Kitarat: kitarakamat ›

Jaahas
 
Taas menee filosofiat ja filosofit sekaisin :D suomi24 tais olla tätä varten

KaRa: Vaan kun kaikki on suhteellista ja totuus ei ole niin ilmeinen kuin luulet.
 
Toimiiko tuo siihen migreeniin?

Kontiak: Toimiiko tuo siihen migreeniin?
 
Ai mikä? virhe

Eli mikä se totuus nyt sitten täällä on liittyen kitaraan?

samiko: Eli mikä se totuus nyt sitten täällä on liittyen kitaraan?
 
Väittikö joku (minä en ainakaan), että kitaroissa olisi joku totuus?

Kyllä tämän mopomiitin voisi jo mellakkapoliisit hajottaa. Kovin kaukana ollaan mistään edes etäisesti aiheeseen liittyvästä.
 
Kukin saa ostaa niin kalliita kitaroita ja vahvistimia kuin haluaa ja pystyy, ja toisaalta soittaa niin halvoilla kuin mahdollista. Eikä sen tosiasian pitäisi olla alisteinen muiden hyväksynnälle. Omia mielipiteitä asiasta saa ja voi olla, mutta niiden kovin jyrkkä julistaminen on yksinkertaisesti väärä toimintamalli.

on yksinkertaisesti väärä toimintamalli
 
Juurikin näin, kunhan vaan muistetaan että mä olen aina oikeassa :D
 
(joo, takki ja ulos)

Haeroe: Väittikö joku (minä en ainakaan), että kitaroissa olisi joku totuus?
 
No kyllä tuolla lukee näin:
 
- Varsinkaan kun läheskään aina ei ole mitään totuuksia olemassakaan.
 
- Aina se siellä jossain on. Tai ainakin todellisuus.

samiko: Eli mikä se totuus nyt sitten täällä on liittyen kitaraan?
 
Yksi monista totuuksista on ainakin se, että en muista että olisin koskaan lähtenyt keikalle yhtä housut kintuissa kuin tänään. Tulen siis munaamaan itseni (ja muut) perusteellisesti.
 
Jonkun pitäisi nyt jeesata ja ehtiä myymään minulle satasen HB ja neljän tonnin (en tiedä, onko se kallis, mutta enempää ei nyt ole) PRS ennen puoli kahta. Saamani tiedon mukaan jomman kumman noista pitäisi nyt kyetä pelastamaan minut tilanteesta, jossa itselläni on käytettävissä ainoastaan kohtalaisen vakuuttava asento ja päälaelta harveneva hipinmoppi.
 
Sitä jaksan ihmetellä, että kuinka ihmeessä normaalimpi väki jaksaa pyörittää tätä maailmaa, kun joutuvat heräämään näin jumalattomiin aikoihin. Hyi helvetti!

AngieRainbow: Nykyään kun lukee tätä palstaa, niin monet keskustelut liittyvät rahaan. Onko hintapyyntö turvonnut, meneekö kaupaksi torilla, mitä saa maksaa, paljonko maksoi, saako omiaan pois...
 
Eikö tärkeämpää kuitenkin ole, kuinka paljon iloa kitarakamoista on soittajalle, kuin se meenkö se joskus kaupaksi tai paljon vastaava maksaa reverbissä.
 
Vähän sekava aloitus, mutta kyllä te tajuatte. Välillä tuntuu, että keskustelusta hukkuu soittamisen ilo ja kitaroihin liittyvät ominaisuudet kaiken sen taakse, mitä maksaa, paljon saa maksaa ja meneekö kaupaksi. Monesti kun itse ostaa uuden kitaran, niin tärkeintä tuntuu olevan, paljon se maksoi.
 
Kaikilla ei vaan ole ns. ylimääräistä massia ja toisaalta jotkut on pihimpiä kuin toiset.

Aika hyvin kuitenkin on mahdollista saada itselleen asioita jos oikeasti haluaa.
Muutamilla satalappusilla saa jo työkalun. Muutamilla lisälappusilla saa jo hianompaa. Kyllä sellaisen rahan voi järkätä.

KaRa: Aika hyvin kuitenkin on mahdollista saada itselleen asioita jos oikeasti haluaa.
Muutamilla satalappusilla saa jo työkalun. Muutamilla lisälappusilla saa jo hianompaa. Kyllä sellaisen rahan voi järkätä.
 
