Kitarat: kitarakamat ›

WanhaWetäjä: .........
 
Muutama kuukausi sitten teetin isohkon rempan mun Yamaha SG 2000 vasuriin joka on yli 40 vuotta kulkenut matkassa, ulkoisesti remppa ei näy mutta rosterinauhat, 6-asentoinen mikkivalitsin, uudet potikat, kaikki johdotukset uusiksi, uusi satula...........

 
Mä justiinsa laskeskelin kun olen suunnilleen samanikäisen vanhan stratoni laitattanut soittoiskuun eli uudet nauhat, satula, tremolotalla ja pari uutta valmiiksi plekseihin ladattua mikkisettiä, niin tonnin verran palanut rahaa ja vintagepisteet romehtaneet. Toisaalta kitara on nyt hyvässä soittoiskussa eikä se ole myytävänä. Ja on se muutenkin niin rupinen ettei sillä vintagearvoa olisi muutenkaan.
 
Mutta itselleni tuli jotenkin semmoinen, että kitara jolla olen käytännössä koko ikäni soittanut, täytyy pitää soittokunnossa ja käytössä.

Olen luopunut soittimien ja vahvistimien modailusta. Pitää hankkia soitin, jota ei tarvi modailla. Jos mikkien soundissa on jotain hiottavaa, hoitaa eq laudassa sen takuulla.

hallu: Mä justiinsa laskeskelin kun olen suunnilleen samanikäisen vanhan stratoni laitattanut soittoiskuun eli uudet nauhat, satula, tremolotalla ja pari uutta valmiiksi plekseihin ladattua mikkisettiä, niin tonnin verran palanut rahaa ja vintagepisteet romehtaneet. Toisaalta kitara on nyt hyvässä soittoiskussa eikä se ole myytävänä. Ja on se muutenkin niin rupinen ettei sillä vintagearvoa olisi muutenkaan.
 
Mutta itselleni tuli jotenkin semmoinen, että kitara jolla olen käytännössä koko ikäni soittanut, täytyy pitää soittokunnossa ja käytössä.
 
Tuota olen itsekin miettinyt tuossa tuon mun Yamaha sg3000s:n kanssa, mikit tarvis piristää ja viimeksi tänään sain lavan päästä palasia pois, kun rapattuun kattoon osui telineestä noukittaessa. Kolot saa olla, tuon lakkapinta on entinen muutenkin, mutta noille mikeille pitäisi tehdä jotain ehdottomasti. Isoakin isompi ongelma vaan että vielä tuon on täysin originaali, mutta jos toho nnyt mikit päivittelee, niin siitä on niin helppo jatkaa sitten virikoneisiin ja muihin sähköihin ja ja ja...

Eikös tuo Yamaha ole jonkinlainen keräilysoitin? Tuskin kannattaa modailla.

LaMotta: Eikös tuo Yamaha ole jonkinlainen keräilysoitin? Tuskin kannattaa modailla.
 
Jos on pitopeli ni en nää mitään haittaa vaikka modailis. Eihän sellasta soitinta kannata ees soittaa jos se on keräilyesine.

LaMotta: Eihän ne toisiaan pois sulje. Arvon kannalta parempi pitää orkkiksena.
 
Mutta onko sillä arvolla väliä jos sitä soitinta ei tule myymään koskaan tai vaikka myisi niin tiedostaa sen arvonlaskun? Ite ainakin tulee modailtua kaikki soittimet mieleiseksi, jos ne ei sitä ole esim mikkien osalta, tai muuten sellaisen helpon modailun suhteen kuten tallat ynnä muut. En ehkä kaulan profiilia menisi paljon muuttelemaan, tai muita isoja muutoksia, ellei ole tieto että soitin tulee pysymään itsellä vaikka mikä olisi.

jos lähtee sitä nauharemonttia teettämään, niin pitäisikö sen sitten itse?
 
No pikku pakkohan se on halpiksista puhuttaessa. Ei mitään järkeä ottaa satoja jojoja hanuriin, jos menee kalliin rempan jälkeen sen hölmöyksissään myymään. Kyllä tommonen skitta on joko vakiokaluste, tai sitten ÄKKIÄ pois näpeistä siinä kunnossa ja niine varusteineen.

LaMotta: Eikös tuo Yamaha ole jonkinlainen keräilysoitin? Tuskin kannattaa modailla.
 
Olisi hyväkuntoisena haluttukin, nyt on enempi semmonen soittajakappale, kun on nähnyt maailmaa ja elämää, lakkapinta elää myös omaa elämää kun on pilveytynyt jo joltisestikin. Vaan tuon kun haluaisin silti pitää originaalina, vaan soundillisesti tuo ei vain kohtaa enää mun mielikuvissa premiumsoitinta. Toki pitää ensin koittaa jos saisi magneetteihin lisää eloa, vaan jos ei sillä parane niin jotain tuolle tars tehdä että on jälleen käytössä eikä vain näytössä...

