Kitarat: kitarakamat ›

Kuha: Kappas, ei ole koskaan tullut tuota Midtownia vastaan, varmaan mukavan kevyt peli, kyl kelppa.
 
Pistetään (taas) tuosta kevyenpuoleisesta "sveitsin-linkkarista" kuvaa..
https://lehmo.com/fox/lataamo/Nhawk3pStd.jpg
Kaikkien vuosien jälkeenkään en oo saanu noita virikoneita vaihdettua Grovereihin.. eipä niissä sinänsä vikaa oo, mutta..

Kuha: Kappas, ei ole koskaan tullut tuota Midtownia vastaan, varmaan mukavan kevyt peli, kyl kelppa.
 
Se on kyllä hyvä kitara, sekoitus melkein kaikkea mahdollista Gibson-maailmasta. Les Paulin suuntainen soundi kun on mahonkirunko ja vaahterakansi. Akustisesti soi vähän isommin kuin lankku kun on ontoksi kaiverrettu, ja aavistus siitä päätyy sähköiseen soundiinkin. Soittotatsi taas on kuin naittaisi SG:n ja 335:n keskenään. Pääsy ylös on täysin esteetön, kitara ei tunnu sylissä samanlaiselta traktorilta kuin 335, mutta ei niin olemattomaltakaan kuin SG.
 
Ongelma taitaa olla että kitara on vähän semmoinen sveitsinlinkkari ja siksi vähän hajuton ja mauton. Pari tonnia lisää hintaa olisi varmaan myös lisännyt mallin arvostusta aikanaan ;).
 
EDIT: On ollut kaksi, toinen oli kevyt, toinen ei. Tämä painavampi soi jostain syystä paremmin.

18is9: Pääsy ylös on täysin esteetön, kitara ei tunnu sylissä samanlaiselta traktorilta kuin 335, mutta ei niin olemattomaltakaan kuin SG.
 
Kokonaan ontto ES 330 on myös mukavan kevyt kun se keskipalkki puuttuu. Toki saundikin sitten omanlaisensa.

Kuha: Kappas, ei ole koskaan tullut tuota Midtownia vastaan, varmaan mukavan kevyt peli, kyl kelppa.
 
Eihän tuo mikään superkevyt ole rakenteensa takia. Tämä yksilö painaa 3.75 kg. Snadisti painavampi kuin tyypillinen 335 mutta totta kai kevyempi kuin umpirunkoinen Lespa tavallisesti. Yllä hyvää analyysia soundista, kieltämättä tuo on lähempänä Les Paulia kuin esim. 335:tä.
 
Ihastuin Midtowniin, kun testasin kaverini tuoretta hankintaa. Viikko tuon jälkeen tuli torilla vastaan aivan samanlainen, enkä päässyt siitä ohi. Nuohan eivät ole hinnan kiroissakaan.

Kuha: Kokonaan ontto ES 330 on myös mukavan kevyt kun se keskipalkki puuttuu. Toki saundikin sitten omanlaisensa.
 
Tuleeko kiertoa bändivolumella kannen värähtelyn takia?

stratomaster: Tuleeko kiertoa bändivolumella kannen värähtelyn takia?
 
Alkuperäisillä Gibsonin P90:llä tuli mutta kun vaihdoin Lollarit tilalle, niin kiertoa ei juuri tullut. Oon itsekin tuota Midtownia ostomielessä silmäillyt, mutta kun aika harvinaisia ovat niin on jäänyt, asianhan voi vielä korjata...
 
Tässä on soolot soitettu ES 330:lla:
 
https://open.spotify.com/track/4Ls5 … 7GnLB6gHoZoWTz0?si=915a1e5f04ad4087

...........tupla

Kuha: Alkuperäisillä Gibsonin P90:llä tuli mutta kun vaihdoin Lollarit tilalle, niin kiertoa ei juuri tullut. Oon itsekin tuota Midtownia ostomielessä silmäillyt, mutta kun aika harvinaisia ovat niin on jäänyt, asianhan voi vielä korjata...
 
Tässä on soolot soitettu ES 330:lla:
 
https://open.spotify.com/track/4Ls5 … 7GnLB6gHoZoWTz0?si=915a1e5f04ad4087
 
Kuulostaa upealta! Ketjun otsikkoa väljästi lainatakseni sulla on kaikki hyvin, monellakin tavalla. :-)

Liityn kerhoon. Gibson SG Standard 61 2019. Kaikki on hyvin.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/171466.jpg

Ostin ekan Gibson Flying V:n syyskuussa 1985 ja kaikki on hyvin. Ei vaan..Levittäkäää sanaa, että Flygarit oikeasti ovat ihan surkeita ja kamalia. Hinnat vaan äkkiä alas.... mulle kelpaa...

