Kitarat: kitarakamat ›

samiko:
Mä en nyt tajua mitä tekoa tässä on, että kuka Greenyn omisti ennen Hammetia? Se on Hammetin kitara nyt. Eihän se Greeny alunperin ollut Moorenkaan kitara.
 
Ei se ollut Greeninkään kitara alun perin.
 
The 59 Les Paul was bought by Green during his Bluesbreaker days, reportedly costing him the equivalent of $300 second hand circa 1966.

Krice: Olen, mutta se ei tehnyt tuota kitaraa tunnetuksi, kuten ei myöskään Hammett, joka on selkeästi ESP-ukkeli ollut jo vuosikausia. Sama kuin Fender tekisi Slash-nimikkomallin jos Slash soittaisi muutaman viikon stratolla.. .
Heh, tän on pakko olla jonkinlaista huumoria. Onhan? Siis tämä Peter Green -toteamus...

Rämppy: Heh, tän on pakko olla jonkinlaista huumoria. Onhan? Siis tämä Peter Green -toteamus...
 
Ei kannata odottaa liikoja.

Heroin: En mä tiedä sitten millaisia instrumenttejä itse tarkoitit, mutta kitarahan on siitä hyvä, että se on aika halpa. 5-6000€ saa vaikkapa Ruokankaalta jo monia malleja. Eikös ne ole aika hyviä? Semmoisen pystyy hankkimaan HALUTESSAAN ihan kuka tahansa, jos on töissä. Ilman isompia överilainoja keskivertosuomalaisilla on varmaan jotain tilillä. Jos taas ei, voi aina säästää. Ihan oikeasti pienituloiset on erikseen, mutta jos kuvittelet, että halpisten laatuja hehkutetaan siksi kun ei ole rahaa olet kyllä aika vieraantunut tämän asian suhteen todellisuudesta.
 
Tässä on totuuden siementä. Kitara on oikeasti instrumenttina halvemmasta päästä. Eräs nuorehko kaveri harrasti sellonsoittoa (eikä edes hampaat irvessä ja Sibelius-akatemia mielessä, hommasi ihan kunnon ammatin :) ja hänelle vanhemmat ostivat harrastuksen mahdollistamiseksi 4000 euron sellon. Siitä kuuli kommentteja että "joo, kyllä noilla halpiksillakin harrastelija pärjää".
 
Jos soittelisin itse vain yhdessä vireessä ja tila olisi sen verran tiukilla, että olisi fiksua omistaa vain yksi kitara, niin kyllä siitä voisi hyvillä mielin maksaa tonnin tai oikein sopivasta kaksikin. Nyt kun rajalliset soittotunnit jakautuvat useamman kepin kesken, niin se 500-600 euroa tuntuu aika sopivalta budjetilta.

Krice: Olen, mutta se ei tehnyt tuota kitaraa tunnetuksi, kuten ei myöskään Hammett, joka on selkeästi ESP-ukkeli ollut jo vuosikausia. Sama kuin Fender tekisi Slash-nimikkomallin jos Slash soittaisi muutaman viikon stratolla. Mutta tuossakin näkee miten Gibson yrittää ottaa kaikesta hyödyn irti tekemällä naurettavia nimikkomalleja, niinkuin viimeksi Toolin kitaristin (en muista nimeä) rajoitettu erä, jolle löytyi ostajia heti. Tosi vaikea maallikkona käsittää miten ihmiset laittavat sellaiseen rahaa, mutta nykyisinhän esim. youtubereilla on rahaa, vaikka olisi vähän pienempikin kanava kysessä, kun tietyissä tapauksissa sosiaalisen median avulla saa tehtyä rahaa lähes tyhjästä.
 
Jaa olisiko tosiaan Slashin muutamien viikkojen stratoilu sama kuin Hammettin kymmenien vuosien lespailu? Tarkemmin kun miettii, niin tietenkin se noin on.
 
Miksihän emme kaikki ala sisällöntuottajiksi ja tee rahaa tyhjästä. Olisi sitten varaa ostaa mikä tahansa kitara, eikä tarvitsisi yrittää pönkittää omia kilohintaan perustuvia valintoja vähättelemällä kalliimpia kitaroita ja sellaisilla soittavia.