Nauhojen kuntoon kannattaa kyllä kiinnittää huomiota käytetyissä. Jos käytetyn kitaran hinta kulumattomilla nauhoilla on nauharemontin hinta, niin vaihtokunnossa olevilla nauhoilla saman kitaran hinta periaatteessa pitäisi olla nolla. Halpiksissa usein käytetään vielä niin pehmeitä nauhojakin, että ne kuluvatkin varsin nopeasti. Tässä mielessä pieni lisäpanostus kitaraan, jossa on rosterinauhat, maksaa itsensä helposti takaisin. Halpiksenkaan teräsnauhat eivät ylläpitotoimia juurikaan kaipaa, jos vain kaula ei ala vääntyilemään.

Nauhojen kuntoon kannattaa kyllä kiinnittää huomiota käytetyissä.
 
No näinpä kyllä. Tosin aika jännää, ettei noissa mun kummassakaan käytettynä ostetussa halpiksessa ole minkäänlaista kuluman merkkiäkään edes skoobariasemissa! Todellla vähän soitettuja siis lienevät, tai sitten nauhamatsku on kuviteltua parempaa...

että on jälleen käytössä eikä vain näytössä...
 
Korvaat koko elektroniikan plugarimetodilla ja panet vanhan kolvailematta syrjään. Onnistuuko? No joo, ulostulojakin piuhan joudut kyllä varmaan snipaisemaan poikki tai kolvaamaan irti...

Enkä tykkää 70-luvun Fendereistä.
 
Paljon paskaa tekivät silloin, mutta on niissä hyviäkin. Haasteena on vaan löytää se valioyksilö, mutta jos paksu polylakkaus on totaalistopperi, niin eihän se sitten tietenkään käy. No, lisää metsästettävää meille muille toisaalta :)

suunnilleen samanikäisen vanhan stratoni
 
Eli vuosimalli oli, jos nyt saan uteliaisuuttani kysäistä? Mutta joo, täytyyhän niitä soittokunnossa pitää jos niitä haluaa soittaa.

Kyllä nyt on niin, että näin on. Oottekos ajatelleet asiaa siltä kantilta että harrastukset maksavat aina. Keskustelu on kääntynyt vähitellen siihen, että miten menettää vähiten rahaa kun myy jonkin kitaran pois. Kukaan ei tieten tahtoen halua menettää rahaa. Jos ostaa sokkona käytetyn kitaran postin/matkiksen välityksellä, on pakko hyväksyä se riski, että myyjän ja ostajan näkemykset "uudenveroisesta" kitarasta eivät välttämättä kohtaa. Ja silloin esim nauhojen kohdalla voi tulla persnettoa. Jos jonkin nauharempan jyvittää vaikka 5 vuoden ajalle, ei se nyt niin kauhea summa ole. Toki jos jää Musta-Pekka käteen, eli soitin ei ole muutenkaan itselle passeli, ja se pitäisi myydä eteenpäin, niin sitten se on harmittava tilanne. Ehkä silloin kannattaa ennemmin tosiaan rehellisesti tunnustaa nauhojen kunto ja laittaa myyntihinta sen mukaiseksi, ja kärsiä tappio nahoissaan.
 
Itsekin on tullut sählättyä ja tehtyä huonoja kitarakauppoja. Onneksi vain pari kertaa. Se on vain elämää. Enemmän olisi harmittanut jos olisi sillä hetkellä sattunut olemaan taloudellisesti vaikeaa. Onneksi silloinkin pärjäsi vaikka pari satkua hävisinkin.

iec: Kyllä nyt on niin, että näin on. Oottekos ajatelleet asiaa siltä kantilta että harrastukset maksavat aina. Keskustelu on kääntynyt vähitellen siihen, että miten menettää vähiten rahaa kun myy jonkin kitaran pois. Kukaan ei tieten tahtoen halua menettää rahaa. Jos ostaa sokkona käytetyn kitaran postin/matkiksen välityksellä, on pakko hyväksyä se riski, että myyjän ja ostajan näkemykset "uudenveroisesta" kitarasta eivät välttämättä kohtaa. Ja silloin esim nauhojen kohdalla voi tulla persnettoa. Jos jonkin nauharempan jyvittää vaikka 5 vuoden ajalle, ei se nyt niin kauhea summa ole. Toki jos jää Musta-Pekka käteen, eli soitin ei ole muutenkaan itselle passeli, ja se pitäisi myydä eteenpäin, niin sitten se on harmittava tilanne. Ehkä silloin kannattaa ennemmin tosiaan rehellisesti tunnustaa nauhojen kunto ja laittaa myyntihinta sen mukaiseksi, ja kärsiä tappio nahoissaan.
 
Itsekin on tullut sählättyä ja tehtyä huonoja kitarakauppoja. Onneksi vain pari kertaa. Se on vain elämää. Enemmän olisi harmittanut jos olisi sillä hetkellä sattunut olemaan taloudellisesti vaikeaa. Onneksi silloinkin pärjäsi vaikka pari satkua hävisinkin.
 
