Kitarat: akustinen ›

Käsiini ajautui vanha, arviolta 60- luvun teräskielinen Landola.
Kitara on muuten hyvin säilynyt mutta tyypilliseen tapaansa kielet on todella ylhäällä ja soittaminen on todella hankalaa.
Kysyisinkin kuinka ongelma kannattaa korjata?
Kaularautaa ei ole.
Pystyykö "actionia" madaltamaan irroittamalla varovasti kitaran tallan kannesta ja hiomalla sitä matalammaksi ja liimaamalla takaisin.
Silmämääräisesti katsoin että pelkkien ylä ja ala-satuloiden hiominen ei riitä jotta kitarasta tulisi mukava soitettava.
Kitarassa on erillinen peltinen kielikannake, joten kielet eivät kiinni itse tallassa.
 
Toimiiko homma näin vain onko ainut vaihtoehto irroittaa koko kaula ja muuttaa sen kulmaa?

Matoleka: Käsiini ajautui vanha, arviolta 60- luvun teräskielinen Landola.
Kitara on muuten hyvin säilynyt mutta tyypilliseen tapaansa kielet on todella ylhäällä ja soittaminen on todella hankalaa.
Kysyisinkin kuinka ongelma kannattaa korjata?
Kaularautaa ei ole.
Pystyykö "actionia" madaltamaan irroittamalla varovasti kitaran tallan kannesta ja hiomalla sitä matalammaksi ja liimaamalla takaisin.
Silmämääräisesti katsoin että pelkkien ylä ja ala-satuloiden hiominen ei riitä jotta kitarasta tulisi mukava soitettava.
Kitarassa on erillinen peltinen kielikannake, joten kielet eivät kiinni itse tallassa.
 
Toimiiko homma näin vain onko ainut vaihtoehto irroittaa koko kaula ja muuttaa sen kulmaa?
 
Tallaa madaltamalla actionia saa alemmaksi. Riippuu tietysti tapauksesta riittääkö se, vai onko kaulakulman säätö ainoa mahdollisuus. Miksi se talla pitäisi irrottaa kannesta? Höyläät ja muotoilet päältä?
 
Kannattaa varmaan tsekata myös kaulan relief ettei vaan mene kaulan suoristushommiksi.

Ihan ensimmäiseksi pitäis tehdä kunnon diagnoosi: miksi ne kielet on ylhäällä?
Sitten kun selviää onko kansi pullahtanut vai kaulaliitos auki vai kaula vääntynyt vai kannen rimat irti (jne.) niiin saa vinkkiä miten korjataan.
 
Onks tosiaan niin ettei siellä ole kaularautaa lainkaan? Mun (tosin ei ollengan kattavalla otannalla) teräskieliLandoloissa semmonen olis, nailonit sitten erikseen.
 
Kuvat olis kivat, vaikkei ehkä auttamiseen mutta uteliaisuuteen.

https://img.aijaa.com/b/00415/15012064.jpg
 
Kaularautaa ei ole eikä minkäänlaisia muita merkintöjä.
Ainut merkintä on sininen leima kitaran kaulan tyvessä, kopan sisäpuolella jossa lukee "Made in Finland"
Tästä päättelin että kyseessä Landola.
 
Kansi ei ole noussut ja muutenkin kitara on hyvässä kunnossa.
Mitä nyt kielet puuttuu ja yksi viritintappi.
Lakkapinta on paikoin hienosti 'krakeloitunut'.

Siinä vielä muutama kuva.
Olisi tietysti ihan mukava tietää onko tämä Landola vai kenties ihan joku muu kitara?
Suomessa ei kaiketi teollisesti ole muita valmistettu kuin Landoloita?
Lavassa oli ruma tarra jonka poistin heti.
Siksi kiiltää ja näyttää kuin siinä olisi reikä.
 
https://aijaa.com/keUEpg
https://aijaa.com/UizLzK
https://aijaa.com/nuhSKz
https://aijaa.com/9Hi07V

Moi.
 
