Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Lisäsin omiin kuviin pari kuvaavaa esimerkkiä lähes viimeisestä voitelusta koska täällä silloin tällöin kehutaan jostain onnistuneesta kontaktiöljy-kokeilusta.
Tämän potilaan jakki-liittimiin oli siis käyttäjä ruiskuttanut jotain ainetta joka sitten oli levinnyt vähän muuallekin.
Esim. liittimien ja emokortin väliin jossa oli tehnyt tuhojaan syöpyen läpi lakkauksen, kuulokejakki oli ilmeisesti ensin pätkinyt ja öljyämisen jälkeen sitten epätoivoinen käyttäjä oli vääntänyt koko jakin basaksi.
Tämä potilas saatiin kuitenkin elvytettyä kohtuullisella työmäärällä ja vain parin syöpyneen kriitttisen folion korjaamisella.
Liittimien alta poistettu vihreät hapettumat ja lakattu päälle,kaikki jakit meni vaihtoon.
Tämä vain esimerkkinä, miettikää mitä sinne ruikkaatte vai ettekö ruikkaa mitään vaan suosiolla vaihdatte liittimen uuteen.
Ja olkoon mitä tahansa niin liika on liikaa

Ihan hyvää tuhoa oli saatu aikaan mitä lie sitten sinne ikinä oli tungettu. Todennäköisesti jotain sellaista mitä työkalulaatikosta on sattunut löytymään. (Crc 5-56 tai Wd-40, jne jne tauhkaa mitä ei pidä viedä lähellekään elektroniikkaa.)

Kuparin syöpyminen viittaa ihan johonkin muuhun aineeseen kuin öljyyn. Epäilen pikaisesti, että jokin rikkiyhdiste on ollut syypää tuollaiseen jälkeen. Mutta mistä sitä olisi tarvittava määrä joutunut kortille ja liittimille? Esimerkiksi rikkihappo kuulostaa kaukaa haetulta.
 
Alumiini happanee vaikka hiestä (suolat). Tuota kuparia on rääkätty aika pitkään, säilytetty luultavasti kummallisissa oloissa. Sulfiitteja on viineissä, rikkiyhdisteitä happamassa sateessa... märkää lienee ollut.

Moi.
 
Kiitos kun jaoit.
 

 
nightbird: Tämä vain esimerkkinä, miettikää mitä sinne ruikkaatte vai ettekö ruikkaa mitään vaan suosiolla vaihdatte liittimen uuteen.
Ja olkoon mitä tahansa niin liika on liikaa
 
Valitettavasti näistä esimerkeistä ja varotteluista ei juurikaan apua ole, niin tiukassa istuu usko kontaktisprayn ja bisnestaikalitkujen voimaan ettei uskovaisten päitä herkästi (jos lainkaan) käännetä.
 
Itsellä mnet-torilla mikserin myynti-ilmon maininta liukujen voitelusta aiheuttaa välittömästi mielenkiinnon romahtamisen, ellei ole luottoa siihen että ruikkija on oikeasti tiennyt mitä tekee.
Tietyn ikäisissä miksereissä ei tarvitse miettiä...
 
Koska happopohjaisia aineita on taviskäyttäjän hivenen hankala vahingossakaan hankkia, itse veikkaan hapon sijaan jotain emäspesuainetta vaikka meikäläisenkin silmään kyllä perinteisiltä rikkihappovaurioilta näyttävät.
 

 
Yksi vaihtoehto on se että ennen "puhdistamista" on saanut sisäänsä olutta, jonka poistaminen ei ole ihan onnistunut koska ei ole vaivauduttu avaamaan laitetta.
 
Sain kaverilta aikoinaan led-PAR kannun johon joku juhlien vieras oli kaatamalla kaatanut tölkistä kaljaa kun oli kuulemma "ollut niin hienon näköistä" :(.
No, näyttävästi oli sitten sammunutkin tuo kannu.
Olin varma että on toivoton tapaus koska piirilevy oli kokolailla tarkkaan valkoisen oksidin/sulfidin peitossa, mutta tässä tapauksessa nimeltä- ja tyypiltään mainitsemattomilla liuottimilla puhdistaminen herätti kuin herättikin laitteen ainakin standalone moodissa henkiin, DMX puolta en ole testannut.
 
