Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kahdeksan biisiä jäi levyltä loopille, mikä on todella paljon, ku normaalisti (random artistilla) niitä on max joku 1-2, jotka vaan nakkaan jollekki isommalle playlistille. Tää Beast In Blackin lätty on aivan maaginen.
 
Blade Runner
Bella Donna
Highway to Mars
One Night in Tokyo
Dark New World
To the Last Drop of Blood
Broken Survivors
My Dystopia
 
Tietty jos diskohevi (ei diskoa) ei nappaa, niin ei sitten tämäkään, mutta MINÄ olen kyllä odottanut tätä lisää sitten edellisen levyn, eikä tuota pettymystä. Kyllä niitä muita tyylejä on ihan kuolemaan asti. Nämä kaverit tekee jotain omaa. Ja sen mitä oon Battle Beastia kuunnellu, niin onhan nää vähän samankaltasia, mutta sitä bändiä en kyllä jaksa kovin kovin paljoa toistaa. Kuten mainitsin, niin satunnaisia 1-2 biisiä per julkasu on johonki eksyny.

Ianuarius: Kahdeksan biisiä jäi levyltä loopille, mikä on todella paljon, ku normaalisti (random artistilla) niitä on max joku 1-2, jotka vaan nakkaan jollekki isommalle playlistille. Tää Beast In Blackin lätty on aivan maaginen.
 
Blade Runner
Bella Donna
Highway to Mars
One Night in Tokyo
Dark New World
To the Last Drop of Blood
Broken Survivors
My Dystopia
 
Tietty jos diskohevi (ei diskoa) ei nappaa, niin ei sitten tämäkään, mutta MINÄ olen kyllä odottanut tätä lisää sitten edellisen levyn, eikä tuota pettymystä. Kyllä niitä muita tyylejä on ihan kuolemaan asti. Nämä kaverit tekee jotain omaa. Ja sen mitä oon Battle Beastia kuunnellu, niin onhan nää vähän samankaltasia, mutta sitä bändiä en kyllä jaksa kovin kovin paljoa toistaa. Kuten mainitsin, niin satunnaisia 1-2 biisiä per julkasu on johonki eksyny.
 
Joo, ei Battle Beast ole oikein jaksanut innostaa sen jälkeen kun Kabanen potkittiin pihalle. Onneksi meno jatkuu siitä mihin se aikanaan Battle Beastin kanssa jäi. Beast in Blackin kakkoslevy oli hienoinen pettymys loistavan debyytin jälkeen, mutta tämä kolmoslevy toimii vallan hyvin ainakin yhden kuuntelun perusteella.

juhokoo: Beast in Blackin kakkoslevy oli hienoinen pettymys loistavan debyytin jälkeen
 
Mielenkiintosta! Itelle se taas kolahtaa huomattavasti ykköslevyä paremmin, vaikka silläkin on hyviä biisejä. Mut True Believer, Heart of Steel, No Surrender, No Easy Way Out... toistuvasti toistossa.

Damn, koetin sit kuunnella tota ANGRAn Hunters and Prey -levyä. Ja ei siis mitään tota musaa vastaan sinällää, mutta miksaus oli niin tukkosta ja mutasta, että mulle tuli sen kuuntelusta päänsärky.
 
Metallimusan on kyllä täytyny selvitä monista esteistä vuosien aikana, mutta ainakin nyt ollaan jokseenkin hyvässä paikassa jo saundien suhteen.
 
Toiki on aika kiinnostavaa, että levy on vuodelta 2002 ja esim. Rhapsodyn Dawn of Victory vuodelta 2000 kuulostaa saundien puolesta ihan hitosti polishatummalta.

Jännä, en oo ite koskaan ajatellut tota Hunters and Preyta huonosoundisena, mutta nyt kun mainitsit niin onhan se kyllä vähän tollanen tukkoinen. Ei mielestäni silti yhtään niin paha kuin saman bändin Aqua esimerkiksi.
 
En ole ehtinyt perehtymään Beast in Blackin uusimpaan, kuin vasta kerran ja ei ainakaan mitään jäänyt mieleen. Toivottavasti alkaa erottumaan paremmin tulevilla kuunteluilla, ettei sulaudu kaikki liian saman kuuloisiksi.
 
