Media ja viihde ›

bedlam: Paras suoratoistopalvelu muuten kauhuleffoja ajatellen on jenkki-Prime. Olen ollut kauhudiggari 80-luvun alusta lähtien ja katsonut vaikka mitä pienen budjetin kummajaisia sieltä sun täältä ja sain silti kasattua viime talvena Primessa katselulistalle n. 150 sellaista kiinnostavaa kauhuleffaa mitä en ole aiemmin nähnyt.
 
Katsotko vpn:n kautta jenkki primeä?

Tulipa katsottua taas Twin Peaks: Fire Walk with Me. Oli kammottavampi kuin muistin. Vähän itkettää.

HXY: Tulipa katsottua taas Twin Peaks: Fire Walk with Me. Oli kammottavampi kuin muistin. Vähän itkettää.
 
Vähän nolottaa että tää vieläkin kahtomatta.
Pärjääkö tän kaa jos ei twin peaksia myöskään ole juuri seuraillut?

tomaattiorava:
Pärjääkö tän kaa jos ei twin peaksia myöskään ole juuri seuraillut?
 
Pärjää. Se on itsenäinen teos. Siinä kuitenkin spoilataan eka ja toka kausi. Eli jos haluat katsoa Twin Peaksin niin, ettet tiedä mitään, ei kannata katso FWWM-leffaa.

tomaattiorava: Vähän nolottaa että tää vieläkin kahtomatta.
Pärjääkö tän kaa jos ei twin peaksia myöskään ole juuri seuraillut?
 
Melkein kattosin alkuperäisen Twin Peaksin jaksot ensin, ehkä saa irti enemmän. Vaikka toki tapahtumat tässä sijoittuvat juurikin sarjan tapahtumia edeltäviin hetkiin, mutta itelle ainakin toi järjestys on toiminut hyvin.

GoGo-FIN: Katsotko vpn:n kautta jenkki primeä?
 
Juu. Saman verran tulee VPN-palvelu ja Prime maksamaan yhteensä kuin Netflix kuussa.

bedlam: Juu. Saman verran tulee VPN-palvelu ja Prime maksamaan yhteensä kuin Netflix kuussa.
 
Okei, mielenkiintonen idea. Tarjonta varmaan aika messevää. Näköjään kauhudiggareille (kin). Toisaalta ite kahtoo pleikkarin kautta suoratoistoja, mutta näköjään puhelimelle saa ton vpn:n joten senhän saa tyyliin chromecastin kautta sit telkkariin. Aika jännä idea, edelleen.
 
Joskus pahimmissa twin peaks pärinöissä ollessa tuli ostettua Laura Palmerin salainen päiväkirja - kirja. Semi perseestä, mutta meni se ihan ok. Kolmoskausi oli kyllä melkosta mindfuckia.

Don't Breathe 2
 
Tähänkin sekaan vähin äänin ja ehkä jopa jokseenkin iloisesti yllätyin, ei niin paska mitä pelkäsin. Aika perinteinen jatko-osa, enempi kaikkee. Juonikin piti arvailujen varassa ja välillä ei ollut yhtään perillä että kuka tässä nyt on pahis, se oli varsin virkistävää. Sokeesta tyypistä hiotaan pintaan varsin inhimillisiä piirteitä ja Stephen Lang kyllä toimittaa roolinsa todella hienosti.
Väkivaltaa reippaasti enemmän, pahikset sopivan inhottavia, jännää hiippailua ja arvailu-leikkejä. Mun mielestä tää oli varsin kelvollinen jatko-osa.

bedlam: Juu. Saman verran tulee VPN-palvelu ja Prime maksamaan yhteensä kuin Netflix kuussa.
 
Mitä vpn:ää käytät ja millä laitteella katsot? Olen koittanut paria eri vpn-palvelua ja vpn-Prime on ollut aika mahdoton aina, laitteesta riippumatta. Joko blokkaa kaikki suorilta tai sitten toimii todella pätkien.

carnation: https://en.wikipedia.org/wiki/Midnight_Mass_(TV_series)
 
Perjantaina tulee Netflixiin Mike Flanaganin uusi kauhuaiheinen sarja, voi olla hyvä.
 
Tämä oli ihan katsottava. Vaikka sortuikin siihen perisyntiin, että katsojalle selitetään kaikki juurta jaksaen eikä jätetä mitään arvailun varaan.

dixi19: Mitä vpn:ää käytät ja millä laitteella katsot? Olen koittanut paria eri vpn-palvelua ja vpn-Prime on ollut aika mahdoton aina, laitteesta riippumatta. Joko blokkaa kaikki suorilta tai sitten toimii todella pätkien.
 
