Kitarat: kitarakamat ›

En ole varmaankaan aktiivisin kamojen kierrättäjä maan päällä, mutta omat kierrokseni olen tehnyt enkä todellakaan jaksa laskea saatika vertailla kamoihin laittamaani rahaa ja vaivaa, mutta varmaan ihan vertailukelpoisesti olen oppirahani maksanut. Ainakin suhtaudun ostelemiseen ja myymiseen kompleksisesti ehkä jopa ahdistuneen neuroottisestikin.
 
Nyt on mennyt jo pidempi aika ( vuosia) että olen vahvistinta tai kitaraa ostanut.. tai oikeastaan mitään muutakaan. Torin selailu ei aiheuta enää kuumetta. korkeintaan ajoittain tulee hiukan kohotettua kulmakarvoja ja harvemmin edes sitäkään. Aloin tässä kummastelemaan mistä se johtuu.
 
Ei varmaankaan ole yhtä selkeää tekijää, joka ostomaniani katkaisi. Ensimmäinen ajatus on, että olen kamojen osalta saavuttanut täydellisyyden, eli ei mitään lisättävää eikä toisaalta mistään voi luopuakaan. Soundit kliinistä säröön on nyt juuri sitä mitä haluan ja tuntuu, että jokainen askel mihin tahansa suuntaan, olisi askel huonompaan. Näillä siis mennään. Johtuuko se siitä, että olen ostanut tarpeeksi kallista ja hyvää? ehkä omassa mitassani, mutta ennemmin luulen itse kasvaneeni ja kehittyneeni. Soundikäsitykseni on kehittynyt ja kypsynyt ja olen oppinut ja ymmärrykseni siitä miten soundini rakentuu on täsmentynyt. Ei tarvitse enää haparoida ja kokeilla sitä sun tätä, vaan voi mennä perille ja keskittyä soittamaan.
 
Toinen ehkä vielä tärkeämpi syy oli kolme tai neljä vuotta sitten perhettäni kohdanneet taloudelliset vaikeudet, jotka pakotti meidät luopumaan paljosta mutta kitarakamat sain onneksi pitää. Se kuitenkin asetti taloudelliset arvot ja poikani itsenäistyminen myös toi uusia rahanreikiä joten omat arvot täsmentyi kun piti valita mikä on tärkeää. Asiat on taas jonkinmoisella tolalla, mutta osteleminen ei vieläkään huvita. Säästäminen huvittaa enemmän.
 
Sitten ikä, 53 vuotta mittarissa en ole mikään ikäloppu, mutta kitaraa rämpytellyt kymmenen vanhasta saakka ja vaikka edelleen kehityn ja opin lisää ja musiikki on perheen ja läheisten jälkeen suurin ilo elämässä, niin enemmän on takana kuin edessä pakottaa keskittymään oleelliseen ja se ei todellakaan ole ostaminen, tavara tai mammona. Ymmärrys, että kukaan ei täältä mitään mukaansa saa, panee miettimään että,tärkeämpää on mitä tekee kuin mitä omistaa. Kiinnostus tavaraan ja omistamiseen on hiipunut.
 
Tuollaisia syitä itselleni tuli mieleen. Ja siis tarkoitukseni ei 9le ottaa kantaa onko osteleminen okei, minusta se on tosi jees jokainen tehkööt mistä saa iloa, vaan ihan vaan itseäni ja omaa tilannettani pohtia. Ajattelin jakaa näitä ajatuksia jos vaikka joku muukin olisi näitä miettinyt tai haluaisi jotain sanoa.

Tajusin juuri, että täällähän oli jossain ketju jossa näitä asioita mietittiin. Tätä ei voi enää poistaa. Painoin itselleni varoitusta jos ylläpito haluaisi reagoida tähän kömmähdykseeni. Anteeksi häiriö.

hallu: Tajusin juuri, että täällähän oli jossain ketju jossa näitä asioita mietittiin. Tätä ei voi enää poistaa. Painoin itselleni varoitusta jos ylläpito haluaisi reagoida tähän kömmähdykseeni. Anteeksi häiriö.
 
Mutta siellä ketjussa ketään ei oikeasti löytänyt GASin päätepistettä, joten antaa tämän olla täällä vaan niitä varten, jotka tosiaan ovat sen löytäneet.

Luulin et oon GAS-Mellunmäen jo löytänyt mut sit moottoripyörä meni talviteloille :(

Itellä ikää nyt 56 ja olen tänä vuonna onnistunut myös, jos en nyt aivan kokonaan lopettamaan, niin ainakin radikaalisti vähentämään kitarakamojen ostoa ja jopa luopumaan kalleimmista vähälle käytölle jääneistä vahnistimista ja soittimista, kun innostuin kameroista ja kotistudion virittelystä, mihin onkin tänä vuonna mennyt sitten ainakin kolme kertaa enemmän rahaa kuin kitarakamoihin keskivertovuotena. Eli suo siellä, vetelä....