Kaippa se jenkkipoweriksi luokitellaan, Virgin Steele poisti vanhat albuminsa Spotifysta jostain syystä. Jäljelle jäi vain noita kammottavia uusia levyjä. Onneksi löytyy hyllystä Marriage of Heaven and Hellit kummatkin

Joo Virgin Steelen Invictus ja The Marriage of Heaven and Hell Part I sekä II ovat kyllä suositeltavia. Uudemmista Visions Of Eden. Siitä eteenpäin aika epätasaista laadullisesti (jostakin syystä DeFeis vain keskittyy ennemminkin joikumiseen kuin "laulamiseen" nykyisin)...

Ianuarius: Damn, koetin sit kuunnella tota ANGRAn Hunters and Prey -levyä. Ja ei siis mitään tota musaa vastaan sinällää, mutta miksaus oli niin tukkosta ja mutasta, että mulle tuli sen kuuntelusta päänsärky.
 
Metallimusan on kyllä täytyny selvitä monista esteistä vuosien aikana, mutta ainakin nyt ollaan jokseenkin hyvässä paikassa jo saundien suhteen.
 
Toiki on aika kiinnostavaa, että levy on vuodelta 2002 ja esim. Rhapsodyn Dawn of Victory vuodelta 2000 kuulostaa saundien puolesta ihan hitosti polishatummalta.
 
Voisiko johtua eri tuottajista kummallakin bändillä? Tuo Hunters oli EP ehkäpä vähän "vasemmalla hutaistu" mutta muistaakseni Rebirthillä ja siitä eteenpäin julkaistuilla oli paremmat soundit... Pitänee kuunnella pitkästä aikaa kun ehtii;).

Regalis Apertura: Voisiko johtua eri tuottajista kummallakin bändillä?
 
Tietty, mut pointti olikin enemmän, että nyt on alettu päästä sellaseen paikkaan tossa raskaammassa musassa, että melkein kaikki virallisemmat levyt kuulostaa soundien puolesta todella hyvältä. On kehittyny sellasta standardia niihin juttuihin. Toki sitä kautta myös kaikkien soundi on vähän lähempänä toisiaan, mutta jos ne erot oli ennen sitä että tuottajan signature oli jättää 450Hz leikkaamatta, niin ei haittaa meikää. :D
 
Voi paremmin keskittyä ite musiikin kuunteluun ku saundit on ainaki suunnilleen samalla lähtötasolla.
 
Ja tosiaa, jos Dawn of Victory julkastais nyt, niin se olis edelleen ihan hyvän kuulonen levy äänten puolesta. En tiedä onko tätä Spotifyssä olevaa versiota remasteroitu mitenkään, mutta priima saundi, mitä ny potkurumpu vois olla vähän jymäkämpi.

Ianuarius: Täällä noista isommista bändeistä onkin omat ketjut, mutta tulee kuunneltua paljon kaikkea siistiä, esim..
 
Kertokaas mitä muita poweribändejä mulla on menny ohi.
 
Twilightning, oli Suomen ihan ykkös bändi tuossa genressä, kai sitä osin poweriksi voi sanoa.
Surullista kun lopettivat. Usein tulee vieläkin kuunneltua niitä muutamaa levyä.
Laulaja aika omassa luokassaan tämän maan hevikurkuissa.

joku muu sikko: Twilightning, oli Suomen ihan ykkös bändi tuossa genressä, kai sitä osin poweriksi voi sanoa.
Surullista kun lopettivat. Usein tulee vieläkin kuunneltua niitä muutamaa levyä.
Laulaja aika omassa luokassaan tämän maan hevikurkuissa.
 
Tiukkaa settii, pistin Gone to the wall soimaan. Jotenki saundit sai mieleen nouseen jotain sinergyn, stonen ja bodomin sekaista. Toki musa on hieman erilaista. Laulu tosiaan huippua! Kiitti vinkistä.