Tietokoneella katson ProtonVPN:n kanssa. Tai katselin viime talvena, nyt olen pitänyt muutaman kuukauden paussia. Prime on tosi hyvä haistamaan VPN:n, mutta tuolla Protonilla oli yksi tietty piste kartalla millä pääsi aina läpi. Siinä kohtaa kun leffa on lähtenyt pyörimään, niin sen VPN:n voi vaikka sulkea kokonaan pois päältä koska se ei kesken videotoiston enää tarkistele tuommosia.

Katoin tuon uuden V/H/S/ 94:n.
Mikäköhän tässäkin formaatissa on ettei kahden ekan jälkeen oo osattu muuta kun paskoa kaikki mikä alunperin oli ihan lupaavaa. Naurahdin pariin otteeseen ihan makoisasti ja muutama ihan siisti ja suht luova hässäkkä tässä oli mutta mitään koherenttia kokonaisuuden tapaista en kyllä löytäny likikään.

Tulihan se Howling Village lopulta katsottua. Alku vähän pelotti (eikä hyvällä tavalla) kun leffa alkoi found footage -tyylillä. Tästä päästiin onneksi pian eroon ja loput elokuvasta olivatkin pääosin ihan "normaalia" kuvausta. Olihan tässä hetkensä, mutta ehkä liian korkeista odotuksista (mistä lie moiset keksin) jäi vähän pettymykseksi. Ei tämä Grudgen, Ringun tai Dark Waterin ohi mene mutta ihan katsottava japsikauhu silti.

Kauhukuun antia
 
1/31: The Dentist 3,5/5
 
Muistelin nähneeni tämän, mutta ehkä olen nähnyt vain pätkiä tai sitten kakkososan. Joka tapauksessa viihdyin enempi kuin uskoinkaan. Tohtorimme Dr. Alan Feinstone todistaa vaimonsa tekemässä liian läheistä tuttavuutta allaspojan kanssa ja päässä pimahtaa sen jälkeen pimpom. Vaikka IMDB:ssä lukee genrenä pelkkä horror, niin ihan tuttuun Yuzna/Gordon-tyyliin kauhukomediaksi tämän laskisin. Tai jos kärsit kovasta hammaslääkäripelosta, niin sitten menee varmaan rankemmin kauhun puolelle. Hippasen ne lähikuvat ja porakoneen vinkuminen muljautteli selkäkarvoja vaikken kammosta kärsikään. Erikoistehosteet oli todella groteskeja ja leffa rullasi oikein hyvin.
 
-----------------------------------------
 
2/31: Waxwork 2/5
 
Olen aina diggaillut leffan julisteesta ja elokuvan synopsis on kuulostanut hauskalta. Muutama nuori menee vahakabinettiin ja joutuu yksi kerrallaan sisään kabinetissa esillä olevien teosten maailmaan. Mukana on niin ihmissutta, vampyyria kuin muumioita ja zombejakin. Mutta meinasin jättää homman kesken jo viiden minuutin kohdalla kun selkisi ettei tekijöillä ole minkään valtakunnan käsitystä elokuvanteosta. Jos parissa minuutissa onnistutaan jo kusemaan kaikki musiikista, editoinnista ja huumorista lähtien näin huolella, niin onhan se toki jonkinlainen saavutus. Mutta jostain syystä sinne "niin huono että on hyvä" -asteelle ei silti yrityksestä huolimatta päästä.
 
Kyseessä on siis lopulta kauhukomedia, jossa ei ole kauhua eikä komediaa. Mutta idea oli sen verran ok, että jaksoin juuri ja juuri taaplata loppuun. Ja tämähän selkeästi on ollut esikuva Cabin in the Woods -leffalle, josta en tosin siitäkään kauheasti piitannut...
 
