Kitarat: kitarakamat ›

Olen tällä alalla amatööri, sillä aloitin soittamisen silloin, kun japanin kitarat olivat halpatuontia, eli -70 luvulla. Jos nyt jätetään usa ja japani pois, niin onko PÄÄSÄÄNTÖISESTI järjestys Meksiko ja sitten..? Kiina, Indonesia, Vietnam, Korea ym.Onko noista jotain ohjeellista järjestystä? Ja kun vielä lisätään soppaan "Crafted in", niin voiko jollain logiikalla edes toivoa onnistuvansa, ja mitä pitäisi välttää?

En saanut lisättyä aiempaan kirjoitukseen, että minulla on ostovuorossa "raskaampisointinen ja parempisustaiminen Tele, Ja olen karsinut vaihtoehdot kolmeen: 1) ESP LTD TE-200 Made in Vietnam, 2) Fender SQ Affinity Tele, Crafted in Indonesia, ja 3) Fender Vintera 60s Tele Bigsby, MIM. Soittimet ovat toki aivan eri hintaisia, mutta aion tuunata ne kitararakentajalla toimiviksi, kunhan aihio vaan on riittävän hyvä.

Nyrkkisääntönä kannattaa pitää, että ei osta huonoa soitinta, oli se sitten valmistettu missä hyvänsä. No mistä sen sitten tietää, mikä on huono? Se pitää käydä kokeilemassa itse. Jos se tuntuu sinusta hyvältä, osta pois. Ihan yks lysti miten jollain harrastefoorumilla valmistusmaat rankataan.

Moi.
 
Still Got The Blues: Olen tällä alalla amatööri, sillä aloitin soittamisen silloin, kun japanin kitarat olivat halpatuontia, eli -70 luvulla. Jos nyt jätetään usa ja japani pois, niin onko PÄÄSÄÄNTÖISESTI järjestys Meksiko ja sitten..? Kiina, Indonesia, Vietnam, Korea ym.Onko noista jotain ohjeellista järjestystä? Ja kun vielä lisätään soppaan "Crafted in", niin voiko jollain logiikalla edes toivoa onnistuvansa, ja mitä pitäisi välttää?
 
Lyhyt vastaus: Ei toivoakaan laittaa valmistusmaita laatujärjestykseen.
Ei ennenvanhaan, eikä etenkään nykyään kun Afrikan mannerta ja Venäjää lukuunottamatta kaikenlaatuisia instrumentteja suolletaan pihalle enemmän kuin koskaan ennen.
 
Itse aloitin musa(kama)harrastuksen vasta 80-luvun puolessa välissä, ja vaikka markkinoijat saivatkin teinin ajatusmaailmaan iskostettua jonkinlaisen "laatu"järjestyksen valmistusmaittain, varsin nopeastihan tuo jo ennen vuosikymmenen vaihtumista mureni.
 
Viimeiset pari vuosikymmentä olen lähinnä soitellut ja harrastellut hyväksitoteamiani merkkejä kuten (Japanin) Tokai, joten täysin eksaktia ja ajantasaista kokemusta ei kysymykseesi ole antaa.
 
Oman lusikkansa soppaan lyö "hyvän" laadun määritelmä.
Kuluttaja kokee hyvän tai huonon laadun yleensä laitteen korjaustarpeen kautta, mutta valmistajalle hyvää laatua on se että kaikki tuotteet ovat saman laisia.
 
Kokemukset joita itselle on vuosikymmenten saatossa tullut ovat sen suuntaisia että valmistajia/valmistusmaita joilta tulleista tuotteista voisin sanoa että ovat melko varmasti hyvälaatuisia, ei ole vastaan tullut.
Suurimmat pettymykset ovat olleet Landola ja Fender.
Kumpaisellakin laatu heittää niin paljon ettei laadun määritelmä täyty sen enempää kuluttaja- kuin insinöörimenttaliteetillakaan.
Landolalta en vielä sitä edes keskinkertaista ole löytänyt, Fenkuissa on ollut tietysti huippuyksilöitäkin joukossa sitä en kiistä, mutta valtaosassa on ollut kaikenlaista pikkumurhetta jota tuon hintaluokan laitteessa ei missään nimessä saisi ainakaan omasta mielestä olla.
 