Kuvien ja "made in Finland" leiman perusteella arvaan "Espana"ksi, eli Landolan vientimalli.
En muista moiseen leimaan kotimaan markkinoille suunnatuissa Landoloissa törmänneeni.
Lavassa olleen, alkuperäisen mahdollisesti peittäneen tarran muodosta päätellen voisi olla myös Landola "Fazer", eli Fazerille tehty, ei myöhemmän 70-luvun surullisenkuuluisan Fazer omistuksen aikainen.
Tai "perunaliimalla" liimattu seteli on yksinkertaisesti ajansaatossa irronnut.
 
"Oikea" Landola tuo ei mun mielestä voi ainakaan 60-luvulta olla, sarjanumero olisi stanssattu lavan päähän.
 
Sen, kummille kielille -nylon vai teräs- on alunperin tarkoitettu, selviää parhaiten kannen rimoituksesta ja kannen "soinnista".
Jos koputtelemala koittaa sointia, vaatii kokemusta tai vertailukohteen, kielitettynä eron huomaa kyllä.
Arvauksena nylonkielinen.
 

 
73nd3r: Ihan ensimmäiseksi pitäis tehdä kunnon diagnoosi: miksi ne kielet on ylhäällä?
Sitten kun selviää onko kansi pullahtanut vai kaulaliitos auki vai kaula vääntynyt vai kannen rimat irti (jne.) niiin saa vinkkiä miten korjataan.
 
^Tämä.
 
Vaikka niin usein kuvitellaankin, ja vielä useammin tietämättömyyttään tai ehkä piruuttaan ehdotellaan, kielten laskeminen tallan päästä on sellaisenaan likipitäen kaikkein huonoin vaihtoehto actionin tai yleisestiottaenkin minkä tahansa kieli-instrumentin soitettavuuden säätämiseksi.
Voi toki toimia johonkin 5-7 nauhaväliin saakka, mutta etenkin akustisissa kieli ottaa tuota ylempänä viimeiseen nauhaan.
 
Mittaamalla selviää hyvin nopeasti mitä pitää tehdä, ja kuinka paljon aikaa/vaivaa/rahaa vaatii.
Mitä tahansa päättääkin, soittokuntoon saattaminen tekee noista poikkeuksetta "pitopelejä", jolla ei toki ole merkitystä jos saatetaan soittokuntoon tunnearvon vuoksi.
 
Alasatulan hiomisella -jos sellainen instrumentissa on, tässä(kään) ei ole- ei ole vaikutusta kielten korkeuteen, ainoastaan (teoriassa) kielten ylimenokulman kautta kannen sointiin.
Jos alasatulaan kosketaan, lähes poikkeuksetta korotetaan kannen sointia pehmentämään/tasoittamaan.
En ole alasatulalliseen Landolaan koskaan törmännyt, mikä ei toki tarkoita etteikö sellaista olisi joskus ainakin yksittäiskappaleena tehty.
 

 
73nd3r: Onks tosiaan niin ettei siellä ole kaularautaa lainkaan? Mun (tosin ei ollengan kattavalla otannalla) teräskieliLandoloissa semmonen olis, nailonit sitten erikseen.
 
Eipä noissa tuonikäisissä perussoittimissa mun kapeahkon kokemuksen perusteella yleensä ole.
Ainakaan säädettävää.
Mallissa 5 on 9 viiluinen ohutviiluvaneri läpi kaulan jäykkärinä, halvemmissa ei sitäkään.
Otelaudan alla voi olla kovapuu- tai metallisoiro kuten 50-60-luvuilla oli maailmalla tapana, mutta niin paljoa ei tuo seikka ole koskaan kiinnostanut että olisin rekvisiitaksi joutuneista otelautoja irroitellut.
 
Sinänsähän Landolan kyseessä ollessa on aikalailla epäolennaista onko (säädettävää) kaularautaa vai ei, aniharvassa tuoreemmassakaan kaularauta toimii enää.
Jos toimi uutenakaan, osa kun on asennettu väärin.
Ja ei-säädettävä ei vuosikymmenten kielten vetoa ole 99% todennäköisyydellä kestänyt joten otelaudan uudelleenasemointi ja kaulan suoristus on pakko suorittaa liki poikkeuksetta.
 
