Kitarat: kitarakamat ›

Moi,
 
Haussa BN Brute force -tallamikin tilalle jotain muuta. Kaipailisin hieman keskiauluevoittoisempaa, avoimempaa ja vähemmän steriilimpää saundia. Rock/ metal -hengessä pitäisi silti mennä. Alnico5-navat lähempänä omia mieltymyksiä mutta keraaminen ei ole suljettu pois. (Kaulamikki on erittäinkin hyvä..).
 
Onko täällä ketään, joka olisi mikit ko. kitaraan vaihtanut tai samantyyliseen eli vaahterkaulaiseen ja mahonkirunkoiseen kepukkaan?
 
Ajatuksia, ehdotuksia?
 
-PP

Putti Possu: Moi,
 
Haussa BN Brute force -tallamikin tilalle jotain muuta. Kaipailisin hieman keskiauluevoittoisempaa, avoimempaa ja vähemmän steriilimpää saundia. Rock/ metal -hengessä pitäisi silti mennä. Alnico5-navat lähempänä omia mieltymyksiä mutta keraaminen ei ole suljettu pois. (Kaulamikki on erittäinkin hyvä..).
 
Onko täällä ketään, joka olisi mikit ko. kitaraan vaihtanut tai samantyyliseen eli vaahterkaulaiseen ja mahonkirunkoiseen kepukkaan?
 
Ajatuksia, ehdotuksia?
 
-PP
 
Onko kyseessä siis Ibanez RGR5220M? Tuossahan ei ole mikkien vaihdon osalta mitään "omituisuuksia". Kitaran materiaaleilla ei niinkään ole merkitystä siihen vaihto-operaatioon. Mikin valintaan sillä toki usein on. Kolvaat vanhan mikin pois paikoiltaan (kannattaa ottaa kännykällä kuva talteen, josta näkee minne mikäkin johdin menee), sitten kielet pois, ruuvaat vanhan mikin irti ja käänteisessä järjestyksessä asennat uuden mikin (mikki kiinni koloonsa, kielet paikoilleen, mikin säätäminen silmämääräisesti, kolvaat johdot paikoilleen ja rock'n'roll).
 
Mikäli kytket kitaran alkuperäisellä kytkennällä, niin tallamikin tulee olla puolitettavissa, eli 4-johtiminen versio. Oli se sitten mikä tahansa, miltä tahansa valmistajalta.
 
Tietämättä yhtään enempää mitä muuta kalustoa sulla on signaaliketjussa ja millainen maku sulla itselläsi on, niin sopivan tallamikin arvuuttelu on käytännössä mahdotonta. Vaihtoehtoja on satoja.
 
Bare Knuckle Pickups Brute Force on tuon Boot Camp-sarjan kuumin mahdollinen humbucker, ja jos se tuntuu mielestäsi liian rajulta, kompressoidulta ja steriililtä, niin helpoin tapa olisi kokeilla Boot Camp sarjan "True Grit" -mallia. Se on ulostuloltaan miedompi, siinä on AlNiCo V magneetti (humbuckereissa magneetti on pitkä liuska siellä kelojen alla, ei erikseen magnetoituja napapaloja kuten Straton ja Telen mikeissä) ja se on varmasti soveltuvampi kevyempäänkin menoon.
 
Mutta oikeaa vastausta meillä kenelläkään ei sulle ole. Me voidaan täältä vuorotellen suositella DiMarzio PAF Pro:ta, Seymour Duncan Customia, Bare Knuckle Pickups VHII tai jotain muuta merkkiä ja mallia. Lopulta sun omat korvat kertovat mikä on hyvä ja mistä just sä tykkäät.
 
