Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi.
 
VesQ1986: Täytynee käydä penkomassa dremeli laikkoja jos olisi riittävän ohutta, vähän kyllä tuntuu että joko ruuvi halkeaa tai ote lipsuu, oli ristipäälläkin ehjänä kääntäen jäykkä jo
 
Kolmikulmaneulaviilalla satulan kiinnityspinta suojattuna suosittelen tekemään alku-uran, lipsuu vähemmän.
Dremelin laikkaa voi -ja on pakkokin- ohentaa pikkuruuvin nysään uraa tehdessä.
Niin ohentaminen kuin uran laikkaaminenkin on tarkkaa puuhaa ja laikanpalaset sinkoilee herkästi, joten hanskat ("Tig-hanskat" on mun mielestä budjettiluokassa parhaat) ja sivultakin peittävät suojalasit ovat enemmän kuin tarpeellisia ja ehdottoman suositeltavia.
Pyyhe tmv. lavan ja miksei otelaudankin päällä ovat myös oivia konsteja minimoida kerrannaisvahinkoja.
 

 
VesQ1986: Hitsaushommat luonnistuu kyllä ja lankakonekkin löytyy, töissä myös TIG löytyy mutta vähän arveluttaa kohteen pieni koko ja miten puu ympärillä reagoi
M4-5 mutterissa alkaa olla jo niin pieni reikä että tahtoo mennä umpeen ennenkuin saa kunnolla sulamaan ruuviin kiinni tai jos kunnolla sulattaa niin palaako puu ympäriltä kuinkakin pitkältä, piiloonhan tuo kohta kyllä jää muttamutta
 
Kuten kaikessa muussakin väkästelyssä, ennen varsinaiseen kohteeseen kajoamista ja etenkin ennen ekaa kertaa on syytä treenata mieluummin johonkin tesitikappaleeseen kuin varsinaiseen kohteeseen ;).
Esimerkiksi tässä tapauksessa saa virran, langansyötön ja jännitteen (jos säädettävissä) jo etukäteen kohdalleen.
 
~Kympin ohut "sähköprikka" mutterin alla estää valahtavan kuonan/sulan polttovaikutuksen, ympärille teipattu alska, offsetlevy (valoherkkä puoli ylöspäin ;)) on aikalailla ylivoimaista kamaa minimoimaan muille pinnoille hakeutuvat roiskeet ja UV-altistuksen.
Voi toki tehdä ilman prikkaakin niin että poraa offsetlevyyn nysän kokoisen reiän.
Varmasti tuttua huttua, mutta UV-suojaus on kaikessa valokaarihitsauksessa aina syytä pitää mielessä muidenkin pintojen kuin oman ihon kantilta, tekee joillekin pintakäsittelyille perinjuurin vinkeitä juttuja...
 
Mutterin hitsauspuoli kannattaa avartaa joko upotusterällä tai 90 asteiseksi terotetulla metalliterällä etenkin jos lankakonetta käyttää.
Samalla saa kierteestä sähkösinkin poistettua, muuten joutuu kierteet käymään 3-kierretapilla useampaan kertaan eestaas läpi.
 

 
VesQ1986: Poraustakin mietin mutta 3mm puuruuvi ei keskeltä ole kuin jotain 2,5mm paksu ja siihen reijän saaminen ja niin pienen työkalun pito reijässä on vähän niin ja näin, ainakin että kestäisi kääntää kunnolla
 
Aikaa myöden tuohonkin muodostuu rutiini tai ainakin näppituntuma, joten jälleen kerran ehdotan treenaamista vaikkapa tahallaan katkaistuun ruuviin.
Hankalampi tuo tapa on mun mielestä kuin em. hitsaus, kiitos satavarmasti karkaistun ruuvin.
Halpakaan tuo tapa ei ole, laatuterät maksaa ja halpiksia kuluu nippu.
Askarrellun työkalun tai kuusiokoloavaimen pitää olla pitkä, vähintään puoleenväliin ruuvinjämää.
Irroittaessa -tai ainakin sitä yrittäessä- kannattaa ehdottomasti lämmittää kolvilla kuten yllä ehdotettiin.
Kuusiokolo- tai torx-avainta käyttäessä haastavaa ellei katkaise suoraksi tai käytä teräpalaa, mutta vaikkapa kierretapista tai pikateräsporasta askarreltua nelikulmauloskiertotappia käyttäessä voi pikkuhiljaa lämmityksen jälkeen kiertäessä naputella päähän.
Mieluummin työkalun päähän, ei omaan :).
 

 
VesQ1986: Täytyy yön yli makustella mitä keksii
 
Suosittelen kokeilemaan hukkakappaleisiin noita vaihtoehtoja, ja valkkaamaan sen joka tuntuu parhaalta.
 
