Kitarat: kitarakamat ›

LP-tyyppinen ritsa 1350EUR.
Fender-tyyppinen ritsa 800EUR.

Kontiak: Ruokangashan sanoi itse, että kitaran hinta lähtee 3000-4000 eurosta. Mitähän siis nämä 500-1000€ uudet kitarat (juurikin siellä) kaupassa ovat?
 
Economies of scale, prosessiteollisuus, edullinen työvoima jne. Ruokankaat tehdään Suomi-palkoilla käsin "yksi kerrallaan", hinnan sijaan yritetään kilpailla huolitellulla viimeistelyllä. Tai oikeastaan Ruokankaasta on videoiden perusteella jäänyt kuva, että Juha haluaa tehdä hyvän instrumentin soittoa varten ja pitää hinnan sellaisena, että se houkuttaa myös soittajia eikä pelkästään keräilijöitä.

LaMotta: LP-tyyppinen ritsa 1350EUR.
Fender-tyyppinen ritsa 800EUR.
 
Noilla hinnoilla ei sitten yksikään länsimaalainen soitinrakentaja voi koskea kyseiseen kitaraan.
 
Alle 2 500 eurolla ei voi kannattavasti ainakaan Suomessa rakentaa kitaraa. Benttoneita ei rakenneta, ne kasataan halpamaissa osista.

Benttoneissakin voinee miettiä sitä, että ne tehdään suoraan myyntiin ilman brändiä, isompaa mainontaa, jakeluketjua jne. Kaikki nuo maksatetaan asiakkailla niissä muutamia satasia kalliimmissa brändikitaroissa kuten LTD jne.

The Jack: Noilla hinnoilla ei sitten yksikään länsimaalainen soitinrakentaja voi koskea kyseiseen kitaraan.
 
Alle 2 500 eurolla ei voi kannattavasti ainakaan Suomessa rakentaa kitaraa. Benttoneita ei rakenneta, ne kasataan halpamaissa osista.
 
Tuo on muuten kiinnostava ajatus. Jos mietitään eettistä kuluttamista, niin suurin ongelma tämänpäivän maailmassa on, että tavara on aivan liian halpaa. Halvalla tarkoitan tietenkin jälleen sitä suhteellista tosiasiaa, että kun tavara on liian halpaa, niin sitä ei arvosteta ja toisaalta sen valmistaja ei saa palkkaansa, mikä johtaa riistoon sekä ihmisten kesken, että luonnonvarojen riistoon.
 
Jos ajatellaan ekologisesti lähiruokaa, niin kotimaassa ja mielellään samassa pitäjässä rakennettu kitara olisi paras vaihtoehto kasvihuonepäästöjen osalta, sosioekonomisesti ja jopa laadullisesti. Pitäisi varmaan avata ketju aiheesta "paljonko kitaran pitää maksaa?"
 
Itse olen sukupolvea, joka arvostaa kaikkea amerikkalaista. Mutta suomessahan valmistetaan ihan kaikkea mitä soittaja saattaa kaivata, siis kitaroita ja vahvistimia. Ne ovat laadukkaita ja ainakin riittävän kallitta ollakseen eettisiä..... mutta miten paljon sen sitten pitäisi maksaa? minulle eräs suomalainen kitaranrakentaja tarjosi tekemäänsä kitaraa 1400 euron hintaan. Oliko se liian halpa? olisiko hän myynyt sen tappiolla? vai olisiko se ollut sisäänheittotuote? olen jonkin verran käyttänyt suomalaisten käsityöläisten palveluita ja yllättynyt joka kerta kuinka maltillisen hintaista kotimainen käsityö on. Ja nyt en puhu Ruokankaasta, joka kyllä täkäläisittäinkin on erittäin kallis.

En osaa sanoa paljoakaan enää järkeviä juttuja tähän asiaan (mikä ei toki näillä main ole ketään ennenkään estänyt kommentoimasta).. mikäs se nyt taas olikaan?... liittyen, mutta on nuo Ruokankaat aika kalliita. Ikinä en ole soittanut semmoisella. Siitäkin huolimatta uskoisin että eivät ole välttämättömiä hankintoja.
 