Mä tykkään itse vintage-henkisistä PAF-tyylisistä, selkeästi miedomman ulostulon mikeistä. Jaa miksi?
1. Miedompi mikki säilyttää dynamiikan, se on usein avoin eikä juuri lainkaan kompressoitu (ainakaan samassa mielessä kuin nämä todella kuumat "hevimikit")
2. Gainia on aina helpompi lisätä signaaliketjuun kuin ottaa siitä pois. Jos siis vintage-PAF tuntuu liian tuhnulta, niin mä lisään gainia erilaisilla pedaaleilla (boostit, OD:t, säristimet jne.)
3. Nykyään todella moni vahvistin omaa todella paljon säröä (gainia) jo ihan omasta takaa. Kun sellaiseen vahvistimeen sitten ajaa sisään kitaralla, jossa on todella, todella kuuma mikki, niin vahvistimen etuaste ei vaan pysty käsittelemään sitä "liian kuumaa" signaalia. Ts. minkään potikan kääntäminen ei enää vaikuta mihinkään. Mutta kun sinne styrkkariin ajaa miedommalla mikillä, niin mulle jää enemmän pelivaraa suuntaan tai toiseen.
 
Jos mä olisin sä, niin mä laittaisin tuohon Ibaneziin kiinni jonkun hot rod PAF-tyylisen mikin. Tai "PAF on steroids" kuten jotkut kiteyttävät. Esim. BKP VHII tai Riff Raff ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Tai jos haluat päästä halvemmalla, niin DiMarzio Norton tai PAF Pro. Tai Seymour Duncan Custom 5.
 
Kannattaa ihan avoimin mielin siis edetä ja testailla. Tuolta toriltakin löytyy usein suht edukkaita vaihtoehtoja joita voi ns. muutamalla kympillä testailla. Jos ei toimi, niin nakkaat samalla hinnalla myyntiin. Aina ne jollekin kelpaa samaan tarkoitukseen :)

McNulty: Onko kyseessä siis Ibanez RGR5220M? Tuossahan ei ole mikkien vaihdon osalta mitään "omituisuuksia". Kitaran materiaaleilla ei niinkään ole merkitystä siihen vaihto-operaatioon. Mikin valintaan sillä toki usein on. Kolvaat vanhan mikin pois paikoiltaan (kannattaa ottaa kännykällä kuva talteen, josta näkee minne mikäkin johdin menee), sitten kielet pois, ruuvaat vanhan mikin irti ja käänteisessä järjestyksessä asennat uuden mikin (mikki kiinni koloonsa, kielet paikoilleen, mikin säätäminen silmämääräisesti, kolvaat johdot paikoilleen ja rock'n'roll).
 
Mikäli kytket kitaran alkuperäisellä kytkennällä, niin tallamikin tulee olla puolitettavissa, eli 4-johtiminen versio. Oli se sitten mikä tahansa, miltä tahansa valmistajalta.
 
Tietämättä yhtään enempää mitä muuta kalustoa sulla on signaaliketjussa ja millainen maku sulla itselläsi on, niin sopivan tallamikin arvuuttelu on käytännössä mahdotonta. Vaihtoehtoja on satoja.
 
Bare Knuckle Pickups Brute Force on tuon Boot Camp-sarjan kuumin mahdollinen humbucker, ja jos se tuntuu mielestäsi liian rajulta, kompressoidulta ja steriililtä, niin helpoin tapa olisi kokeilla Boot Camp sarjan "True Grit" -mallia. Se on ulostuloltaan miedompi, siinä on AlNiCo V magneetti (humbuckereissa magneetti on pitkä liuska siellä kelojen alla, ei erikseen magnetoituja napapaloja kuten Straton ja Telen mikeissä) ja se on varmasti soveltuvampi kevyempäänkin menoon.
 
Mutta oikeaa vastausta meillä kenelläkään ei sulle ole. Me voidaan täältä vuorotellen suositella DiMarzio PAF Pro:ta, Seymour Duncan Customia, Bare Knuckle Pickups VHII tai jotain muuta merkkiä ja mallia. Lopulta sun omat korvat kertovat mikä on hyvä ja mistä just sä tykkäät.
 