-----------------------------------------
 
3/31: Malignant 4/5
 
Hattu pois päästä. James Wan on tämän hetken isoimpia nimiä kauhugenressä (vaikken Sawin ja ensimmäisen Conjuringin lisäksi ole muista elokuvistaan juuri innostunutkaan). Vaatii todella isoa pokkaa tehdä leffa, jonka vetää genren kliseet tarkoituksella niin läskiksi että suuri osa yleisöstä ymmärtää sen vain huonoksi elokuvanteoksi. Jo alkunäytös heittää kehiin ylinäyttelyä, onelineria ja överiä värivalaistusta. Ja sama toistuu koko leffan ajan, ukkonen pauhaa jatkuvalla syötöllä, päähenkilön talo on kuin nostettu Psykosta keskelle urbaania asuinaluetta yms. Mutta kaikki tämä on toteutettu sellaisella pieteetillä, että koskaan ei mennä ns. tahallisen campin puolelle. Wan yksinkertaisesti vain toistaa genren kliseitä samalla tavalla kuin kasarikauhussa oli tapana ilman että tekee niistä pilkkaa tai yrittää tehdä tahallista kalkkunaa. Ja se, että onnistuu tässä koko leffan mitalta on kyllä vaatinut melkoista nuorallakävelyä. Esim. se päälleliimattu romanssi sai yhdessä kohtauksessa oikeasti nauramaan ääneen, vaikkei kyseisessä kohtauksessa tavallaan edes ollut mitään huumoria.
 
Upeaa katsottavaahan tämä oli visuaalisesti, alkupuolella nähtiin esimerkiksi yksi sellainen kamera-ajo jota en ole koskaan aiemmin nähnyt ja toivoin että se kestäisi pidempäänkin. Täysi tyylien sekamelska jossa oli otteita niin Lynchistä, kungfuleffoista, italokauhusta kuin kasariäksönistäkin. Ja jotenkin se vaan toimi. Ainoa miinus ehkä, että tässä ei varsinaista juonitwistiä ollut lopussa vaikka puheiden perusteella sellaista odotin. Ehkä vartin olisi saanut myös leikattua kestosta pois. Voi olla että neljä tähteä on aivan liikaa, mutta jäi niin hyvä fiilis että sillä mennään.
 
-----------------------------------------
 
4/31: Piranha 3/5
 
Yksi aukko sivistyksessä paikattu taas. En ollut alkuperäistä nähnyt vaikka niistä uusista leffoista muistan nauttineeni. Salaisesta tutkimuskeskuksesta karkaa jalostetut piraijat väljemmille vesille ja sitten veri roiskuaa. Tässäpä elokuva, jossa ei juonellisesti ole juuri mitään sisältöä, mutta silti leffa etenee oikein mallikkaasti maaliinsa. Se alussa nähty kävelevä stop motion -piraija oli kyllä todellinen WTF-momentti ja jäi ihmetyttämään että miksi ihmeessä se oli laitettu mukaan.
 
-----------------------------------------
 
5/31: Wrong Turn 4-/5
 
En odottanut tältä leffata juuri mitään, koska nämä Texas Chainsaw - ja Hills Have Eyes -kopiot saa jo pelkästään ajatuksena haukottelemaan. Leffan prologi oli täysin tarpeeton ja sisälsi aivan umpisurkeaa näyttelyä, joten tämä lähti käyntiin juuri niin kuin kuvittelinkin. Onneksi se oli sentään lyhyt. Mutta sitten kuvaan tuli maailman kaunein auto (Mustang vuosimallia 65 tai 66 veikkaisin. En koskaan ole välittänyt autoista muuten, mutta tähän kyseiseen automalliin rakastuin jo penskana), jossa päähenkilö kuuntelee CD:ltä Queens of the Stone Agea. Ja heti tuli sellainen hyvä fiilinki päälle. Varsinainen käännekohta tuli kun porukka oli piilossa näiden kannibaalien talossa ja sieltä piti hiipiä pois asukkien nukkuessa. Olin oikeasti varpaillani koko kohtauksen ajan ja hämmästyin, että eihän mua pitänyt tällä tavalla jännittää tämän leffan kanssa.
 
Leffa paineli maaliinsa sujuvasti n. 80 minuutissa ja onnistui viihdyttämään alusta loppuun. Tässä oli siellä täällä höpsöjä efektejä ja kohtauksia joissa seikkailtiin niin selkeästi puiden oksien seassa studiossa että sitä ei voinut kukaan erehtyä luulemaan oikeaksi metsäksi. Mutta jännästi nekin vain lisäsi hyvää fiilistä eikä suinkaan tuhonnut sitä. Tämä oli mitä ilmeisimmin kuvattu 16-milliselle, joten ne satunnaiset CGI-otoksetkin jotenkin blurraantui näyttämään enempi matte-maalauksilta. Tykkäsin kohtauksesta tähystystornissa ja olisin toivonut että se olisi kestänyt pidempäänkin.
 
