Kitarat: kitarakamat ›

samiko: Minä olen tälläisellä 300e Melody Makerilla soitellut ja hyvähintalaatusuhdekitara oli ainakin se yksilö.
 
Mutta tosiaan ongelmallisia kitaroita Gibsonille ja hyvä että eivät enää halpissarjalaisia tee.
 
Varmaan ihan käypiä soittimia nuokin, mutta tonepotikan pois jättäminen on mielestäni jo vähän liian askeettista suunnittelua. Hinta kieltämättä on ollut kunnioitettavan kohtuullinen uudelle Amerikassa tehdylle kitaralle! Vissiin tosiaan mitään MM-malleja ei tätä nykyä tehdä, se on minun mielestäni harmi... eiköhän niitä jossain välissä taas ilmesty.

ituvirtanen: Puhuin ihan manufaktuureista (niitä on ehkä kolmisenkymmentä, kuten vaikka AP, G-P, JLC, Parmigiani, Lange ja VC), en esimerkiksi ETAa tai Sellitaa käyttävistä. Minäkin luulin yhden katon alta tuleviin aikarautoihin, en luule enää. On hyvinkin järkevää ostaa naapurista niitä osia, joissa naapuri loistaa ja infra on valmiina. Sveitsiläiset osaavat tämän hyvin ja osaavat olla huutelematta asioista. Äkkiäkös siinä pari osaa tulee sivussa, jos joku sattuisi tarvitsemaan... ja mitäpä konetta nurkassa seisottamaan turhan panttina.
 
Juu; aika moni tilaa ainakin joitakin osia naapurin puolelta, vaikkei käyttäisikään bulkkikoneistoa "oman koneiston" pohjana. Lange ei tosin ole sveitsiläinen, joten sitä ei osteta jos pitää olla sveitsiläinen nus nus. :)
 
Mut joo, ei jokaisen kitarapajankaan kannata hommata pelejä ja vempeleitä joka ikisen nippelin väsäämistä varten. Turha jokaista kytkintä sekä viritintä yms lähteä itse alusta asti väsäämään. Täydellistä ajan- sekä rahanhukkaa.

Toki nämä valmistajien tehdasvideot ovat pääasiassa mainoksia, mutta PRS:än videoista saa kivasti perspektiiviä idässä valmistettuihin kitaroihin.
 
Factory Tour:
https://www.youtube.com/watch?v=N4xyS5ZTjAg
 
Just ilmestynyt video USA:ssa tehtävään laaduntarkastukseen koskien SE sarjaa:
https://www.youtube.com/watch?v=rdWQ4CkcXk8

No nyt kun on haukuttu iso-G ja CNC-koneiden käyttö, niin mitenpä sitten kitaran elinkaarikustannukset ? nyt ollaan käsitelty tätä asiaa otsikon mukaisesti pääomakustannuksena, mutta jos otetaan lähtökohdaksi että halpaa kitaraa joutuu helposti modaamaan, että siitä saisi kunnollisen tai ainakin erilaisia huolloin tarpeita voi tulla nopeasti. Siis on helppo laskea, että satula 70 euroa, virityskoneisto 100 euroa, tremolo 150 euroa, mikit 100 -400 euroa, nauharemppa 300 euroa. Nämä siis vain esimerkki hintoja asioihin joita ennemmin tai myöhemmin voi tulla esille. Niin minkäverran pelivaraa hintaan tuo se että ostaa kerralla hyvän? niin että ei tarvii modata eikä huoltaakaan ainakaan ensimmäiseen kymmeneen tai kahteenkymmeneen vuoteen.

Cnc-koneiden käyttö on itsestäänselvyys itseään toistavassa sarjatuotannossa.

hallu: No nyt kun on haukuttu iso-G ja CNC-koneiden käyttö, niin mitenpä sitten kitaran elinkaarikustannukset ?
 
Kitaran elinkaari = osta torilta -> myy torilla. Kustannukset +/- 50€.

18is9: Kitaran elinkaari = osta torilta -> myy torilla. Kustannukset +/- 50€.
 
