Media ja viihde ›

Malignant. Nuori nainen alkaa nähdä ahdistavia näkyjä murhista, ja kohta homma tuntuu liiankin todelliselta. Ei kannata ottaa liikaa selvää etukäteen, sen kuin katselee menemään vaan.
 
James Wanin tuorein hulluttelu, tässä on selvästi käyty giallo-elokuvien ruokakupilla, niin älytön ja sekopäinen koko juoni on mysteereineen ja paljastuksineen sekä tiettyine tyyliseikkoineen. Dialogi uskomattoman hölmöä ja näyttelijäsuoritukset välillä mitä sattuu. Silti pakko arvostaa, millä tavalla tämä roiskii menemään ja tarjoaa muutaman uskomattoman tyydyttävän pitkitetyn gorekohtauksen. Hetkittäin on tosin vaikea tietää, ovatko Wan ja kumppanit kuinka tosissaan, vai mennäänkö ihan röyhkeästi vain kieli poskella. Joten elokuva on tavallaan yhtä aikaa joissain ratkaisuissaan melko tavallinen, välillä taas sopivan omintakeinen. Ota tästä nyt sitten selvää, mutta hauskaa oli.

Olihan tuo vallan hauska tekele. Yllätyin miten hienoa kuvaa paikotellen tarjoillaan, isolla kankaalla varmasti älyttömän komea raina.
Minkä tahansa tusina-ohjaajan rähmäisissä käpälissä tää ois ollu totaalinen katastrofi mutta Wan kyllä toimittelee höppänää huttua harvinaisen hallitusti ja röyhkeällä varmuudella.

Tuli katsottua netfliiltä blood red sky. Tiettyyn pisteeseen asti ihan lupaava, mutta menihän se sit tietysti ihan höpöksi loppupuolella. Harmi.
 
On se ilmeisen vaikeaa tehdä tyylikäs ja pelottava leffa.

Lunnu: On se ilmeisen vaikeaa tehdä tyylikäs ja pelottava leffa.
 
Tuntuu että sellaisen kannattavaksi tekeminen on se ongelma...

tomaattiorava: Tuntuu että sellaisen kannattavaksi tekeminen on se ongelma...
 
No jos löytyy sellainen jopa kannattavaton niin otan mielelläni vihjeitä vastaan.

Toivoin vuosikymmeniä että löytyisi joku leffa joka pelottaisi edes puolet siitä mitä kauhuleffat penskana, mutta eihän ne enää semmosta vaikutusta tee. 70-luvulla tehtiin kuitenkin minusta ylivoimaisesti eniten elokuvia, joissa on tietynlainen creepy viba. Siis semmosia, että ei välttämättä pelota katsellessa, mutta kun menet pihalle pilkkopimeään tupakoimaan elokuvan jälkeen niin olet näkevinäsi tai kuulevinasi asioita.
 
Mutta. Sitten löysin kauhupelit. Ja voin sanoa, että esim. Resident Evil 7 pelattuna VR-laseilla sai kiljumaan paskat housussa kuin pikkutyttö ja jouduin jättämään koko pelin kesken. Eli se meni sitten taas toiseen suuntaan överiksi :D

Mediana pelithän tuosta on koppia ottamassa kovaa vauhtia.
 
Ymmärrän hyvin tuon nostlagian kaipuun mutta auttamatta aikuisiällä pelot on eri mitä penskana. Uutiset tai vaikka eduskunnan kyselytunti, siinä kauhua kyyneliin asti.
Ehkä se on se tunnelma ja ambienssi mitä ennen kaikkea tätä nykyä kaipaa alan rainoilta. Ja sehän justii loistaakin usein poissaolollaan kun on kaikki UHD:tä ja niin vaan pirun hienoa, siloteltua, kiiltävää ja nättiä. Found footage-osasto onneks tähän laittaa vähän vastapalloon mutta sellanen 70-lukulainen rakeinen rosoisuus maittaisi kyllä.

bedlam:
Mutta. Sitten löysin kauhupelit. Ja voin sanoa, että esim. Resident Evil 7 pelattuna VR-laseilla sai kiljumaan paskat housussa kuin pikkutyttö ja jouduin jättämään koko pelin kesken. Eli se meni sitten taas toiseen suuntaan överiksi :D
 
Mä en edes pystyisi. Pelkkä ajatuskin saa minut aivovaurioon. Varsinkin jos jaan talon aution jonkun tuntemattoman kanssa. Mut hitto kun pystyisi näkemään tuoreilla silmillä esim. Manaajan uudestaan. Tai Evil Deadin. Tai Cannibal Holocaustin. Tai Poltergeistin. Tai tai tai.

Vähän samaa itselläkin. Leffoja pystyy katsomaan sen kummemmin säikkymättä, mutta herran jesta että Benevienton kartano hirvittää tällä hetkellä Resident Evil Villagessa.
 
