Kitarat: akustinen ›

Kyllä akustisen kanssa tuo oikea kielten korkeuden asettaminen on jatkuvaa kompromissia. Mulla on kolme Yamaha akustista teräskielistä: F-310, FG-730S ja FG 720s 12 kielinen. Kahdennentoista nauhan kohdalla kun ohjeiden mukaan pitäisi olla etäisyys nauhoihin 2mm, niin on aika vaikeaa.
 
Jos sen etäisyyden saakin hyväksi, niin sitten särisee pahasti melkein koko matkalla. Tuossa 310:ssä on 3mm mutta paksuimmat kielet särisevät seitsemännestä nauhasta ylöspäin, joten olen ajatellut, että seuraavassa kieltenvaihdossa hion hieman niitä ylempiä nauhoja matalemmiksi, bassokielien päistä, toki siististi kaarevuus huomioiden, tällöin voisi yrittää sitä kahta milliäkin. Hionta ja pyöristys sujuu kyllä.
 
Kaikkein korkein asetus on siinä 730:ssä, neljä milliä! Tosin se kitara on mulla vähimmän aikaa ollut, joten en ole sille vielä mitään tehnyt ja siinäkin nimenomaan bassokielet korkeammalla, ohuet sen kolme milliä. Luultavasti kokeilen ensin kaularautaa hieman säätää suoremmaksi, nyt hieman montulla, kuten kuuluukin, joten paljon ei voi, mutta sitten hion tallaluuta matalammaksi, niin että bassokielet laskevat suhteessa vähän enemmän. Varovainen toki pitää olla, ettei operoi liikaa, koska sitten alkaa särinä.
 
Se 12 kielinen on kanssa siellä kolmessa millissä, mutta se ei niinkään haittaa, koska sillä en juurikaan soita melodioita, vaan melkein yksinomaan ihan perus komisoinnuilla ja barreotteilla kaulan alkupäästä sitä 12 kielisen "helisevää" taustaa soinnuilla.
 
Yamahan kitaroita ovat siksi, koska ainakin mulle sopivat hyvin käteen kauloiltaan, ovat hinta/laatusuhteeltaan sopivia, soivat hienosti ja ollut sopivasti ihan sattumaltakin saatavilla. Kielinä kaikissa D'Addarion fosforipronssikielet, kutosissa 0.11 setit ja 12:ssa 0.10. Mitenkäs muut painivat näiden asioiden kanssa, kompromissillahan tarkoitin siis sitä, että matalan tatsin hinta on sitten särinää enempi, tai vähempi ja se on taatusti sama halvassa ja kalliissa kitarassa.
 
Kun olen itse nauhoja hionut, olen käyttänyt ihan hiomakiveä, teräsviivaimella kontrolloiden ja siis ihan monttujen poiston takia. Pyoristys hienolla santapaperilla, teipit nauhojen välissä lautaa suojaamassa, hyvät on tulleet ja kiiltävät hienosti. Se, että hiukan pitää kikkailla sen 310:n kanssa, eli hioa matalammaksi ylempien nauhojen bassopäitä johtuu siitä, että se kaula on hieman propellilla ja halvin tapa korjata se on itse tehden.

Akustisen kielet saa 12. nauhalta n. 2.5mm E-kieli ja 1.5mm e-kieli, mutta on aika hakemista. Lisäksi, jos kitaran kansi on herkkä ilmankosteuksien vaihtelulle, niin väkisin välillä alkaa särisemään. Kaikki lähtee siitä, että nauhat ovat samalla tasolla. Sitten säätää mahd. alas yläsatulasta kolot siihen tarkoitetuilla ohuilla viiloilla. Painaa 3. nauha kielen alas ja jättää kielen ja 1. nauhan väliin minimaalisen kolon. Parhaiten sen kuulee pienenä "klik" äänenä, kun kieltä naputtaa alas 1. nauhaa vasten (samalla, kun painaa kolmosvälistä kielen alas).
 
Sitten säädetään kaularauta suoraksi tai 1. - 14. väleistä alaspainettuna hyvin minimaalinen väli 7. nauhan ja kielen välille. Tämä ei kuitenkaan ole ihan kriittinen ja jättäisin muilla kaulan vähän notkolle, paitsi 12-kielinen.
 