Ihan höpöajatus se, että se on vain lompakon paksuudesta kiinni jos kotoa ei löydy useamman tuhannen euron soittimia. Mua ahdistaisi hankkia esim. 3-4K soitin. En saisi siitä itselle mitään muuta lisäarvoa kuin sen, että pitää olla kitaran kanssa oikein varovainen ja eihän sellaista viitsisi modata mitenkään. Jotain 1500e käytettynä maksanutta soitinta voi jo käyttää ihan surutta tilanteessa kuin tilanteessa ja ei haittaa vaikka vähän modaileekin.
 
Puhun nyt siis ihan tällaisen tavallisen palkkaa nauttivan ihmisen näkökulmasta. Jos tilillä olisi aina esim. kuusinumeroinen summa ylimääräistä, niin kyllä silloin löytyisi multakin pari kalliimpaa kitaraa.

parek:
Puhun nyt siis ihan tällaisen tavallisen palkkaa nauttivan ihmisen näkökulmasta. Jos tilillä olisi aina esim. kuusinumeroinen summa ylimääräistä, niin kyllä silloin löytyisi multakin pari kalliimpaa kitaraa.
 
Tuossa juuri kerrot kaksi täysin vastakkaista mielipidettä. Kitaroiden hintaluokka on täysin kiinni lompakon paksuudesta ja siitä, kuinka suuren osan siitä lompakon sisällöstä haluaa kitaroihin sijoittaa. Tavallisella palkansaajalla ei usein ole varaa ostaa kolmen tonnin kitaraa, mutta on turha selittää, että sellaista ei haluaisi mieluummin kuin 200 euron Harley Bentonia.

Haeroe: Tuossa juuri kerrot kaksi täysin vastakkaista mielipidettä. Kitaroiden hintaluokka on täysin kiinni lompakon paksuudesta ja siitä, kuinka suuren osan siitä lompakon sisällöstä haluaa kitaroihin sijoittaa. Tavallisella palkansaajalla ei usein ole varaa ostaa kolmen tonnin kitaraa, mutta on turha selittää, että sellaista ei haluaisi mieluummin kuin 200 euron Harley Bentonia.
 
Höpö höpö. Kuka tahansa töissäkäyvä voi ostaa vaikka kymppitonnin kitaran jos haluaa. Voihan ne ostaa autoja ja talojakin, mitkä maksaa moninkertaisesti enemmän. Sen sijaan 59 bursteja ei ihan jokainen noin vain ostelekaan.
 
Edit: Sun omassa profiilissa lukee, että olet keskituloinen. Silti sulla on jo pelkkiä GAS pajan soittimia 15K edestä ;)

dajackal: Tässä on totuuden siementä. Kitara on oikeasti instrumenttina halvemmasta päästä. Eräs nuorehko kaveri harrasti sellonsoittoa (eikä edes hampaat irvessä ja Sibelius-akatemia mielessä, hommasi ihan kunnon ammatin :) ja hänelle vanhemmat ostivat harrastuksen mahdollistamiseksi 4000 euron sellon. Siitä kuuli kommentteja että "joo, kyllä noilla halpiksillakin harrastelija pärjää".
 
Tämä on ihan totta. Jo pelkästään klassiseen kitaransoittoon saa uppoamaan rahaa ihan eri tavalla kuin sähkökitaroihin. Jossain vaiheessa harjoittelua tulee eteen ensimmäisen kunnon konserttikitaran osto ja halvimmillaan siihen kelkkaan pääsee suurin piirtein tonnin-kahden sijoituksella kun ostaa vaikka käyteyn Liikasen. Semmoinen peruskitara ammattilaisella voisi olla esimerkiksi uusi Keijo Korelinin double top, lähtöhinta seitsemän tonnia.
 
PRS voisi muuten laittaa siihen ten toppiinsa sen kymmenen kantta kun double topissakin on oikeasti kaksi kantta.

parek: Höpö höpö. Kuka tahansa töissäkäyvä voi ostaa vaikka kymppitonnin kitaran jos haluaa. Voihan ne ostaa autoja ja talojakin, mitkä maksaa moninkertaisesti enemmän. Sen sijaan 59 bursteja ei ihan jokainen noin vain ostelekaan.
 
Edit: Sun omassa profiilissa lukee, että olet keskituloinen. Silti sulla on jo pelkkiä GAS pajan soittimia 15K edestä ;)
 
Puhutaan kuitenkin mun mielestä kahdesta eri asiasta. On varaa ja on varaa. Itsekin olen historian saatossa ollut maksimissaan keskituloinen ja semihienot soittimet saanut raavittua kasaan.
 