Varsin kiitollisia harjoittelukohteitahan nuo ovat käytetyistä liimoista johtuen, ja osa on ilman kannen ohentamistakin ihan mukavankuuloisia, joten kulutettu aika ja vaiva ei välttämättä mene hukkaan.
 
T:Samuli

Moi.
 
Matoleka: Kiitoksia tähän mennessä jo tulleista vastauksista!
 
Omasta puolestani, ole hyvä.
 

 
Matoleka: Kiinnostaisi vielä tietää voiko kitara todellakin olla nylonkielille tehty?
 
Arvaus perustuu kuvien perusteella tasaiseen otelautaan ja virityskoneistojen suuriin reikiin.
 

 
Matoleka: Kapea kaula ja tuo metallinen kielten pidike viittaisi mun maalaisjärjellä teräskieliseen?
 
Parlo(u)r kitaroilla jolta tuokin vaikuttaa, ei maalaisjärjellä ole sijaa.
Ei Landolalla, eikä muillakaan valmistajilla.
 
Nylonkieleen on helppoa solmia solmu joka jää tuohon peräkappaleeseen riittävästi kiinni.
 
Kannen rimoitus on mun mielestä edelleen paras konsti veikata kummille kielille on tarkoitettu.
Täytyy toki muistaa että kieltenpitimellä varustetussa tasakantisessa riittää (tietenkin jos soinnista välitetään) kevyempi rimoitus kuin tallaan kiinnitettävillä kielillä varustetussa.
 
Jos -veikkaan että kun- "neck-reset"in joutuu joka tapauksessa suorittamaan jos soittokuntoon haluaa saattaa, varmistaa samalla kaulaliitoksesta riittävän tukevan kumpaa tahansa vaihtoehtoa silmälläpitäen.
Suurta eroa ei noiden kielitystapojen välillä kaulaliitoksessa kuitenkaan ole.
Etukäteen kannattaa tietty kokeilla kummalla kielityksellä kuulostaa paremmalta, normivireessä ja puoli sävelaskelta alle, ja valkkaa sen yhdistelmän jossa saavuttaa parhaan ja tasaisimman soundin.
 
Kieltenpitimellisessä instrumentissa kanteen kohdistuu voima vain tallan suunnassa, ja hyvinkin hento kansirakenne tuon kestää jos -ja tässä tapauksessa kun- ylimenokulma on pieni.
Jos kielet ovat kiinni tallassa, voiman päävaikutussuunta on ~90 astetta edellisestä eli kielten suuntainen ja lisäksi tulee kiertomomentti tallan/tallanluun ympäri joten kannen rakenteen tulee olla todella vahva.
 
T:Samuli

Matoleka: Kiinnostaisi vielä tietää voiko kitara todellakin olla nylonkielille tehty?
 
Teräskieliseen tuossa minun mieletäni kaikki viittaa. Kielten pidin on tehty sitä nappulaa varten ja tuon kokoisia reiät nyt vaan virittimissä ovat, kun katsoo tarpeeksi läheltä. Kuvan perspektiivi ja mittakaava hiukan hämää.
 
Ensimmäinen kitara, jota olen ikinä lähempää katsonut oli vielä vanhempaa perua kuin tämä. Oli myös teräskielinen ja siinä oli tasainen otelauta. Koppa oli kylläkin F-aukollinen toisin kuin tässä. Tällä pohjoisen havumetsävyöhykkeen reunamilla vähäisistä lehtipuista vaan nyt pahimpaan hätään rakenneltiin sellaisia joitakin vuosikymmeniä sitten.
 
Kuvassa satula näyttää nylon kieliselle kaivetulta, mutta urat näyttää siltä, että niitä on jyrsitty kotikonstein. -- Ja satula näyttää muutenkin siltä (siis alunperin kaarevalle otelaudalle tehdyltä), ettei ehkä olle ihan alkuperäinen?

"Kannen rimoitus on mun mielestä edelleen paras konsti veikata
kummille kielille on tarkoitettu"
 
Mites nämä rimoitukset erottaa toisistaan teräskielisessä vs nylonkielisessä?

Moi.
 
