Etno, proge, latin ›

Artturi: Toisaalta 70-80-luvun levyt oli aika lyhyitä ja varmaan joku Dream Theaterin yksittäinen levy on yhtä pitkä kun 3 Yesin levyä yhteensä ;-)
 
Osapuilleen joo. Yleensäkin se, että mikä julkaisu katsotaan LP:ksi (long play)/albumiksi ja mikä on EP (extended play), on kovin suhteellista. Teininä kuuntelin paljon Kissiä. Muistikuvat on sellaiset, että niiden albumit usein kesti vain vähän yli puoli tuntia. Toisaalta jotkin albumit on hyvin lyhyitä nykyäänkin, esimerkiksi Rival Sonsin albumi Pressure & Time, joka ilmestyi 8 vuotta sitten, kestää vain vähän alle 31 minuuttia. Sitten taas esimerkiksi Fishin viime vuonna ilmestynyt EP A Parlay with Angels (http://www.progarchives.com/album.asp?id=59130) kestää noin 55 minuuttia, jos laskin päässäni oikein noiden kappaleiden yhteiskeston.

Regalis Apertura: Hieman off-topikkia...
 
Ja lisää off-topikkia on taas tulossa, hähää! Odotas vaan...
 
3 levyä samalla keikalla... Mikäköhän muu bändi kuin Yes on tehnyt saman? Ei ainakaan tule mieleeni yhtään.
 
No, minulle tulee: The Cure ja The Church. Molemmat on julkaisseetkin tämmöiset paketit DVD-muodossa. The Cure soitti marraskuussa 2002 kolme spesiaalikeikkaa, jotka koostuivat albumeista Pornography, Disintegration ja Bloodflowers sekä pitkästä encoreosuudesta. Berliinin keikoista julkaistiin DVD-paketti Trilogy eikä siinä ollut mukana vielä läheskään kaikki encoret. https://en.wikipedia.org/wiki/The_Cure:_Trilogy
Vähän vajaa vuosikymmen myöhemmin The Cure antoi vastaavanlaisen keikkakäsittelyn kolmelle ekalle albumilleen ja niiden aikaiselle singletuotannolleen. Noin kymmenen samansisältöisen keikan projekti kantoi nimeä Reflections. Näistä keikoista oli myös tarkoitus julkaista live-DVD, mutta suunnitelma on joko hyllytetty tai kokonaan hylätty. https://en.wikipedia.org/wiki/The_Cure:_%27Reflections%27
The Church puolestaan teki kokonaisen kiertueen, pari vuotta ennen Yesiä, joka koostui keikoista, joilla soitettiin kolme albumia kunakin iltana. Kiertue ja siitä julkaistu DVD-boksi kantoivat nimeä Future Past Perfect ja ne kattavat albumit Untitled #23, Priest = Aura ja Starfish, soitettuina ilmestymisjärjestykseensä nähden käänteisessä järjestyksessä.
http://www.rockedition.com/headline … -announce-future-past-perfect-tour/
 
Off-topikeista vielä... Ymmärrän kyllä miksi on järkevää, ettei keskustelu rönsyile miten sattuu, se on kaikkien etu. Kuitenkin, jos ajattelen esimerkiksi tätä äskeistä vastaustani, niin minulla on kolme vaihtoehtoa. 1 En vastaa ollenkaan, vaikka minulla olikin asiaan jotain sanottavaa, 2 sanon sen, kuten yllä tein, vaikka ei liity enää Marillioniin mitenkään, 3 vastaan esimerkiksi näin: "koska en halua syyllistyä off-topikin syntiin, niin katsokaa osa vastauksestani esitettyyn kysymykseen The Cure -ketjusta ja loppuosa The Church -ketjusta. Jos The Churchistä ei ole täällä aiemmin mitään kirjoitettu, luonnollisestikaan en pidä ollenkaan kohtuuttomana aloittaa bändistä ketjua vain vastatakseni Marillion-ketjussa esitettyyn kysymykseen."
Varmuuden vuoksi: tämä ei ole mitään kuittailua sinua kohtaan Regalis - päinvastoin, minusta on mukavaa keskustella progesta ja paljosta muustakin. Tarkoitain vaan sitä, että joskus oletettu vaatimus siitä, että off-topikin rajoja pitää säntillisesti noudattaa, johtaa siihen, ettei keskustelu pääse vapaasti etenemään - joskus myös asiasta toiseen assosioiden, kuten ihmisten väliset keskustelut ns. livenä yleensä etenevät.
Käytännössähän täällä Marillionista näyttävät keskustelevan vain sinä, minä ja Artturi, joten en siksikään koe suurta tarvetta suitsia itseäni hyvähenkisessä keskustelussa.

