Klassinen ›

Näillä säveltäjillä oli jotakin yhteistä. Molemmat paitsi kunnostautuivat merkittävinä kuorosäveltäjinä heillä oli taipumus katsoa kauas taaksepäin menneisyyteen tunnustamalla rakkautensa gregorianiikkaa, keskiaikaista ja renessanssin musiikkia kohtaan mutta myös esittäytyä moderrnin kuoromusiikin uranuurtajina kuten Erik Bergman joka etsi koko ajan uusia ilmaisumuotoja. Molemmat toki sävelsivät myös soitinmusiikkia. Virossa mm. Pärt tunnetaan sakraaliksi minimalismiksi ja uus yksinkertaisuudeksi luonnehdittavan musiikin keskiaikaisista vaikutteistaan. Hänet tunnetaan myös gregoriaaniseen estetiikkaan perustuvan tinninnabuli-tekniikan luojana.
 
Hämmentävää että sellon soittoa opiskelleesta ja ravintolamuusikkona uransa aloittaneesta mutta kylläkin sävellystäkin jo opiskelleesta ja sävellysdiplomin saaneesta sekä kapellimestaritutkinnon suorittaneesta säveltäjästä joka toimi pitkään klassisen musiikin äänittämiseen perehtyneenä ääniteknikkona tulee 50 luvun romanttisen ja Sibelius vaikutteisen soitinmusiikkikauden (mm. pianokonsertto ja serenadi) ja ensimmäisenä suomessa sävelletyn elektronisen nauhamusiikin jälkeen osaksi modernin kuorolaulun ja osaksi gregoriaanisen kirkkolaulun ja renessanssin polyfonian tyylitietoinen taitaja messussaan vaikken mikään alan asiantuntija olekaan enkä hänen Stabat Materinsa, Triptyykkinsä tai Requieminsa tyylilajista ole tietoinen. Cantata Humana on kai sävelletty baritonille, nauhalle, kuorolle ja orkesterille ja on esityskestoltaan 26 minuuttinen teos.
 
"Olen lukuisissa tilanteissa joutunut ottamaan kantaa nykymusiikkiin. Mielestäni olen nykyaikainen ihminen, minua kiinnostaa nykytaide ja olen tehnyt matkoja ulkomaille kuullakseni nykymusiikkia. Mutta en usko, että se musiikki, jota nyt sanotaan aikamme ilmaisuksi, on sitä, jolle tulevat polvet rakentavat. Samanlaisia dadaistisia piirteitä on taiteessa esiintynyt ennenkin; niillä on merkityksensä, mutta ne eivät luo aikakausia."
- Bengt Johansson (1914-1989)
 
Hänen varhaiset orkesteriteoksensa myöhäiseltä 40 luvulta ja varhaiselta 50 luvulta edustivat kansallisromanttista tyyliä. Johansson kehitti hänen persoonallisen muinais tyylinsä a cappella kuorolauissa 60 ja 70 luvulla. Tyyli on modaalinen tai bitonaalinen ja pehmeästi dissonoiva, samaan aikaan sekä arkaainen että moderni. Keskiajan tai renessanssin musiikista saadut vaikutteet saattavat esiintyä lomittain yhdessä modernimman ilmaisun kanssa kuten Pater Noster kuorosävellyksessä jonka arkaaisen atmosfäärin rikkoo äkisti keskijakson modernimpaan ilmaisuun assosioituvat ja leikkaavat kuoron kiihkeät sonoriteetit.
 