EDIT:
 
Still Got The Blues: 2) Fender SQ Affinity Tele, Crafted in Indonesia.
 
Mulla oli jonkin aikaa tuollainen, vaihdoin kaverille studiokepiksi muuhun musakamaan koska itsellä ei käyttöä ollut.
Ainakin tuo yksilö oli alkuperäisillä mikeilläkin aivan uskomattoman hyvä, ylivoimaisesti "paras" nyky-"Fender" jolla olen soittanut.
Kehuja on kuulemma tullut studiovierailijoiltakin, ostotarjousten kera ;).
Suosittelen kuitenkin kokeilemaan itse, vaikea uskoa että olisivat kaikki yhtä "hyviä".
 

 
Still Got The Blues: Soittimet ovat toki aivan eri hintaisia, mutta aion tuunata ne kitararakentajalla toimiviksi, kunhan aihio vaan on riittävän hyvä.
 
Jos etsit pelkkää aihiota josta muokkaat/muokkautat mieleisen, komponenttien valmistusmaalla on vieläkin vähemmän merkitystä.
Niin paskaa kuin marmeladiakin suolletaan pihalle yhtälailla sujuvasti tehtaasta ja valmistusmaasta riippumatta.
 
Vaikka itse henkilökohtaisesti pulttikaulainstrumentteja syvästi vierastankin, etenkin Fender-perheen ja kloonien sisällä ko. rakenne mahdollistaa palikoiden vaihtamisen vaikka kuinka moneen kertaan kunnes kaikki osaset loksahtavat ITSELLE kohdalleen.
Jos instrumentin jälleenmyyntiarvolla ei ole merkitystä, ei mun mielestä ole komponenttien valmistusmaalla/brändilläkään.
 
T:Samuli

"paras" nyky-"Fender" jolla olen soittanut
 
Saman suuntaisia tuntemuksia, tosin Classic Vibe kyseessä täälläpäin. Aivan uskomaton löytö kolmeenhunttiin, koska tuo mun 2018 MIC Squier 50's Tele kokovaahterakaulalla on soitettavuudeltaan ja saundeiltaan aivan yhtä hyvä kuin mikä hyvänsä Amerikanfenkku mitä mulla on koskaan ollut - ja jep, vertailujoukko pitää sisällään myös liudan 60-lukuisia vintagekeppejä. Eli ei se valmistusmaata tai -vuotta aina välttämättä katso!

Soitin on nykyään aika pitkälti juuri niin hyvä kuin mitä siitä maksaa. Kiinastakin saa nykyään tonnin soittimia ihan valtamerkeiltä ja ne on kyllä ihan tonnin kitaroita myös laadultaan.

MolliS: Soitin on nykyään aika pitkälti juuri niin hyvä kuin mitä siitä maksaa. Kiinastakin saa nykyään tonnin soittimia ihan valtamerkeiltä ja ne on kyllä ihan tonnin kitaroita myös laadultaan.
 
Kiina alkaa olla oikeasti laatumaa tänäpäivänä, nykyään indonesia ajaa sitä massahalpislinjaa, tosin onhan kiinassakin vielä varmasti niitä pajoja missä ei juuri laadusta ole väli, kunhan saadaan paljon halvalla pihalle.

Kiitos paljon vastauksista. Tein siitä päätelmän, joka on toki jo orastanutkin. Täytyy valikoida tuote vaikka netin avulla, jossa on halutut spexit, ja sitten kivijalkaliikkeeseen kokeilemaan, josko löytäisi sen yksilön, joka istuu käteen Kuitenkin noissa alle 1000 kitaroissa on tosiaankin valtavasti yksilöllisiö eroja, paljon enemmän, kuin custom shoppien tuotteissa. Sitten kun peruskeppi on oikea, ja käteen sopiva laite on löytynyt, niin säätöä, ja tingeltangelien vaihtoa, ja uskoisin, että alle 1500 eurolla on saanut hyvän kepin. Tilaamalla menee vähän tuuripeliksi.
Jenkkitehtailla KUULEMMA laitetaan halvenpiin malleihin joskus kallinpia osia, kuten body, ja täällä ihmetellään, kuinka hyvä "halpa" keppi on. Sitten kaverit ostaa samanlaisia ja myynti kasvaa. Mutta ero oikeasti halpojen keppien kanssa on se, että niissä toiset ovat vielä huonompia kuin toiset, kun taas kalliimmissa voi (toki virheitä sattuu) saada yllättäen paremman!