-----------------------------------------
 
6/31: Saint Maud 4/5
 
Kovasti olin ylistystä kuullut ennakkoon, mutta eipä silti tarvinnut pettyä. Elokuva kertoo nuoresta hoitsusta, joka on juuri tullut uskoon ja saa hoidettavakseen kuolemansairaan entisen tanssijatähden jonka haluaa myös kääntää uskoon ennen kuin on liian myöhäistä. Ei tästä kauheasti muuta kannata kertoakaan.
 
Kyseessä on mittakaavaltaan pieni, mutta teemoiltaan suuri elokuva. Yllättävän syvältäkin käydään läpi aiheita kuten uskoa, yksinäisyyttä, armoa, seksuaalisuutta ja katumusta. En muista koska olisin viimeksi nähnyt elokuvan jossa viimeiset kaksi sekuntia ennen lopputekstejä olisivat olleet näin tärkeässä roolissa ja hätkäyttäneet.

7/31: Silent Night, Deadly Night 3/5
 
Joulupukiksi pukeutunut roisto tappaa pienen Billyn vanhemmat ja erittäin kurinalaiseen orpokotiin jouduttuaan joulusta ja pukista kasvaa pojalle pakkomielle joka lopulta puhkeaa silmittömänä verilöylynä. Tämähän oli positiivinen ylläri. Alun murhakohtaus jopa sävähdytti kun en sellaista osannut odottaa. Toki teho häipyi siinä vaiheessa kun siihen palattiin takautumissa n. 5 kertaa. Yllättävän hyvää näyttelytyötä ja jopa sympaattisia hahmoja. Varsinkin Lilyan Chauvin nunnaroolissa toi ison määrän tyyliä ja uskottavuutta mukaan, pelottava hahmo.
 
-----------------------------------------
 
8/31: Mother's Day 2,5/5
 
Huhhuh, mitenhän tätä kuvailisi. Jos sekoittaisi blenderissä The Last House on the Leftin, Texas Chain Saw Massacren ja Kummelin, niin voisi olla aika likellä. Sekoboltsiperhe (äiti ja kaksi poikaa) asustaa metsän keskellä ja kidnappailee ja murhailee nuoria viihdykkeeksi. Alussa tunnelmassa on samanlaista outoa häiriintyneisyyttä kuin vaikka Sleepaway Campissa, joka sitten kuitenkin väistyy vielä kahelimman menon tieltä. Elokuvan on ohjannut Troma-legenda Lloyd Kaufmanin veli Charles Kaufman jota ei tule sekoittaa kuuluisampaan ohjaajakaimaansa.
 
Tää on ensimmäinen IMDB:ssä vastaan tullut leffa jolla olen nähnyt Metacritic-arvosanan 1/100 Mutta vaikka leffassa on lihaa n. 20 minuutin verran ja loput ajasta rämmitään pusikoissa ja katsellaan kun veljekset painii, niin silti tämän jotenkuten mukisematta katseli.
 
-----------------------------------------
 
9/31: The Vigil 3,5/5
 
Juutalaisessa kulttuurissa on ilmeisesti tapa, että joku valvoo kellon yli ruumiin vierellä ennen sen kuljettamista pois kotoa. Ja jos ei sopivia läheisiä löydy, niin tehtävään voi myös palkata henkilön joka ei edes vainajaa ole tuntenut. Päähenkilömme saa juuri tällaisen tehtävän olla yön yli vainajan ja hänen leskirouvansa kanssa asunnossaan.
Koko ajatus tuntuu sinänsä jo puistattavalle ja kyllä tässä ihan hyvää jännitystä saatiinkin paikoin aikaiseksi. Yksi parin sekunnin juttu nosti jopa karvat pystyyn ja piti kelata pari kertaa uusiksi kun creeppasi sen verran. Kauhu toimi tässäkin tapauksessa osin vertauskuvana menneisyydelle ja oli heijastus päähenkilön elämän traagisille tapahtumille. Tuo vertauskuvallisuus on yleistä näissä nykykummitteluissa ja tietyssä mielessä arvostan sitä, mutta toisaalta näissä se kauhu vaihtuu monesti hiljalleen draamaan elokuvan edetessä ja jättää sitten lopussa vähän valjun maun. Itse diggaisin ennemmin sitä, että pikemminkin se kauhuosasto kasvaisi kohti elokuvan kliimaksia.
 