Hyvin sanottu :D

18is9: Kitaran elinkaari = osta torilta -> myy torilla. Kustannukset +/- 50€.
 
+ Kielten vaihto, settien määrä riippuu siitä miten hyvä kitara tuli hankittua.

18is9: Kitaran elinkaari = osta torilta -> myy torilla. Kustannukset +/- 50€.
 
Pääsääntöisesti näin, mutta ei aina. Suurimmat tappiot tein suht edullisella, paljon käytetyllä ja 25 vuotta vanhalla Tori-kitaralla. Nauhoissa oli selvää kulumaa, ja myyjä ilmoitti siitä ihan reilusti. Aliarvioin tuon kuluman. Soitin nauhat kertakaikkisen loppuun parissa vuodessa, ja sitten kitaran ilmaantui epämääräisiä sähköongelmia kaupanpäällisiksi. Kitara oli soitto- ja myyntikelvoton. Huollatin reunalistallisen kitaran oman osaamisen loppuessa liikkeessä nauhanvaihtoineen muistaakseni 450 eurolla. Sain 500 euron ostohintaisesta kitarasta myydessä 500 euroa. Otin takkiin kuitenkin 450 euroa huollosta eli 90% kitaran ostohinnasta, ja diili oli itselleni paskin ikinä. Kitara oli ihan OK sinällään, ja joku soittanee sillä tyytyväisenä tänäkin päivänä. Kannattaa tsekata käytetyn kitaran kunto huolellisesti. Maksoin tässä oppirahat ja silleen.

The Jack: Pääsääntöisesti näin, mutta ei aina. Suurimmat tappiot tein suht edullisella, paljon käytetyllä ja 25 vuotta vanhalla Tori-kitaralla. Nauhoissa oli selvää kulumaa, ja myyjä ilmoitti siitä ihan reilusti. Aliarvioin tuon kuluman. Soitin nauhat kertakaikkisen loppuun parissa vuodessa, ja sitten kitaran ilmaantui epämääräisiä sähköongelmia kaupanpäällisiksi. Kitara oli soitto- ja myyntikelvoton. Huollatin reunalistallisen kitaran oman osaamisen loppuessa liikkeessä nauhanvaihtoineen muistaakseni 450 eurolla. Sain 500 euron ostohintaisesta kitarasta myydessä 500 euroa. Otin takkiin kuitenkin 450 euroa huollosta eli 90% kitaran ostohinnasta, ja diili oli itselleni paskin ikinä. Kitara oli ihan OK sinällään, ja joku soittanee sillä tyytyväisenä tänäkin päivänä. Kannattaa tsekata käytetyn kitaran kunto huolellisesti. Maksoin tässä oppirahat ja silleen.
 
500€ ja sait pari vuotta soittoaikaa? Toivottavasti lohduttaa, jos sanon, että olet päässyt erittäin halvalla.. mä en edes kehtaa sanoa paljonko oppirahoja on mennyt :D
 
Sinänsä esineenä kitaran hinta laski aika huimasti kun "arvo" oli tavallaan kymmenesosa kitaraa myydessä, mutta jos sillä soitteli pari vuotta, niin en pidä pahana virheenä.

Jos käy elokuvissa ja samalla reissulla syömässä, niin 50 on helposti menny. Ilta baarissa, taksiajelu ja grilliruokaa ja satanen ei edes riitä.
Jos ostaa tonnin kitaran ja siitä saa myydessä 800, niin sen muistaa koko ikänsä. Silloinkin, vaikka soittimella olisi soitettu paljon ja useampi vuosi. Baarireissu on unohtunut jo viikon päästä.
Ihminen on aika erikoinen.

Jos 300 euron kitaraan teettää 400 euron nauharemontin, niin se hinta on edelleen se 300.euroa.

niin se hinta on edelleen se 300.euroa
 
On kyllä. Mutta jos kitara on hyvä ja sillä on käyttöarvoa, niin ne nauhat kannattaa silti vaihtaa jollei ole luuttuaan myymässä.
 