"Bengt Johansson oli vastakohtien ja yllätysten mies: sellisti, joka sai suurimmat voittonsa kuoromusiikillaan; radiotekniikan edustaja, joka vierasti ja hieman pelkäsikin tekniikkaa; moderni säveltäjä, jonka ihanteet kumpusivat renessanssin ajoilta. Siitä huolimatta juuri hänen tehtäväkseen tuli ensimmäisen suomalaisen elektronisävellyksen Kolmen elektronisen harjoitelman luominen 1960. Se enteili Yleisradion kokeilustudion perustamista muutamaa vuotta myöhemmin." (Helistö)
 
Kestoltaan 17 ja puoli minuuttinen Stabat Mater sekakuorolle on sen sijaan tyyliltään uusklassinen 5 jaksoon jaettu teos jossa on 3. ja 5. osassa myös fuugataitteita. Requiem on sävelletty baritonille, sekakuorolle ja orkesterille ja on kestoltaan 31 minuuttinen teos. Ylellä on näistä kaikista kantanauhatallenteet eikä se milloinkaan esitä niitä. Puhun tietenkin säveltäjästä nimeltä Bengt Johansson jonka syvästi rauhoittavaan, lihalliset himot karkottavaan ja ajan tajun häivyttävään missaan olen hurahtanut nimenomaan tuossa Pariisin Notre Damessa tehtyyn kaikuisaan äänitykseen tehtynä pieteetillä keskiaikaista kirkkomusiikkiperinnettä kohtaan.
 
Bengt Johanssonin a cappella-sekakuoroteoksia on 27, suurempien teosten eri osat mukaan luettuina yhteensä 37. Niistä mainittakoon ruotsinkielisiin raamatun teksteihin sävelletyt neljä motettia, 3-osainen 26 minuuttinen Triptych raamatun teksteihin, järkälemäinen 24-ääninen ja 12 minuuttinen De profundis sekä Johanssonin teoksista tunnetuin, vuonna 1964 sävelletty The Tomb at Akr Çaar. Viimeksi mainittu teos oli säveltäjälle ehkäpä tärkein, koska hänen tiedetään todenneen siitä näin:
"Näin jäljestäpäin tuntuukin siltä kuin olisi koko siihenastinen toimintani ollut valmistelua tätä teosta varten, joka merkitsi minulle uuden kiehtovan alueen valtaamista."
 
Saattaahan olla että Johanssonin 3 klassista madrigaalia a cappella liittyy tyylillisesti enemmän renessanssiin. Mistäköhän löytäisi samanlaista musiikkia?. Eero Sipilän kehityksessä näkyi sama trendi. Mieleen tulee myös Johanssonin kanssa samana vuonna syntynyt Ahti sonninen jonka päätyökseen mieltämässään suomalaisessa Messiadissa säveltäjä yhdistelee modernia ja arkaaista ilmaisua. Olisi kiintoisaa pohtia kumpi tai mikä suomessa sävelletty requiem on merkittävin: Sulo Salosen 47 minuuttia v. 1962, Bengt Johanssonin 31 minuuttia v. 1965 vai Joonas Kokkosen 38 minuuttia.
 
Johanssonin 43 minuuttinen Missa sacra sekakuorolle, tenorille ja orkesterille v. 1960 joka on suurimpia ellei suurin suomessa koskaan sävelletty messu on eri teos ja eri tyylinen teos kuin hänen 4-ääninen lyhyt messunsa a cappella jonka voi kuunnella tuubista ja mikä kolahti viimeksi ketjusta. Joonas Kokkosen ja Rautavaaran Missa a cappellan voi kuunnella Spotifysta. Muistelen että myös Sulo Salosella ja Armas Maasalolla on Missa a cappella uusbarokkisen Jouluoratorion lisäksi joka vaikkakin on levytetty ei ole spotifyssa eikä tuubissa kuultavissa. lisäksi mm. Viljo mikkkola on ahkerasti säveltänyt suomessa kirkkomusiikkia ja oratorion Kristus ja muistaakseni Ilmari Krohnin oratorioiden lisäksi Tauno Marttinen ja Leo Härkönen ovat säveltäneet passioita.
 
Bengt Johansson sävelsi suurimman teoksensa Linna-oopperan v. 1975 Olavinlinnan 500-vuotisjuhliin mutta sitä ei koskaan esitetty. Linna-oopperan jälkeen Johansson kirjoitti enää lähinnä pienimuotoisia kappaleita.
 