Matoleka: "Kannen rimoitus on mun mielestä edelleen paras konsti veikata
kummille kielille on tarkoitettu"
 
Mites nämä rimoitukset erottaa toisistaan teräskielisessä vs nylonkielisessä?
 
Jos referenssejä ei ole, vaikka Googlehaulla:
 
https://www.google.com/search?chann … coustic+guitar+top+bracing+patterns
 
Vaikka niin kovin modernia maailmanlaajuista milleniaalien nettikeskustelukäyttäytymistä myötäileekin, ihan pikkuriikkisen pitäisi itsekin vaivautua eikä automaattisesti olettaa että joku pureksii etukäteen ja sylkäisee valmiin vastauksen, usein epämääräiseen kysymykseen.
 
Ja edelleen olen sitä mieltä että noissa tuonkaltaisissa instrumenteissa -etenkin kun kielet eivät ole kiinni tallassa vaan peräkappaleessa- voi huoleti mennä soundi- ja/tai tarpeet edellä.
Jos jotain on antautuakseen, sitten antautuu, kovin korkealta noissa on mahdotonta pudota.
Jos tuntee paloa, korjaa antautumisen jälkeen, jos ei tunne, pukkaa sinne mihin valitettavasti valtaosa säilyneistäkin Landoloista kuuluu ;).
 
Itsekin modasin 80-luvun lopulla lapansa hukanneesta Ibanezin 330:stä klassisesta teräskielisen koska pikkukoppaiselle teräskieliselle reissukitaralle oli tarve.
Nylonkieliselle ei lainkaan.
~1,5 vuosikymmenen jälkeen kun nylonkielille kielitin, ei sen enempää kaula kuin koppakaan olleet ottaneet millään tapaa itseensä, ja edelleen on täysin iskussa.
Vaikka ajatuksella ja tarkasti kuukauden-pari kaulan/kannen käyttäytymistä seuraten tuon itselle ihkaekan suurimittaisemman konversion teinkin, tuurilla ja Ibanezin korkealla laadulla lienee olennainen merkitys sille että kokemus oli positiivinen.
 
T:Samuli

Kyllä tuo on teräskielisille tehty, mutta ei todennäköisesti nykyisten vaatimalla kovalle vedolle. Aikaisemmin kielet oli löysempiä, joten joku ohuempi setti kitaraan 010 tai 011. Tallan madallas voi olla ratkaisu, mutta se vähentää sitä kulmaa, jolla kielet lepäävät kantta vasten ja vievät siihen energiaa, joten sointi kärsii. Ei tuolla kitaralla ole oikeastaan muuta kuin tunnearvoa, joten jos ei itse osaa tehdä, niin kaulan kulmaa ei kannata muuttaa. Jos itse haluaa tehdä, niin se olisi oikea ratkaisu. Äänihän noissa voi olla yllättävän hyvä, kun kitara on kuivunut vuosikymmenten aikana. Rakenteellisesti nuo ovat heikkoja kitaroita.

Hei,
Jatkan tähän ketjuun oman Landola aiheisen kysymykseni. Hommasin Landolan F-211 mallin, lienee sama kuin malli kuin Texas.
Kunto oli hyvä, jopa nauhat ja virittimet vaihdettu. Siinä on kuitenkin outo vika tai oikeastaan virhe. Tallapinnin reiät ovat vähän sinne päin. Varsikin H-kieli oli lähellä E-kieltä. Nyt en voi kuvaa laittaa, kun vein kitaran pajalle. Tarkoitus saada arvio korjauksen hinnasta.
Jos jollain on jotain tietoa tuosta mallista, niin olisi hauska kuulla. Lapussa valmistusnumero on 338581 ja nähtävästi tuo on 70-luvun alusta. Osaako joku tarkemmin määrittää valmistusvuotta? Eikä tarvitse kertoa, että käy katsomassa Landolan sivulta, ne on tiedossa.

Moi.
 
Teude: Siinä on kuitenkin outo vika tai oikeastaan virhe. Tallapinnin reiät ovat vähän sinne päin. Varsikin H-kieli oli lähellä E-kieltä.
 
Landolan -etenkin Fazer aikakauden- kyseessä ollessa ei ole outo asia, vika, eikä sinänsä virhekään, pikemminkin valitettavan yleinen ominaisuus.
Jos talla/tallanluu on osunut edes sinnepäin kohdalleen, ainakin itse antaisin olla.
 