Sitten hiotaan tallaluu. Periaatteessa voi laskea hiomisen tarpeen seuraavasti. Mittaa kielten korkeus 12. nauhalta ja jos haluat laskea esim. 0.3mm, niin ota tuplat siitä pois tallaluusta (ei kuitenkaan kannata ottaa ihan kaikkea syystä, että virheitä tulee herkästi). Jos on tarve laskea jokaista kieltä, niin voit hioa luuta joko alhaalta tai päältä, mutta jos ei ole kunnon viilapenkkiä, jossa pohjan saa taatusti tasaiseksi, niin suosittelen hiomaan päältä. Voi ohuella viilalla syventää kielten koloja ja hioa materiaalin pois aina kieli kerrallaan, mutta suosittelen varovaisuuteen ja ottamaan mahd. vähän pois kerralla. Sitten aina kokeilee kaikki kielet taas vireeseen laittaen. Pitää muistaa kielten korkeuden alentaminen vähentää jännitystä, joka taas näkyy kaulassa, joten se notko voi suoristua ja pitääkin vähän kääntää kiristystä takaisin. Kolo kerrallaan ottamalla on se hyvä puoli, että jos epäonnistuu, niin voi korjata tilannetta luupölyllä ja pikaliimalla. Lopputulos ei ole ihan täydellinen, mutta parempi kuin uuden talluluun tekeminen aihiosta. Ja vaikka menisi pieleen, niin voihan aina uuden tehdä.
 
Soitettavuuden kannalta kriittisin on yläsatulan kolot, sitten tallaluu, viimeisenä kaulan suoruus, mutta jos nauhat on epätasaisia, niin kahden viimeisen tarkkaan säädössä tulee ongelmia.

Kiitos hyvistä neuvoista ja faktoista, valtavasti ollut apua :) Toki kaikkihan tuo on netistä luettu ja videoitakin aiheesta katsottu, mutta silti kokemuskertomukset ovat aina jotenkin aidompia, jotenkin mukavampia lukea :) Sen 12 kielisen kanssa lienee se tosiasia, että saattaa olla kaulan resetoinnin paikka, joka tuskin on taloudellisesti kannattavaa. Sen kaula on hiukan notkolla, taitaa olla neuvotulla tavalla tarkastettuna jotain millin luokkaa se relief ja se varmaan parantuisi, kun kiristäisi kaularautaa, mutta kun se tuntuis olevan loppuun kiristetty!
 
Kielet normivireessä koitin kiristää, mutta ikäänkuin jenka olis vaan ollut lopussa, aion kyllä vielä kokeilla kielet löyhdytettyinä. On vaan kielet melkein sentin korkeudella kaulan loppupäässä nauhoista ja 12:sta nauhan kohdalla se 3-4 milliä. Yksi konsti tietysti olisi tallan madaltaminen, luu on jo niin matala, että kielet tulevat miltei suorana tappien reijistä, eli se tie on kuljettu loppuun. Mieli tekisi irrottaa talla ja hioa reilusti alapuolelta puuta pois, ehkä jopa 3-4 milliä ja sen jälkeen hankkia uusi luu ja sillä justeerata se kielten korkeus, jollei nyt sitten sitä rautaa saa enää kiristettyä. Mitenkähän se talla irtoaa ja millä se liimataan takaisin?

kaukopoika: Mitenkähän se talla irtoaa ja millä se liimataan takaisin?
 
Tuohon semmonen hassu kommentti, että mua jännittää tallan irrotus ja liimaus enemmän kuin kaulan irrotus ja kaulakulman muuttaminen. Tallassa kun fiboja ei meinaa saada millään piiloon.
 
Lämmitetyllä palettiveitsellä (tai vastaavalla) ne vanhat liimat yleensä pehmenee, mutta saa suojata suojaamasta päästyäkin, ja olla hidas&kärsivällinen - tosin liian hidas pakkaa tarkoittaamaan että se liimapahus meinaa tarttua uudelleen. Vaurioita yleensä odotettavissa, jos ei muualle niin se liimauspinta tikuttuu. Tuubivideoita ja kuvia netissä on aika paljon.
 
Takaisinliimaus mielen mukaan, mutta taitaa Tite Bond olla se yleisin, ja saatavissakin (Ite tykkäsin SigBondista, mutta ei ole vissiin enää Suomen kaupoissa). Joku perinnepäämpi tekis luuliimalla (hianoo!), ja toisaalta neuvona että EriKeepperiä ei kitaralle pidä edes näyttää.
 
Se kaularauta... Vois, *mahdollisesti*, parantua jos aukois kokonaan (laske sit kierrokset avatessa), voitelis mutterin kierteen ja laittais pari prikkaa väliin niin että kiristysvaraa olis enemmän.
Ongelmatapauksissa aina kaularaudan kiristys kielet tosi löysällä (tai kokonaan pois), ja vaikka taivuttamalla kaulaa ettei raudan tartte kaikkea työtä tehdä.
 
Reliefistä mun mielipide on, että mitä vähempi sen parempi ;)

Tallan irrotuksen sijaan helpompi olisi hioa tallaa matalammaksi ja samalla sitä uraa/kulmaa, jolla kielet nousevat tallan alta. Jokatapauksessa talla on entinen irrotit tai hioit sitä. Tallan madallus vähentää jännitettä kielissä ja samalla soundi vähän heikkenee. Noille hiomisille löytyy omat työkalut/viilat.