Lisäksi veikkaan että jokin kotimainen paja tekee tarkoitukseensa kelpaavan kitaran edellä mainittuja Ruokankaan hintoja halvemmalla. Toki niissä ei lue lavassa tuon toimijan nimeä.
 
Jotenkin epäilen että nuo erään toimijan lausumat "kitaran hinta lähtee 3000-4000 eurosta" ovat jotenkin asiayhteydestään irrotettuja.

hallu: Jos mietitään eettistä kuluttamista, niin suurin ongelma tämänpäivän maailmassa on, että tavara on aivan liian halpaa. Halvalla tarkoitan tietenkin jälleen sitä suhteellista tosiasiaa, että kun tavara on liian halpaa, niin sitä ei arvosteta ja toisaalta sen valmistaja ei saa palkkaansa, mikä johtaa riistoon sekä ihmisten kesken, että luonnonvarojen riistoon.
 
Ruokangas on minusta arvokas. Toistan itseäni: halpa ja kallis tarkoittavat, että rahalleen ei saa vastinetta. Toisaalta olen ymmärtänyt, että Ruokankaalla on vankka asiakaskunta ja paja palvelee heitä yksilöllisesti. Yksilöllinen tuote vertautuu huonosti vakioituun liukuhihnalankkuun. HB voi olla ihan hyvä mutta hinnasta on karsittu pois myös mahdollisuus saada henkilökohtainen palvelu ja säädöt - ynnä paljon muutakin.
 
Hyvä huomio tuosta eettisyydestä. Olen tätä nykyä sellaisella alalla, jossa asiakkaat ovat kiinnostuneita tuotteitten alkuperästä (joku saattaisi sanoa, että heillä on mahdollisuus tai varaa pohtia tällaisia mutta yhtä kaikki he silti miettivät asiaa). Kiinan tukeminen ja tavaran rahtaaminen liki toiselta puolen palloa huolestuttaa. Osa on ilmoittanut haluavansa tuotteensa Euroopasta. Kiinnostavaa on ollut huomata, että lähialueen hinnat ovat aidosti kilpailukykyisiä. Toimialallani hinta ja laatu ovat kyllä toista kuin markettien kaukoidästä rahdattu "halpuutettu bulkki".
 
Kun valitset instrumenttiasi, onko hinta todellakin pääasia? Koko keskustelu tuntuu pyörivän vähän epäolennaisen äärellä. Voisiko keskustelua ajatella seuraavasta suunnasta:
"Kuinka paljon kitaran pitäisi maksaa ja miksi?"
 
Pari täkyä:
- mikä itsellesi on edullinen eli millä on mielestäsi hyvä hinnan ja laadun suhde?
- eettiset näkökohdat, kuten alkutuotanto työoloineen?
- onko yksilöllisyys tärkeä osa soitinta?
- pinnan laatu, viimeistely, säädöt?
- palvelu, takuu?
- muuta, mitä?

zedder: En osaa sanoa paljoakaan enää järkeviä juttuja tähän asiaan
 
Ehkei tätä kannata ottaa niin vakavissaan :) Yksi parhaimpia ketjuja hetkeen. Ruokankaan sanomiset hinnoista voi katsoa siltä videolta, ja mä taas olen sitä mieltä, ettei ne vaikuta kokonaisuus huomioon ottaen kovin kalliilta. Jo kuvien perusteella ne on ulkoisesti sellaista kotimaista puukäsi- ja nauhatyötä, että voi maksaa. Älyttömät takuutkin kuulemma, ja jos soitettavuus on huippua (mistä en tiedä), kannattaako muuta ostaakkaan? Tonnin-parin ruoskan sijaan voisi ostaa bentonin, jolla soittaa odotellessa ja laittaa tuollaisesta käsirahan, eiköhän 9ssä kuukaudessa ole loput taalat läjässä.
 
ituvirtanen: Toistan itseäni: halpa ja kallis tarkoittavat, että rahalleen ei saa vastinetta.
 