Mä tykkään itse vintage-henkisistä PAF-tyylisistä, selkeästi miedomman ulostulon mikeistä. Jaa miksi?
1. Miedompi mikki säilyttää dynamiikan, se on usein avoin eikä juuri lainkaan kompressoitu (ainakaan samassa mielessä kuin nämä todella kuumat "hevimikit")
2. Gainia on aina helpompi lisätä signaaliketjuun kuin ottaa siitä pois. Jos siis vintage-PAF tuntuu liian tuhnulta, niin mä lisään gainia erilaisilla pedaaleilla (boostit, OD:t, säristimet jne.)
3. Nykyään todella moni vahvistin omaa todella paljon säröä (gainia) jo ihan omasta takaa. Kun sellaiseen vahvistimeen sitten ajaa sisään kitaralla, jossa on todella, todella kuuma mikki, niin vahvistimen etuaste ei vaan pysty käsittelemään sitä "liian kuumaa" signaalia. Ts. minkään potikan kääntäminen ei enää vaikuta mihinkään. Mutta kun sinne styrkkariin ajaa miedommalla mikillä, niin mulle jää enemmän pelivaraa suuntaan tai toiseen.
 
Jos mä olisin sä, niin mä laittaisin tuohon Ibaneziin kiinni jonkun hot rod PAF-tyylisen mikin. Tai "PAF on steroids" kuten jotkut kiteyttävät. Esim. BKP VHII tai Riff Raff ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Tai jos haluat päästä halvemmalla, niin DiMarzio Norton tai PAF Pro. Tai Seymour Duncan Custom 5.
 
Kannattaa ihan avoimin mielin siis edetä ja testailla. Tuolta toriltakin löytyy usein suht edukkaita vaihtoehtoja joita voi ns. muutamalla kympillä testailla. Jos ei toimi, niin nakkaat samalla hinnalla myyntiin. Aina ne jollekin kelpaa samaan tarkoitukseen :)
 
Joo, se reverse-lapainen kyseessä. Vaihtotyön voi tehdä joku muu, lähinnä ideoita vaihdokkeihin hain. Puolituskytkentä tod. pienellä käytöllä , joten sillä ominaisuudella ei paljoakaan merkitystä.
 
Signaaliketjussa yksinkertaisesti noise gaten lisäksi boosterina TS mini Blackstar HT20 mk2:lle, joka itsessään aika kesy high gainilla. Kaiuttimena Mesa 2 x 12, suljettu takaa.
 
Kiitti vinkeistä, pitää laittaa harkintaan noita ehdotuksia. Varmaan olen hieman kallellaan DiMarzioihin... alemman viestin kirjoittajan maisema TZ on mielenkiintoinen, koska sellainen tossa mulla lojuu käyttämättömä. Vaihdatin aikanaan pois Gravity stormin tieltä, joka on ollut kelpo mikki RG655:ssä.

Itsellä juuri BKP Silo tilauksessa, tosin aika erilaiseen kitaraan. Jos tuo Brute Force on liian steriili ja kuuma, niin melkeinpä BKP:ltä Holy Diver ja Silo ovat aika kovia vaihtoehtoja. Molemmat myös tod näk. laadukkaampia mikkejä kuin Tone Zone, vaikka toki paremmuus subjektiivista onkin. Holy Diver puskee ihan massiivisesti keskiääntä, ei liian kuuma tai modernin kuuloinen, mutta kuitenkin hyvin metallihommiin toimiva mikki. Leadeissa loistava, kompeissa joidenkin mielestä hieman liian pehmeä ihan tiukimpaan metalliin.
 