Lähinnä rakkauttaan gregorianiikkaa ja keskiaikaista musiikkia kohtaan tuntenut kuoro-urku-ja kamarimusiikinsäveltäjänä kunnostautunut Eero Sipilä oli myös merkittävä liedsäveltäjä (Schein und sein, Ulkokuori ja todellisuus)joka tuli tyyliltään lähelle Kilpistä mutta pääteoksenaan hän piti itse jousikvartettoa Lux Aeterna joka jäi hänen viimeiseksi teoksekseen. Laulusarja Tiitiäisen satupuusta lapsikuorolle joka oli niinikään sipilän vokaalimusiikkituoptannon kulmakiviä lienee Sipilän tunnetuin ja esitetyin teos. Kuitenkin Eero Sipilän pääteoksena pidetään yleisesti solisteille, kuorolle ja orkesterille sävellettyä teosta Te Deum laudamus (1967-69), joka kantaesitettiin vasta 1972 RSO:n konsertissa Helsingin Kallion kirkossa. Eero Sipilän modernistinen läpimurtoteos oli motetti Super flumina Babylonis (1963). Sen kantaesitti kamarikuoro Cantemus johtajanaan Harald Andersén, jonka työ suomalaisen kuorolaulun saralla tarjosi otollisen maaperän Sipilän sävellystyölle. Sipilän musiikkia on esitetty Kanadassa, Yhdysvalloissa, japanissa ja euroopassa,
 
Täytyy vain todeta että kyllä suomesta löytyy roppakaupalla Sibeliusta merkittävämpiäkin säveltäjiä ja suomi pärjää vertailussa paljon paremmin lukuisilla säveltäjillään joillekin muille valtioille kuin vaatimattomalla urheilumenestyksellä mitattuna. Pataan tuli esim. Dominikaanista tasavaltaa vastaan nyrkkeilyssä ja fudiksessa Pohjois-Irlantia vastaan mutta musiikissa ja henkisen kulttuurin alueella suomi voittaa nämä maat mennen tullen joten suomalaisten pitäisi olla ylpeitä monista säveltäjistään eikä hylätä heitä unohduksen yöhön kuten nyt on tapahtunut. Pitäisi vain oppia se fakta ettei ole vain yhtä vaan on monta vaikka meillä yhden periaate onkin nostettu normiksi.
 
Englanninkielisessä suomalaisen kuoromusiikin klassikoita sarjan Bengt Johanssonia käsittelevässä osassa kirjoittaja pitää jossain määrin skandaalinomaisena ettei Johanssonin pääteoksia ole levytetty.
 
Vaikka Ylellä on v. 1962 tehty kantanauhatallenne Johanssonin järkälemäisestä 43 minuuttisesta Missa Sacrasta, osina Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus, Benedictus ja agnus Dei, johtajana Jorma Pukkila, tenorisoolot Matti Piipponen, kuoroina radiokuoro ja kansalliskuoro ja orkesterina radio-orkesteri, sitä ei liene esitetty aikoihin jos koskaan Ylen kanavilla, ei sen enempää Yle radio yhdessä kuin Ylen klassisellakaan eikä myöskään johanssonin 100 vuotis muisto-ohjelmassa radiossa jossa kuultiin vain pienimuotoisia kamarimusiikki-ja urkukappaleita mutta myös Johanssonin eräs tärkeä pääteos The Tomb at Akr Caar sekakuorolle.
 
Jorma Pukkila (1924-1998) joka johti Bengt johanssonin (1914-1989) suuren ja massiivisen 43 minuuttisen Missa Sacra messun kantanauhalle v. 1962 oli menestyksekäs kuoronjohtaja joka johti lukuisia kuoroja ja myös baritoni joka esiintyi oratorioiden ja orkestereiden solistina suomessa ja ulkomailla ja hänelle myönnettiin taiteilijaeläke 1987. Jollakin vanhalla äänitteellä hän laulaa yhdessä Maiju Kuusojan kanssa Verdin Requiemissa Lux Aeterna osassa jonka spotifysta kuuntelin. Jorma esiintyi jo pikkupoikana radiossa.