E:hkä syynä on se että leffoja katsotaan vähän kuin sivusta kun taas peleissä ollaan aktiivinen osallistuja.

Milkop: Vähän samaa itselläkin. Leffoja pystyy katsomaan sen kummemmin säikkymättä, mutta herran jesta että Benevienton kartano hirvittää tällä hetkellä Resident Evil Villagessa.
 
Ehkä olen saanu tuon edellisosan pelattua siihen mennessä kun tuo kasi tulee VR:lle. Se on niin kuumottava tunne kun oikeasti pitää käyttää kroppaa kumartelemalla ja kurkistelemalla oviaukosta. Pelasin alunperin seiskan puoleenväliin töllöllä ja vaikka pelotti sekin niin lähdin kuitenkin aina juoksemaan karkuun ja piiloutumaan kun joku tuli nurkan takaa raivona päälle- Mutta noiden kakkuloiden kanssa jähmettyy kyseisissä tilanteissa täysin paikalleen ja alkaa vain paniikissa nauramaan :D
 
Milkop: E:hkä syynä on se että leffoja katsotaan vähän kuin sivusta kun taas peleissä ollaan aktiivinen osallistuja.
 
Tuohan se juurikin. Vaikka tuon VR:n puolesta meuhkaankin, niin eka "paskat housussa" -kokemus oli jo Silent Hillien kanssa PS2:lla. Semmosen 14-tuumaisen matkatöllön kanssa pelasin ja muistan että unta sai odotella hetken sängyssä kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa.

Alan pelejä vaan on tullut jokseenkin välteltyä ihan vaan gameplayn takia. Jotenkin nää tuppaa olemaan aina niin hitaita, kömpelöitä ja suurin ahdistus tulee disorientaatiosta kun et ikinä tiiä mihin helvettiin sun pitäis hitaasti ja kömpelösti hiihtää kun kiiru olis. Tiettyhän siinä ois kauhu kaukana jos RE7:n pelihahmona ois joku doomslayer mutta näyttää olevan todella täsmällistä kellosepän hommaa saada kauhupelin gameplaystä soljuvaa ja ei-niin-turhauttavaa.
Tässä onkin oiva aasinsiltä jälleen mainita miksi BloodBorne on hienoin asia missään ikinä. Aivan uskomattoman brutaali, groteski ja häiritsevä peli mitä ei oo pilattu kömpelöillä mekaniikoilla, päinvastoin!

tomaattiorava: Alan pelejä vaan on tullut jokseenkin välteltyä ihan vaan gameplayn takia. Jotenkin nää tuppaa olemaan aina niin hitaita, kömpelöitä ja suurin ahdistus tulee disorientaatiosta kun et ikinä tiiä mihin helvettiin sun pitäis hitaasti ja kömpelösti hiihtää kun kiiru olis. Tiettyhän siinä ois kauhu kaukana jos RE7:n pelihahmona ois joku doomslayer mutta näyttää olevan todella täsmällistä kellosepän hommaa saada kauhupelin gameplaystä soljuvaa ja ei-niin-turhauttavaa.
Tässä onkin oiva aasinsiltä jälleen mainita miksi BloodBorne on hienoin asia missään ikinä. Aivan uskomattoman brutaali, groteski ja häiritsevä peli mitä ei oo pilattu kömpelöillä mekaniikoilla, päinvastoin!
 
Resident Evil 5 (jota pelattiin vielä kolmannesta persoonasta) oli kömpelö ja tönkkö, mutta en kyllä sellaista hoksaa seiskasta (joka siis first person). Tietty suurin osa kauhusta syntyy juuri siitä paniikista kun pitää päästä karkuun, mutta ei tiedä mikä on hyvä paikka piiloutua. Niin kai se oikeassakin elämässä olisi jos vastaavaan paikkaan joutuisi. Ohjauksesta ja mekaniikasta en kyllä tuossa pelissä löydä vikaa.
 
Mutta makuasioitahan nämäkin. Bloodbornen poistin pleikkarilta puolen tunnin testauksen jälkeen, mulle se taas ei maistunut yhtään. Eipä se kauhupeli tainnut varsinaisesti ollakaan.

Kasin pelaaminen sujuu myös ihan jouhevasti, mitä nyt esineiden ja inventaarion puljaaminen on PC:llä hieman kankeaa. No asian kanssa pystyy kyllä elämään ja onhan tuo visuaalisesti yksi näteimpiä pelejä mitä olen testannut. VR:nä en uskaltaisi varmastikaan kokeilla kun jo joku HL Alyx päärapuineen iski vetelät punttiin :D
 
E: Howling Village on näköjään ilmestynyt jo yli kk sitten. Pitääkin tuo etsiä ja katsoa. Grudge on yksi lempparikauhuja.

Milkop: Kasin pelaaminen sujuu myös ihan jouhevasti, mitä nyt esineiden ja inventaarion puljaaminen on PC:llä hieman kankeaa.
 