Mahtava pointti ja hyvä kirjoitus muutenkin. +

Ei ole ihan yksinkertainen tuo ekologisesti ostaminenkaan...
Suomalainen custom kitara voi olla mahonkia, eeben puuta, vaahteraa ja usein se leppäkin on tuontitavaraa. Metalliosat ja mikit tulee myös suurimmaksi osin jostain muualta...
Jos siihen kitaraan haluaa vaikka loimikoivukannen, niin se on kotimainen, mutta toki siitäkin maksaa.
Kotimaisia pajoja kannattaa silti tukea, jos on rahaa ja jonkinlaista ajatusta siitä minkälaisen kitaran oikeasti tarvitsee.
Paras juttu, niin luonnolle kuin soittajalle on kun ei osteta mitään turhaa ja kun ostetaan, niin ostetaan mieluummin sellaista joka toimii ja kestää.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen ketju ja aihe. Itsellä se kipuraja on asettunut alle tonniin. Muutama kalliimpi kitara on käynyt, mutta kuitenkin lähtenyt ennen pitkää maailmalle. Eniten käytetyt kitarat itselläni taitavat olla Warmothin puista kasatut pelit ja yksi halvemman pään Gibson.
 
Tähän kitaran hintapolitiikkaan itsellä tuli hieman selvyyttä kun kasasin muutaman Hoscon kitarakitin itselle soittopeliksi. Niissä tulee puut ja elektroniikka valmiina, mutta viimeistely ja esim nauhojen kiillotus ja satulan viilaus on jätetty itselle tehtäväksi. Hinta paketille on sellainen että samaan rahaan voisi metsästää Epiphonen tai vastaavan, joten rahallisesti siinä ei ollut mitään järkeä.
 
Kitaraa kasatessa pääsee kuitenkin perusasioiden äärelle. Ne paljaat puut siinä edessä on niitä samoja puita mistä kaikki kitarat tehdään. Niitä kun siinä pyöritteli ja mietti mitä niille tekisi, jotenkin auttoi minua hahmottamaan mistä hinta loppujen lopuksi koostuu. Esimerkiksi vaikka pintakäsittely. Öljy ei suojaa läheskään niin hyvin kuin lakka. Toisaalta, joku nitrolakkaus on rivitalossa aika tekemätön paikka ellei sitten jossain pihan nurkassa nysvää, ja vie oikein tehtynä kuukausia kuivumisineen ja hiontoineen, ja pelkät spray-lakkapurkit maksavat ihan merkittävän summan. Toisaalta taas, jos on tilat ja vermeet, sen lakan ruiskuttaa vaikka sataan kitaraan todella nopsaan, mutta öljyäminen pitää tehdä käsin (kai), kun sitä pitää hinkata joka koloon ja notkelmaan. Samaten esim Danish oilin kanssa se öljyäminen vaatii omat kommervenkkinsä kun öljyä lisätään osittain imeytyneen öljyn päälle määräajan välein.
 
Värkkäillessä siis pääsin miettimään sellaisia asioita kuin että kuinka paljon kitaraan instrumenttina vaikuttaa että onko värjäys tehty käsin petsaamalla vai ruiskuttamalla värjättyä lakkaa pintaan. Onko väliä että kansi on loimuvaahteraa vai tavallista vaahteraa jossa on vaneri pinnassa? Onko käytetty pore filleriä vai ei, tuntuuko puun syyt? Onko nitrolakkaa sen kymmenen kerrosta ja joka kerta huolelliset välihionnat?
 
Samalla sitten huomasi sen, että kun satulan asentaa joku täysi urvelo (minä) niin ei sillä kitaralla pysty soittamaan. Jos nauhatyöt on tekemättä, tuntuu kuin hiakkapaperilla soittaisi ja fret buzzia löytyy omiin tarpeisiin. Jos kämmää bindingiä putsatessa, kanteen tulee naarmu ennen kuin ehtii edes soittamaan kitaralla.
 