18is9: Se on kyllä hyvä kitara, sekoitus melkein kaikkea mahdollista Gibson-maailmasta. Les Paulin suuntainen soundi kun on mahonkirunko ja vaahterakansi. Akustisesti soi vähän isommin kuin lankku kun on ontoksi kaiverrettu, ja aavistus siitä päätyy sähköiseen soundiinkin. Soittotatsi taas on kuin naittaisi SG:n ja 335:n keskenään. Pääsy ylös on täysin esteetön, kitara ei tunnu sylissä samanlaiselta traktorilta kuin 335, mutta ei niin olemattomaltakaan kuin SG.
 
Ongelma taitaa olla että kitara on vähän semmoinen sveitsinlinkkari ja siksi vähän hajuton ja mauton. Pari tonnia lisää hintaa olisi varmaan myös lisännyt mallin arvostusta aikanaan ;).
 
EDIT: On ollut kaksi, toinen oli kevyt, toinen ei. Tämä painavampi soi jostain syystä paremmin.
 
Tuollainen midtown p90:llä olisi kyllä itselle mieleinen peli. Harvoin näkyy käytettynäkin liikkuvan moisia.

Kaik hyvin, tänään palaili kitarahuoltajan käsistä. Ei mitään vikaa ollut mutta pikku modifiointia ja omaan makuun täydelliseksi muokattavana joiltakin osin. Ja nythän se on just eikä melkein.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4949.jpg
 
ja perhepotretti:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/171768.jpg

Kerran jo vannoin, ettei enää Gibsoneita, mutta pakko oli Pelham blue sg poistaa p90 mikeillä. Ja nyt on muuten hyvä! Paras seitsemästä gibsonista mitä kun käsien läpi on kulkenut vuosien varrella, ihan ylivoimaisesti. Viimisen päälle tämä. Jäänee pitemmäksi aikaa. Ja se tuoksu!

Ostin torilta 2010 SG Standardin, koska kitarassa oli selkeästi fiksattavaa ja hinta oli halpa. Olin kahden vaiheilla mitään teen maalipinnan suhteen. Olin aika varma, että maalaan eriväriseksi, mutta päätin viepä pitää värin ennallaan.
 
Kitarassa oli hiontaa vaativat nauhat, kaulan takaosassa tosi tökerö osittainen maalinpoisto (näytti joku hioneen sen n. 80-100 karkeuksisella hiomapaperilla!) ja kitaran etupuolella kannessa näytti olevan kymmeniä pieniä samankaltaisia iskemiä. Olen aika varma, että kitara on joskus kokenut jonkun relikointiprosessin...ei kovin nättiä jälkeä, ei tollaisia symmetrisiä jälkiä kanteen normaalikäytössä voi tulla. Noita asioita korjasin parin päivän ajan.
 
Vaikka omistakin Gibsonin ja kaikki on _nyt_ hyvin, niin pakko sanoa, että en ole koskaan missään kitarassa nähnyt niin karua jälkeä pleksin alla kuin tässä. Näytti siltä kuin mikkikolot oli jyrsitty tosi tylsällä terällä ja työntekijä ei ollut vaivautunut edes puhaltamaan mikkikoloista puupölyjä pois ennen kuin laittoi maalit päälle! Ihan karmeaa jälkeä. Siistin poterot myös edustavampaan kuntoon. Lisäksi Gibsonin tehtaalla olivat kätevästi unohtaneet hioa ja kiillottaa koko kitaran. Se näytti siltä kuin maaliruiskun jälkeen lopuista työvaiheista oli tehty n. 20%. Lakkapintaakin oli niin paksulti, että pystyin hioa molemmat kannet aivan normaalisti 400-2000 karheuksilla läpi. Tuolla sain poistettua suurimmat osat niistä relikoinnissa tulleista iskujäljistä. Kaikki isommat kolhut, chipit yms. on jäljellä (ja taisi pari tulla lisääkin prosessin aikana kun en erityisemmin varonut kolhuja), mutta kitarassa on nyt myös oikeanlainen kiilto mitä kitaroissa yleensä on. En jaksa edes sanoa mitä otelaudan viimeistelyssä oli moitittavaa (niitäkin fiksasin). En tollaisiakaan ole nähnyt edes halvimmissa Harley Bentoneissa.
 
Nauhat on nyt superliukkaat, kitaran soitettavuus ei voisi olla parempi, näyttää tosi kivalta. Tykkään. Mikit on tosin omaan käyttöön aivan liian kuumat. Ja yllätys: tykkään tosi paljon tosta piirilevyhässäkästä! Tosi kätevä irroittaa ja asentaa mikit yms. Elektroniikat on nyt torilla, mutta pitäisköhän sittenkin pitää piirilevy ja mikeistä pikaliittimet itsellä.
 
Luusatulan askartelu olisi vielä edessä...
 