-----------------------------------------
 
10/31: Dawn of the Dead 5/5
 
Close to the Edge on mun mielestä kaikkien aikojen paras pitkä proge-eepos siitäkin huolimatta, että ekat pari minuuttia on käsittämätöntä häsläystä. Mutta alun sekoilu on ihan tarkoituksellista ja se saa loppubiisin kuulostamaan vielä paljon paremmalta kuin mitä se olisi ilman sitä. Samaa voisin sanoa Dawn of the Deadista. Ekat 10-15 minuuttia on minusta aina ollut melkoista kökköyttä ja sähellystä, mutta toisaalta loppuleffa ostoskeskuksessa tuntuu sen jälkeen vieläkin upeammalle.
 
Olen penskasta asti tykännyt zombileffoissa oikein mahdollisimman groteskeista maskeerauksista, mutta tässä leffassahan zombit on luotu lätkäisemällä sinistä maalia naamaan. Myöskään varsinaista jännitystä saati kauhua tässä elokuvassa ei ole käytännössä lainkaan, ennemmin kuvailisin tätä draaman, satiirin, toiminnan ja splatterin yhdistelmäksi. Mutta näissä hahmoissa ja tapahtumapaikassa on vain jotain taikaa. Katsoin nyt pitkästä aikaa Cannes-cutin, joka lisää n. vartin verran tavaraa ja tästä lähtien en varmaan enää teatteriversioon palaa. Nämä lisäkohtaukset ovat lähinnä dialogia ja keskittyvät paljon niihin hetkiin kun päähenkilöt koettavat elää ostoskeskuksessa niin normaalia elämää kuin mahdollista ja juuri ne hetket ovat minusta elokuvan parasta antia. Teatteriversio on rytmiltään soljuvampi ja "tiukempi", mutta sillä ei tällaisessa tapauksessa ole merkitystä. Uusintakatselen tätä leffaa päästäkseni näiden tyyppien kanssa takaisin sinne ostoskeskukseen ja mitä kauemmaksi aikaa niin sen parempi.
 
-----------------------------------------
 
11/31: Beyond Re-Animator 3,5/5
 
Muistelin tykänneeni tästä joskus lukioikäisenä, mutta herttinen sentään sitähän on ollut melkein kolmekymppinen kun koko leffa on ilmestynyt. Herbert West on virunut vuosikaudet vankilassa kun paikalle pamahtaa uusi lääkäri joka tuntee tohtorin ja haluaa auttaa häntä jatkamaan kyseenalaisia tutkimuksiaan. Aiemmat osat olivat tapahtumapaikoiltaan ja skaalaltaan hyvin pieniä ja tämä osa tuntuu heti alusta asti reilusti suuremman budjetin tapaukselle. Vankilamiljöö on näyttävä ja ekstroja vilisee taustalla. Praktikaaliefektit ovat upeita ala Screaming Mad George (jostain kumman syystä tämä oli kai hänen viimeinen leffansa?), leffassa piisaa tapahtumaa ja Jeffrey Combs on jälleen aivan upea pääroolissa. Myös apulaistohtori osaa näytellä, mutta Elsa Pataky ei sitten pätkääkään. Onneksi on sentään kiva katsella. Lopussahan leffa äityy hulvattomaksi gorefestiksi ja olisin voinut tälle lipsauttaa jopa neljä tähtöstä, jos se viimeinen kolmannes olisi vedetty puolet lyhyemmässä ajassa läpi. Nyt sen rytmitys tökkii pahasti, jokaista mainiota gorekohtausta seuraa pätkä jossa seisoskellaan ja ihmetellään. Jos tiukka rytmi olisi pidetty yllä, olisi viimeiset 20 minuuttia aivan hurmeista mässäilyä.
 
-----------------------------------------
 
12/31: The Lodge 4,5/5
 
Nuoret Mia ja Aiden lähtevät vastahakoisasti isän ja uuden naisystävänsä kanssa kaukaiselle mökille. Kun isä joutuu lähtemään töihin pariksi päiväksi alkaa tunnelma mennä synkäksi. Kylläpäs viilsi jostain syystä syvälle sieluun tämä, ei olisi pitänyt katsoa juuri ennen nukkumaanmenoa. Juoni onnistui kuin onnistuikin yllättämään täysin, vaikka olin mielessäni koko leffan jo nitonut kokoon. Muutama täysin takavasemmalta tullut shokki säpsäytti myös. Ne säikäytti ihan tosissaan mutta silti jump-scare on väärä nimitys. Suurimmalta osin elokuva on kuitenkin hidasta ja rauhallista kerrontaa ja tunnelma on pahaenteinen, surullinen ja ahdistava.
 
