin tekoon kuuluu se, että kuuntelee ja oppii musiikista koko ajan uutta.
 
Mä ajattelen täsmälleen samalla tavalla!
 
Sinänsä mua ei niinkään haittaa se, että voi olla aikoja, jolloin keskityn enimmäkseen muutaman vuosikymmenen ikäisiin juttuihin: kun ajatellaan musaa vähän laajemmin, on esim. 70-luvulla tehty musa vielä melko tuorettakin. Tulee sitten toisia aikoja, jolloin kuuntelen ihan eri pohjalta tehtyjä juttuja. Ehkä vanhempaa musaa, ehkä tässä ajassa tehtyjä uusia juttuja, tai vaikka tässä ajassa tehtyjä retrojuttuja. Päivämäärällä ei ole niinkään väliä. Sillä on, mitä saan irti siitä mitä kuuntelen.
 
Musan kuunteleminen ja tosiaan siitä oppiminen on mulle koko elämän jatkuva prosessi. Levyt ovat kulutustavaraa, ruokaa, sille prosessille. Toki aikaisemmin omaksuttuihinkin juttuihin voi palata: joko ihan nautiskelumielessä - sekin on OK, tai sitten niin, että kuuntelee juttua uudesta (kuulo-) näkökulmasta, kun on saanut uusia kokemuksia sen edellisen kuuntelun jälkeen.
 
Näinä aikoina mä kuuntelen paljon tiettyjä 60-luvun alkupuolella tehtyjä levyjä. Niissä tulee läpi sellaisia asioita, jotka tuntuvat usein katoavan uudessa musassa, erityisesti valtavirrassa. Mutta siinä uudessa musassakin on omat ansionsa. Mä haluan päästä selville niistäkin. Kunhan ehdin.
 
Edit:
 
Yksi juttu pitää kuitenkin muistaa. Nimittäin: silloin kun on "output"-vaihe päällä, pitää kyllä tiedostaa se aika missä juttua tekee. Mulla ei niinkään sillä tavalla, että pitäisi tehdä samankuuloista tavaraa mitä juuri nyt on tapana tehdä - jollakulla on toki noinkin. Mutta mulle on tärkeää, ettei jotain tekemääni juttua ole juuri äskettäin kulutettu puhki. Tuollaiseen tarvitaan tietoa siitä, mitä tässä ajassa tapahtuu.

...ja sä kuuntelet Antti Tuiskua?
Anna ihmisten valittaa rauhassa.
 
hah.
 
lopettakaa valittaminen ja tehkää asialle jotain.

Mites muut vanhukset? Entäs nuoriso.. miltä tuntuu, kuunteletteko samaa musaa vuonna 2034 kuin nyt?
 
minulla menee aika kausittain, joskus innostaa vanhempi musiikki, joskus uudempi. Nyt on kyllä vahva -65 - -74 vaihe menossa. Ehkä sitä taas joskus innostuu uudemmastakin. Se on tietty helppo jämähää niihin tuttuihin bändeihin, joista tietää että ovat hyviä. Varsinkin kun varallisuus ei anna myöten kovin suurille levyhankinnoille. Samalla olen jotenkin tykästynyt vähän vanhempiin soundeihin. Tässä mielessä -80 luku on minust huonointa aikaa.

Hevistä ei kai irti pääse koskaan, mutta ei liiemmin ole haluakaan. Olen myös sitä mieltä, että paras musa tehtiin 60-70 luvuilla. Viime aikoina ovat soittimessa viihtyneet Led Zeppelinin How The West Was Won, Camelin Moondances, 70's Shown Jammin' kokoelma, Marvin Gaeyn Let's Get It On ja Genesiksen From The Beginning (tai From Genesis To Revelation).
Where The Sour Turns To Sweet on nerokas biisi ja mielestäni tuo levy on suotta aliarvostettu. Se ei ehkä ole niin progea kuin bändin myöhemmät tuotokset, mutta mahtava levy silti. Ja puhe oli siis Genesiksestä.
 
Kyllä hirvittää tämä nykymeno, kun maan myydyin levy on Antti "mieniinkö" Tuisku. Tästäkin aiheesta olen valittanut eri yhteyksissä niin paljon, että ei jaksa enää. Tuli kai sitten synnyttyä 30 vuotta liian myöhään, mutta toisaalta silloin olisi päässyt kuuntelemaan näitä hyviä, uusia hevilevyjä vasta nyt. Parempi ehkä näin, kun sekä vanhat rokkilevyt että nykyiset metallilevyt ovat saatavilla.

Joskus tuntuu että osa musiikinystävistä rakentaa itselleen häkin minkä sisälle kerää sen musiikin mistä omasta mielestään on lupa pitää. Osa luokittelee musiikin genreittäin osa vuosikymmenten mukaan jollain saattaa perusteena olla vaikkapa musiikin tekijän etnisyys.
Valitettavasti meikäläisestäkin löytyy tuo piirre mutta en todellakaan pidä siitä, vaan musiikkiin pitäisi pystyä suhtautumaan avoimesti ilman ennakkoluuloja.
 
Saattaa olla että toi pätee muihinkin juttuihin kun musiikkiin.

Rock 'n Roll Is Dead. Long Live Rock 'n Roll!
 
Tai Niiloa lainatakseni:
 
Hey hey, my my
Rock and roll will never die
There's more to the picture, than meets the eye
Hey hey, my my
 
Out of the blue and into the black
You pay for this and they give you that
Once you're gone, you can't come back
When you're out of the blue, and into the black
 
The king is gone but he's not forgotten
Is the story of Johnny Rotten?
It's better to burn out 'cause rust never sleeps
The king is gone but he's not forgotten
 
Hey hey, my my
Rock and roll will never die
There's more to the picture, than meets the eye
Hey hey, my my
 
Jaa, miten tämä liittyy aiheeseen? No en minä tiedä, mutta menneisyydessä elän mielelläni minäkin ja pahoin pelkään, että rock 'n roll vetelee viimeisiä kuolinkorahduksiaan Niilon väitteistä huolimatta. Vaan mitä sillä on väliä, kun on noita vanhoja hyviä levyjäkin ostettavaksi ja kuunneltavaksi vaikka koko loppuelämäksi.

mistä tulikin mieleeni, että jostain syystä täällä meidän ikiomassa Suomessa tehdään ihan loistaavaa(kin) musaa, vertailee sitten mihin tahansa.
 
Komppailen tätä. Kotimainen tuotanto rules.