Jep. On seuraavat:
 
1) 1973 Gibson Les Paul Deluxe (orkkis)
2) 1976 Fender Telecaster Custom (orkkis)
3) 2015 Epiphone Les Paul Standard (mikit ja virittimet vaihdettu)
4) 2018 Squier CV 50's Telecaster (tallapalat vaihdettu)
5) Fender Super Twin 1978 (rankasti moddattu, nyt 2:lla pääteputkella)
 
Ja sitten sekalaista efuosastoa, mm. Zoomin GFX-1 ja pari Ibanezin Tubescreameria. Ja muuta ei enää ole, eikä tule, jollei jotain lähde alta kiertoon. GAS sucks!
 
PS. No joo, sitten vielä 6) joka on Harley Benton Red Blast Tele, joka makoilee vaatekaapissa turhana ja menee siten varmaan myyntiin heti, kun saan aikaiseksi.

Kuten 2012 vuonna kirjoitin aloittamassani ketjussa, että GAS on kuollut, niin sen jälkeenhän se vasta heräsi henkiin. Nykyään suhtaudun asiaan rennohkosti, kaikkea on tullut testailtua ja eipä soitto ole siitä juurikaan parantunut. Viime vuosien suurimmat positiiviset kokemukset ovat olleet keinokuormat ja marshall.
 
Nyt keski-iän saavuttaneena yritän nauttia vaan joka nuotista. =D just joo

msalama:
 
PS. No joo, sitten vielä 6) joka on Harley Benton Red Blast Tele, joka makoilee vaatekaapissa turhana ja menee siten varmaan myyntiin heti, kun saan aikaiseksi.
 
No just lauantaina pistelin menemään keikan Orang Blastilla. Pitäsköhän hommata sille kaveri....

Noh, luulin muutama vuosi sitten, kun työttömäksi jäin, jotta nyt loppuu rahat ja samalla mielenkiinto kamarunkkaukseen, niin eiköhän vaan ole koko paletti laitettu ainakin 10 kertaa jo uusiksi :D varovaisen arvion mukaan ainakin 25-30 soitinkauppaa tänä aikana, että se siitä rahan ja mielenkiinnon puutteesta... Tai no rahaa ei ole ihan hirveästi käytetty, mutta vaihtokaupalla ei ihan joka kerta ole jäänyt tappiolle, niin pystynyt ylläpitämään jonkinnäköistä vaihtuvuutta ja se miellyttävä detalji tässä on, että noin 25 erinäköistä ja kokoista pömpeliä ja karahkaa on muuttunut vajaaksi 10:ksi vähän paremmaksi karahkaksi ja pömpeliksi... Mutta nyt jos saan haettua tuon yhden kitaran vielä ja myytyä tuon mikä mulla myytävissä on, niin sitten saa kyllä loppua hyväksi toviksi kaikki touhu tällä saralla ja keskityn vain omatekemiin halkoihin ja toosiin.

Aluksi sitä osteli/möi sähkökitaroita, pedaaleita, vahvareita. Sitten vaihdoin akustisen soittoon ja käytiin sen puolen kamoja lävitte. Vähän sivussa kotistudiota ja onneksi vain vähän siellä puolella gassia.
 
Sitten se vain hiipui. Ennen piti kurkkia useasti päivässä toria ja nykyään ehkä ohimennen silloin tällöin. Voi mennä jopa kuukausikin ilman. Ostohommia en edes muista milloin viimeksi tehnyt
 
Rahat ja kamojen selailuun mennyt aika meneekin sitten muihin harrastuksiin ja itse soittamiseen.
 
Tällä hetkellä ei itselle tule mieleen musakampetta mitä pitäisi kokeilla.
Jossain vaiheessa kyllä pitää ostaa strato kun kaikki möin pois. Etenkin classic player 60 candy red himottais vähän jos hyvällä tuurilla tulis Suomessa vastaan

rautapieru: Yksi kitara. Yksi pirun hyvä efektilaite. Kohtuulliset aktiivimonitorit.
Ei sitä kotona muuta tarvitse. Yamahan THR toki tuossa pöydällä myös.
 
Kaikenlaista aika hyvää tavaraa on tullut osteltua, vaan jossain vaiheessa homma meni siihen, etten osannut päättää edes millä kitaralla soittelisi. Lopputulema, ihan sama millä minä soitan. Vehkeet myyntiin ja rauha yläkertaan.
 
Tällä hetkellä en keksi mitä haluaisin. Toria kyllä tulee kytättyä.
 