Kuten tällaisten elokuvien kanssa monesti, mielipiteet tuntuu jakautuvan aika rajusti. Suurin osa diggaa, mutta sitten törmäsin YouTubessa kolmen miehen leffa-arvioon, jossa teilattiin koko elokuva ja arvosanaksi heitettiin 2/10. Tämä ei ole elokuva joka katsotaan porukalla kaljaa kitaten, vaan yksin ja tyynessä mielentilassa. Ai niin ja tämähän oli muuten Hammerin tuotantoa. Sanoisin että ensimmäinen mestariteos uuden vuosituhannen Hammerilta.

Ite diggaan aina eniten kun alan leffat on tehty suht otsa rypyssä eikä kieli poskella, kuten em. Malignant esmes.
 
St. Maud oli erinomainen, siitä varmaan tänne kirjoittelin pauttiarallaa vuosi takaperin. Myös The Lodgea olen hehkuttanut näkemisestä asti, heti alkumetreillä meinaa mennä roska silmään ja lohduttomuus senkuin paisuu. Riley Keough on männävuosina kiilannut ittensä surutta omien alan nais-oletettujen kärkeen, kaunis kuin mikä, aina vakuuttava ja todella kovissa leffoissa ollut mukana.

tomaattiorava: Ite diggaan aina eniten kun alan leffat on tehty suht otsa rypyssä eikä kieli poskella, kuten em. Malignant esmes.
 
No joo, monet mun lempparileffoista on itse asiassa kauhukomedioita (Night of the Creeps, Return of the Living Dead, Re-Animator, Evil Dead 2 yms yms). Mutta balanssi on tärkeä. Komedia voi herkästi pilata rakennetun tunnelman.
 
13/31: Don't Hang Up 2/5
 
Olen tavallisesti huono arvaamaan elokuvien juonitwistejä, mutta tässäpä semmonen tapaus missä loppuratkaisun näkee jo alkutekstien aikana ja kaikki muutkin juonikuviot jo aina reilusti etukäteen. Jonkinlainen teiniversio Saw-leffasta kai tämä on, pari nuorta harrastaa pränkkipuheluita kunnes yhtenä iltana saavat kaiken takaisin korkojen kera. Verta ja ruumiita riittää kyllä ja ihan ammattimaisesti tämä on kuvattu yms. mutta käsikirjoitus on tosiaan niin amatöörimäinen, että oikein pahaa tekee. Mutta ehkä näitäkin leffoja tarvitaan, että paremmat tuntuu sitten vieläkin paremmilta.
 
-----------------------------------------
 
14/31: The Devil's Candy 3,5/5
 
Hevimetallin ja kummittelukauhun yhdistäminen kuulostaa jokseenkin omaperäiseltä. Ja kun Sean Byrnen debyytti The Lovely Ones on mun mielestä yksi tämän vuosituhannen parhaimmista kauhuista, niin odotukset oli ylhäällä. Metallidiggari ja maalari muuttaa vaimoineen ja tyttärineen ...ylläri ylläri vanhaan taloon, jossa on vasta kuollut vanha aviopari väkivaltaisesti... ja sitten alkaa kuulua ääniä. Okei, tuo kuulostaa todella kuluneelta, mutta itse asiassa tässä mentiin vähän kuitenkin eri polkuja kuin tavallisesti.
 
Pruitt Taylor Vince oli erinomainen jälleen kerran kuolleen pariskunnan jälkeläisenä (joka koettaa peittää kuulemansa saatanalliset äänet soittamalla särösointuja kitarallaan) eikä muissakaan näyttelijöissä ollut vikaa. Mutta siitä miten metallidiggarit esitettiin nousi epäilykset, että onko ohjaaja/käsikirjoittaja itse edes genren ystävä vai miksi tässä sitä heviä painotettiin. Perheen isä oli viemässä tytärtään ensimmäistä kertaa uuteen kouluun, olin käymässä itse jääkaapilla kun kuulin hänen heittävän vielä autosta tytölle että "hey...". Naureskelin mielessä, että olisi ehkä maailman typerintä jos se tuossa kohtaa näytti pirunsarvet. Palasin telsun ääreen, kelasin takaisin ja heitin naamapalmut.
 