 
Teude: Nyt en voi kuvaa laittaa, kun vein kitaran pajalle.
 
Eiköhän kaikki hivenenkään enemmän Landoloiden kanssa pelanneet ole noihin törmänneet, tuttu juttu kuvattakin ;).
 

 
Teude: Tarkoitus saada arvio korjauksen hinnasta.
 
Miksi?
 
Jos tukilevy on vielä ehjä (=kielitetty aina oikein) ja eivätkä reiät ole kuluneet pilalle, pinnien reikien paikat ovat pitkälti vain ulkonäköseikka.
Tallanluuhun saattaa joutua kaivertamaan kolon että kieliväli pysyy sopivana, mutta pikkujuttu verrattuna tapin reiän siirtoon.
 
Toki reikä on siirrettävissäkin suhteellisen helposti tapittamalla ja uudelleen pinninreiän kairaamalla, mutta etenkin ulkoistettuna sanoisin että instrumenttiin pitää olla erittäin vahva tunneside että kannattaa millään mittarilla.
Useamman uudelleenasemointiin en lähtisi kevein perustein.
Toisaalta, varsin hyvä peruste on se että harjoittelee kyseistä toimenpidettä.
 
Siinä tapauksessa että alussamainitsemani tallan/-luun asemointikin on lipsahtanut Landolamaisesti ei-ihan-just-jetsulleen, samalla toki saattaa joutua vaihtamaan tukilevyn, tapittamaan kannen reiät ja kairaamaan niihin uudet reiätkin.
 

 
Teude: Jos jollain on jotain tietoa tuosta mallista, niin olisi hauska kuulla. Lapussa valmistusnumero on 338581 ja nähtävästi tuo on 70-luvun alusta. Osaako joku tarkemmin määrittää valmistusvuotta? Eikä tarvitse kertoa, että käy katsomassa Landolan sivulta, ne on tiedossa.
 
Jos brändin nykyinen omistaja Noromies (mnetnic. KIT50RA https://muusikoiden.net/jasenet/37379) ei tiedä, tokkopa kukaan muukaan.
 
T:Samuli

Matoleka: Kiitoksia tähän mennessä jo tulleista vastauksista!
 
Kiinnostaisi vielä tietää voiko kitara todellakin olla nylonkielille tehty?
Kapea kaula ja tuo metallinen kielten pidike viittaisi mun maalaisjärjellä teräskieliseen?
 
Kyllä nuo kitarat minunkin kokemukseni mukaan varustettiin uutena teräskielillä. 60-luvun Landola se todennäköisesti on, vaikka sarjanumeroa ei lavan päässä ole. Voisiko kitara olla ajalta ennen tuota sarjanumeron stanssauskäytäntöä? Toisaalta kaulan tuntuma ja lavan paksuus ovat "modernimpia" (vähemmän ritsamaisia) kuin joissain sarjanumerolla varustetuissa yksilöissä. Minulla on samanlainen kitara "Made in Finland" leimaa myöten. Eikös Landoloita ole aina tehty vientiinkin? Jukka Nousiaisella käsittääkseni sama malli on ollut oikein keikkakäytössä sähkiksen mikillä tuunattuna!
 
Kansi on vaneria ja rimoitus perus simppeli tikapuu- eli "ladder"-systeemi. Säädettävää kaularautaa ei ainakaan ole, en tiedä voisiko kaulan sisällä olla jokin ei-säädettävä metallivahvike. Ei taida olla mitään jokamiehen kikkaa jolla kaulasta saisi röntgenkuvan? 70-luvun alkupuolella teräskielisissä Landoloissa jo oli säädettävä rauta, tuskin sen jälkeen on palattu ei-säädettäviin ratkaisuihin.
 
Ehkä tuo malli on jokin mahdollisimman halvalla tehty vientipeli. Omassani ei näy sisäpuolella pohjan ja sivujen liitoskohdassa mitään ylimääräistä vahvikesuikaletta, sellaisen pois jättäminen tuntuu jotenkin säästöratkaisulta.