Se on tarkoittanut sitä, että olen joutunut tinkimään aika monesta muusta asiasta, jotkut asiat joutunut unohtamaan kokonaan. Moni pieni- tai keskituloinen ei ole valmis kitarakamojen kohdalla tekemään sellaisia uhrauksia. Sitten ostellaan Bentoneita.
 
Kai sitä lääkärin tuloillakin voi joutua vielä ostelemaan Bentoneita, jos listalla ylempänä on esim. lomamatkat, perhe, auto, mökki, vene, häränpihvit jne. Mutta jos rahaa on ns. tarpeeksi, niin tosi harva ostelisi Bentoneita.

parek: Höpö höpö. Kuka tahansa töissäkäyvä voi ostaa vaikka kymppitonnin kitaran jos haluaa. Voihan ne ostaa autoja ja talojakin, mitkä maksaa moninkertaisesti enemmän. Sen sijaan 59 bursteja ei ihan jokainen noin vain ostelekaan.
 
Edit: Sun omassa profiilissa lukee, että olet keskituloinen. Silti sulla on jo pelkkiä GAS pajan soittimia 15K edestä ;)
 
Nimenomaan näin se on. Kukaan tarpeeksi rikas ei osta sitä HB:ta vaan sen Ruokankaan tai GAS:n tai Gibsonin tai juuneimit. Kyseessä on sama asia kuin kuvitteellisella laihdutuspillerillä. Aika moni sanoo (minä mukaan lukien) olevansa tyytyväinen länsimaiseen kroppaansa, mutta jos annettaisiin nopeasti hoikistava taikapilleri, jolla ei ole sivuvaikutuksia, kukaan näistä ei sitä kieltäytyisi ottamasta.
 
GAS:ejä on kertynyt, koska tykkään soittaa kitaraa mieluummin kuin käydä ulkomailla lomalla eli tämäkin vahvistaa sitä pointtia, että lompakon paksuus ja siitä haluttu osuus on hinta, jonka kitara saa maksaa.

Niin.... Jokainen varmaan miettii omalla kohdallansa miten varallisuutensa sijoittaa, eli mitä arvostaa eniten tai mitkä on omat&perheen prioriteetit.
 
Nostan esiin tämän vanhan aiheen (varmasti tästä näkökulmasta on keskusteltu ennenkin), eli on olemassa yleisesti "hyväksyttyjä" harrastuksia ja sitten "outoja" harrastuksia. Nämä tietenkin määrittyvät jokaisen omasta näkökulmasta ja siitä kuinka yleinen jokin tietty harrastus on. Työpaikan kahvipöydässä saa outoja katseita jos mainitsee että on suunnitellut 5000 euron sähkökitaran ostoa. Jos taas työkaveri kertoo harkitsevansa 15000 euron moottoripyörän tai moottorikelkan ostoa, niin sitä ei ihmetellä ollenkaan, vaan innoissaan kysytään että mikä merkki ja malli ja mistä liikkeestä aikoo hommata. (20 vuoden kuluttua tuo 5000 euron kitara on arvokkaampi kuin se moottoripyörä tai moottorikelkka.)
 
Toki sillä ei ole ainakaan omalla kohdalla juurikaan merkitystä mitä muuta ajattelevat. Pääasia että olen itse tyytyväinen harrastukseen ja harrastusvälineisiin ;)
 
Ai niin... ja ne postimerkkien keräilijät ja numismaatikot eivät sitten uskalla sanoa kahvipöydässä yhtään mitään omasta harrastuksestaan siinä vaiheessa kun huomasivat moottoriurheiluharrastajien reaktiot kitaraharrastajan juttuihin :D

EDIT: taisin lainata väärää henkilöä
 
Minusta "on varaa" ei voi tarkoittaa sitä kuika korkealla jokui ostos on henkilön prikoriteettilistalla tuloista riippumatta. Tämä johtaa nopeasti päätelmään että minulla esimerkiksi ei olisi varaa ostaa edes euron huuliharppua, koska en siihen ole valmis sijoittamaan sitä euroakaan, vaikka olen keskituloinen henkilö. Kyllä lääkärillä on varaa ostaa kymppitonnin kitara. Jos se ei sitä halua tehdä, se on eri asia.

Haeroe: Kukaan tarpeeksi rikas ei osta sitä HB:ta vaan sen Ruokankaan tai GAS:n tai Gibsonin tai juuneimit.
 