Silo puolestaan on tuollainen aika leveät mutta flätit middlet omaava, matalalta smoothisti muriseva mikki, jossa ulostuloa keskiverrosti ja dynamiikka tallella. Itse mieltäisin tuon Silon vähän kuin BKP:n vastineeksi Tone Zonelle, siinä missä Holy Diver on BKP:n vastine JB:lle. Siinä missä kaikista BKP mikeistä löytyy aina jotain negatiivistakin arviota, Silosta en ole nähnyt kenenkään sanovan muuta kuin ylistystä. Mielenkiinnolla kyllä odotan pakettia itselle saapuvaksi, saas nähdä onko hypen veroinen.
 
Kummatkin nuo mikit ainakin paperilla mietittynä erinomaisia matcheja Ibaneziin. Alnicoja myös molemmat, ja kummassakin aika lämmin ja orgaaninen soundi. Toimivat hyvin tuollaisessa vähän kirkkaammassa tai ohutsoundisemmassa kitarassa, mitä Ibanezit rakenteeltaan usein ovat.

Nacher: Itsellä juuri BKP Silo tilauksessa, tosin aika erilaiseen kitaraan. Jos tuo Brute Force on liian steriili ja kuuma, niin melkeinpä BKP:ltä Holy Diver ja Silo ovat aika kovia vaihtoehtoja. Molemmat myös tod näk. laadukkaampia mikkejä kuin Tone Zone, vaikka toki paremmuus subjektiivista onkin. Holy Diver puskee ihan massiivisesti keskiääntä, ei liian kuuma tai modernin kuuloinen, mutta kuitenkin hyvin metallihommiin toimiva mikki. Leadeissa loistava, kompeissa joidenkin mielestä hieman liian pehmeä ihan tiukimpaan metalliin.
 
Silo puolestaan on tuollainen aika leveät mutta flätit middlet omaava, matalalta smoothisti muriseva mikki, jossa ulostuloa keskiverrosti ja dynamiikka tallella. Itse mieltäisin tuon Silon vähän kuin BKP:n vastineeksi Tone Zonelle, siinä missä Holy Diver on BKP:n vastine JB:lle. Siinä missä kaikista BKP mikeistä löytyy aina jotain negatiivistakin arviota, Silosta en ole nähnyt kenenkään sanovan muuta kuin ylistystä. Mielenkiinnolla kyllä odotan pakettia itselle saapuvaksi, saas nähdä onko hypen veroinen.
 
Kummatkin nuo mikit ainakin paperilla mietittynä erinomaisia matcheja Ibaneziin. Alnicoja myös molemmat, ja kummassakin aika lämmin ja orgaaninen soundi. Toimivat hyvin tuollaisessa vähän kirkkaammassa tai ohutsoundisemmassa kitarassa, mitä Ibanezit rakenteeltaan usein ovat.
 
Pistähän kommenttia Siloista, sitten kun olet testannut. Vaikuttaa mielenkiintoisilta vaihtoehdoilta, ja Holy Diveria joskus erääseen toiseen kitaraan mietinkin. Mikä lie BN:n saatavuus tätä nykyä...?

Putti Possu: Moi,
 
Haussa BN Brute force -tallamikin tilalle jotain muuta. Kaipailisin hieman keskiauluevoittoisempaa, avoimempaa ja vähemmän steriilimpää saundia. Rock/ metal -hengessä pitäisi silti mennä. Alnico5-navat lähempänä omia mieltymyksiä mutta keraaminen ei ole suljettu pois. (Kaulamikki on erittäinkin hyvä..).
 
Onko täällä ketään, joka olisi mikit ko. kitaraan vaihtanut tai samantyyliseen eli vaahterkaulaiseen ja mahonkirunkoiseen kepukkaan?
 
Ajatuksia, ehdotuksia?
 