Näinhän tämä useasti on. Ja vaikka jossain ostoksessa tulisi takkiin, niin siitä ostoksesta voi olla tulevaisuudessa jotain muuta hyötyä. Tietää millaista kitaraa ei kannata hommata tai soittimessa saattaa olla jotain muita speksejä, joita on aina himoinnut, mutta ne ei ollutkaan sitten itselle niin ihmeellisiä tai tarpeellisia...
Soittaminen on edelleen melko edullinen harrastus ja jos käytettynä on jotain ostanut, niin harvoin siinä häviää kovin montaa satasta myydessä ja joskus voi jopa hieman voittaakin myydessä.

msalama: Eli vuosimalli oli, jos nyt saan uteliaisuuttani kysäistä? Mutta joo, täytyyhän niitä soittokunnossa pitää jos niitä haluaa soittaa.
 
Niin no eihän se nyt vanha ole muuten kuin, että on kulkenut mukanani lähes nelkyt vuotta. Sarjanumeron perusteella se on vuosimallia -79 tjsp. Ostin sen käytettynä Kitarapajalta joskus -83 tietämillä enkä muista oliko siinä edes puhetta minkä ikäinen se on. Mutta ajalleen tyypillinen tapaus, kolmella ruuvilla kaulan kiinnitys kaksi puuruuvia ja siinä kärjessä tieheäkierteinen joka tulee kaulan vastakappaleeseen. iso lapa bullet kaularaudan säätö, tinatremolo (vai mistä hevonpaskasta ne mahtoi sen valaa, mutta mielestäni surkea esitys). vaihdoin siihen uuden tremolon, nauhat vaihdatin Jaskarin EVO:ko ne nyt oli ja jostakin hirven sääriluusta veistetty satula. Tällä hetkellä kolme mikkisettiä omiin plekseihinsä valmiiksi asennettuina EMG S, EMG SA (DG20) sekä tietty se alkuperäinen. Painoa se tuolle ajalle ei niin epätavallinen 4,5kg tjsp.
 
Kyllä se on minulla nyt aktiivisessa käytössä ja olen sen kanssa viettänyt niin paljon aikaa, etten oikein osaa olla ilman sitä. Rahaa siihen on palanut niin paljon etten ilkeä edes ääneen lausua :-D joten tulisi joka tapauksessa pahasti myydessä takkiin. Toisaalta se on kaikkien näiden vuosien jälkeen niin relic jollei peräti heavyrelic että tokko sitä edes kaupaksi saisi vaikka yrittäisi.

Vaikuttaa hyvältä käyttöpeliltä! Mun omien havaintojen perusteella monet noista CBS:n seiskönttivehkeistä, ja eritoten Teleistä, on kyllä mainettaan parempia, vaikka se paksu polylakka onkin aikamoinen turnoff monelle. Mutta mua ei haittaa...

msalama: Vaikuttaa hyvältä käyttöpeliltä! Mun omien havaintojen perusteella monet noista CBS:n seiskönttivehkeistä, ja eritoten Teleistä, on kyllä mainettaan parempia, vaikka se paksu polylakka onkin aikamoinen turnoff monelle. Mutta mua ei haittaa...
 
Mun toinen strato on juurikin '79, johon teetin nauharempan reilut kaksi vuotta sitten. Maineikas stadilainen soitinrakentaja ja -korjaaja kommentoi kitaraa sanoen, että tässä on todiste siitä ettei kaikki CBS-kauden soittimet ole huonoja. Painoa tuolla stratolla on n. 3,7 kg eikä tosiaan mitään vikaa. Toki muovilakka kaulassa ja fiilisnitro polylakan päällä bodyssa, mutta varsin ohut kerros ja siksi onkin relikoitunut ja kulunut sopivasti. Pohdin tallan vaihtoa, mutta seppä oli sitä mieltä ettei siinäkään ole mitään vikaa. Siksi vaihdettiin vaan uudet säätöruuvit. Orggissatula oli vaihdettava, koska oli hajonnut kolmeen osaan. Body on kahdesta saarnipalasta veistetty, kitara soi akustisestikin hyvin. Kaula on tuhti U-malli, joka on just eikä melkein mun kouraan.
 
Yhtä lailla, tuskin ne '50-'60 lukujen Fenderit oli kaikki valioyksilöitä. Määrällisestihän niitä on tietysti myös paljon vähemmmän. Kyllä 1970-luvun strato oli oman aikansa huippukitara, mahdollisine vikoineenkin ja vaikka materiaaleissa oli jo tuossa vaiheessa osin tingitty.

tuskin ne '50-'60 lukujen Fenderit oli kaikki valioyksilöitä
 
Eivät todellakaan olleet. Mulla oli aikoinaan kaksi -69 Stratoa, joista toinen oli läpeensä kulahtanut ja helvetin hyvä, ja toinen puolestaan lähes soittamaton mint-kuntoinen ja ihan sysipaska läjä kuollutta puuta. Eli isoja eroja niissäkin on!