Se on muuten juurikin noin. Kun oppii tajuamaan miten se oma soundi rakentuu, niin sen pystyy myös rakentamaan monenlaisilla välineillä eli Roomaan vie monta tietä. Soundi on lopultakin soittajan ominaisuus enemmän kuin kamojen ominaisuus..... ainakin omalla kohdallani.
 
No tämä ketju ei heti kuollutkaan :-) illalla mietin, että tuli aloitettua suotta päällekkäinen ketju...... toisaalta kitarakamapalstalla kaikki on päällekkäistä kun tämä teema nyt vaan on rajattu.

Kamojen haalimisesta ei tarvitse tehdä perkelettä. Kamojen haaliminen on ihanaa jos sen oikein oivaltaa. Itse olen usein saanut kuulla että miksi haalit? Mitä sä noilla kaikella teet? Eikö vähempi riittäis? Keskity oleelliseen! Yhdelläkin kitaralla pärjää jne jne...
 
Mikä on oleellista? Vaikka se harrastus olis ostaa joka viikko uusi pedaali/kitara ja vaan käännellä nappeja ja etsiä jotain hukassa ollutta soundia niin mikä on ongelma. Missä on määrätty, että kitaransoiton oleellisuus on harjoitella 5 tuntia päivässä yhdellä kitaralla ja Katanalla?
 
Pääasia on että harrastuksestaan nauttii.

Se on harrastus sekin tuo kamojen kierrättäminen. Voisihan sitä haalia vaikka postimerkkejä, niillä ei edes teoriassa voi tehdä mitään toisin kuin soittimilla.
 
Itsellä kirtara- rumpu- ja syntikka-arsenaali kiertää ja elää, ja lähinnä tilan puute rajoittaa harrastusta kun ei liian kalliita vehkeitä mene ostamaan. Omasta mielestä jännittävä piirre on että olen soittanut klassista kitaraa joskus enemmänkin, ja sillä saralla ei oli GAS vaivannut ikinä. Ostin Versoulista ensimmäisen kunnon konserttikitran ja soitin sillä siihen asti että kansipuu eli niin paljon että pistin kitaran menemään. Sitten ostin kitaranopettajaltani kitaran jolla soitin varmaan kymmenen vuotta ihan onnessani. Sitten tuli täysin ilman ennakkovaroitusta ajatus että seetrikantisen voisi laittaa rinnalle. Sellaisen ostin, ja hetken päästä möin edellisen pois. Tämä yksi kitara on nyt ollut noin kymmnen vuotta, sillä tulee soitettua ja jotenkin ei edes käy meielessä että hommaisi vaikka yhdeksän lisää.
 
Jos muuten jollakulla on Verosulin vaalea nailonkielinen, lapussa taitaa lukea economy, laittaisitko viestiä :D?

hallu: Tajusin juuri, että täällähän oli jossain ketju jossa näitä asioita mietittiin. Tätä ei voi enää poistaa. Painoin itselleni varoitusta jos ylläpito haluaisi reagoida tähän kömmähdykseeni. Anteeksi häiriö.
 
Painoit varoitusta, mutta itse painoin plussaa.
 
Hyvin asiallinen kirjoitus tuo aloituksesi ja kuvastaa omaakin ajatusmaailmaani aika hyvin. Poislukien tuo kamojen kierrätys, josta minulla on varsin rajallinen kokemus. Musiikki- ja soittoharrastus on kuitenkin jokaiselle vähän jotain erilaista, ja ymmärrän ihan hyvin sen että joillekin se erilaisten soittimien ja laitteiden keräily, kierrätys, kokeilu ja muu asiaan liittyvä meininki muodostaa ihan yhtä ison osan siitä harrastuksen elämänilosta kuin itse soittokin.
 
En koe voivani mitenkään kokemusperäisesti kommentoida GASin kuolemista tai loppumista, kun olen - kuten sanottua - noviisi tuossa kamojen kierrätyksessä. Aiemmin tänä vuonna investoin (omalla mittapuullani) varsin merkittävän summan soittolaitteistoon, jonka saavuttua kyllä ainoa jäljelle jäänyt ajatus on se, että jos alkaa joku ennestään tuntematon tone tai soundi innostaa, ainoa kysymys on se löytyykö meikältä skillit sen ruuvaamiseen laitteista ulos. Yleinen filosofiani muutenkin soundihommissa on se, että mieluummin pohdin sitä miten saan olemassaolevista laitteista sen haluamani soundin (tai mahdollisimman lähellä olevan) ulos kuin se, että mitä laitteistoa pitäisi lisäillä, jotta em. ruuvailu onnistuisi. Tällä hetkellä soundipaletti on koko soittourani selkeästi paras, ja lähes kaikki aikani kuluukin tämän takia soittamiseen, äänittelyyn ja soittoharjoitteluun. Nautin tästä olotilasta suunnattomasti, ja se kuuluu soitossakin. (toivottavasti..)

hallu: (...)
Nyt on mennyt jo pidempi aika ( vuosia) että olen vahvistinta tai kitaraa ostanut.. tai oikeastaan mitään muutakaan. Torin selailu ei aiheuta enää kuumetta. korkeintaan ajoittain tulee hiukan kohotettua kulmakarvoja ja harvemmin edes sitäkään. Aloin tässä kummastelemaan mistä se johtuu.
(...)
 