-PP
 
Suosittelen kuvailemasi perusteella vahvasti Seymour Duncanin Parallel Axis Original Patb-1 mikkiä. Täyttää aika lailla täsmälleen ne speksit, mitä tallamikiltä tunnut kaipaavan.
https://www.musamaailma.fi/fi/catal … egory/1/id/12393/s/s-duncan-pa-tb1b

Nyt on Silo tallassa kiinni ja vähän ensimakua jo päässyt ottamaan. Ensivaikutelman perusteella tämä on kyllä aika pahuksen hyvä tallamikki. Holy Diveriin verrattuna neutraalimman (siis vähemmän middlehonotusta) kuuloinen. Särösoundi hyvin muriseva ja rouhea. Cleanitkin toimivat oikeasti yllättävän hyvin. Outputtiakin juuri sopivasti siihen, että potkii hyvin metallisäröillä mutta pysyy tosi selkeänä ja dynaamisena pienemmillä säröillä. Äkkiseltään voisi sanoa, että tällä veivaa kyllä ihan mitä vain papparokista djenttiin.
 
Oletin myös että tämä olisi vähän tummempi mikki, mutta oikeastaan diskantit ovat aika selkeästikin mukana ja erottelevina. Eivät vain omaa mitään riipiviä tai pistäviä taajuuksia. Alataajuuksia on tuhdisti, mutta ei liikaa. Atakki tiukka, muttei kliininen. Särösoundi muriseva ja hieman alamiddlekäs.
 
Holy Diver jää ehkä hieman paremmaksi leadimikiksi, sillä sitä laulavaa soundia on vaikea korvata, mutta Silo tuntuu monipuolisemmalta ja jotenkin enemmän all-around mikiltä. Tämä osuu niin moneen sweet spottiin soundiltaan ja ulostuloltaan, että varmaan toimii myös monenlaisissa kitaroissa. Varmaan ihan ideaalikirves tälle olisi juuri joku pulttikaulainen superstrato, mutta varmasti pysyy kasassa myös Les Paulin tallassa.

Kyllä nyt Silo alkoi kuumottelemaan täälläkin. Onkohan outputiltaan kesympi kuin Brute Force? En panisi pahakseni, jos olisi.
 
Mitä kautta hankit mikin?

Aika varmasti outputiltaan kevyempi kuin brute force. Tämä ei ole lopulta kovinkaan kuuma mikki. Ihan hieman Holy Diveriä kuumempi, eli Sellaista JB:n tasoa tms mielestäni. Bare Knucklelta tilasin suoraan.

Säästä sitten se alkuperäinen mikki.

Jos jotain negatiivista tästä Siilosta, niin tämä on oikeastaan BKP mikiksi yllättävän persoonaton. Esim Holy Diverissä oli hyvin oma soundinsa, kuten on monessa muussakin BKP:ssä. Tämä on "vain" all around erittäin hyvä neutraalisoundinen rock/hevimikki. Sinänsä aika ymmärrettävää että Massadin signaturemikki on juuri tällainen, joka ei soundia juuri väritä, koska sellainen sopii plugarien ja efektien soundin pohjaksi erittäin hyvin.

Tuo Brute Force on kyllä erikoinen mikki. Vaikka sen pitäisi olla suht räyhäkkä, niin omassa RGR5221:ssä se oli todella ponnettoman ja skuupatun kuuloinen. Kun taas eräässä Strandbergissä se saundasi aivan täydelliseltä. Siloa tai Nollyn signaturemikkiä tekisi kyllä mieli testata. Hinnat vain on mitä on..

The Jack: Itselläni on ollut kesästä saakka uutena hankitussa mahonkirunkoisessa Ibanezissa tallassa se alkuperäinen ja klassinen Tone Zone. Ei olisi muuten maininnan arvoinen asia, mutta yleensä olen nyppinyt alkuperäiset mikit kitaroista pois viikoissa tai viimeistään parin kuukauden jälkeen. Nyt en ole sellaista edes harkinnut. Tone Zone on yllättävän miellyttävä tuttavuus, eikä se ole ainakaan hinnan kiroissa 80-90 euroa. On se kuuma, mutta ei liian vetääkseen vahvarin väkisin ruvelle.
 