Kuvia näkyy profiilissani.

parek:
 
Lisäksi, vaikka omistakin Gibsonin ja kaikki on _nyt_ hyvin, niin pakko sanoa, että en ole koskaan missään omistamassani kiinalaisessa, meksikolaisessa (japanilaisesta nyt puhumattakaan) kitarassa nähnyt niin karua jälkeä pleksin alla kuin tässä. Näytti siltä kuin mikkikolot oli jyrsitty tosi tylsällä terällä ja työntekijä ei ollut vaivautunut edes puhaltamaan mikkikoloista irtopuupölyä pois ennen kuin laittoi maalit päälle! Ihan karmeaa jälkeä. Siistin poterot edustavampaan kuntoon. Lisäksi Gibsonin tehtaalla olivat kätevästi unohtaneet hioa ja kiillottaa koko kitaran. Se näytti siltä kuin maaliruiskun jälkeen lopuista työvaiheista oli tehty n. 20%. Lakkapintaakin oli niin paksulti, että pystyin hioa molemmat kannet aivan normaalisti 400-2000 karheuksilla läpi. Tuolla sain poistettua suurimmat osat niistä relikoinnissa tulleista iskujäljistä. Kaikki isommat kolhut, chipit yms. on jäljellä (ja taisi pari tulla lisääkin prosessin aikana kun en erityisemmin varonut kolhuja), mutta kitarassa on nyt myös oikeanlainen kiilto mitä kitaroissa yleensä on. En jaksa edes sanoa mitä otelaudan viimeistelyssä oli moitittavaa (niitäkin fiksasin). Ei tollaisiakaan asioita näy edes kotona olevassa 50e käytettynä maksaneessa Harley Bentonissa, ei lähelläkään.
 
Tässä tulee juuri se ongelma, kun porukka myy esim. 2010-luvun Gibsoneita peilaten nykyGibsonien hintoihin. Esim. Stankku SG maksoi 10 vuotta sitten laukun kanssa uutena alle tonnin, ja jälkikin oli osittain "ei niin vimosen päälle".
 
Gibson nirhasi maihettaan myydessä oikeasti halvalla kitaroitaan. Ei olisi kannattanut :).

Noin noin. Öhöm. Joten jos nyssit töräyttäis, eli jos sallitte asiaa viistävän törinän, niin onhan se nyt perkele todettava, että OVATHAN nämä aidot vanhat Gibsonit kyllä parempia kuin uudet Epiluurit, vaikka usein kuuleekin väitettävän niiden olevan "ihan yhtä hyviä halvalla".
 
Mutta paskapuhettahan se on. Mulla on tossa sekä sinänsä oikein hyvä 2015 Epi LP Standard että 1973 Gibson LP Deluxe ja siinä, missä Epi on ihan ookoo ilman mitään sen suurempia skäböjä, on tuo DLX puolestaan erinomainen. Vaikea laittaa sormea ihan tarkkaan sen päälle että mikä siitä nyt niin loistavan tekee, mutta samoilla kielillä (GHS Boomers 09-42) ja niin lähelle samoilla säädöillä kuin mahdollista, on Epi kuitenkin helvetin paljon kankeampi, "raaempi" ja pikkauskädelle rasittavampi, kun taas vanhus on aivan taivaallisen nopea, nöyrä ja elopainostaan (4,4 kg) huolimatta höyhenenkevyt soitettava. Ja näin siis, vaikka kummassakin on varsin kevyt ja hyvin samankaltainen soittotatsi.
 
Ja tismalleen sama pätee muuten Squier-Fender-vastinparillekin, vaikkakin pienemmällä erolla. Mulla on sekä 2018 CV 50's Tele että orkkis 1976 Telecaster Custom samoilla kielillä (GHS Boomers 10-46) ja säädöillä, ja on todettava, että vanha Customi pesee tasan justiinsa Skujulla lattiaa ja vielä pyykkääkin päälle. Ja jälleen sama juttu: Squier on kyllä helvetin hyvä ja nopea soitettava sinänsä, mutta ähäkutti, vanhuspa on VIELÄKIN ketterämpi, nöyrempi ja nopeampi CBS:n paksusta muovilakkakaulastaan huolimatta.
 
Mutta onko kyse vain sedän lauantaiaamuisista mojohorinoista, vaiko jostain todellisemmasta? Jääköön se teidän päätettäväksenne, mutta näinhän nämä asiat koetaan - ainakin täällä :D

Tänään Ruokankaan youtube-kanavalla:
 
"#43 - Weekly Wednesday Live Q&A with Juha - The '59 Burst Magic... Can a new guitar have it?"
 
https://youtu.be/MfW0fbeKEYk

Hyvä episodi! Halvalla on aikanaan mennyt Suomen ainoa '59 bursti.

Power-Soundissa on 3 näitä: Gibson Les Paul Standard 50's Tobacco Burst.
 
Ja 4 näitä: Gibson Les Paul Traditional 2019 Tobacco Sunburst, jotka ovat periaatteeessa sama malli, 50's Standard jatkaa tuota Traditionalien linjaa.