Kitarat: kitarakamat ›

LesPaul70:
Kuinka paljon Axet, Kemperit ja plugarit ovat tuoneet aivan uusia soundeja kitaraskeneen? Ainakin minun havaintojeni mukaan ne kilpailevat edelleen ensisijaisesti sillä, kuka tekee uskottavimman kuuloiset KOPIOT niistä ikiwanhoista kivikautisista kitaralaitteista. Kenen digimallista tulee parhaat Blackface Fender cleanit ja Marshallin murinat jne. Sama oravanpyörä pyörii ympäri ja ympäri, uudet laitteet, samat soundit.
Enemmistö ostajista edelleen haluaa samaa vanhaa uudella tekniikalla. Koska silloin 50-70-luvuilla soundattiin tältä. (Voihan tietysti nykyään jatkaa jo ainakin 80-lukuunkin asti.)
 
Tämä on aivan täysin ostajakunnan vika. Line6 tyypit ovat kertoneet haastattelussa, että voisivat tehdä esim. Helixin jossa on vain heidän omia vahvistinmallejaan, mutta "tää mallintaa kaikkia näitä kalliita, klassisia ja harvinaisia vahvareita/pedaaleita" on paljon helpompi myydä. Line6 omista malleista Helixin Litigator-malli on kovin suosittu, se on vähän jotain siellä Dumble/Fuchs/Two Rock osaston suunnalla.
 
Kyselin taannoin The Gear Pagella, ostaisivatko ihmiset mallintavan, josta ei löydy yhtäkään tunnetun vahvistimen mallia, vaan ainoastaan esim. Fractal Audion itse kehittämiä malleja, jotka voisivat kuitenkin perustua klassikoihin. Muuten laite olisi yhtä hyvällä mallinnuksella kuin Axe-Fx 3 jne. Vastaukset jakautuivat ~59/41% kyllä/ei 208 vastauksen otannalla. Kohdekunta tässä siis jo pääasiassa mallintavia käyttävää porukkaa.
 
Kiinnostusta siis olisi, mutta vaatisi aika paljon saada tällainen siirtymä mallintavissa aikaan. Sama efektipuolella. Esim. Source Audion Ultrawave ja Kingmaker/LA Lady pedaalit ovat varsin progressiivisia himmeleitä jotka sallivat omien säröpedaalien rakentelun tietokone-editorilla. Ultrawavessa on pari erikoisempaa uutta särötyyppiäkin (mm. foldback distortion), mutta se miltä kitaran särö kuulostaa on niin iskostunut ihmisten päihin, että mitään uutta ei oikeastaan haluta, vaan ennemminkin se just oikealta kuulostava versiointi olemassaolevista soundeista. Sähkökitaran soundi on siinä mielessä vakiintunut.
 
Tekniikka kuitenkin kehittyy. Ostin joku aika sitten Strymon Riversiden. Pedaali sai julkaisussa paljon "hyi, digitaalista prosessointia minun säröpedaalissani!" kommentteja saman firman Sunsetin ohella. Tunnustan, että ihmettelin itsekin mihin digiprosessointia tarvii kun voisi tehdä analogisestikin digiohjauksella. No, se digiprosessointi mahdollistaa kuitenkin sen, että Riverside kuulostaa omiin korviini enemmän putkietuasteelta kuin perinteiseltä säröpurkilta ja lisäksi sen käyttöalue on huomattavasti laajempi, kun särösoundia on pystytty tuunaamaan toimimaan eri tavalla riippuen siitä missä gain-potikka seilaa. Tämä on taas johtanut siihen, että mietin mitä mä noilla muilla säröpurnukoilla teen, kun Riverside hoitaa kaiken tarvittavan fuzz-maailmaa lukuun ottamatta. Preseteilla ja MIDI/expression-ohjauksellakin tarvittaessa.
 
Vastaavasti olisin varmaan nauranut, jos joku olisi väittänyt 10 vuotta sitten, että voin hommata 100W putkivahvarilta kuulostavan, ison pedaalin kokoisen laitteen ja tunkea sen pedaalilautaani. Vaan se on just mitä mun täysin analoginen BluGuitar Amp 1 Mercury Edition tekee. Volaakin lähtee ihan oikeasti paljon, mittasin 120 dB @ 1m 1x12 kaapin ja 100 dB herkkyyksisen Eminencen kautta.