Esmes mulla on tossa käyttökeppinä niin helvetin hyvä Skujutele, että siihen vaihdetaan tasan tarkkaan rosterit kun vanhoista aika jättää. Ja näin, vaikka kitaran jälleenmyyntiarvo onkin just sen kolmesataa. Mutta minkä helvetin takia mä myisin noin hyvää skittaa mihinkään, kun siitä ei mitään saa vaikka kuinka parantelisi ja/tai ylläpitäisi?
 
PS. Niin ja tsori muuten kaikille se viimeperjantainen (ja onneksi jo nuketettu) pikkukänninen päänaukominen, pyrin välttämään tästedes.
 
PPS. Ihan vaan tiedoksi, että asianosaiselta pyydetty anteeksi ja aneeksipyyntö hyväksytty, joten jatketaan.

msalama: On kyllä. Mutta jos kitara on hyvä ja sillä on käyttöarvoa, niin ne nauhat kannattaa silti vaihtaa jollei ole luuttuaan myymässä.
 
Esmes mulla on tossa käyttökeppinä niin helvetin hyvä Skujutele, että siihen vaihdetaan tasan tarkkaan rosterit kun vanhoista aika jättää. Ja näin, vaikka kitaran jälleenmyyntiarvo onkin just sen kolmesataa. Mutta minkä helvetin takia mä myisin noin hyvää skittaa mihinkään, kun siitä ei mitään saa vaikka kuinka parantelisi ja/tai ylläpitäisi?
 
PS. Niin ja tsori muuten kaikille se viimeperjantainen (ja onneksi jo nuketettu) pikkukänninen päänaukominen, pyrin välttämään tästedes.
 
Eipä mitään, tänäänhän sitä on hyvä jatkaa ;)
 
Ite kun tuppaan hetken kuluttua myymään aina kaikki juuri ostetut soittimet pois, poislukien tuota yhtä Yamahaa, niin olen ollut sitä mieltä jo tovin, jotta jos ite en pysty tekemään, niin remontin hinta ei saa nousta yli puolen halvan kitaran hinnasta. Tosin kykenen nykyisellään kohtuullisesti tekohengittelemään itsekin noita karahkoita, poislukien isommat puutyöt, kun semmosiin ei oikein ole tilaa, joten aika harvoin noissa pääsee kustannukset nousemaan "liian korkeaksi".
 
Toisaalta kun tuo modaus on vähän niinkun verissä, niin aika usein varsinkin nuo halvat soittimet tuppaavat saamaan sen verta upgradea, että hinta tuplaantuu ja ei olisi mitään järkeä laittaa kiertoon koko esinettä, vaan minkäs KaRu luonteelleen mahtaa...

Eipä mitään, tänäänhän sitä on hyvä jatkaa ;)
 
Öh... no toivottavasti ja luultavasti ei :D
 
hetken kuluttua myymään aina kaikki juuri ostetut soittimet pois
 
Mä olen ruukannut pitämään parhaat ja lopuilla sitten vesilintua, tosin en enää juurikaan kamoja kierrätä koska hermohan siinä veivaamisessa vaan menee.
 
Mutta mä olenkin onneksi näköjään vanhemmiten parantunut GAS:sta, koska mulla ei ole enää mitään himoja kasvattaa tai kierrättää keppi- tai laatikkokokoelmaa mihinkään. Eli mun sääntö on nykyään se, että jos jotain uutta hyvin harvoin sattuu tulemaan, niin jotain vanhaa myös armotta hävitetään. Koska eihän se tee musta yhtään sen parempaa tai huonompaa ihmistä, eläintä tai soittajaa, vaikka noita skeboja tai mölylaatikoita olis sadoittain.
 
Jaa konmariako? Ei. GASmaria.

GiovanniDiRondo: Jos 300 euron kitaraan teettää 400 euron nauharemontin, niin se hinta on edelleen se 300.euroa.
 
Niin, olet varmaan pitkälti oikeassa. Olisiko se sitten niin, että jos lähtee sitä nauharemonttia teettämään, niin pitäisikö sen sitten itse? jos meinaa myydä, niin antaa sen seuraavan ostajan teettää se remontti.
 