En jätä mainitsematta aineita pimittääkseni tietoa, vaan siksi että ko. aineet eivät sovi kaikille piirilevymateriaaleille, eivätkä toisaalta poista kaikkia aineita/oksideja/sulfideja.
Tai muodostavat tiettyjen aineiden kanssa uusia, seosaineitaan kenkumpia yhdisteitä.
Nyt kun oli kohtuullinen käsitys piirilevyn lakasta (ja kulmaan kokeilin), ja tarkka tieto mitä laite oli sisuksiinsa saanut, pystyi tekemään valistuneen arvauksen mitä käyttää.
Osansa oli toki silläkin että epäonnistuessaan ei olisi menettänyt kuin varttitunnin aikaa.
El-jätteeseen oli kuitenkin jo menossa, sattumalta osuin kohdalle.
Merkityksetöntä ei ole sekään että tällä kertaa valistunut arvaus osui oikeaan, aina ei käy yhtä hyvä tuuri... ;).
 
T:Samuli

nightbird: Lisäsin omiin kuviin pari kuvaavaa esimerkkiä lähes viimeisestä voitelusta koska täällä silloin tällöin kehutaan jostain onnistuneesta kontaktiöljy-kokeilusta.
Tämän potilaan jakki-liittimiin oli siis käyttäjä ruiskuttanut jotain ainetta joka sitten oli levinnyt vähän muuallekin.
Esim. liittimien ja emokortin väliin jossa oli tehnyt tuhojaan syöpyen läpi lakkauksen, kuulokejakki oli ilmeisesti ensin pätkinyt ja öljyämisen jälkeen sitten epätoivoinen käyttäjä oli vääntänyt koko jakin basaksi.
Tämä potilas saatiin kuitenkin elvytettyä kohtuullisella työmäärällä ja vain parin syöpyneen kriitttisen folion korjaamisella.
Liittimien alta poistettu vihreät hapettumat ja lakattu päälle,kaikki jakit meni vaihtoon.
Tämä vain esimerkkinä, miettikää mitä sinne ruikkaatte vai ettekö ruikkaa mitään vaan suosiolla vaihdatte liittimen uuteen.
Ja olkoon mitä tahansa niin liika on liikaa
 
Jotain sähköäjohtavaa tavaraa tuonne on ruikittu, tuskin mitään öljy/petroolipohjaista mitä nuo WD-40 yms. liemet pääosin ovat. Ne eivät mitään korjaa, mutta eivät kyllä tuollaistakaan jälkeä tee.

Samaa mieltä. Suojaöljyjähän ne ovat vaikkeivat elektroniikkalaitteisiin kuulukaan. Olisiko mahdollista että tuo huollossa ollut laite olisi ollut jossain auton akun päällä tai lähietäsisyydellä säilytyksessä? Nuo vauriot vaikuttaa niin tasaisesti jakautuneilta että jonkun väärän litkun sumuttaminen laitteen sisään tuskin aiheuttaa tuon laista vauriota. Akkuhappohöyryissä tuollainen tasainen happaneminen käsittääkseni on mahdollista.

Matias.: Samaa mieltä. Suojaöljyjähän ne ovat vaikkeivat elektroniikkalaitteisiin kuulukaan. Olisiko mahdollista että tuo huollossa ollut laite olisi ollut jossain auton akun päällä tai lähietäsisyydellä säilytyksessä? Nuo vauriot vaikuttaa niin tasaisesti jakautuneilta että jonkun väärän litkun sumuttaminen laitteen sisään tuskin aiheuttaa tuon laista vauriota. Akkuhappohöyryissä tuollainen tasainen happaneminen käsittääkseni on mahdollista.
 
Uimahallit ja esimerkiksi navetat ovat sähkvimpaimille vihonviimeisiä paikkoja.

