Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Noin muuten en oikein ole vielä vakuuttunut, että koko Klon olisi kuitenkaan meikäläisen juttu.
 
Täähän se on itelläkin, en oo vielä keksinyt tarpeeksi syitä aloittaakseni kamarunkkuun moisen overdriven osalta. Matthews Effects on yleisesti ottaen aivan hyvä lafka ja Rick hemmetin mukava sälli, joten sikäli Arkkitehti vois olla yksi koeponnistettava laitos siinä kohtaa.

Laulava Kylätohtori: Kyllä niissä ihan todellisia eroja on. Voit nyt verrata vaikka EHX:n Soul Foodia, Matthews Effectsin Architectia tai Decibelicsin Golden Horsea, niin huomaat, että niillä todella on eroa.
 
Soul Food ei nyt suoraan Klon klooni ole, vaan kyseisestä vaikutteita ottanut. Käsittääkseni Wishistä tilattava Klonin klooni - se isokokoinen - on oikeasti erittäin hyvä.
 
Ja todellisia eroja on. Hyvin karkealla tasolla puhun. Suuri osa pedaaleista kierrättää samoja juttuja uusissa kuorissa, kuten lukemattomat TS-kloonit. Myös Big Muffista eritasoisia versiointeja on olemassa ja nupit kaakossa, ei niiden eroja moni erota, jos ovat samaa Muffin versiota toisintavasta pedaalista kyse, kuten Rams head.
 
Olen tässä yleisesti pyrkinyt korostamaan pedaalien tuomaa fiilistä ja inspiraatiota. Kun tarkoitan fiiliksen olevan tärkein, se tarkoittaa että esim usein Rat-versioiden kohdalla kannattaa hankkia se, joka antaa eniten fiilistä soundit, grafiikat, lafkan yleinen meno jne. huomioon ottaen. Harrastuksissa fiilis on tärkeä asia. Ammattijutuissa asia on eri, koska voi olla vaikkapa asiakkaalle juuri tietyn soundin tekemisestä johonkin teokseen. Fiilis tosiaan muodostuu lukemattomista tiedostetuista ja tiedostamattomista vaikutteista.

Krice: Vähän erikoinen kommentti mielestäni. Suurin ero pedaalien välillä on soundi, mutta hinta ei aina vastaa suoraan soundin laatua tai sitä sopiiko se omaan käyttöön.
 
Palaan vielä, että samaa soundia hakevien pedaalien (esim. TS) välillä suurin ero on ulkonäkö ja brändin vaikutus siihen, minkälaisia mielikuvia kyseinen pedaali herättää.

Pepe-13: Palaan vielä, että samaa soundia hakevien pedaalien (esim. TS) välillä suurin ero on ulkonäkö ja brändin vaikutus siihen, minkälaisia mielikuvia kyseinen pedaali herättää.
 
Kyllä mä väitän, että aika monille se suurin ja merkittävin ero on headroomin määrä TS-johdannaisissa. Siinä ei paljon mojot auta, jos soundi on tyystin länässä.

Pepe-13: Palaan vielä, että samaa soundia hakevien pedaalien (esim. TS) välillä suurin ero on ulkonäkö ja brändin vaikutus siihen
 
Osien laatu vaikuttaa soundiin, vaikka kyseessä olisi samantyyppinen pedaali. Halvemmat pedaalit menevät usein siitä mistä aita on matalin eli tehdään pedaali, joka kloonaa jonkun tunnetun pedaalin, mutta minimitason osaamisella ja osilla.

Kiinnostelee Fairfield Circuitryn ~900 fuzz. Hauska kahden gain stagen systeemi, eli input gain ja siitä fuzz gain bias kontrollilla. Vaikuttaa, että kyseisellä pedaalilla oikeastaan kaikki fuzzin keskeiset sävyt oktaavia ja Muff-soundeja lukuun ottamatta saisi. Oktaavifuzzille en ole käyttöä löytänyt ja Big Muffina on op-amp Pumpkinsin fiilistelyä varten.
 
Joku tässä aikaisemmin mainitsi, ettei merkin estetiikka nappaa. Mielestäni kylmä ja teollinen omatekemällä fiiliksellä on kiva. Pedaalilauta saisi vähän erilaista ulkoasua.