Yksi näkökulma, joka näissä keskusteluissa usein unohtuu, on soittimen kokonaiskustannus. Se johtuu varmasti siitä, että erityisesti niiden edullisten soittimien kierto on paljon nopeampaa kuin kalliissa soittimissa. Edullinen soitin saatetaan ostaa enemmän mielijohteesta (olen itsekin siihen syyllistynyt) kokeiltavaksi tai vaikkapa tuunausalustaksi tai ehkä johonkin väliaikaiseen tarpeeseen. Kallis soitin hankitaan varmaankin useammin loppuelämäksi tai ainakaan sitä ostettaessa ei välttämättä ajatella sen väliaikaisuutta.
 
Tästä seuraa, että emme juuri kiinnitä huomiota minkälaisia investointeja soitin elinaikanaan vaatii. Yksi on puut, joista puhutaan vain niiden soivuuden ja painon näkökulmasta, mutta ei juurikaan pohdita niiden vakautta tai kuivuutta. Onko puut kunnolla kuivatetut niissä halvemmissa soittimissa? onko soittimen rakenteissa huomioitu materiaalin ominaisuudet? mistä seuraa kuinka vakaa soitin on. Muuttaako valmis lopputuote muotoaan ostamisen jälkeen? paksu lakka voi suojata kuivumiselta, mutta sitten joku naapurin jonne päättää sipaista lakat huitsulan hemmettiin tahmaamasta ja "haittaamsta sointia", mitä se vaikuttaa soittimen muotoon? miten soitin pitkällä aikavälillä on säädessävissä vastaako kaularassi johdonmukaisesti tai onko siihen ohuttakin ohuempaan kaulaan laitettu tarvittavia lisävahvikkeita, että se pysyy suorana? tai minkälaisesta materiaalista nauhat on valmistettu etc.
 
Nämä kaikki vaikuttaa siihen, miten soitin palvelee pitkässä juoksussa. Ja en todellakaan tarkoita, että edullinen soitin olisi näissä suhteissa huono, mutta esimerkiksi itse mielelläni ostaisin juurikin sen edullisen soittimen käytettynä (en kylläkään ole läheskään aina ostanut, mutta olisi kannattanut).
 
Mitä tulee valmistusmaihin, niin allekirjoitan edellä kirjoitetut kommentit täysin, ei made in " tunnu kertovan enää nykyisin juuri mitään soittimen laadusta. Itselläni on neljä kitaraa ja yksi basso. Yksi kitara on made in USA ja kaksi kitaraa on made in japan ja akustinen kitara on made in kiina ja basso on made in indonesia. Kiinan kitaran ostin uutena ja se onneksi on soittautunut erinomaiseksi, mutta kokopuisena akkarina siihen liittyi eniten riskejä ja olin ensimmäiset seitsemän vuotta siitä erittäin huolissani, mutta turhaan ja se on parantunut vaan vanhetessaan kuten hyvän akkarin kuuluukin. Kaikki muut soittimeni olen ostanut käytettynä. Aikaisemmin ostin uutena meksikolaista ja korealaista fenkkua ja indonesialaista bassoa ja kitaraa...... ne on kaikki myyty :-) joten olen tehnyt itse kaikki virheet mitä soittimien kanssa voi tehdä.

hallu: Yksi näkökulma, joka näissä keskusteluissa usein unohtuu, on soittimen kokonaiskustannus. Se johtuu varmasti siitä, että erityisesti niiden edullisten soittimien kierto on paljon nopeampaa kuin kalliissa soittimissa. Edullinen soitin saatetaan ostaa enemmän mielijohteesta (olen itsekin siihen syyllistynyt) kokeiltavaksi tai vaikkapa tuunausalustaksi tai ehkä johonkin väliaikaiseen tarpeeseen. Kallis soitin hankitaan varmaankin useammin loppuelämäksi tai ainakaan sitä ostettaessa ei välttämättä ajatella sen väliaikaisuutta.
 
