Kitarat: kitarakamat ›

Soittovehkeitä on kertynyt yhdelle ihmiselle tarpeettomankin paljon, mutta en silti koe olevani (tai halua olla) keräilijä. Jos ei tule käytettyä, niin myyntiin menee jossain vaiheessa.
 
Mulla on kitaroita vajaa tusina ja yksi basso sen lisäksi. Seuraava kitara tulee olla itse rakennettu. Vahvari- ja pedaalipuolella olen siinä pisteessä, että toinen kaiutinkaappi olisi kiva ja muuta ei juuri tarvitse.
 
Oikeastaan seuraavana unelmana on paremmat soittotilat kotioloissa ja seuraavan kodin osto tulee syömään rahat varmasti tehokkaasti jatkossa.
 
Mä luulen etten ikinä täysin saavuta sitä GASin päättäriä. Aina tulee jotain mielenkiintoista uutta markkinoille joka johtaa vähintään päivittämään, oli sille oikeata tarvetta tai ei. Sentään käytettynä ostaessa ei yleensä kauheasti tule takkiin jos haluaa myydä, joten kamaruljanssia varsinkin pedaalien osalta on helppo pyörittää laittamatta suurempia summia lisää kehiin.

Kitara tuli ostettua viimeksi liki 20 vuotta sitten (tosin yksi custom-ikuisuusprojekti yhä kesken).
Orkesterisoitin tuli päivitettyä viime vuosikymmenellä.
 
Soittimet ovat näkökulmastani ensisijaisesti työvälineitä. Siinä vaiheessa kun homma toimii ja soittimella pystyy tekemään kaiken, mitä biiseissä tarvitsee, ja varasoitinkin löytyy, se on siinä. Mitä siihen enää lisäämään? Vilkkuvaloja ja liekinheittimen? Ei niin oleellisesti vaikuta tehtävän (soittamisen) onnistuneeseen suorittamiseen, ei ainakaan sitä parantavasti.
 
Viimeisin vahvariostos kanssa jostain viime vuosikymmenen alkupuolelta. Vaikuttaa siltä, että taisi vähän jumittaa kaasupoljin pohjaan jossain vaiheessa, kun saman valmistajan vahvareita pääsi vuosien saatossa kasautumaan viisi. Aina välillä tuli mieleen ajatus, että josko tuosta sittenkin lähtisi vielä parempi soundi tai ainakin erilainen soundi kuin tästä.
 
Vahvistinkaasusta en varmaan ole totaalisen parantunut edelleenkään, joskus vieläkin tietty vahvarimalli herättää samanlaisen uteliaisuuden. Mutta sitten käyn mielessäni läpi tällaisen checklistan:
- Onko se parempi kuin jokin noista viidestä vahvarista?
- Minkä nykyisistä korvaisin tai pistäisin myyntiin, jos hankkisin tämän?
Jos vastaus on, että uusi vahvari ei olisi niin paljon parempi, että pistäisin jonkin nykyisistä myyntiin, seuraava kysymys on tietysti: Miksi sitten ostaisin ensinkään? Eihän noita viittäkään jokaista ehdi niin tolkuttomasti soittamaan.
...On toiminut aika hyvin tähän asti tuo checklist.
 
Tosin nämä ovat turkasen vaarallisia ketjuja nämä tällaiset. Muistuttavat AA-kerhon kokouksia. Tullaan joukolla todistelemaan, kuinka kauan ollaan oltu selvinpäin saadakseen ainakin itsensä vakuuttumaan että pystyy siihen. Mutta seuraavana iltana löytääkin itsensä katuojasta örveltämässä. (Enkä tarkoita tällä nimenomaisesti ketään ketjuun kirjoittaneista.)