Juu muuten hieman ihmettelen miten vähän keskustelijoita tässä(kin) ketjussa itse asiassa on ollut jo vuosia... Onkohan syynä siihen se ettei Marillion ole koskaan ollut Suomessa kovin kovassa nosteessa (edes Fishin aikoina)? Levyt eivät myyneet kultaa yms.?

Regalis Apertura: Juu muuten hieman ihmettelen miten vähän keskustelijoita tässä(kin) ketjussa itse asiassa on ollut jo vuosia... Onkohan syynä siihen se ettei Marillion ole koskaan ollut Suomessa kovin kovassa nosteessa (edes Fishin aikoina)? Levyt eivät myyneet kultaa yms.?
 
Varmaan myyntiluvut vaikuttavat. Sekä maine. Ainakin yhteen aikaan (80-90-luvulla) Marillion oli erittäin parjattu bändi suomalaisessa rock-lehdistössä. Sitten yhä voi ajoittain kuulla ja lukea näitä mun mielestä melko pöljiä juttuja siitä, että Marillion on jonkinlainen Genesis-klooni tms. Mun mielestä ei ollut edes Fishin aikoihin, joskin olisi yhtä lailla pöljää kieltää, ettei Genesis ollut keskeisiä innoittajia heille tuolloin.
Myös progella ylipäätään on tiettyjen musadiggareiden keskuudessa usein turhankin takia huono maine käsittämättön musiikin genrenä. Esimerkiksi minä kuuntelen tiettyjä progebändejä aika pitkälle samoista syistä kuin pitämiäni ei-progebändejä: hyvät ja kiinnostavat kappaleet, joita virtuoosimainen soitto tukee (ei dominoi). Eikä edes tarvita sitä virtuositeettiä mitenkään välttämättömänä elementtinä.
Välillä muusikoiden.netin koko progeosastoon ei kirjoita kukaan viikkokausiin. Kielinee siitä, ettei näitä bändejä niin paljoa Suomessa kuitenkaan lopulta kuunnella. Muistan, että esimerkiksi niin iso bändi kuin Pink Floyd perui Suomen keikkansa 1994, koska liput eivät käyneet tarpeeksi hyvin kaupaksi! (Tosin virallinen peruutussyy taisi olla logistiset ongelmat tai jotain sellaista.)

Yleensä tuolla Hollannin viikonlopussa on 15-20 suomalaista mihin törmätään, joten pieni piiri. Kun Marillion soitti Ruisrockissa 2007 päivällä teltassa https://www.setlist.fm/setlist/mari … ruissalo-turku-finland-3df9df3.html se oli hienoa ja väki diggaili kybällä, mutta eivät sen jälkeen ole juuri Suomen keikkoihin tai markkinaan panostaneet. Ehkä Mariilion musa on liian mellow täkäläiseen makuun? Joku Wilson vetoaa vahvasti myös siihen metal-väestöön, mitä Marillion ei koskaan ole edustanut..

Niin tietyt progebändit menivät tietyssä mielessä suomalaiseenkin mainstreamiin viimeistään 80/90-luvulla (esim. Pink Floyd ja Genesis loppuaikoinaan) tekemällä popimpaa musaa. Marillion ei jostakin syystä uponnut samaan yleisöön. Oliko syynä sitten ne kriitikoiden ainaiset Genesis-klooni-kortin heilutukset? Niin ja oliko niillä edes muita hittejäkään kuin Kayleight? Veikkaisin että juuri tuo isojen hittien puute oli aikas suuri tekijä... Joten jäi enemmän/vähemmän ug-tasoiseksi "pienen piirin" diggaribändiksi.

Joo o, olihan taas hieno weekend! 30 years of h teemalla mentiin eli Fish no no, kuten etukäteen vähän uumoilinkin. Ja legendaariset Seasons end-kiertueen hanskatkin tekivät paluun Uninvited Guestissa :-) Lauantai oli taas näyttävin show ja ehkä paras ilta.. Mutta sunnuntain Swap the band oli ehkäpä kuitenkin hienoin hetki kun kaverini Juho Thy Row yhtyeestä https://www.youtube.com/watch?v=Zs9oYnZpGE8 pääsi pariin piisiin basistiksi! Happiness is the road oli sunnuntain levy, mutta eivät soittaneet sitä kokonaan..
 