Tästä seuraa, että emme juuri kiinnitä huomiota minkälaisia investointeja soitin elinaikanaan vaatii. Yksi on puut, joista puhutaan vain niiden soivuuden ja painon näkökulmasta, mutta ei juurikaan pohdita niiden vakautta tai kuivuutta. Onko puut kunnolla kuivatetut niissä halvemmissa soittimissa? onko soittimen rakenteissa huomioitu materiaalin ominaisuudet? mistä seuraa kuinka vakaa soitin on. Muuttaako valmis lopputuote muotoaan ostamisen jälkeen? paksu lakka voi suojata kuivumiselta, mutta sitten joku naapurin jonne päättää sipaista lakat huitsulan hemmettiin tahmaamasta ja "haittaamsta sointia", mitä se vaikuttaa soittimen muotoon? miten soitin pitkällä aikavälillä on säädessävissä vastaako kaularassi johdonmukaisesti tai onko siihen ohuttakin ohuempaan kaulaan laitettu tarvittavia lisävahvikkeita, että se pysyy suorana? tai minkälaisesta materiaalista nauhat on valmistettu etc.
 
Nämä kaikki vaikuttaa siihen, miten soitin palvelee pitkässä juoksussa. Ja en todellakaan tarkoita, että edullinen soitin olisi näissä suhteissa huono, mutta esimerkiksi itse mielelläni ostaisin juurikin sen edullisen soittimen käytettynä (en kylläkään ole läheskään aina ostanut, mutta olisi kannattanut).
 
Mitä tulee valmistusmaihin, niin allekirjoitan edellä kirjoitetut kommentit täysin, ei made in " tunnu kertovan enää nykyisin juuri mitään soittimen laadusta. Itselläni on neljä kitaraa ja yksi basso. Yksi kitara on made in USA ja kaksi kitaraa on made in japan ja akustinen kitara on made in kiina ja basso on made in indonesia. Kiinan kitaran ostin uutena ja se onneksi on soittautunut erinomaiseksi, mutta kokopuisena akkarina siihen liittyi eniten riskejä ja olin ensimmäiset seitsemän vuotta siitä erittäin huolissani, mutta turhaan ja se on parantunut vaan vanhetessaan kuten hyvän akkarin kuuluukin. Kaikki muut soittimeni olen ostanut käytettynä. Aikaisemmin ostin uutena meksikolaista ja korealaista fenkkua ja indonesialaista bassoa ja kitaraa...... ne on kaikki myyty :-) joten olen tehnyt itse kaikki virheet mitä soittimien kanssa voi tehdä.
 
Hyvä kirjoitus ja olen samaa mieltä. Yksinäkökulma mikä näistä valmistusmaa nykyään unohtuu valmistuksen koneistus. Ennen tehtiin paljon enemmän käsitöitä kitaran valmistukseen. Nykyään koneet muokkaavat lankkuaihiot tarkasti. Ennen saattoi olla eroja rungoissa kun käsipelillä tehtiin aikamoinen osa runkojen muotoiluista. Nykyään kone routtaa tarkasti aihiot, joten laadukkaampaa jälkeä tulee. Tietenkin jää vielä jonkin verran manuaalista työtä kitaran valmiiksi saamiseen.

Onko otelaudan nauhojen materiaalilla ja kestävyydellä mitään kytköstä kitaran valmistusmaahan? Vai onko "tinanauhojen" esiintyminen brändikohtainen asia?

zedder: Onko otelaudan nauhojen materiaalilla ja kestävyydellä mitään kytköstä kitaran valmistusmaahan? Vai onko "tinanauhojen" esiintyminen brändikohtainen asia?
 