Joo, nyt kun mainitsit niin nuo inventaariot ja muut on kyllä kankeita. Mutta itse liikuskelussa ei minusta moitittavaa. Testasin siitä Villagesta demon ja oli kyllä nätti ihan perus-PS4:llä, saati varmasti PC:llä. PSVR2 tulee ens vuonna ja siinä on 4x isompi resoluutio kuin tuossa nykyisessä joten pitäis päästä jo pikseliverkoista ja suttuisuudesta kerralla eroon. Kumma kyllä se ei tuossa Ressassa haittaa, vaikka joissain peleissä taas se heikko resoluutio tulee kuin harsona näkökentän eteen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Midnight_Mass_(TV_series)
 
Perjantaina tulee Netflixiin Mike Flanaganin uusi kauhuaiheinen sarja, voi olla hyvä.
 
https://www.rottentomatoes.com/tv/midnight_mass/s01
 
"An ambitious meditation on grief and faith that is as gorgeous as it is unsettling, Midnight Mass's slow boil is a triumph of terror that will leave viewers shaking - and thinking - long after the credits roll."

Candyman (2021)
 
Varsin matalin odotuksin menin sisään mut en voi sanoa pettyneeni.
Itse Candymanin castaus oli imo aika paska. Loppuhahmoissa varmaan "parempi" casting mutta kaikki niistä oli narsistisia, yhdentekeviä mulkkuja. Ei katsoja välitä pätkääkään henkilöhahmoista, luultavasti oli tarkoituksenmukaista. Kuitenkin tarina sijoittuu ultrapinnalliseen ja pseudosyvälliseen taidekauppa-maailmaan missä kaikki vaan ovat raadollisia mulkkuja.
Tää ohjaaja esittää isossa debyytissään varsin vahvaa ja harkittua elokuvantekoa. Onhan tää tosi hyvännäköinen raina ja tietyt kikkailut kuvakulmien, peilien jne kanssa oli vaihteeksi ihan luovan ja virkistävän tuntuisia. Kuitenkin, auttamatta teoksesta paistaa läpi tietynlainen kokemattomuus jonka ansiosta pakka ei ihan pysy aina kasassa. Paikotellen meinaa lässähtää pahastikin.
Itse loren laajentaminen oli toteutettu imo yllättävän hyvin. Pelkäsin että legenda pilataan täysin ties millä hömpällä mutta kehitelmää oli viety pidemmälle ihan mukiinmenevästi. Mitään mullistavaa tarinan kaareen ei nyt saatu aikaiseksi mutta yksinkertaiset asiat esitettiin suht vakuuttavasti.
Sitten se huoneen elefantti eli vahva rassimi-kortti. Katsojalle kyllä tehdään harvinaisen selväksi että "racism is bad". Henkkoht tämä ei itseä haitannut mutta vähemmälläkin tuputtamisella ois kyllä pärjätty. Tähän vielä lisätään LGBT-osaston vahva läsnäolo niin setämiehillä taatusti on mielet pahoitettu. Loppupeleissä väristä tai suuntauksesta riippumatta kaikki hahmot ovat yhtä inhottavia.
 
Mun mielestä tää oli yllättävän hyvä. Sanomattakin selvää ettei näitä kannata arvioida alkuperäisen perusteella mutta useimmilla osa-alueilla tässä on varsin kelpo suoritus.
 
Ootteko ite sanoneet peilin eessä 5x candyman? Itse en edelleenkään tähän leikkiin ryhdy 8---D

tomaattiorava:
 
Ootteko ite sanoneet peilin eessä 5x candyman? Itse en edelleenkään tähän leikkiin ryhdy 8---D
 
Toki. Heti kun muksuna katsottiin eka leffa kesällä kaverin mökillä, piti toki tehdä tämä rituaali pimeässä vessassa.

Kohta taas lähtee lokakuun leffamaratoni. Tavallisesti olen katsellut kauhuleffoja pitkin vuotta, mutta lähdin viime vuonna tuohon halloween-haasteeseen mukaan ja sen jälkeen olen katsellut ehkä vain kolme genren leffaa. Ihan hyväkin sikäli, että tuleepahan katseltua muutakin kun saa pienen yliannostuksen näistä syksyisin. Ja jännä fiilis kun oikein odottelee että pääsee pitkästä aikaa kauhua katsomaan, kun on jonkinlaisessa selibaatissa elänyt niiden osalta.

Paras suoratoistopalvelu muuten kauhuleffoja ajatellen on jenkki-Prime. Olen ollut kauhudiggari 80-luvun alusta lähtien ja katsonut vaikka mitä pienen budjetin kummajaisia sieltä sun täältä ja sain silti kasattua viime talvena Primessa katselulistalle n. 150 sellaista kiinnostavaa kauhuleffaa mitä en ole aiemmin nähnyt.