Etno, proge, latin ›

jazzmies: Kyllä rohkenen olla samoilla linjoilla ja sanoa, ettei Zappan instrumenttitekniikka aina ole auttava tuomaan hänen musiikillisia ideoitaan esille. Ei-kitaristina en pysty sanomaan mikä hänen tekiikassaan tekee hänen ilmaisustaan sohjoista - onko se intonaatio, plektrakäden kulma, käsien ajoitus, vasemman käden kielen painamiseen liittyvät seikat, käytetyt mikrofonit, mistä kohtaa kieltä näppäillään tai hänen oma tahtonsa.
 
Luultavasti viimeisellä on suuri painoarvo, sillä kun hänen oma soolonsa alkaa, muuttui yleensä koko yhtyeen tapa soittaa yhdessä ja yksiöinä. Zappan soolot ovat lähes poikkeuksetta kuin kosteikko keskellä kangasmetsää, raikas free-jakso keskellä dogmien ja normien maailmaa. Tulee ihan Miles mieleen - nyt tehdään näin, jooko?
 
Selasin ketjua taakse päin nähdäkseni olenko kommentoinut aiemmin, näemmä en ole. En millään jaksa innostua Zappan musasta, mutta tämä tekniikkakysymys kiinnostaa. Yllä Jazzmies on vanhassa kommentissaan sitä mieltä että Zappan puutteellinen soittotekniikka haittaa musiikillisten ideoiden esiin tuomista. Mutta eikö rupisuus voi olla musiikillinen idea, vai onko se jotain muuta? Ajatus vapauttavasta free-pläjäyksestä kesken kappaleen varmaan on se mitä Zappakin on ajatellut, eikä ole edes pyrkinyt kliinisyyteen.
 
(Juu näkyy Klapp jo esittäneen tämän näkökulman keskustelun jatkuessa.)
 
Zappan sooloa Inca Roads -kappaleessa aina kehutaan ja yritän aina tajuta sen hienouden, mutta en vieläkään muista olenko jaksanut kuunnella kappaletta sooloon asti. Ei mitään mielikuvaa kyseisestä teoksesta muutenkaan, ja ainakin vuosittain sentään yritän kuunnella sen.

Kefiiri: Selasin ketjua taakse päin nähdäkseni olenko kommentoinut aiemmin, näemmä en ole. En millään jaksa innostua Zappan musasta, mutta tämä tekniikkakysymys kiinnostaa. Yllä Jazzmies on vanhassa kommentissaan sitä mieltä että Zappan puutteellinen soittotekniikka haittaa musiikillisten ideoiden esiin tuomista. Mutta eikö rupisuus voi olla musiikillinen idea, vai onko se jotain muuta? Ajatus vapauttavasta free-pläjäyksestä kesken kappaleen varmaan on se mitä Zappakin on ajatellut, eikä ole edes pyrkinyt kliinisyyteen.
 
(Juu näkyy Klapp jo esittäneen tämän näkökulman keskustelun jatkuessa.)
 
Zappan sooloa Inca Roads -kappaleessa aina kehutaan ja yritän aina tajuta sen hienouden, mutta en vieläkään muista olenko jaksanut kuunnella kappaletta sooloon asti. Ei mitään mielikuvaa kyseisestä teoksesta muutenkaan, ja ainakin vuosittain sentään yritän kuunnella sen.
 
Itse pääsin siihen paremmin sisään kun kuulin sen ekan kerran zappa plays zappa kokoonpanon vetämänä (siis se konsertti josta on tehty dvd). Nyt se on yks mun suosikkeja - ainakin ton kokoonpanon vetämänä.
 
Edit: eli tämä https://youtu.be/F6YKJX-dXIM

Frank Zappan kitaratekniikka on oikean käden osalta kohtalainen rajoite - ei tiukkaa vuorolyöntiä juuri koskaan, vaan pull-off /hammer-on ja plektraiskut siellä täällä - toimiihan se, mutta muitakin tekniikoita olisi ja nimenomaan sellainen toisi lisää ilmeikkyyttä. Toisaalta kielet on aika ohuet ja matalalla, joten ehkä vuorolyönti ei sovellukaan ao. kitaralle.
Jatsi-ihmisenä vierastan myös sitä, että kitarasoolossa tajuttoman pitkään pysytään yhdessä soinnussa ja vingutetaan SG:tä jotenkin vanhan liiton sapluunan mukaisesti. Keikalla kun tuota katsoi, ei niin paljon häirinnyt, jos yhtään. Levyillä en jaksa noita ylipitkiä sooloja kauaa kuunnella. Se mikä yllättää, on, että FZ saa soitettua kitaralla vaikeimpienkin teemojen stemmat - joka viittaa siihen, että olisi säveltänyt ainakin osan noista kohdista kitaran kanssa?
Vanhemmiten rupesi säveltämään Synclavierilla, joka saattoi olla taiteellisesti ja omasta mielestään korkeatasoista, mutta kuuntelijalle monin osin pelkkää kärsimystä.
Jos en ole aikaisemmin kommentoinut Zapan sävellyksiä, niin mielestäni monissa isomman bändin sävellyksissä on aika ahdas asettelu, joka jättää myös kaipuun laajempaan ilmaisuskaalaan.
Rytmisestihän äijä on parhaita säveltäjiä ikinä. Vaikkapa Black Page 1 ja 2.
Jossain haastattelussa totesi haluavansa toistaa jokaisen idean kahdesti, jotta kuulija saa aikaa tajuta sen, ei siis kolmesti, joka jo puuduttaa. Itsekin tätä keinoa käytän. Mutta tulee kyllä vahingossa 3 tai 4 toistoa.