Näissä Ruokankaissa ja vastaavissa ymmärrän että kun kaikki on tehty viimeisen päälle ja vaivoja säästelemättä niin hintaa tulee. Omasta mielestä kuitenkin niissä maksaa myös kivan näköisestä turhasta, millä ei ole mitään tekemistä soittimen käyttöarvon kanssa. Toisaalta taas, olennaisessa ei voi kauheasti tinkiä, se heijastuu heti instrumentin toimintaan. Huono nauhatyö tai elektroniikka pilaa hyvänkin rungon ja tekee kitarasta soittokelvottoman. Käsityöpaja käyttää myös erilaisia menetelmiä kuin iso tehdas, ja se heijastuu lopputulokseen. Ei hyvä-paha -akselilla vaan ennemmin niin että työtavat ovat jo lähtökohtaisesti erilaiset.
 
Niin että itsellä se optimi löytyy jostain sieltä välistä. Että perusasiat ovat kaikki kunnossa, mutta kitaraa ei ole lakattu jollain yksisarvisen kyyneliin laimennetulla tähtipölyllä.

18is9: Näissä Ruokankaissa ja vastaavissa ymmärrän että kun kaikki on tehty viimeisen päälle ja vaivoja säästelemättä niin hintaa tulee. Omasta mielestä kuitenkin niissä maksaa myös kivan näköisestä turhasta, millä ei ole mitään tekemistä soittimen käyttöarvon kanssa. Toisaalta taas, olennaisessa ei voi kauheasti tinkiä, se heijastuu heti instrumentin toimintaan.
 
Siis 3000-4000 euroa muodostuu siitä, kun materiaaliksi on valittu ihan tavalliset ja rakennekin on pulttikaulainen eli tavallisista tavallisin, jne. Sitten kun otetaan eksoottiset puut, set-neck ja lisätään koristelua, niin hinta alkaa kasvaa sinne 20000-50000 euroon saakka.
 
Jotenkin kuulostaa nyt, että jos Ruokangas esim. ostaisi CNC-myllyn, niin tekemiensä kitaroiden hinta tulisi alas, koska "Ruokankaat tehdään Suomi-palkoilla käsin "yksi kerrallaan"". Vaikka maailma ei sitä koskaan ymmärtäisi, niin kyllä Ruokankaan viesti silti jonkinlainen suhteellisuustolppa pitäisi suomalaisille olla.
 
Eettisen kulutuksen ongelmahan ratkeaa sillä, kun ostaa vain sellaisia uusia kitaroita, jotka maksavat yli 3000 euroa. Jos se kerran ostajan valinta on.

ituvirtanen: Kun valitset instrumenttiasi, onko hinta todellakin pääasia? Koko keskustelu tuntuu pyörivän vähän epäolennaisen äärellä. Voisiko keskustelua ajatella seuraavasta suunnasta:
"Kuinka paljon kitaran pitäisi maksaa ja miksi?"
 
Onkohan missään sellaista kitarakauppaa, jossa hinnat eivät ole esillä? Hinta kerrottaisiin kysyttäessä, mutta hintakyselyltäkin voisi edellyttää kokeilua. Sitä voisi jo melkein sanoa reiluksi kaupaksi. :)

Kontiak: ..........
 
Eettisen kulutuksen ongelmahan ratkeaa sillä, kun ostaa vain sellaisia uusia kitaroita, jotka maksavat yli 3000 euroa. Jos se kerran ostajan valinta on.
 
Tämä oli hyvä lause koska mainitsit sanan "uusi". Olisiko aika eettistä myös jos ostaa käytettyjä? mietin, että halvankin käytetyn ekologisuus paranee mitä enemmän sillä soitetaan ja mitä kauemmin se säilyy kierrossa. Sillä eikö kaikken pahinta ole se, että käyttökelpoisia esineitä päätyy roskiin..... tai niin eihän se tietenkään siinä kohtaa ole käyttökelpoinen, mutta jos käyttökelposesta haluaa luopua, niin eikä kierrättäminen olisi se kaikkein ekologisin ratkaisu. Kitaran materiaaleja ei taida voida helposti kierrättää vallakaan jos ne eivät ole riittävän laadukkaita, mutta kokonainen soitin voisi olla parhaimmillaan kiertolaisena mieluummin kuin kaatiksella.