Meno muuttui yllättävän piinaavaksi kohti loppua, mutta tuntuu kuin tarina olisi jäänyt pahasti kesken. Mietin muuten leffan alussa, että miten Matthew McConaughey on tällaisessa elokuvassa. Ei se sitten ollutkaan, näytti tuo pääosan esittäjä mun silmään ihan melkein identtiseltä.
 
-----------------------------------------
 
15/31: Halloween Kills 1,5/5
 
Edellinen Halloween oli kaksijakoinen tapaus; toisaalta viimeinen puolituntinen oli minusta ehdottomasti jännittävintä Halloweenia alkuperäisen kakkososan ohessa. Toisaalta se psykiatrihahmo ja siihen liittyvät twistit oli ihan hirveetä kakkaa. Mutta onneksi ei tarvi tämän kanssa kärsiä kaksijakoisista fiiliksistä, tämä oli ihan täyttä itteensä. Tällä hetkellä heittäisin koko 12-osaisen leffasarjan pohjimmaiseksi.
 
Juonta ei trilogian mittaan piisaa, joten käytännössä tämä keskimmäinen osa on tunti ja kolme varttia sitä, että Michael tappaa. Ja tappaa. Ja tappaa. Ja vieläpä todella verisesti, tämä ylittää goren määrässä jopa Zombien leffat heittämällä, aivoja ja silmämunia purskahtelee ja verta roiskuu niin maan perusteellisesti. No eikö se kuulosta just hyvälle kun slasherista puhutaan? No paperilla kyllä, mutta ensinnäkin nuo tapot on niin övereitä että ne on ihan täyttä sarjakuvaa. Zombiella oli taito tehdä tapoista likaisia ja ilkeitä, mutta tässä mitä enempi roiskuu niin sitä enempi katsojana on että hehheh. Joka vielä sekin olisi fine, jos katselisi Friday the 13th-sarjan elokuvaa, mutta kun nyt ollaan niin pirun tosissaan tekemässä niin pirun vakavaa kauhuleffaa.
 
Alussa porukka päättää että yhdistetään voimat ja lähdetään koko kylän voimin metsästämään Myersiä. No hyvä ajatus! Mutta ylläripylläri kohtapa kaikki on jakaantuneet semmosiin kahden-kolmen hengen porukoihin ja mitenhän niille sitten käy? Sairaalassa joku näkee omasta mielestään Michaelin ja yhtäkkiä kaikki ryntäävät laumana huutaen perään. Tämä voi olla viittaus tähän korona-aikaan ja siihen miten porukka lähtee salaliittoteorioiden perässä päättöminä kanoina ryntäilemään. Ihan ok, mutta sekin ajatus sitten vain hetken päästä hylätään.
 
Kaupunkilaiset pyörii ympäri Haddonfieldiä ja aivan lopussa joku hoksaa KARTALTA MICHAELIN UHREJA SEURATEN että hei noilla suunnillahan on muuten se Michaelin lapsuuskoti, oiskohan se menossa sinne?? Ei tullu kenelläkään mieleen aikaisemmin??? VOI ********!!! Minua ei tavallisesti kauhuleffoissa häiritse se, että ihmiset tekee huonoja ja typeriä valintoja koska se nyt vain kuuluu asiaan. Mutta tässä syötetään niitä niin liukuhihnalta ettei voi kuin nauraa.
 
Puolikas piste siitä, että alussa on ihan hienoja ja autenttisen oloisia kohtauksia jotka sijoittuu sinne 1978-vuoteen. Itse Loomiskin on saatu todella vakuuttavasti herätettyä henkiin osiin kohtauksista. Mutta siinäpä se. En olisi uskonut, että tämä tulee olemaan tämän maratonin huonoin leffa mutta näinpä vain taisi käydä.
 
-----------------------------------------
 
16/31: Phoenix Forgotten 3,5/5
 
Vuonna 1997 nähtiin Phoenixin yllä omituinen valoilmiö, jossa paikallaan pysyvät valot taivaalla muodostivat jättimäisen V-kirjaimen muotoisen kuvion. Tätä mysteeriä ei koskaan selvitetty ja tähän tositapahtumaan pohjaa tämä found footage -leffa. Elokuvassa kolme nuorta katoaa tuona vuonna 97 Arizonan erämaahan tutkiessaan valojen mysteeriä ja 20 vuotta myöhemmin yhden kadonneen nuoren sisko alkaa löytää uusia johtolankoja.
 