Mä luulin että pahin vaihe kanssa takana kun ikää tullut 50+, mutta nyt taas nostelee päätään. Puoltoista vuotta oli bändihommat telakalla koronan takia ja mitään ei oikein tullut osteltua ja ei kauheasti kyllä soiteltuakaan. Nyt polkaistiin treenit käyntiin uudella kämpällä ja samantien kauhea gas modata vahvistinta. Creamback tulossa DSL 40cr:ään. Ehkä piakkoin uudet putket mut sit saa olla :)

Olen sattumalta kaupunkikierroksella työn puolesta ja olen ajanut jo kolmen musiikkiliikkeen OHI. Takavuosina olisi pitänyt käydä ainakin varmuuden vuoksi sisällä vilkaisemassa, jos hyllyssä olisi jotain "tarpeellista". Myyntipalstaa pällistelen taajaan, joku henkilökohtainen vintake voi joskus sattua silmään. Nauhaton Wal piti saada pitkään mutta sellainen on onneksi niin painava, ei tarvitse sortua enää.
 
Efektit ovat kaiken kaikkiaan melko edukkaita, joten jotain tulee ajoittain kokeiltua. Kun tästä varhaiskeskiäkäisyydestä pääsee joskus kahdeksankymppisenä ohi, saattavat nekin jäädä ostamatta. Jos jotain, niin malttia on kyllä tullut entistä enempi, osin nimimerkki hallun hahmottelemissa oloissa muutama aika takaperin. Efektiraha kasvaa töissä, ei puissa.

Minullakin on aikoinaan karannut kitaroiden hankinta rukkasesta. Jossain vaiheessa elämään astui, valitettavasti, MS-tauti. Kymmenkunta sähköhevikeppiä kaksiossa makuuhuone rämpyttelijälle on kenties liikaa. Vielä sairauden alkuvaiheessa kitaroita alkoi kertyä ja silloin tuo kymmenkunta torrakkoa kertyikin. Pikkuhiljaa kitarointi jäi vähemmälle sairastelun takia ellei jopa pääasiassa sen takia.
Kitarat meni myyntiin mutta onneksi yksi jäi; ei ensimmäinen mutta se keppi jolla homma lähti oikeasti liikkeelle, reilut 20 vuotta sitten ostettu Jackson Kelly. Siitä en haluaisi luopua, jospa joskus uskaltaa vielä kunnolla revitellä.
 
https://dimefield.neocities.org/zxsekoxz/zjbkx.jpg
 
Tuolle vuosikerta kepille piti hommata kaveri, Dean Z. Siinäpä on kaksikko ja ihan hyvin on riittänyt kun soitto on vähentynyt. Se vaan olisi pitänyt tajuta joitain tuhansia euroja aiemmin.
 
https://dimefield.neocities.org/zxsekoxz/znzn4848.jpg

Tuossa oli jokunen hyvä vuosi GAS:n osalta kun yksi luottokeppi toimitti suurimman osan tarpeista. Kierteen alku tais olla vilenöity Harley Benton mistä hairahduin halpakitaroihin ja pähkäilin että nykymaailman saturoituneessa kitaramarkkinassa ei olisi järkeä omistaa kalliita (1500e->) kitaroita sillä hinnat laskisi väistämättä. No, tässä oon ollu hyvinkin väärässä enkä jaksa uskoa että hinnat laskisi valmistajien materiaalisaatavuuden/tuotannon palatessa normaaleille pre-covid -tasoille. Myöskin palacastereihin saa helpostikin uppoamaan satasia osien vaihdon tai ihan vaan heikon jälleenmyyntiarvon myötä. Parhaimmillaan oli 9 kitaraa telineessä/laukuissa ja nyt on taas 5, kohta 6. Siinä jos pysytään niin hyvä vaikka kyllähän tuo GAS vaivaa. Kolme kitaraa on sellaisia että rahallinen arvo on käyttöarvoa heikompi joten ne saa jäädä, yhden seiskan pitäisi mielellään ja sitten on "tilaa" kahdelle high end -kitaralle joita saattaa tulevaisuudessa vaihtaa mieltymysten muuttuessa.