Onhan se ihan totta, että jos soitinten hintaluokista puhutaan, niin hän joka haluaa ostaa halvan kitaran ei välttämättä ole halukas maksamaan käyttöarvoa lisäävistä ominaisuuksista. Toisaalta hän joka ostaa 300 euron kitaran, hyväksyy ettei soitin ole täydellinen. Hän joka ostaa vaikkapa tuhannen euron kitaran, myös vaatii siltä enemmän. Tai en minä tiedä, kunhan pohdiskelen.

hallu: Niin, olet varmaan pitkälti oikeassa. Olisiko se sitten niin, että jos lähtee sitä nauharemonttia teettämään, niin pitäisikö sen sitten itse?
 
Tässä on kyllä vahva uhka, vaikka itse harrastankin. :D
 
Ja JOS kitara päätyy myyntiin niin moniko ostaja arvostaa nauharemonttia sen jälkeen kun kerrot tehneesi sen itse?

GiovanniDiRondo: Jos 300 euron kitaraan teettää 400 euron nauharemontin, niin se hinta on edelleen se 300.euroa.
 
Teetin joku vuosi sitten uutena 240€ maksaneeseen kitaraan pari modausta, hurinattomat mikit, taisi maksaa töineen jotain yli parisataa, myöhemmin vaihdoin siihen paremman vibratallan, se oli jotain yli satkun, tein ko kitaralla keikkoja muutaman vuoden, mm yhden puolen vuoden teatterijutun, myin pois, takkiin tuli mukavasti, sainko edes tuota mitä siitä uutena maksoin. Jos olisin koettanut myydä mikit ja tallan erikseen niin kenties lopputulos olisi ollut sama tai olisin saattanut saada jonkun kympin enemmän.
 
Muutama kuukausi sitten teetin isohkon rempan mun Yamaha SG 2000 vasuriin joka on yli 40 vuotta kulkenut matkassa, ulkoisesti remppa ei näy mutta rosterinauhat, 6-asentoinen mikkivalitsin, uudet potikat, kaikki johdotukset uusiksi, uusi satula.
700€:n remppa palautti kitaran alkuperäiseen soittokuntoon, tosin virittimet eivät ole alkuperäiset ja onhan siinä metalliosissa pientä ajan patinaa ja yksi kolhu bodyssa.
 
Missä määrin kitaran soitettavuutta oleellisesti parantava modaus vaikuttaa kitaran arvoon kun kyseessä on laadukas "vintage" kitara, en tiedä eikä isommin kiinnosta koska kitara on hyvä, olen kasvanut soittajana sen kanssa, soitan sillä joka päivä enkä tule sitä koskaan myymään, se jää perikunnan huoleksi.
 
Jos jostain syystä laittaisinkin sen myyntiin niin myös hinnoittelu olisi haastavaa koska verrokkeja ei ole ja jos nyt ei näyviä modauksia niin korjauksia on tehty.
Maailmalla noita pyörii lähinnä oikeakätisinä, vasurit ovat todella harvinaisia.
 
https://reverb.com/item/33264094-ya … ty-gaucher-left-handed-1978-santana

munkero: Tässä on kyllä vahva uhka, vaikka itse harrastankin. :D
 
Ja JOS kitara päätyy myyntiin niin moniko ostaja arvostaa nauharemonttia sen jälkeen kun kerrot tehneesi sen itse?
 
No voi olla, että joku ei arvosta. Itse kuitenkin arvioisin mieluummin työn jäljen, jos nauhat on hyvin asennettu ja viimeistelty, niin näkyyhän se silmällä ja tuntuu soitossa..... tai siis ei tunnu, kun nehän on viimeistelyvikoja jotka tuntuu :-D .
 
Olet tietenkin oikeassa, maineikas soitinrakentaja/huoltajan tekemä työ on tietenkin itsessään arvokkaampaa ja se katsotaan dokumetista (kuitista tms.) eikä soittimesta :-)