Zappa äänitti kaikki keikat siksi, että ei kuulemma pystynyt improvisoimaan vapautuneesti studiossa. Käytti sitten levyjensä pohjana noita livenauhoituksia.

Zappa oli armeijan sotilastiedustelun upseeri ja hippiliikkeen salainen johtaja: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ve … ipesonen/frank-zappa-ja-hippiliike/

Suositus Alex Winterin Zappa-dokumentille. Dokumentissa onnistutaan mielestäni kytkemään Zappan musiikillinen ilmaisu laajempiin kaariin; dharmaan, nerouteen ja ihmisen osaan.

https://areena.yle.fi/1-50696804

velipesonen: Zappa oli armeijan sotilastiedustelun upseeri ja hippiliikkeen salainen johtaja: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ve … ipesonen/frank-zappa-ja-hippiliike/
 
Voi tässä jotain olla. Olihan hippiliikkeen synnylle olennainen hahmo Aleister Crowley myös brittein tiedustelulla töissä.

Zappahan inhosi hippejä. Nyt on todella kaukaa haettua, eikä vain edellisen lauseen takia. Kiva kuitenkin jos tällaiset pikku salaliittopuuhastelut saavat elämään lisää vibaa.

Henri Henri Olavi: Zappahan inhosi hippejä. Nyt on todella kaukaa haettua, eikä vain edellisen lauseen takia. Kiva kuitenkin jos tällaiset pikku salaliittopuuhastelut saavat elämään lisää vibaa.
 
Zappa esitti antagonistia. Hippiliikkeellä oli operatiivinen johtonsa jonka voisi kuvitella olevan Ken Kesey mutta sepä saattoikin hyvin olla Frank Zappa.

Ei sillä liikkeellä ollut operatiivista johtoa.

Henri Henri Olavi: Ei sillä liikkeellä ollut operatiivista johtoa.
 
Tietenkin oli :) Ei armeija toimi ilman operatiivista johtoa.

Ei ole ollut mitään armeijaa.

Henri Henri Olavi: Ei ole ollut mitään armeijaa.
 
Hippiliike on Yhdysvaltain armeijan operaatio jolla oli kaksi päätarkoitusta: 1) käydä Vietnamin sotaa ja 2) saada väestötason ihmiskoe lsd-huumeen vaikutuksista.

Henri Henri Olavi: Suositus Alex Winterin Zappa-dokumentille. Dokumentissa onnistutaan mielestäni kytkemään Zappan musiikillinen ilmaisu laajempiin kaariin; dharmaan, nerouteen ja ihmisen osaan.
https://areena.yle.fi/1-50696804
 
Kiitos vihjeestä, olisin varmaan muuten missannut.
 
Dokkari oli hyvä. Mitä jäin kaipaamaan, niin tuota Zappan sävellystyyliä ja sävelkieltä tuolta nykyklassisemmalta puolelta olisi voitu käsitellä jotenkin erikseen. Esim levyä Jazz from Hell tai Civilization Phase III ei mainittu lainkaan, vaikka juuri tuon ensin mainitun levyn saamat reaktiot olisi varmaan ollut aika hyvä lähestymiskulma tuohon asiaan.
 
Lisäksi myös tuo Rock'n'Roll Hall of Fame ja Grammy -palkinto maininnat juuri ennen lopputekstejä tuntui jotenkin turhilta. Sopiiko ne nyt Zappan henkeen.
 
Hyvä draaman kaari tuo, että Zappa oli kylmähkö eikä halannut yhtyetovereitaan, mutta ihan lopuksi Ruth sai halauksen.

Varsin mainion dokumentin innoittamana täydensin Zappa-kokoelmaani Tinseltown Rebellion ja Apostrophe levyillä. Loistava säveltäjä ja jotenkin tuo kitarointinsa vetoaa meikäläiseen.

Huolella tehtyä jöötiä
 
https://www.youtube.com/c/TylerBartram/videos