Juu, toki itsekin ajattelen näin.

KaRa: Aika hyvin kuitenkin on mahdollista saada itselleen asioita jos oikeasti haluaa.
Muutamilla satalappusilla saa jo työkalun. Muutamilla lisälappusilla saa jo hianompaa. Kyllä sellaisen rahan voi järkätä.
 
Aika piennelläkin rahalla saa jo työkalua ja käytettynä aika uloskanto hintaankin vähän riippuen. Vähän mihin nyt sitä haluaa rahansa laittaa. Eipä nuo nelinumeroiset soittimet ole sen parempia kuin kolminumeroiset ja yhtälailla kuluu tosi käytössä.
 
Sillä kamojen arvolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä itselleni. Toki noita arvokkaampiakin multa löytyy, mutta en kyllä koe niiden olevan mitenkään parempia soittimia kuin nuo mun halvemmatkaan. Leveloidut nauhat ja hyvät säädöt, niin kyllä siinä alkaa oleen peli kuin peli aika hyvä soittimena.
 
Se mikä toimii käteen ja inspiroi itseänsä soittaan on just oikea peli.
 
Sama juttu noiden vahvistimien ja muun romppeen kanssa.

Nuorempana oli aina havaittavissa asennetta, että joku ns. "kova skulaaja" oli arvioimassa soittotaitojasi suhteessa kamojesi arvoon. Onneksi tää jäi vanhemmiten ja voidaan hyväksyä, että on erilaisia motiiveita hommata rojuja. Soittaminen, keräily, tykkää kitaroista muuten vaan tai siksi koska voi.
 
Mitä nyt katellut niin harva kalliita autoja omistava on kovin hyvä kuski tai hienot kamerakamat hommannut jotenkin erityisen hyvä valokuvaaja. Puhumattakaan, että Rolexeja sun muita keräilevät olisi ikinä ajoissa missään.
 
Eli ei sitä rahaa niin pitkään kannata miettiä sen jälkeen kun kamat vastaa omaa tarvetta. Onhan se nyt selvää, ettei joku flame maple arch top vaikuta kenenkään musiikkiin.

Loitsulaulu:Eipä nuo nelinumeroiset soittimet ole sen parempia kuin kolminumeroiset.
 
No minun kohdalle osuneista soittimista voi ihan hyvällä omatunnolla sanoa, että nelinumeroiset soittimet ovat olleet parempia kuin kolminumeroiset, enkä ole edes yli 5000e kitaraa kokeillut.

että nelinumeroiset soittimet ovat olleet parempia kuin kolminumeroiset
 
Usein, tai ehkä useimmitenkin, mutta ei aina. Omistin nimittäin aikoinaan jo silloin arvoltaan nelinumeroisen -69 käytännössä soittamattoman ja täysin alkuperäisen Straton, joka oli aivan paska pala kuollutta puuta ja hirveätä tatsia - ja ihan millä vain kielillä, säädöillä tai ruuvauksilla, koska paskasta ei konvehtiä tee millään.
 
Mutta nyt? No nyt omistan hinnaltaan _todellakin_ kolminumeroisen -18 Skuju CV Telen, joka on aivan saatanan hyvin soiva ja hyvin soitettava kitara, eli pala kaukoidän paskaa joka kuitenkin pesee wanhan kunnon Fullertonin valmisteen 100-0. Joten häh, vahvistaneeko poikkeus säännön?

No mitä mieltä olette? onko hienolla kitaralla nolompaa soittaa huonosti, kuin halvalla kitaralla?

LaMotta: Vintage tai keräilyarvo vähän huono hyvyyden mittari.....
 
Onko hyvyydelle olemassa jokin absoluuttinen mittari? Siis mittari, joka ei olisi riippuvainen mittarin käyttäjästä?

Vintage tai keräilyarvo vähän huono hyvyyden mittari.....
 
Todellakin, paitsi silloin, jos ja kun kohdalle sattuu se helvetin hyvä vintagekeppi. On nimittäin ollut niitäkin, ei ole enää, hyvällä voitolla myin ja rahat sijoitettu paljon parempaan kohteeseen, joten kaikki sinänsä hyvin. Mutta eihän kitaristi _siltikään_ voi olla tuntematta pistoa sydämessään siitä, että "voi kun SEKIN tuli sitten silloin myytyä"... :D