Heitänpä tänne tämmösen: https://www.marshallforum.com/threa … tion-pedal-how-it-works-mods.93225/
 
Pedaalina siis Marshall GV-2 plus
 
Tein noi linkin modit ja se kyl pelasti tän pedaalin varmalta torilta :D eli pedaalin ongelmat mun käytössä oli: volume loppuu kesken ja yläpäät puuttuu melkeinpä vaik Treble kaakossa..
 
Modit:
- C22, C23 ja R26 pois
- R25 jalkoihin hyppylanka
 
Modien jälkeen volumen ei tartte olla täysillä ja treblellä saa tarvittaessa korvat murhattua :) mut noi T/M/B vaikuttaa keskenään vahvasti joten niitä rassaamalla saa monenlaista lapionvartta aikaiseksi.
 
Nyt tää toimii joko itsekseen clean kanavalle tai sit boostina särökanavalle..
 
Nyt oli halpa ja hyvä :D

Pepe-13: Kiinnostelee Fairfield Circuitryn ~900 fuzz. Hauska kahden gain stagen systeemi, eli input gain ja siitä fuzz gain bias kontrollilla. Vaikuttaa, että kyseisellä pedaalilla oikeastaan kaikki fuzzin keskeiset sävyt oktaavia ja Muff-soundeja lukuun ottamatta saisi. Oktaavifuzzille en ole käyttöä löytänyt ja Big Muffina on op-amp Pumpkinsin fiilistelyä varten.
 
Joku tässä aikaisemmin mainitsi, ettei merkin estetiikka nappaa. Mielestäni kylmä ja teollinen omatekemällä fiiliksellä on kiva. Pedaalilauta saisi vähän erilaista ulkoasua.
 
Muistelin ensin, että se olit sie joka et digannu FC:n spedujen ulkomuodosta, mutta se olikin Laxu. :D Mulla on Unpleasant Surprise ja siitä irtoaa kans monenlaista turinaa. Reagoi vahvasti kitaran volapotikkaan ja monenlaista geitattua soundia tuuttaa. Caroline GC:n havaiji- ja vegepintsapedaaleissa on kans erittäin pätevä bias-säätö, mutta Orangen Rockerverbin kanssa en ole saanut toivottuja lopputuloksia.

Varoitus, hienoinen avautuminen tulossa.
 
Ruvennut tässä hieman masentamaan tuo tämän päivän pedaalimarkkina. Näennäisesti aivan taivaallinen tilanne, loputtoman älyttömästi erilaisia speduja mistä valita. Sen kun etsii mieleisensä ja menoksi.
 
Loppupeleissä kuitenkin valtaosa on mielikuvituksettomia enintään pikkuisen modattuja versioita muutamasta peruspurkista.
 
Kymmeniä tai satoja Tube Screamer -klooneja.
 
Kymmeniä tai satoja Klon-klooneja.
 
Jne.
 
Ovatko kitaristit todellakin niin tylsiä, että kaikki hakevat vuosikymmenestä toiseen vain samoja minun lapsuuteni aikaisia tai vielä vanhempia peruspurkkeja sen sijaan, että kokeilisivat jotain uutta?
 
Törmäsin tähän ilmiöön tsekatessani huvikseni, onko markkinoilla minkälaista Flangeria, joka pystyisi invertoimaan flange-signaalin ja antamaan negatiivisen feedbackin. Tämä vain siksi, että laudastani poistui äsken Nova Modulator, jossa tämä oli yksi ylivoimaisesti parhaista soundeista. Tarvitsen sitä ehkä yhteen tai kahteen biisiin, joten voin elää varsin hyvin ilmankin, mutta jos jokin pieni ei-kovin-virtasyöppö flangeri olisi löytynyt, josta tällainen soundi lähtee, olisin voinut laittaa lautaan ihan vain tätä yhtä soundia varten.
 
Joo, arvasittekin montako tällaista irtopedaalia on tullut vastaan. Jopa täydet nolla kappaletta.
 
Strymon Deco ilmeisesti osaa kääntää flange-signaalin. Negatiivisesta feedbackista en tiedä. Mutta Deco on kamala virtasyöppö ja muutenkin featureiltaan ihan järjettömän overkill tähän yhteen tarpeeseen.
Supro Flanger speksien perusteella tarjoaa myös invertoidun flange-signaalin - mutta nähtävästi vain ynnättynä normaaliin flange-signaaliin. En minä mitään dual flangeria tässä ole hakemassa. Harmi, sillä negatiivinen feedback olisi löytynyt Supron purkista.
 