Kontiak:
 
Jotenkin kuulostaa nyt, että jos Ruokangas esim. ostaisi CNC-myllyn, niin tekemiensä kitaroiden hinta tulisi alas, koska "Ruokankaat tehdään Suomi-palkoilla käsin "yksi kerrallaan"". Vaikka maailma ei sitä koskaan ymmärtäisi, niin kyllä Ruokankaan viesti silti jonkinlainen suhteellisuustolppa pitäisi suomalaisille olla.
 
CNC-koneet eivät enää maksa aivan tolkuttomia ja esim. mun Puolassa tehty Skervesen on sellaisella jyrsitty. Työn jäljestä ei juuri löydy valittamista. Samalla kotimaista halvempi kiitos Puolan alemman elinkustannustason yms. Toisaalta ei tietääkseni täällä kotimaassa kukaan tee 8-kielisiä lavattomia multiscale kitaroitakaan.
 
Käsittääkseni Ruokankaalla oli ainakin duplicarver laite joskus männävuosina käytössä kaarevien kansien tekoon. Nykyään sitten ihan yksilöllisesti jokainen kansi.
 
Ruokankaan tavoitteena ei kai olekaan tehdä mahdollisimman montaa kitaraa mahdollisimman suurella voitolla. Sen sijaan keskittyvät siihen käsityöhön ja yksityiskohtiin, joita Ruokankaan ostava henkilö arvostaa. Tälle henkilölle se CNC:lla perustyöstön tekeminen voi olla sellainen juttu, joka ei hänen mielestään kuulu putiikki-kitaraan, vaikka oikeastihan se on vain työkalu siinä missä joku pylväsporakone tai yläjyrsin. Soittimien hankinnassa on monesti tunteet pelissä.

nvm.

LaXu: CNC-koneet eivät enää maksa aivan tolkuttomia.
 
Puun työstö ei ominta alaa, mutta cnc ei tee mitään itsestään. Jos vaatii työstöratojen tekemistä niin pitää olla cam-softa niiden tekemistä varten. Sitten jonkun pitää tehdä niiden välillä keskusteleva postprosessor-softa jne....

Kiintoisa ketju monilta osin. Kaikki oleellinen lienee sanottu, mutta lauantai-illan iloksi tähän voin kirjoitella omia nollatuuminkejani. Otsikon kysymkseenhän ei yleispätevää vastausta voi olla, joten tässä haettaneen subjektiivsia näkemyksiä. Hyödykehän saa markkinataloudessa maksaa juuri sen verran, kuin ostajat ovat halukkaita maksamaan.
 
Sitten se subjektiivinen näkemys, kuinka paljon kitara saa maksaa minulle? Olen vuosien ja vuosikymmenien aikana ostanut muutamia kitaroita. Normipäivätyöläisen liksasta en ole juurikaan tähän harrastukseen kanavoinut, vaan jemmaillut soittoliksoja ja sitten kun mielenliikeet, saldot ja tarjonta on kohdannut, on käyty kitarakaupoille. Joskus kitara saa maksaa tuhat euroa, joskus kaksi tai kolme. Vaikka kaikkea muuta musakamaa ostan impulsiivisesti ja harkitsemattomasti, kitaroita ostan aika harvoin, silloin tällöin, en kuitenkaan tarpeeseen, omat musahommat hoituisivat muiden tavoin huomattavasti edukkaammalla ja vähälukuisemmalla kalustolla ja kaikki tarvittavat työvälineet ovat varmasti jo vuosia olleet hallussa. Ostan kitaroita siis harrastuksen ilosta ja maksan mielelläni siitä, että Les Paul -tyyppinen on Gibson ja Tele-tyyppinen on Fender. Perus-Gibsoneita on kaksi, custom shopin härveleitä kaksi, Fendereitä kaksi, yksi Tokai ja yksi handmade by Lehtola. Tulevaisuudessakin tulen kitaroita harvakseltaan ostelemaan ja vanhoja ei myydä. Keikkarintamalla on niin hiljaista, että aikaa saattaa tulla vierähtämään, mutta eihän tässä kiirettä.
 