No, näistä ei tiedä kun ei tee mitään sen kummempaa analyysiä kemiallisessa mielessä, eikä se ole tarpeenkaan lopputuleman kannalta.
Yli 30 vuotisen urani aikana olen törmännyt lukemattomiin ja vielä lukemattomiin hetken mielijohteesta johtuneisiin harkitsemattomiin voiteluihin, mutta tämä on niitä pahimpia.
Niin laatikkokaupan tuotteissa kuin miksereissä.
Olen ollut ja tulen olemaan aina sitä mieltä (niin kovaa argumenttia ei kukaan pysty esittämään täällä) että kotilitkut ei kuulu näihin laitteisiin.
Ne mitä esim. liukukytlkimien, encodereiden ym. liukukontaktin omaavien komponenttien valmistajat niihin valmistusvaiheessa laittavat on täysin eri juttu, ne ovat turvallista ja toimivaa kamaa. Samoja aineita toimittavat huoltoihin tarvittaessa myös laitevalmistajan omat huollot, mutta se on siis sitä pro maailmaa.
Kontaktipintojen puhdistaminen esim.pyyhkimällä jollain haihtuvalla cleanerillä on vielä ihan ok käyttäjältä mutta siihen se jää.
Varmin tapa AINA on kuluneen liittimen korvaaminen uudella ja käyttämättömällä, se on oikeastaan ainoa tapa varmistaa huollon jälkeinen toiminta joka kestää vielä sen työtakuun keston jälkeenkin.
Voi,voi....jos edes aavistaisi mitä kaikkea toimintaa kaduntallaajilta on joutunut kohtaamaan :=)
Omatoiminen huoltotoiminta on tietysti jokaisen perusoikeuksiin kuuluva toimi jota ei voi kieltää muuta kuin takuuaikana (elämä usein sitten opettaa)
Mutta turvallisia kokeilun hetkiä kaikille pikahuoltajille ja harkintaa toivon, älkää kuitenkaan enempää näitä työpöydälle kiikuttako.

nightbird: No, näistä ei tiedä kun ei tee mitään sen kummempaa analyysiä kemiallisessa mielessä, eikä se ole tarpeenkaan lopputuleman kannalta.
Yli 30 vuotisen urani aikana olen törmännyt lukemattomiin ja vielä lukemattomiin hetken mielijohteesta johtuneisiin harkitsemattomiin voiteluihin, mutta tämä on niitä pahimpia.
Niin laatikkokaupan tuotteissa kuin miksereissä.
Olen ollut ja tulen olemaan aina sitä mieltä (niin kovaa argumenttia ei kukaan pysty esittämään täällä) että kotilitkut ei kuulu näihin laitteisiin.
Ne mitä esim. liukukytlkimien, encodereiden ym. liukukontaktin omaavien komponenttien valmistajat niihin valmistusvaiheessa laittavat on täysin eri juttu, ne ovat turvallista ja toimivaa kamaa. Samoja aineita toimittavat huoltoihin tarvittaessa myös laitevalmistajan omat huollot, mutta se on siis sitä pro maailmaa.
Kontaktipintojen puhdistaminen esim.pyyhkimällä jollain haihtuvalla cleanerillä on vielä ihan ok käyttäjältä mutta siihen se jää.
Varmin tapa AINA on kuluneen liittimen korvaaminen uudella ja käyttämättömällä, se on oikeastaan ainoa tapa varmistaa huollon jälkeinen toiminta joka kestää vielä sen työtakuun keston jälkeenkin.
Voi,voi....jos edes aavistaisi mitä kaikkea toimintaa kaduntallaajilta on joutunut kohtaamaan :=)
Omatoiminen huoltotoiminta on tietysti jokaisen perusoikeuksiin kuuluva toimi jota ei voi kieltää muuta kuin takuuaikana (elämä usein sitten opettaa)
Mutta turvallisia kokeilun hetkiä kaikille pikahuoltajille ja harkintaa toivon, älkää kuitenkaan enempää näitä työpöydälle kiikuttako.
 
Elä hyvä mies hermostu, vaikka toisaalta en ihmettele, vaikka näin saattaisi joskus käydä.

Pauli Lappalainen: Elä hyvä mies hermostu, vaikka toisaalta en ihmettele, vaikka näin saattaisi joskus käydä.
 
