Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Näköjään Sonata Arcticalla tänään Espoossa 25-juhlakiertueen konsertti. Onkohan kellään tuntumaa, että onko bändi livenä millaisessa kunnossa tällä hetkellä?
 
Joskus aikoinaan diggasin kovastikin Reckoning Night -levystä ja tuli mieleen, että oiskohan menemisen arvoinen keikka... Soittaako nykyään tolta levyltä ylipäänsä biisejä?
 
Onko joku käynyt viime aikoina ko. orkesterin keikoilla?

Omat livehavainnot kyseisestä bändistä vuosilta 2006 ja 2008. Ensimmäinen keikka oli tajuttoman kova - bändin keskinäinen kemia lavalla oli maagista. Vuoden 2008 keikalla oli Liimataisen tilalla Viljanen ja keikka tuotti todella kovan pettymyksen juuri siksi, että tuo kemia tuntui kadonneen. Soiton laadussa ei ollut valittamista, mutta tuli sellainen fiilis että pojat on lavalla palkkatöissä.
 
En ole käynyt viime aikoina tsekkaamassa, koska a) viimeaikainen biisimateriaali on enemmän tai vähemmän kakkaa ja b) vuoden 2008 pettymys on vielä muistissa. Nyt bändi on tosin ollut samalla miehityksellä kasassa jo kohta 15 vuotta, joten luulisi myös lavapreesenssin olevan porukalla about kohdallaan. Tekisi oikeastaan mieli mennä keikalle katsomaan, ellei kohta a) vaivaisi ja pelottaisi että soittavat yli puolet niitä uusia huonoja biisejä. Kesällä oli jo lähellä, etten mennyt.
 
Täälläkin on siis kiinnostusta jos joku osaa raportoida bändin nykyisestä lavakunnosta!

Muutama vuosi sitten Rovaniemellä Rock In the City-festareilla näin Sonatan viimeksi.
Pakko sanoa, että oli vetelin keikka missä olen ikinä ollut.
Näytti ja kuulosti siltä, että kukaan jäsenistä ei tahtonut edes lavalla olla.
Tosin oma laskuhumalani ei varmasti tehnyt kokemuksesta miellyttävämpää.
 
Sen keikan perusteella en taida enää koskaan käydä Sonataa katsomassa.
 
Mutta jotain plussaa kuitenkin; Soittivat Cinderbloxin, josta pidän kovasti!

South Parkissa vissiin 2018 näin viimeks, ei ollu mitään odotuksia ja petyin silti siihen kuinka laiska keikka paskalla settilistalla se oli. Sing in Silence oli ainoo hyvä biisi siinä setissä.

Täältä tietysti löytyikin settilistoja näiltä 25v. kiertueen keikoilta: https://www.setlist.fm/search?artis … ry=tour:%2825th+Anniversary+Tour%29
 
Aika lyhyt setti näköään, 10-12 biisiä ja vain Don't Say A Word tuolta Reckoning Night -levyltä. Saattaapi jäädä kyllä menemättä tänään keikalle näillä tiedoilla. En myöskään osaa Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalia ihan kuvitella tällaiselle keikalle otolliseksi paikaksi.

martti.k:
Pakko sanoa, että oli vetelin keikka missä olen ikinä ollut.
Näytti ja kuulosti siltä, että kukaan jäsenistä ei tahtonut edes lavalla olla.

 
Tämä sama on kyllä välittynyt viimeaikaisilta levytyksiltäkin.

No mitä nyt taas... Ymmärsinköhän minä jotain väärin;
Ajattelin, että tässä Acoustic Adventures-konseptissa olisi uusia biisejä, mutta ei.
 
Suunnittelin ostoa, mutta antaapa nyt olla.
 
Disc 1 Side A
1. The Rest of The Sun Belongs To Me / 2. For The Sake Of Revenge / 3. A Little Less Understanding
 
Disc 1 Side B
1. Alone In Heaven / 2. Tallulah / 3. Dont Say a Word
 
Disc 2 Side A
1. As If The World Wasnt Ending / 2. Paid In Full / 3. Tonight I Dance Alone
 
Disc 2 Side B
1. The Wolves Die Young / 2. Wolf & Raven / 3. On The Faultline

Olisihan se kiva että joskus Tony Kakko Band muuttuisi vielä kerran Sonata Arcticaksi. No saahan siitä edes unelmoida... Ja vielä sähköjen kera kiitos;). Nyky-Sonata on akustisena vieläkin puuduttavampaa kuin levyllä.

Joo, pakko olla samaa mieltä. Liimataisen lähdön jälkeen pelkkää jyrkkää alamäkeä. Onneksi Liimataiselta on tullut nuo pari Cains Offering -albumia, jotka ovat lähempänä vanhaa Sonataa kuin Sonata itse.
 