Itekki tykkäsin aikoinaan kovasti mahonki Ibanez RG3120TW:n ToneZonesta. Mahonkisen lespan kans ei sitte ollukkaan niin hyvä, mutta Ibaneziin kyllä sopii mainiosti. Muuten oon jo vuosia ollu Dimarzion Crunchlabin ystävä tallapaikalle. Selkeä ja lähtee rock/metal hommat itekseen. Eikä oo kallis.

Kun tässä vielä Silolla lisää soitellut, niin yllättäen tullut tosiaan havaittua, että tässä on tuota trebleä oikeastaan enemmän, tai siis korkeammalle yltävänä, kuin Holy Diverissä oli. Ja Holy Diver kuitenkin on kirkkaampi mikki kuin Tone Zone. Eli ei tämä Silo kuitenkaan ihan Tone Zone-wannabe ole, vaikka perusidea mitä soundia on haettu onkin samansuuntainen. Jos haluaa kitaraan oikein pehmeää diskanttipään toistoa, niin Holy Diver pehmentää sitä tosiaan vielä tätä Siloa enemmän. Holy Diverin kirkkaus sitten puolestaan tulee enemmän sieltä ylämiddlestä ja "alemmista" diskanttitaajuuksista. Silon diskantti on smoothia, mutta yltää oikeasti aika ylös. Piti vähän pudottaa leadikanavien säärödöistä trebleä pois, että sai sen halutun brown-soundin pidettyä.
 
Tone Zonea ei ikinä suositella mihinkään tuhtiin Les Pauliin tallamikiksi, mutta nyt tätä Siloa soitelleena on alkanut vahvasti kiinnostaa, miten tämä toimisi Les Paulissa. Jotenkin tuntuu että tämä voisi olla ihan äärimmäisen hyvä muhkusärömikki Les Pauliin.

Nacher: Kun tässä vielä Silolla lisää soitellut, niin yllättäen tullut tosiaan havaittua, että tässä on tuota trebleä oikeastaan enemmän, tai siis korkeammalle yltävänä, kuin Holy Diverissä oli. Ja Holy Diver kuitenkin on kirkkaampi mikki kuin Tone Zone. Eli ei tämä Silo kuitenkaan ihan Tone Zone-wannabe ole, vaikka perusidea mitä soundia on haettu onkin samansuuntainen. Jos haluaa kitaraan oikein pehmeää diskanttipään toistoa, niin Holy Diver pehmentää sitä tosiaan vielä tätä Siloa enemmän. Holy Diverin kirkkaus sitten puolestaan tulee enemmän sieltä ylämiddlestä ja "alemmista" diskanttitaajuuksista. Silon diskantti on smoothia, mutta yltää oikeasti aika ylös. Piti vähän pudottaa leadikanavien säärödöistä trebleä pois, että sai sen halutun brown-soundin pidettyä.

 
Minkälaisessa luutussa sulla oli Holydiverit? Hankin ESP:n Horizon FR2:n ja siinä on nyt EMG:t kiinni. Holydiverit vois toimia tilalle aika passelisti shreddailuhommiin?

McNulty: 2. Gainia on aina helpompi lisätä signaaliketjuun kuin ottaa siitä pois. Jos siis vintage-PAF tuntuu liian tuhnulta, niin mä lisään gainia erilaisilla pedaaleilla (boostit, OD:t, säristimet jne.)
 
Tuohon kuitenkin sellainen pieni lisämuistutus, että mitä myöhemmässä vaiheessa signaaliketjua gainia nostetaan, sitä enemmän tulee myös vahvistettua rohinoita, suhinoita, raksahduksia ja muuta random hälyä matkan varrelta.
 
Ei ole syynä pelkkä sattuma tai endorsement-pelleily, että isolla säröllä soittelevat starat suosivat melko "kuumia" mikkejä. Paras signaali-/kohinasuhde saadaan, kun alkuperäinen signaali on riittävän vahva ja selkeä.