Korean kitaroissa ei pysynyt nauhat kiinni ruusupuu-otelaudassa. Sellaisia kokemuksia ainakin on.

zedder: Onko otelaudan nauhojen materiaalilla ja kestävyydellä mitään kytköstä kitaran valmistusmaahan? Vai onko "tinanauhojen" esiintyminen brändikohtainen asia?
 
Eipä sillä valmistusmaalla ole mitään merkitystä. Hinnasta voi jotain päätellä, halvemmissa nauhoista voi valmistaja säätää sen muutaman euron matskuissa ja saman verran töissä per kitara ja sehän on jo iso raha.

LaMotta: Korean kitaroissa ei pysynyt nauhat kiinni ruusupuu-otelaudassa. Sellaisia kokemuksia ainakin on.
 
Saattaa johtua myös siitä että kun tommonen puukasa tuodaan nauhoineen kohtuu kosteasta ja lämpimästä, ei niin kosteaan ja leutoon suomenmaahan, niin mikä tahansa puulaji alkaa elämään. Jos tuo on suoraan pistetty jakoon kontista, niin aivan varmasti myös muualta tulleet soittimet elää niin ettei nauhat välttämättä pysy, ellei ole liimattu.

Varmaan joka maassa pystytään tekemään myös laadukkaita soittimia, jos niin halutaan.
 
Jonkun verran tätä hommaa sotkee se, että nykyisin Japani ja Korea esim tekevät todella laadukkaita soittimia. Joskus viime vuosituhannen puolella kotimaiset kivijalkaliikkeet ei ottaneet edes vaihdossa vanhempia 60 ja 70-lukujen kaikista halvimpia japanin kopiokitaroita. Kasarilla nämä edullisimmat soittimet tehtiin taas Koreassa.
Nykyään näkee paljon ilmoituksia joissa yritetään myydä tämän päivän maineella noita vanhempia japan/korea osaston soittimia ja jonkinlaisena myyntivalttina pidetään juurikin valmistusmaata.

mpekkanen: Varmaan joka maassa pystytään tekemään myös laadukkaita soittimia, jos niin halutaan.
 
Jonkun verran tätä hommaa sotkee se, että nykyisin Japani ja Korea esim tekevät todella laadukkaita soittimia. Joskus viime vuosituhannen puolella kotimaiset kivijalkaliikkeet ei ottaneet edes vaihdossa vanhempia 60 ja 70-lukujen kaikista halvimpia japanin kopiokitaroita. Kasarilla nämä edullisimmat soittimet tehtiin taas Koreassa.
Nykyään näkee paljon ilmoituksia joissa yritetään myydä tämän päivän maineella noita vanhempia japan/korea osaston soittimia ja jonkinlaisena myyntivalttina pidetään juurikin valmistusmaata.
 
Tästähän oli tuolla toriketjussakin juttua, että näkyy esim. "Japan vintage lawsuit" superlatiiveilla kitaroita vaikka a) se, että kitara on vanha ja Japanissa tehty, ei ole mikään laatuautomaatti
b) tuntuu myös hämärtyneen, mitä se lawsuit tarkoittaa. Jos lapa on selvästi erilaistettu amerikkalaisesta esikuvastaan, ei se silloin ole lawsuit.

Joo mutta se toriketjun japsi taisi kuitenkin olla aito lawsuit-kitara?

MolliS: Kiinastakin saa nykyään tonnin soittimia ihan valtamerkeiltä ja ne on kyllä ihan tonnin kitaroita myös laadultaan.
 
Kyllä niitä on jo yli kahdenkin tonnin hintaluokassa:
 
https://www.levytukku.fi/ibanez-aad400ce-lgs
https://ibanez.fandom.com/wiki/AAD400CE
 
Toisaalta Ibanez tekee myös Japanissa valmistettuja alle tonnin hintaisia Genesis sarjalaisiaan.

msalama: Joo mutta se toriketjun japsi taisi kuitenkin olla aito lawsuit-kitara?
 
Kyllähän se oli. :)