Ostaapas jos se HB on parempi.

parek: Ihan höpöajatus se, että se on vain lompakon paksuudesta kiinni jos kotoa ei löydy useamman tuhannen euron soittimia. Mua ahdistaisi hankkia esim. 3-4K soitin. En saisi siitä itselle mitään muuta lisäarvoa kuin sen, että pitää olla kitaran kanssa oikein varovainen ja eihän sellaista viitsisi modata mitenkään. Jotain 1500e käytettynä maksanutta soitinta voi jo käyttää ihan surutta tilanteessa kuin tilanteessa ja ei haittaa vaikka vähän modaileekin.
 
Puhun nyt siis ihan tällaisen tavallisen palkkaa nauttivan ihmisen näkökulmasta. Jos tilillä olisi aina esim. kuusinumeroinen summa ylimääräistä, niin kyllä silloin löytyisi multakin pari kalliimpaa kitaraa.
 
Kyllä siitä kalliistakin kitarasta tulee ajan myötä käyttösoitin. Aluksi paapotaan, vähän myöhemmin käytetään niin kuin mitä tahansa kitaraa. Ehkä jätetään keikkatilanteessa mieluummin kotiin ja halvempi kitara mukaan.
 
En minäkään ole ostelemassa monen tonnin kepukoita yhtenään. Viimeisin kitaraostos oli kaupan demoyksilö tuntuvalla alennuksella Indonesiassa valmistetusta Schecter Coupe hollowbodysta joka ei täyshintaisenakaan ole kuin n. 1200e. En keksi siitä hirveästi valittamista. Jämäkämmät potikat voisi vaihtaa joskus kun jaksaa.
 
Muutaman kalliimman kitaran omistajana ei ole vielä houkutellut lähteä vaihtamaan vuosia omistamia halvempia luottopelejä johonkin custom shop kamaan.

nyt kun tässä on ollut puhetta useamman hetken lompakon paksuuden ja kitaran hinnan välillä, niin pitää todeta huomio liittyen tuohon, että tavalliset duunarit ostelee taloja ja autojakin, niin miksi ei kallista kitaraa. Kyllähän se on totta, että auton hinnalla saisi oikein montakin huippuhienoa kitaraa ja talon hinnalla vielä enemmän. Mutta eihän ihmiset välttämättä useinkaan omista talojaan ja autojaan (auto voi olla vaikka leasingauto tai rahoituksella ja talo samoin). Jos kuukauden tuloista on iso osa sidottu siihen taloon ja autoon, niin varmasti ihmiset miettii, että mitä sillä jäljellä olevalla osalla tekisi..... siis tyyliin, lähtisikö perheen kanssa LasPalmasiin, vai ostaisiko CS Gibsonin? ja yllättäen sillä perheelläkin saattaa olla mielipide asiaan.
 
Mutta siis tietenkin käytännössä jokaisella työssä käyvällä suomalaisella, joka on joltiseenkin hoitanut raha-asiansa (ei ole ulosotossa), olisi varaa vaikka minkälaiseen kitaraan, se on vain valinta kysymys. Sitten on tietenkin niitä vauraita joiden ei kertakaikkiaan tarvitse miettiä koko asiaa ja jotka saattaa mielellään myös hyödyntää tunnistaessaan edullisen suhdanteen. Tosin olin jo varma, että käytettyjen hinnat ovat pysyvästi lähteneet syöksykierteeseen, mutta yllättäen koronavuotena käytettyjen hinnat ovat nousseet oikein kohisten. Ilmeisesti ei ole ainakaan puoleentoista vuoteen tarvinnut miettiä lähteäkö Espanjaan, vai ostaako kitara :-D

hallu: nyt kun tässä on ollut puhetta useamman hetken lompakon paksuuden ja kitaran hinnan välillä, niin pitää todeta huomio liittyen tuohon, että tavalliset duunarit ostelee taloja ja autojakin, niin miksi ei kallista kitaraa. Kyllähän se on totta, että auton hinnalla saisi oikein montakin huippuhienoa kitaraa ja talon hinnalla vielä enemmän.
 
Eihän sieltä tarvitse muuta puuttua kuin se riittävä määrä kitaransoittoa. Miksi kukaan taitava soittaja soittaisi vapaaehtoisesti satunnaisella kitaralla?

Heroin: Ostaapas jos se HB on parempi.
 
Siihen, että HB olisi parempi kuin suomalainen customi, ei taida uskoa edes pihein laihialainen, mutta toki jos näin olisi, rikas ostaisi sen HB:n.

Itse uskon niin, että todella rikas ostaa kalliin kitaran, ehkäpä jonkun vintagen, koska se on myös jonkinlainen sijoitus.