Lisäksi noihin kahteen muuhun kohtaan:
 
McNulty:
1. Miedompi mikki säilyttää dynamiikan, se on usein avoin eikä juuri lainkaan kompressoitu (ainakaan samassa mielessä kuin nämä todella kuumat "hevimikit")
 
En sulje pois, etteikö tuo olisi mahdollista, mutta en todellakaan ole havainnut dynamiikan puutosta kuumillakaan Alnico-mikeillä (BKP nimenomaisesti). Eivät kokemukseni mukaan kompressoituja, pikemminkin ikäänkuin enemmän headroomia.
 
McNulty:
3. Nykyään todella moni vahvistin omaa todella paljon säröä (gainia) jo ihan omasta takaa. Kun sellaiseen vahvistimeen sitten ajaa sisään kitaralla, jossa on todella, todella kuuma mikki, niin vahvistimen etuaste ei vaan pysty käsittelemään sitä "liian kuumaa" signaalia. Ts. minkään potikan kääntäminen ei enää vaikuta mihinkään. Mutta kun sinne styrkkariin ajaa miedommalla mikillä, niin mulle jää enemmän pelivaraa suuntaan tai toiseen.
 
Tämä puolestaan kuulostaa urbaanilta myytiltä. Tai sitten vahvarin etuaste suunniteltu päin perää. Pyydän nimeämään vahvarin, jolla ongelma esiintyy niin osaan välttää. Äläkä nyt vain sano että 5e3, se nyt ei muutenkaan ole mikään ykkösvalinta soittajille, joiden musatyyleissä yleensä käytetään kuumia mikkejä. ;)
 
Meikäläisen jäsenkuvauksesta löytyy vahvareita, joiden voin luvata toimivan varsin hyvin ja tukkoon menemättä kuumemmillakin mikeillä:
https://muusikoiden.net/dyn/users/129529.jpg

Antti90: Minkälaisessa luutussa sulla oli Holydiverit? Hankin ESP:n Horizon FR2:n ja siinä on nyt EMG:t kiinni. Holydiverit vois toimia tilalle aika passelisti shreddailuhommiin?
 
PRS McCarty 594 doublecutissa olivat kiinni. Jos mikit menevät vahvasti leadikäyttöön, niin Holy Diveriä on kyllä aika vaikea voittaa. Varaudu kuitenkin siihen, että ne ovat ihan selvästi EMG:tä miedommat ulostuloltaan. Kun tässä threadissa nyt puhutaan liian kuumista mikeistä, niin nuo BKP:n keskikuumat Alnicot eivät kyllä oman kokemuksen mukaan sitä koskaan ole. Tuo Holy Diver joka tapauksessa laulaa yläsäveliltä niin nätisti, etten samaan ole kyllä juuri törmännyt. Crawler on myös aivan loistava leadimikki, mutta vähän liian pehmeä moderniin metallitouhuun.
 
Ajattelin aluksi että tässä videossa nyt on vain vedetty helvetin hyvällä gearilla siisti leadisoundi, mutta kyllä se Holy Diver oikeastikin kuulostaa aika vahvasti juuri tältä : https://www.youtube.com/watch?v=evEXJK7JFso leadeissa.

Ei sillä, etteikö mikkien vaihto olisi yhä ajankohtainen, mutta huomasin säätöjen tärkeyden taas kerran. Tiputin mikkiä bassopuolelta selvästi pitäen treblen suht ylhäällä. TS:n säädöt laimeimmat mahdolliset, ja gainiä Balckstarista n. klo 13 kohdalle + masteria auki. Sopiva äänenvoimakkuus jeesaa, sekä kaapin vaihto. Mesa 2 x12 Rectifier paljon tukkoisempi kuin BS:n avoin 1 x12, joka mun korviin nyt parempi...
 
Saa nähdä mitä arpa sanoo...