Lopputulemana voi todeta, että ei tämä tähän keskusteluun tuonut mitään uutta tai lisää, mutta omasta vinkkelistäni vain kommentoin. Harrastusvälineet maksavat ja samaan lopputulokseen pääsee hyvinkin erihintaisella kalustolla.

Kontiak: Onkohan missään sellaista kitarakauppaa, jossa hinnat eivät ole esillä? Hinta kerrottaisiin kysyttäessä, mutta hintakyselyltäkin voisi edellyttää kokeilua. Sitä voisi jo melkein sanoa reiluksi kaupaksi. :)
 
Nimimerkki sotkee nyt kaksi asiaa. Soittimen kauppahinta on sitten seuraava askele, kun ensin on päästy johonkin yhteisymmärrykseen hinnan muodostuksesta.
 
Eräällä palstalla seppä avasi yhden koristeellisen lankkubasson rakentamista näin (hinnat ovat mallia "noin"):
 
- koppa - padauk 25 (euroa)
- viiluja koppaan ja kaulaan noin 150 (posteineen)
- ruusupuuta kaulaan 50
- muuta viilua sinne tänne 35
- otelauta macassar eeben 50
- upotukset 120
- kansi 120 (tuonti USA:sta tulleineen rahteineen)
*** välisumma 550 ***
 
- Bigsby klooni (kyllä tässä oli vibra!) 40
- messinkiosat, hihnalukot ja talla 65
- virittimet 100
- kaularauta 20
- hiilikuitua kaulaan 35
*** välisumma 260 ***
 
- elektroniikka itsetehtyine mikkeineen jne. 200
 
Osat 1010 euroa.
 
Valmiit ja simppelimmät osat olisivat luonnollisesti edukkaampia mutta nyt tuote oli täysi kustom käsintehtyine mikkeineen ja upotuksineen. Moni asia olisi tehtävissä suoraviivaisemmin eli nopeammin.
 
Teriä, maaleja, lakkoja, työkaluja, hukkaa ynnä muita ja niitten kuolettamista olisi myös mietittävä, koska ne pitäisi pystyä kustantamaan myydyillä tuotteilla.
 
Työaikaa soittimen nakertamiseen kului arviolta 240 tuntia. Vuonna 2016 minimipalkan katsotaan olleen 6.82 euroa tunnissa. 240 x 6.82 = 1636,80 euroa. Näin soittimen hinnaksi muodostuisi 2650 euroa poislukien työkalujen kuoletukset. Voinemme arvioida jotain myös sinne, jolloin koko hinta olisi noin 3000 euroa.
 
Taitava soitinseppä ja minimipalkka? Contradictory terms?
Haluammeko työn arvon ja osaamisen jäävän Suomeen (Eurooppaan) vai kaukoitään?
 
Nelikielisen HB:n jatsin listahinta on alle kymmenen prosenttia tuosta. Hinta muodostuu esimerkiksi näin:
http://customguitarbuild.com/how-much-cost-build-electric-guitar/
https://reverb.com/uk/news/guitaron … -it-actually-cost-to-build-a-guitar

ituvirtanen: Nimimerkki sotkee nyt kaksi asiaa. Soittimen kauppahinta on sitten seuraava askele
 
Tässäpä hyvä postaus, ja aika tyhjentävästi selittää käsin tehtyjen butiikkisoittimien hintaa. Ja hauska detalji on että sen kolmen tonnin basson runko on edelleen sen 25 euron pala puuta.