Näistä pienemmistä powerbändeistä monella on varmaan mennyt ohi suomalainen Nibiru Ordeal, EP:llä lauloi aiemmin PelleK, nyt debyyttialbumista lähtien solistin virkaa on hoitanut Andi Kravjalca (Thaurorod, Aeon Zen, Seventh Wonder)
 
https://www.youtube.com/watch?v=NQ_tc267-HA

Täytyy mainita myös Thunderstone. Eka levy ja Burning varsinkin. Hienoa settiä ja laulaja Rantanen taas, maailmanluokkaa. Studiojälki viimeisen päälle kuten Twilightningillakin.
Sittemmin heiltä on tullut hieman popimpaa kamaa.

Pistin tän Lords of Blackin Alchemy of Souls pt2 soimaan ja tää on kyl tosi hyvän kuulosta. Mukavan rytmikästä menoa, vähän ku... no hitto ei tuu mieleen muuta ku Primal Fear ja ANTHEM, mutta ei se oo se. Anyway, arvostan.
 
E: Ai kato, tässähän oli Ronnie Romero mikissä! Kova.
 
E: Ehkä vähän Mob Rules... emt

Mitenkäs sitten Edguyn ekasta Hellfire Club/Rocket Rideen asti ja Tobiaksen Avantasian 2 ekaa (siitä eteenpäin vähän epätasaista tasoa)? Ainakin omasta mielestä kovaa kamaa...

Regalis Apertura: Mitenkäs sitten Edguyn ekasta Hellfire Club/Rocket Rideen asti
 
En ite oo ihan hirveesti kuunnellu, mutta esim The Asylum rocketilta on ihan loistava. Jos osaat mainita jotain vähän vastaavia, niin niitä kyl kuuntelis mielellään.

joku muu sikko: Täytyy mainita myös Thunderstone. Eka levy ja Burning varsinkin. Hienoa settiä ja laulaja Rantanen taas, maailmanluokkaa. Studiojälki viimeisen päälle kuten Twilightningillakin.
Sittemmin heiltä on tullut hieman popimpaa kamaa.
 
Komppaan vahvasti Thunderstonea! Etenkin The Burning on todella kova lätty, mistä on hyvien soundien lisäksi kiittäminen myös Pasi Rantasen lauluääntä. Tykkään todella paljon, selkeä artikulaatio ja tunnistettavan persoonallinen ääni.
 
Edguyn Hellfire Club myös rok. Ei ole varmaan koskaan tullut yhtä paljon hyviä hevilevyjä kuin 2004-2005. (Vai voisikohan siihen vaikuttaa se, että juuri noina vuosina tuli kuunneltua musiikkia enenmmän kuin ikinä? :D)

dajackal: Komppaan vahvasti Thunderstonea! Etenkin The Burning on todella kova lätty, mistä on hyvien soundien lisäksi kiittäminen myös Pasi Rantasen lauluääntä. Tykkään todella paljon, selkeä artikulaatio ja tunnistettavan persoonallinen ääni.
 
Edguyn Hellfire Club myös rok. Ei ole varmaan koskaan tullut yhtä paljon hyviä hevilevyjä kuin 2004-2005. (Vai voisikohan siihen vaikuttaa se, että juuri noina vuosina tuli kuunneltua musiikkia enenmmän kuin ikinä? :D)
 
Kun Edguy tuli puheeksi niin pitää sitten mainita tuon häikäisevän kultakurkku Tobias Sammetin toinen projekti eli Avantasia.
Aloittelee tutustumisen vaikka Metal Opera 1 ja 2 levyistä. Kylä lähtee vaikut korvista.

Mun mielestä Tobias Sammet on onnistunut Hellfire Clubin lisäksi tekemään vain pari oikeasti nerokasta levyä. Eli tietenkin Mandrade, Hellfire Club ,Metal Operat, Ghostlights ja ehkäpä tää Moonglow.

Rhapsody of firen uusin tekele ei lämmittäny hirveästi. Jotenki ei yhtään semmosta musaa ku ois odottanu.
 
Sit vissii Spotify suositteli tällasta ku Nautiluz. Aika geneeristä, mutta ei tässä ainakaan ole mitään mikä ei toimis. Ehkä nimi korkeintaan. :D Mutta menee samaan läppäkategoriaan ku Dynazty.