Entä sitten ne muut?
 
Kymmeniä ja satoja vain niukasti varioituja versioita Electric Mistressistä ja vastaavista. Samaa mielikuvituksetonta perusflangetusta vuosikymmenestä toiseen. Niinpä niin.

LesPaul70: Varoitus, hienoinen avautuminen tulossa. ..
 
No mutta. Markkinataloutta parhaimmillaan: uusiin kirkkaisiin papereihin verhoiltu eilinen pökäle menee uudelleen kaupaks kun se saadaan markkinoitua uutena ja hienona :D
 
Innovaatiot ei kelpaa kun joutuis opettelemaan uutta :P

LesPaul70: Varoitus, hienoinen avautuminen tulossa.
 
Ruvennut tässä hieman masentamaan tuo tämän päivän pedaalimarkkina. Näennäisesti aivan taivaallinen tilanne, loputtoman älyttömästi erilaisia speduja mistä valita. Sen kun etsii mieleisensä ja menoksi.
 
Loppupeleissä kuitenkin valtaosa on mielikuvituksettomia enintään pikkuisen modattuja versioita muutamasta peruspurkista.
 
Kymmeniä tai satoja Tube Screamer -klooneja.
 
Kymmeniä tai satoja Klon-klooneja.
 
Jne.
 
Lähtökohtaisesti sitä kannattaa valmistaa, mikä myy.
Tällä hetkellä muodissa ovat tietyt purnukat (esim. dual overdrive, kuten King of Tone, Protein, Duellist jne.) Samoin tosiaan erilaiset TS, Klon ja RAT-johdannaiset.
 
Nämähän ovat pitkälti vuosien saatossa havaittu toimiviksi ratkaisuiksi. Monen soittajan esikuvatkin ovat näitä käyttäneet, joten...
 
Ovatko kitaristit todellakin niin tylsiä, että kaikki hakevat vuosikymmenestä toiseen vain samoja minun lapsuuteni aikaisia tai vielä vanhempia peruspurkkeja sen sijaan, että kokeilisivat jotain uutta?
 
Kyllä. Edelleen valmistetaan Ge-trankuilla olevia Fuzz Faceja vaikka niitä on tehty, myyty ja modailtu 60-luvulta lähtien. En tiedä ovatko kitaristit tylsiä, koska edelleen uuttakin musaa näillä vanhoilla laitteilla raavitaan kasaan...
 
Marginaalituotteitakin on tarjolla, mutta ovat tosiaan marginaalissa. Peruspurkit ovat se millään tehdään tili, muut ovat "harrastamista".
 
Törmäsin tähän ilmiöön tsekatessani huvikseni, onko markkinoilla minkälaista Flangeria, joka pystyisi invertoimaan flange-signaalin ja antamaan negatiivisen feedbackin. Tämä vain siksi, että laudastani poistui äsken Nova Modulator, jossa tämä oli yksi ylivoimaisesti parhaista soundeista. Tarvitsen sitä ehkä yhteen tai kahteen biisiin, joten voin elää varsin hyvin ilmankin, mutta jos jokin pieni ei-kovin-virtasyöppö flangeri olisi löytynyt, josta tällainen soundi lähtee, olisin voinut laittaa lautaan ihan vain tätä yhtä soundia varten.
 
Joo, arvasittekin montako tällaista irtopedaalia on tullut vastaan. Jopa täydet nolla kappaletta.
 
Meris Polymoon? Moogerfooger Clusterflux? EQD Pyramids? Onnistuisiko jopa Source Audion Mercurylla?

Mietin että onko muilla tapana (tai onko yleistäkään) käyttää useampaa fuzzia peräkkäin?
 
Askartelin paskartelin pedaalilautaa uuteen uskoon, tuli kokeiltua tuutata MXR Blue Box -> Orange Fur Coat fuzziin, ja huhhels miten hurjat pörinät sain aikaiseksi!
 
Monen tunnin väkertelyn ja testailun jälkeen päätin säröosaston järjestykseksi jättää Blue Box -> T-Rex Nitros -> Orange Fur Coat -> Danelectro Breakdown.
 