Tykkään itse found footagesta ja varsinkin näin kun pohjana on tositapahtumiin perustuva tapaus. Näyttelijöistähän näiden onnistuminen on aina kiinni ja tässä monet avainhahmot näyttävät siltä kuin olisivat oikeasti dokumentissa haastateltavina. Kauhuosastolle mennään vasta aivan lopussa ja hyvä niin. Teki aivan just sen mitä tällaiselta toivookin.
 
-----------------------------------------
 
17/31: Sea Fever 4/5
 
Hermione Corfieldin esittämä nuori tutkijaopiskelija lähtee osana opintojaan mukaan kalastuspaatille, joka eksyy kielletylle alueelle ja törmää ennennäkemättömään ja vaaralliseen vedenalaiseen organismiin.
 
Tämähän oli käytännössä siis Alien & The Thing veneessä ja toimi minusta aivan pirun hyvin. The Thingin verinäytekohtaus kopioitiin tosin jo niin suoraan, että se oli ehkä jo hippasen liikaa. Jotkut näytti kritisoineen, että leffassa ei ole tarpeeksi kliimaksia ja hirviöitä, mutta minusta juuri päinvastoin vähäeleisyys ja hienovaraisuus tekee tällaisesta elokuvasta uskottavamman. Tykkään muutenkin kauhuleffoista jotka sijoittuu suljettuun tilaan, olkoon se sitten avaruusalus, sukellusvene tai paatti. Oikein jees. The Bay oli vähän kuin tämän leffan found footage -serkku, senkin voisi uusia.
 
-----------------------------------------
 
18/31: It's Alive 2/5
 
Eka kerran näin tästä kuvia Fangoriassa joskus teininä, mutta tappajavauva ei niin kauheasti kiinnostanut ajatuksena että olisin vaivautunut katsomaan. Noh, tämähän olikin Larry Cohenia joten varsinaisesti tässä käsiteltiinkin esim. naisten ja miesten asemaa perheessä, ympäristöpolitiikkaa, lääketehtaiden etiikkaa ja kaikkea muuta. Ja semmosella hyvin satiirisella otteella. Cohenin jutuista kyllä olen monesti tykännyt, mutta tää vain alkoi kertakaikkiaan haukotuttaa puolessa välissä kun sanottava oli sanottu ja sitten haahuiltiin pitkinpoikin sitä kumivauvelia etsimässä loppuleffa.

bedlam: 12/31: The Lodge 4,5/5
 
Kuten tällaisten elokuvien kanssa monesti, mielipiteet tuntuu jakautuvan aika rajusti. Suurin osa diggaa, mutta sitten törmäsin YouTubessa kolmen miehen leffa-arvioon, jossa teilattiin koko elokuva ja arvosanaksi heitettiin 2/10. Tämä ei ole elokuva joka katsotaan porukalla kaljaa kitaten, vaan yksin ja tyynessä mielentilassa. Ai niin ja tämähän oli muuten Hammerin tuotantoa. Sanoisin että ensimmäinen mestariteos uuden vuosituhannen Hammerilta.
 
Tossa on varmaa osasyy, miksi IMDB-arvosana ei oikein kauhuleffojen kanssa aina kohtaa omaan näkemykseen. Ei sillä että noilla pisteytyksillä olisikaan niin väliä, mutta muissa genreissä yleensä kumminkin kohtaa, kauhuleffat on monesti saanu paljon huonompia pisteitä.

Julia Ducournaun debyytti Raw muutaman vuoden takaa teki tavallaan ihan vaikutuksen.
Uusi Titane ei niinkään. Alussa viihtyi oikein hyvin kun näennäisesti ilman minkäänlaista relevanssia ruutu on täynnä t*ssiä ja p*rsettä. Siitä seuraa äkkiä totaalinen hämmennys ja vaivaantuneisuus. "Uncomfortable" kuvaa parhaiten tämän elokuvan parissa vietettyä aikaa.
Juoni alkoi selkiintymään ihan loppumetreillä mutta tarinan itse pointti on iteltä ihan täysin hukassa edelleen.
Naisen seksuaalisuutta tässä erilaisin subtekstein vahvasti käsitellään, aivan kuten yllämainitussa debyytissäkin. Sukupuoli ja "perhe"-roolien dynamiikka taas isommassa roolissa. Elikkä kaikinpuolin kiusallista katsottavaa vaikka tyttöystävän kanssa.
En ihan hirveesti tykänny mut tulipa kahtottuu, Raw oli selkeesti parempi, vaikka monilla mittareilla työläämpi katselmus.