Yks vaihe on se, että kitarat on kuin alienleffasta ja puulajikirjo hakkauttaa kaikki sademetsät, pedaalilauta onkin lautatarha ja vahvistimissa löytyy sooloon, kertsiin, verseen, väliosaan ja katselemiseen jokaiselle omansa.
 
Myöhemmin sitten Telecaster pienellä putkistyrkkarilla, tai 1964-mallinen orkesterikitara ihan vaan akustisesti...
 
Olet aikuistunut, onneksi olkoon.

ehkä GAS ei ole täysin selätetty mutta melkein ainakin,kamarunq:in kautta on selvinny itselle näin kotirämpyttelijänä että:näissä alle tonnin kitaroissa mun kannattaa pitäytyä MIJ kepeissä jotka on stratomallisia(hyvä pitää sylissä sohvalla)jossa on monipuolisuuteen pyrkivä mikitys(fgn:nnä jolla nyt soittelen on SD tb-4,ssl-1,stk-4n mikit)ja kun en kampea käytä niin joko kiinteä talla tai perinteinen tremolotalla(fgn:ssä on jälkimmäinen),mallintava vahvain(nyt on marshall code 25)ja ekstrana boss me-50 multispedu.vahvaimissa löysin linjani ensin,kitaroiden kanssa on tullut kokeiltua kaiken laista paitsi isokalliita customshop tai butiikki kitaroita,toria pystyy jo nykyään katselemaan toteavasti,että jaahas tollaisia myynnissä,jotain voi vielä kamarunq rintamalla tapahtua mutta vähäisessä määrin ja plussa hallulle tästä topicista.terv:rämpyttelijä 54v

hallu: Tajusin juuri, että täällähän oli jossain ketju jossa näitä asioita mietittiin. Tätä ei voi enää poistaa. Painoin itselleni varoitusta jos ylläpito haluaisi reagoida tähän kömmähdykseeni. Anteeksi häiriö.
 
Keskustelu voi jatkua ihan tässä ketjussa. Ei hätää.

-— Moderaattori —-

Kyllähän sitä aina kattelee mielenkiinnosta mitä kitaroita ym. löytyy ja tuote uutuuksista juttuja mutta kieltämättä GASitus ja osto-kuumeet on selvästi vähentyneet ja muutamalla kitaralla on myös vähentynyt oma soitinperhe.
 
Syitä varmaan on se, että on kuitenkin muutama kitara, joilla hoituu tyyli kuin tyyli ja hommahan on soittajasta kiinni ja näin ollen hommassa tärkeintä on soittotaidot ja musiikilliset näkemykset kuin iso liuta herkku-kitaroita ;D
 
Varmaan tässä on myös vähän tullut järkevyyttä päähän enemmän.
Myös rahaa on nyt vähemmän käytössä mikä laittaa tärkeysjärjestystä kuosiin.
 
Sitä en tiedä mitä tapahtuis, jos tekis loton ja siinä lävähtäis pari milliä tilille, menisikö sekaisin ja ostelisi kitaroita vai pysyisikö maltti päässä.
 
Samaa mieltä kuin Hallu, että jos jotkut vaihtaa kamoja kuin kalsareita ja ostelevat kitaroita alvariinsa niin ei se mitenkään väärin ole ja toki ei väärin ole myöskään malttaa ostelematta niitä.

Heh...aika hauska aasinsilta itse otsikosta, voisi kai sanoa että kun teetiin 2017 GAS Guitarworksin GAS thinline telen niin mun kaasuttelu loppui siihen kitaroiden osalta, mitä muuta mä enää tarvin, mulla on 2 monipuolista ja hyvää kitaraa, tuo GAS ja Yamaha SG, molemmat on tuunattu nyt siihen kuosiin että jos noilla ei lähe niin ei sitten millään.
 
Hx Stomp ja Ownhammerin pari IR settiä riittää niin kotona kuin harvoilla keikoilla, tosin aattelin päivittää Stompin XL malliin jossa on vähän enempi polkusimia ja kylkeen joku Dunlopin mini exp-pedaali. Nämä tulevat käytettävyyden parantamiseen keikoilla, eivät kuulu sikäli kaasuttelun piiriin.
 
Mulla oli Helix Floor ja Powercp 212, mahti setti, ei voi kieltää mutta kun korona vei keikat niin nuo saivat lähteä, nyt mennään näin.