Näistä Breakdown on periaatteessa low-gain overdrive/cleanboost käytössä aina päällä
 
T-Rexillä saa rockisäröt lyötyä päälle tuohon kaveriksi
 
Noiden kahden päälle kun lyö Fur Coatin päälle, volaa kevyesti ja fuzzi lähes nollassa, eq aika bassovoittosena, saan ainakin omaan korvaan todella tuhdin fuzzisaundin. Fur Coatin oktaavi toimii sooloissa buustina.
 
Mutta Tuohon kun lyö Blue Boxin päälle, output reilu puolivälin ja blendaus samoin, näin ollen oktaavia on kumpaankin suuntaan ja mukaan tulee blue boxin 8bitti surina saundia, saa aikaseksi hyvin omintakeisen "bittifuzzin"
 
Toki eiköhän sitä seuraavissa bänditreeneissä tule todettua ettei tällä saundilla tee yhtään mitään.. :D
 
Tässä vielä tämän hetkinen lauta jos kiinnostaa lopputulos
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/172414.jpg

Cry baby mini auto return wahista ei siis ole kellään käyttökokemuksia?

LesPaul70: Varoitus, hienoinen avautuminen tulossa.
 
Ruvennut tässä hieman masentamaan tuo tämän päivän pedaalimarkkina. Näennäisesti aivan taivaallinen tilanne, loputtoman älyttömästi erilaisia speduja mistä valita. Sen kun etsii mieleisensä ja menoksi.
 
Loppupeleissä kuitenkin valtaosa on mielikuvituksettomia enintään pikkuisen modattuja versioita muutamasta peruspurkista.
 
Kymmeniä tai satoja Tube Screamer -klooneja.
 
Kymmeniä tai satoja Klon-klooneja.
 
Jne.
 
Mä nyt en ihan käsitä, että mikä on ongelma kun pedaalimarkkinat tursuaa eri vaihtoehtoja ja siihen päälle vielä eri hintaluokissa. Jos markkinoilla on tuhat ts808 väär... siis kloonia, niin edelleenkin se alkuperäinen sieltä valikoimasta löytyy.
 
Nykyään on aivan älytön määrä erilaisia pedaaleja. Ei ikinä ole ollut tälläisiä vaihtoehtoja vaikka valtaosa olisikin väär... siis kopioita jostain vanhasta.

samiko: Mä nyt en ihan käsitä, että mikä on ongelma kun pedaalimarkkinat tursuaa eri vaihtoehtoja ja siihen päälle vielä eri hintaluokissa. Jos markkinoilla on tuhat ts808 väär... siis kloonia, niin edelleenkin se alkuperäinen sieltä valikoimasta löytyy.
 
Olen pahoillani jos kirjoituksen pointti meni ohi.
 
Ongelma ei ollut siinä, etteikö jostain Tube Screamerista löytyisi viittäsataa eri variaatiota joka lähtöön. Ongelma tulee vastaan jos haluaakin jotain ihan muuta kuin Tube Screamerin.

McNulty: Kyllä. Edelleen valmistetaan Ge-trankuilla olevia Fuzz Faceja vaikka niitä on tehty, myyty ja modailtu 60-luvulta lähtien. En tiedä ovatko kitaristit tylsiä, koska edelleen uuttakin musaa näillä vanhoilla laitteilla raavitaan kasaan...
 
Juuei. Tavallaan tajuan pointin, mutta sittenkin ihmettelen, että kehitys on tältä osin jumittanut jonnekin 50-70-lukujen ihannointiin. Sen sijaan, että kehitettäisiin uutta, tehdään vain modernisoituja uusioversioita tuon aikakauden kamoista. Niin efekteissä kuin kitaroissa ja vahvistimissa jne. Enkä tietenkään syyllistä tästä mitenkään ensisijaisesti laitteiden valmistajia. Sitä tietysti tehdään, mille on markkinat.
 
Ilmiötä ei noteerannut vielä puolena jolppina, mutta itse on kasvanut siitä jo eteenpäin ja kitarakulttuuri näyttää muuten jääneen sille tasolle, millä oli minun nuoruuteni aikana.
 
Noin vertailukohtana, onneksi tietokonetekniikan kehitys ei ole vastaavasti jumittanut menneiden ihannointiin. Muuten varmaan tänäkin päivänä olisi älypuhelinten ja läppärien sijasta tarjolla hand-built boutique shop Commodore kuusnepoja kultareunaisissa puukuorissa. Hintalappu 9000 € ja siitä ylöspäin.
 