Aikamoinen "die hard"-fani olin 1999 alkaen Uniaan asti. Sen jälkeen ei ole maistunut. Viljanen on pirun hyvä kitaristi - noin teknisesti - mutta Liimataisen soitossa on tyyliä ja taikaa, jota Viljaselta ei vaan löydy...

Huh huh. Pitkästä aikaa luukutin Silenceä ja Winterhearts Guildia.
Onhan nämä kyllä hyviä levyjä!
 
Melkein alkaa surettaa ku miettii mihin ollaan tultu.
Olisi mielenkiintoista tietää onko maailmassa Kakon lisäksi toista ihmistä, joka miettii, että vittu ku tehään kokoajan edellistä parempi levy!

martti.k: Huh huh. Pitkästä aikaa luukutin Silenceä ja Winterhearts Guildia.
Onhan nämä kyllä hyviä levyjä!
 
Melkein alkaa surettaa ku miettii mihin ollaan tultu.
Olisi mielenkiintoista tietää onko maailmassa Kakon lisäksi toista ihmistä, joka miettii, että vittu ku tehään kokoajan edellistä parempi levy!
 
Itekki tasasin väliajoin kuuntelen silencen läpi, joskus villiinnyttyäni saatan kuunnella alkupään reckoning nightiin asti. Joskus kuustoistavuotiaana sonata arctica oli about kovin juttu, mutta tosta se alamäki sit lähti.

Jeszse: Itekki tasasin väliajoin kuuntelen silencen läpi, joskus villiinnyttyäni saatan kuunnella alkupään reckoning nightiin asti. Joskus kuustoistavuotiaana sonata arctica oli about kovin juttu, mutta tosta se alamäki sit lähti.
 
Reckoningiin asti oli kova ja Liimataisen kanssa livenä hyvä meno. Unia oli plääh itelleni eikä aenkään jälkeen ole tullut kuin yksittäisiä hyviä biisejä ajoittain. Tukutuku takas Kakko!

Tietääkö kukaan täällä tarkemmin , että onko jossain haastiksessa tai esim. Sonata-kirjassa mainittu sitä, että millon Kakko oli huomannu, että haluaa siirtyä vähän syrjemmälle noista tukutukuhommista.
 
Unia-levyllä muutos oli niin suuri, että tuntuu ettei se voinut vaan tulla luonnostaan vaan mies oli jo pitemmän aikaa halunnu viedä sitä tommoseen suuntaan.

Joo muistan kun kuulin Unian ekan kerran. Oli lähestulkoon yhtä suuri järkytys kuin Metallican St. Angerin kohdalla...

Kyllähän se jotain sellaista jutteli muistin mukaan jo Silencen aikoihin, kun levyllä oli muutakin kuin ekan levyn poweria. Jossain siihen aikaan oli Ylellä se jokin su-illan rokkiohjelma, jossa Sonata oli vieraana ja suht selvä muistikuva, että Wolf & Raven -videon Kakko pohjusti tyyliin "oli pakko laittaa jotain tukutukulampaitakin levylle" tjsp.

Tavallaan tukutuku onkin tullut Sonatalla takaisin, mutta tuntuisi että aikamoisen energiattomana. Se on monen asian summa, tuotanto, laulusuoritus, sovitukset. Nyt kun kuunteli diskografiaa takaisinpäin niin Unia:lla on kuitenkin energiaa ja raivoa jonkinverran, biisit vaan on kauempana powermetallista.

Pitäs varmaan nyt vähän elämää enemmän nähneenä istua alas ja kuunnella UNIA alusta loppuun. En ole tainnu koskaan kyetä kuuntelemaan sitä kokonaan.
Ehkä se nyt aukeaisi jotenkin erillä lailla.
 
Mutta samaa mieltä tuosta, Tukutuku tehny paluuta, mutta meno on munatonta.
Jännä ois tietää näiden muiden bändin jätkien mielipide siitä menosta. Ovatko rinta rottingilla kun pääsevät uusia biisejä (tai vaikka näitä uusia acoustic-settejä) livenä vetämään.
Onko heillä yleensäkään sen kummempaa sananvaltaa siitä mihin suuntaan yhtye menee.

Mielestäni Unia on kuitenkin paremmin tuotettu levy kuin Talviyö tai Pariah's Child (ainakin sellainen muistikuva jäi)... Varsinkin uusin on aika "tuhnu" noin soundien puolesta. Ihan kuin studiolla olisi ollut sähkökatko ja virrat tulleet takaisin vain puolella teholla;).

Kuulinko jonkun mainitsevan Reckoning Nightin? Aivan tajuttoman kova levy. Painii parhaiden Nightwish-levyjen kanssa samassa kategoriassa.