Noiden mainittujen lisäksi on edelleen vaihtoehtona keernapora, jolla ruuvit puusta pääsääntöisesti irroitellaan koska aniharvoin tapituksella on samanlaista negatiivista vaikutusta kappaleen lujuuteen kuin lukkosatulan kyseessä ollessa.
Vaikkei keernaporalla koko ruuvinmittaa auki poraisikaan, tapauskohtaisesti saattaa avittaa huomattavastikin jos puoleenkin väliin asti poraa.
Parhaat ja sopivimmat keernaporat syntyvät tietty aiemminmainitsemani katkenneen pikateräsporan varresta sorvissa, mutta muistaakseni Bauhausista sai (saa?) suht sopivaa rosteriputkeakin.
Messinkiä joka tapauksessa, mutta pehmeänä tuota saa alvariinsa olla terottamassa.
Toisaalta, eipä tämäntyylisissä askareissa passaa kiire olla, eikä puoleen väliinkään montaa milliä tarvita.
 

 
VesQ1986: Sitten saa linkata kauppaa josta saisi nuo 3x16 kartiopäiset ruuvit satulalle ja satulan shimmilevyjä, mielellään samasta kaupasta. Tuntuu että kaulan läpi tulevia koneruuveja on joka paikassa mutta nuo yläpuoliseen kiinnitykseen olevia ei tahdo löytyä
 
Olen jo 80-90-luvun taitteessa siirtynyt useammastakin syystä lukkosatuloista kielilukkoihin joissa moisia murheita ei yleensä ole, joten tuossa en osaa auttaa.
 

 
VesQ1986: Ja kuinkas muuten määritetään puuruuvin alkureijän koko, ruuvi on päältä tosiaan 3mm ja kierteen välistä 2,6mm. Onko reijän koko sitten 2,5mm vai jotain muuta ?
 
Tuosta olen joskus aiemminkin näpytellyt, mutta eihän mnethakuengine (tai EVO) moista löydä :(.
 
Eli:
 
#1
Valssaava ruuvi = ei veitsiterävää kierteen harjaa eikä etenkään leikkuusärmiä kärjessä tai kierteen harjassa.
 
Pehmeälle puulle ~10-50% sydänhalkaisijaa pienempi, ruuvin halkaisijasta, kierteen korkeudesta, puun ominaisuuksista ja syynsuunnasta riippuen.
 
Kovalle puulle ~0-20% sydänhalkaisijaa suurempi ruuvin halkaisijasta, kierteen korkeudesta, puun ominaisuuksista ja syynsuunnasta riippuen.
 

 
#2
Leikkaava ruuvi = veitsiterävä kierteen harja ja/tai leikkuusärmä kärjessä/kierteen harjassa.
 
Pehmeälle puulle 30-80% sydänhalkaisijaa pienempi ruuvin halkaisijasta, kierteen korkeudesta, puun ominaisuuksista ja syynsuunnasta riippuen.
 
Kovalle puulle ~0-10% sydänhalkaisijaa suurempi ruuvin halkaisijasta, kierteen korkeudesta, puun ominaisuuksista ja syynsuunnasta riippuen.
 
Alkureiän syvyys riippuu lähinnä kappaleen mitoista, mitä ohuempi/kapeampi, sitä lähempänä ruuvin pituutta.
Leikkaavalla ruuvilla riittää usein 1-2* ulkohalkaisija etenkin pehmeillä puilla/lyhyillä ruuveilla.
Valssaavilla ruuveilla ainakin itse poraan alkureiän joko ruuvauspituuteen tai 1-2*halkaisijan verran ruuvauspituutta syvemmäksi.
 
Nuo siis umpipuulle, yleisesti ottaen jos kappaleessa on pintaviilu(ja), ruuvin ulkohalkaisijan kokoinen reikä pintaviilun läpi.
 
Valssaavissa ruuveissa on syytä kierrettä tehdessä käyttää liukastetta, leikkaavissa ei.
Itsestä kiinni mitä liukastetta käyttää, sylki, kynttilä, saippua, mehiläisvaha lienevät yleisimpiä.
 
Tuntuu herkästi tuhlaukselta, mutta itse olen pyrkinyt etenkin valssaavilla ruuveilla tekemään kierteet eri ruuvilla (mieluiten pidemmällä) kuin sillä mikä esineeseen jää.
Aina tuo ei tietenkään ole mahdollista -tai ainakin menee hankalaksi- koska yksittäistapauksissa vastaavalla nousulla ja -dimensioilla ei välttämättä kierteentekoruuvia löydy.
Valssaavilla voi nousu jonkun prosentin erotakin, leikkaavilla ei yhtään.
 
Kiusausta hitsata pitkäänkin ruuviin mutteri tmv. kierteytystä helpottaakseen tulisi omakohtaiseen kokemukseen nojaten välttää vaikka kuinka tekisi mieli, muokkauslujitettu/-lujittunut ruuvi pehmenee ja katkeaa juuresta kääntäessä, karkaistu joko löijääntyy tai karkenee lasikovaksi...ja katkeaa juuresta.
Nysää sentään jää yleensä sen verran että saa helposti poistettua :).
Jos on ihan pakko joku parempi kanta saada esimerkiksi jos samanlaista ruuvattavaa on paljon, pehmeäjuotos perinteisellä lyjyllisellä tinalla toimii kyllä niin etteivät ruuvin ominaisuudet muutu.
 
T:Samuli