McNulty: Meris Polymoon? Moogerfooger Clusterflux? EQD Pyramids? Onnistuisiko jopa Source Audion Mercurylla?
 
Kiitos vinkeistä. Noiden manuskoita olen nyt kahlannut läpi ja tehnyt tällaisia havaintoja:
 
MoogerFooger MF-108M Cluster Flux
 
Hanskaa negatiivisen feedbackin flangerissa, mutta manuaali ei anna viitteitä flanger-signaalin kääntämismahdollisuudesta. Lisäksi aivan kauhea tehosyöppö, ominaisuudet aika overkilliä käyttötarpeeseen nähden. Kuin ostaisi Porschen ajaakseen kahden kilsan matkan ruokakauppaan kerran viikossa. Tai kai jotkut sitäkin tekee.
 
EarthQuake Devices Pyramid
 
Tätä taisin silmäillä jo joskus aikaisemmin etsiessäni mahdollisia flangereita. Kamala tehosyöppö. Negatiivinen feedback on, mutta en löydä flange-signaalin vaiheenkääntöä tästä.
 
Source Audio Mercury Flanger
 
Tätäkin silmäilin jo aiemmin. Varmasti laadukas laite, mutta ainakaan manuaalin perusteella ei tee negatiivista feedbackia eikä flange-signaalin vaiheenkääntöä. Korjatkaa jos olen väärässä. (Ehkä löytyy jostain piiloparametrista editorilla?)
 
Meris Polymoon
 
Uusi tuttavuus. Tästä ei kyllä ota pirukaan selvää, onko tässä mahdollisuutta negatiiviseen feedbackiin ja phase-signaalin vaiheenkääntöön. Eikä kyllä muutenkaan, miten kapistus oikein toimii. Luen yhä manuaalia ymmärtämättä siitä kovinkaan paljoa. Ei välttämättä sellainen laite, jota haluaisin ruveta ruuvailemaan live-tilanteessa. :) Plussana suhteellisen maltillinen tehontarve, voisi sen puolesta mennäkin lautaan, jos ISP Decimator huolii 100 mA (tällä hetkellä varaa yhtä 200 mA:n lähtöä).

LesPaul70: Ilmiötä ei noteerannut vielä puolena jolppina, mutta itse on kasvanut siitä jo eteenpäin ja kitarakulttuuri näyttää muuten jääneen sille tasolle, millä oli minun nuoruuteni aikana.
 
Ei se ihan näinkään ole. Kyllähän 70-luvun analogimaailmasta tapahtui melkoinen hyppäys 80-luvulla digitaalisiin hedelmäpeleihin. 90-luvulla halpis-Danelectrot olivat analogisina ihan pohjakuraa. Piti olla digidigiä. Ja 2000-luvun alussa, 20 vuotta sitten, kaikilla piti olla räkit ja niistä tuutattiin vanhan ja uuden teknologian kimpassa mökää pihalle.
 
Ja vanhojen putkistyrkkareiden tilalle tuli ensin trankut ja Mosfetit... sitten Johnsonin ja Tech21:n kaltaiset digitaaliset ja analogiset mallintavat, joita sitten Line6 vei entisestään eteenpäin. Nyt on ollut AxeFX:t ja QuadCortexit. Ja plugarimaailma ja impulssit ovat ihan oma juttunsa. Ja mitä kaikkia erikoisempia yritelmiä ja viritelmiä onkaan ollut. Ne vain eivät ole kannattaneet vaikka olisivat olleet kuinka hienoja juttuja.
 
Aika nopeasti vaikuttaa siltä, että me jotain yksittäisiä erikoisia pedaaleja metsästävät kitaristit olemme huomattavasti enemmän paikalleen jämähtäneitä kuin markkinat ja teknologiat todellisuudessa ovat tai ovat olleet.
 
PS. Jos mielit jotain tiettyä Flanger-meininkiä niin sinuna olisin melkein yhteydessä Mr. Black Pedalsiin. Siellä on aika kattavasti osaamista tuosta asiasta. Esim. https://mrblackpedals.com/products/tunnelworm
 
PPS. Entäs Keeley BubbleTron?
https://robertkeeley.com/product/bubble-tron-dynamic-flanger-phaser/

LesPaul70: Olen pahoillani jos kirjoituksen pointti meni ohi.
 
