Kilpailut ›

Audacityssä on myös tuo sävellajin muuttaminen nopeuteen kajoamatta.
 
Ollaan me vissiin rootspuolella aika noloja, kun digataan rootsia, kaiken muun ohella tietenkin, mutta soittomielessä skaba on Roots-skabaksi perustettu ja eriytetty Sooloskabasta aivan tietyistä syistä, joista vastineessa WW:lle lisää.
 
Sooloskabakeskustelussa:
 
WanhaWetäjä: aattelin että kun näissä skaboissa on vähän rennompi meininki ja vapaammat kädet kuin rootspuolellla eikä ainakaan suoraan kielletä
lisäämästä taustaan esim komppikitaraa niin soitin bassolinjasta hieman poikkeavat harmoniat ja taustaan tui aika eri fiilis, enempi fuusiotyyppinen meininki.
 
Vastine: Kyllä se Roots-skaba on sitten paha, voi että. Kuitenkin Roots musiikissa, vaikkapa bluesissa, countryssä, southern-rockissa, reggaessa, jne jne. on oma muotokielensä ja fuusio ei ole siihen lokeroon kuuluvaa, vaan on oma boksinsa. Siitäkin huolimatta tämänkertaiseenkin roots-skabaan sitä väkisin tungetaan.

Juurimusiikki (engl. roots music) on hieman epämääräinen käsite, joka viittaa populaarimusiikin alkuperään. Juurimusiikiksi kutsutaan varsinkin sellaisia pohjoisamerikkalaisen kansanmusiikin ja varhaisen populaarimusiikin tyylejä, jotka ovat vaikuttaneet rockmusiikin syntyyn ja kehitykseen. Tällaisia ovat varsinkin blues, kantri, bluegrass ja folkmusiikki eri muodoissaan. Joskus käsite laventuu tarkoittamaan myös näistä vaikutteita saaneita rockin varhaisia tyylisuuntauksia 1950-1970-luvuilla.

Fuusiolla on oma traditionsa:

Fuusion monipuolinen traditio

Fuusio ei ole varsinaisesti musiikintyyli, koska se tarkoittaa periaatteessa mitä tahansa musiikkia, jossa jazz-muusikot yhdistävät jazzin ja jonkin popmusiikin tai etnisen musiikin tyylin piirteitä keskenään. Voidaan erikseen puhua esimerkiksi jazz-rockista, jazz-funkista tai world-fusionista. Fuusio on siis ennemminkin musiikillinen traditio tai lähestymistapa kuin yksittäinen tyylisuuntaus. Tyypillistä fuusiolle ovat melkein aina jazzille ominaiset pitkät, improvisoidut soolot. Sanaa fuusiojazz voidaan käyttää, kun halutaan painottaa fuusion yhteyttä jazz-traditioon. Loppuliite jazz pudotetaan usein pois silloin, kun on kyse musiikista, joka ei kuulosta juuri lainkaan perinteiseltä jazzilta.

Musiikillisia kiistoja

Perinteisen jazzin ystävät eivät usein mieltyneet fuusiolevyihin, vaan pitivät näiden tekijöitä jazz-tradition pettureina. Nämä kiistat jatkuvat edelleen. Monet akustisen jazzin suosijat ovat sitä mieltä, että Miles Davis lähti aikanaan väärään suuntaan. 1970-luvun lopulla popmusiikki muuttui kaupallisemmaksi, kun esimerkiksi diskon suosio kasvoi ja progressiivisen rockin suosio haihtui. Fuusioon tämä kaupallinen käänne vaikutti vahvistamalla smooth jazziksi kutsuttua tyyliä, jota voidaan luonnehtia lähinnä kevyeksi jazz-vaikutteiseksi instrumentaalimusiikiksi. Tätä suuntausta edustivat esimerkiksi Bob James ja David Sanborn. Smooth jazz on usein ristiriitaisia tunteita herättävä tyyli myös fuusion ystävien keskuudessa.

Fuusiosta ei tullut jazzin uutta valtavirtaa, vaan useat keskeisistä nuorista jazz-muusikoista ovat pitäytyneet bebop-vaikutteisessa akustisessa jazzissa. Fuusio on kuitenkin jatkanut olemassaoloaan, ja saanut lukuisia uusia merkittäviä edustajia 1970-luvun jälkeenkin. 1970-luvulla tyypilliset rohkeat vaikutteet avantgarde-jazzista ja psykedeelisestä rockista ovat poistuneet, ja nykyään tehtävä fuusio on enimmäkseen hillitympää jazz-rockia tai jazz-funkia.

Roots-skaba eriytyi ja perustettiin allekirjoittaneen toimesta lokakuun lopussa 2007 nimenomaan rootsmusan soittajille ja että fuusiota, progea tai metallia kiihkeästi soittaa haluavat voivat vedellä Sooloskabassa, koska sen areena on avoin ja avara kaikenlaisille tyylien sekoituksille. Periaattessa oli tarkoitus myös saada sinne mukaan mukava samanhenkinen soittajapoppoo ja soittajat, jotka tietävät ja tuntevat rootsin muotokielen, eivätkä lähde rönsyilemään esim, juurikin tämän fuusion tai fuusiojazzin, heavymetallin tai muun joskus lähes vailla muotoa olevan sekoilun pariin.