Pe:
The King of Sunset Town
The Bell in the Sea
The Uninvited Guest
Seasons End
Splintering Heart
This Town
The Rakes Progress
100 Nights
Holidays in Eden
Dry Land
Cover My Eyes (Pain and Heaven)
Bridge
Living With the Big Lie
Runaway
Hollow Man
Brave
Gazpacho
Cannibal Surf Babe
King
 
La:
Interior Lulu
Built-in Bastard Radar
One Fine Day
Enlightened
Ocean Cloud
Fantastic Place
When I Meet God
An Accidental Man
The Fruit of the Wild Rose
Genie
Separated Out
This Strange Engine
Encore:
Estonia
This Is the 21st Century
 
Su:
Iltapäivä:
Swap the Band afternoon Session
The Last Straw
(Steve Hogarth replaced by Martin Jakubski, Pete Trewavas replaced by Juho Jokimies)
Freaks
(Steve Hogarth replaced by Martin Jakubski, Mark Kelly replaced by Dave Wruck)
Cinderella Search
(Steve Hogarth replaced by Martin Jakubski, Steve Rothery replaced by Richie Tips)
Fugazi
(Steve Hogarth replaced by Martin Jakubski, Ian Mosley replaced by Mark Pardy)
Slàinte Mhath
(Steve Hogarth vocals, swap the band players replaced rest of band)
 
Ilta:
The Man From the Planet Marzipan
Dreamy Street
This Train Is My Life
Essence
Wrapped Up in Time
Liquidity (live debut)
Nothing Fills the Hole
Woke Up
Trap the Spark
A State of Mind
Happiness Is the Road
No Such Thing
Real Tears for Sale
Invisible Ink
Whatever Is Wrong With You
Somewhere Else
The Sky Above the Rain
Encore:
Toxic (Britney Spears cover)
The Leavers: V. One Tonight
Encore 2:
Hocus Pocus (Focus cover) (with Focus)

Juu tuo sunnuntain vierailevat "tähdet"-konsepti hieman yllättää (ainakin meikäläisen;)). Varmasti ikimuistoinen kokemus ko. faneille... Tuo Spears-cover oli varmaan hupaisaa kuultavaa? Focus-cover taas jotenkin odotettavissa koska proge;)...
 
PS. Cannibal Surf Babea ei varmaan ole montaa kertaa vedetty livenä tähän asti?

Regalis Apertura: Focus-cover taas jotenkin odotettavissa koska proge;)...
 
Ja koska Trewavas teki sen jo aiemmin Transatlanticin kanssa.

Jatkuu näiden deluxe-pakettien sarja. Nyt vuorossa Afraid of Sunlight.. http://www.marillion.com/shop/albums/remast47.htm

Mitä tuohon Sunlight-deluxeen tulee niin voisiko joku selittää miten samana päivänä vedetystä keikasta saadaan 2 eri settilistaa? Vai pitääkö tulkita tuo yhdeksi pitkäksi "evening with Marillion"-tyyppiseksi keikaksi?

Kyllä se näköjään on ollut yks aika pitkä keikka... https://www.setlist.fm/setlist/mari … rotterdam-netherlands-4bd43332.html

Uus studiolevy mikä tosin sisältää "vain" vanhoja piisejä uudelleen äänitettynä Real Worldissä ton huilulla ja käyrätorvella vahvistetun string quartetin kanssa. Aika hienolta soundaa!
 