Ongelma ei ollut siinä, etteikö jostain Tube Screamerista löytyisi viittäsataa eri variaatiota joka lähtöön. Ongelma tulee vastaan jos haluaakin jotain ihan muuta kuin Tube Screamerin.
 
Kyllä ymmärsin. Pointtini oli myös se, että nykyään on muitakin kuin TS väärennöksiä maailma täys.
 
On digisäröjä, on fuzzeja, on muffeja, on amp-in-a-boxeja... on ihan mitä vaan ja vähän enemmänkin.

McNulty: Ei se ihan näinkään ole. Kyllähän 70-luvun analogimaailmasta tapahtui melkoinen hyppäys 80-luvulla digitaalisiin hedelmäpeleihin. 90-luvulla halpis-Danelectrot olivat analogisina ihan pohjakuraa. Piti olla digidigiä. Ja 2000-luvun alussa, 20 vuotta sitten, kaikilla piti olla räkit ja niistä tuutattiin vanhan ja uuden teknologian kimpassa mökää pihalle.
 
Ja vanhojen putkistyrkkareiden tilalle tuli ensin trankut ja Mosfetit... sitten Johnsonin ja Tech21:n kaltaiset digitaaliset ja analogiset mallintavat, joita sitten Line6 vei entisestään eteenpäin. Nyt on ollut AxeFX:t ja QuadCortexit. Ja plugarimaailma ja impulssit ovat ihan oma juttunsa. Ja mitä kaikkia erikoisempia yritelmiä ja viritelmiä onkaan ollut. Ne vain eivät ole kannattaneet vaikka olisivat olleet kuinka hienoja juttuja.
 
Tavallaan ostan tuon pointin digilaitteista tietyssä mielessä, joskin digille nyt ei tietenkään ole mitään vertailukohtaa 50-70-luvuilta.
 
Mutta sitten kun katsotaan mitä niillä digilaitteilla tehdään...
 
Kuinka paljon Axet, Kemperit ja plugarit ovat tuoneet aivan uusia soundeja kitaraskeneen? Ainakin minun havaintojeni mukaan ne kilpailevat edelleen ensisijaisesti sillä, kuka tekee uskottavimman kuuloiset KOPIOT niistä ikiwanhoista kivikautisista kitaralaitteista. Kenen digimallista tulee parhaat Blackface Fender cleanit ja Marshallin murinat jne. Sama oravanpyörä pyörii ympäri ja ympäri, uudet laitteet, samat soundit.
Enemmistö ostajista edelleen haluaa samaa vanhaa uudella tekniikalla. Koska silloin 50-70-luvuilla soundattiin tältä. (Voihan tietysti nykyään jatkaa jo ainakin 80-lukuunkin asti.)
 
Tässä eräs havainnollistava esimerkki flanger-maailmasta. "Through zero flanging" on ollut melkoinen hitti flanger-maailmassa viimeisen vuosikymmenen aikana. Flangerin sisältävien efektilaitteiden myyntivalttina on se, pystyvätkö ne through zero flangetukseen vai eivät, onpa jotain irtopedaaleja ihan varta vasten tehty TZF-flangetukseen. Siis through zero flanetukshan on oikeasti aivan karsean kuuloinen efekti, jolle on vaikea keksiä musikaalisia käyttökohteita. Mielestäni se vain pilaa koko flange-efektin. Haikailemani vaihekäännetty flangeri negatiivisella feedbackilla sen sijaan on vain täysin erimakuinen muunnelma perus-flangerista. Vähän kuin flanger vs phaser, joskaan ei tietysti miltään sellaiselta kuulostakaan. Maukkaan musikaalinen ja soveltuu moneen musatyyliin, aivan kuten tavallinen flangerikin.
 
Missä siis on ero?
 
Through zero flangetuksella soittivat isoja levymääriä myyneet artistit jo 1960-luvulla. Tottakai laumojen pitää saada samaa!
Enkä itsekään osaa nimetä mitään merkittävää levyä, jolla kuulisi vaihekäännettyä flangeria negatiivisellä feedbackilla.
 
I rest my case.
 
Ja P.s., kiitos taas linkeistä, plaraan nuokin läpi jahka ehdin, vaikka toivo aikaa olla aika matala jo tässä vaiheessa. Eipä siinä mitään, kuten sanottu, ihan pariin biisiin vain efektiä olisin tarvinnut, eli ilmankin pärjää.