https://www.youtube.com/watch?v=c1UEHTMHkxM
 
https://www.youtube.com/watch?v=NNwvxu6unRM

Ennen kuin kuulin Marillionin viimeisimmän live-DVD:n All One Tonight, jolla myös esiintyy väliajan jälkeen tämä samainen jousikvartetti In Praise of Folly, olin ennakkoluuloinen, että mahtaako jokin jousikvartettihienostelu sopia Marillionin progemeininkiin. Sitten kun kuulin yhteistyön tuloksen, pakko oli todeta, että hyvinhän tuo toimii. Siksipä ihan positiivisin ennakkoajatuksin tällä kertaa odottelen tätä studioyhteistyötä.
Eihän tällainen rockin ja klassisen musiikin yhteistyö tosin mitenkään järin omaperäinen idea ole ollut enää 60-luvun loppupuolen. Ainakin Moody Blues ja Deep Purple jo silloin tekivät samaa kokonaisten albumien mitassa, tosin vähän eri lailla. Toinen kliseinen keino, kun pitkään toiminut rock-bändi haluaa vähän vaihtelua soundiinsa, on tehdä rock-kappaleista akustiset versiot. Tämä tuli Marillionilta tehtyä jo aiemmin, nyt on sitten näköjään vedetty hihasta myös tämä "otetaan klassisen musiikin instrumentit messiin" -kortti. Mutta eipä siinä mitään, vaikea on täysin ainutlaatuisia ideoita keksiä.

Mielestäni Marillionin tapainen "verkkainen" biisimateriaali noin sinfoniaorkesterin kera voi olla hyvä juttu hc-faneille mutta en ehkä ole kuitenkaan ihan samaa kaliiberia että jaksaisin kokonaista akustista settiä kuunnella... Mieluiten sähköisten instrumenttien ja orkesterin kera kuin akustisten noin yleensäkin (vrt. esim. Metallica).

Regalis Apertura: Mielestäni Marillionin tapainen "verkkainen" biisimateriaali noin sinfoniaorkesterin kera voi olla hyvä juttu hc-faneille mutta en ehkä ole kuitenkaan ihan samaa kaliiberia että jaksaisin kokonaista akustista settiä kuunnella... Mieluiten sähköisten instrumenttien ja orkesterin kera kuin akustisten noin yleensäkin (vrt. esim. Metallica).
 
Taidan olla samaa mieltä. Sanon "taidan", koska vähän tapauskohtainen asiahan tämä on. Progeen vain jotenkin kuuluu pikemminkin paisuttelu eikä musiikillisten elementtien tietoinen karsiminen, toisin sanoen lähtökohtaisesti, kuten totesit, mieluummin sitten sinfoniaorkesteria bändin lisäksi kuin sähköt pois. Mulle ainakin se Marillionin akustinen levy Less Is More oli pikemminkin Less is indeed less eli melko paha pettymys, vielä enemmän se sen jälkeinen live-DVD, jossa koko keikka oli muistaakseni akustista menoa.
Sitten jos alunperinkin tietyt kappaleet on folk-henkisiä, niin niihin ei sitten enää liveversioissakaan niin kaipaa sähköistä toteutusta, kuten vaikka Jethro Tullin akustiset palat.

vanha_pieru: Taidan olla samaa mieltä. Sanon "taidan", koska vähän tapauskohtainen asiahan tämä on. Progeen vain jotenkin kuuluu pikemminkin paisuttelu eikä musiikillisten elementtien tietoinen karsiminen, toisin sanoen lähtökohtaisesti, kuten totesit, mieluummin sitten sinfoniaorkesteria bändin lisäksi kuin sähköt pois. Mulle ainakin se Marillionin akustinen levy Less Is More oli pikemminkin Less is indeed less eli melko paha pettymys, vielä enemmän se sen jälkeinen live-DVD, jossa koko keikka oli muistaakseni akustista menoa.
Sitten jos alunperinkin tietyt kappaleet on folk-henkisiä, niin niihin ei sitten enää liveversioissakaan niin kaipaa sähköistä toteutusta, kuten vaikka Jethro Tullin akustiset palat.
 
Less is Moresta olen täysin samaa mieltä.

Less Is Moren nimi olisi pitänyt olla Less Is Less;)... Se että kaikki biisit "ajetaan" äärimmilleen akustiseksi ei välttämättä palvele itse musiikkia eikä kaikkia fanejakaan (no folktrubaduurit on asia erikseen). Varsinkin kun Marillion kuitenkin on tehnyt biisit alun perin sähkön kera. Ainut tämän akustisuuden huipentuman funktio mahtaa olla toimia unilevynä jonka kera on hyvä nukahtaa jos on univaikeuksia;)...

Uus piisi Be Hard On Yourself linjoilla ennakkotilaajille! Vajaa 10 min. FEAR-soundimaailma, global warming/ota vastuuta-teema. Mutta yllätys on että se on up-tempo-piisi. Pidän!