Juu ei Pauli hermostuta.
Eräs asia joka mieltäni nyt askarruttaa ja vähän ihmetyttää.
Kun nyt näyttää siltä että noin 260 tehollisen työpäivän jälkeen aikaisintaan koittaa aika jolloin voin siirtää koipeni etelän lämpöön pysyvämmin niin mistä löytyisi jatkaja?
Täälläkin kun on ilmeisesti näitä elektroniikan taitajia ja samalla myös alasta kiinnostuneita niin miksi ihmeessä ette pyri töihin , haloo!!!!
Tähän hommaan ei valitettavasti nykyinen koulutusala tarjoa suoraan sopivaa niin tarvittaisiin nuorempi elektroniikan ammattilainen jolla lisäksi olisi mielenkiinto tähän genreen , lisäksi rutkasti henkistä venymiskykyä, asiakaspalveluhenkisyyttä, toisen asemaan asettautumista sekä riiittävää itsetuntoa ja suoraselkäisyyttä hoitaa asiat niin ettei tule epäluottamusta asiakkaan ja palvelun tarjoajan välille ?
Esim, jokin tiski pitää takuuvarmasti hoitaa siihen kuosiin ettei jollain Juha Tapion keikalla sen miksaajan tarvitse enää painia sen edellistä keikkaa vaivanneen ongelman kanssa.
SIIS MISSÄ ON NE ALASTA KIINNOSTUNEET OSAAJAT?
Samalla pitää luovia niiden kuluttaja-asiakkaiden kanssa parhain päin ettei tule sen kuluttajaviranomaisen kanssa painittua.
Tässä on onneksi meillä onnistuttu. Tarjolla siis alan hyvien merkkien kanssa toimimista, löytyisi vain niitä jotka viihtyvät tässä myös vaativassa ympäristössä paremmin kuin jonkin battle pelin kimpussa.
Anteeksi kaikilta pitkä purkaus mutta taphtuma-ala elää suurta murrosta ja osin myös koronan vuoksi

Sori kaikki kaverit, väärä foorumi tällaiselle, ottaa vaan päähän koska on etsitty.
Nämä palstat vain on väärällään näitä osaajia niin outoa ettei sitten tarpeeseen löydy ...

Monet tämän foorumin osaajat tekevätkin jo päivätyökseen osittain tähän aiheeseen liittyvää työtä.

Imper: Monet tämän foorumin osaajat tekevätkin jo päivätyökseen osittain tähän aiheeseen liittyvää työtä.
 
Jep,näin voi olla. Lähinnä kritiikkini kärki osuu tuonne koulutuksen puolelle.Kyllä tuolla on tehoelektroniikan puolella koulutusta joka tähtää lähinnä teollisuuden kunnossapitoon.
Heikkovirtapuolelle sitten vähemmän, tuolta tehopuolen kavereista voisi löytyä sitten oman harrastuksen kautta kiinnostuneita.
Olemme muutamia ehdokkaita nähneet harjoittelun kautta, sitten on käynyt kokeilemassa työtä vähän väärän puolen ( esim. tietoliikennetekniikan ja jopa inssitasolta) ehdokkaita mutta ne on nopeasti kyllästyneet kun ovat huomannet miten ruohonjuuritason asioihin joutuisi paneutumaan, ja lisäksi vielä sietämään heidän mielestään "tyhmiä" asiakkaita.
Sehän ei pidä paikkaansa, on vain erilaisia ihmisiä erilaisilla näkemyksillä.
Tässä duunissa joutuu siis myös käyttämään omia vuorovaikutustaitojaan ja tietysti myös nollaamaan tilanteita.
Toivossa on tietty hyvä elää,vielä on aikaa.Tosin pitäisi löytyä myös siihen perehdyttämiseen ja sisäänajoon myös aikaa.

nightbird: Jep,näin voi olla. Lähinnä kritiikkini kärki osuu tuonne koulutuksen puolelle.Kyllä tuolla on tehoelektroniikan puolella koulutusta joka tähtää lähinnä teollisuuden kunnossapitoon.
Heikkovirtapuolelle sitten vähemmän, tuolta tehopuolen kavereista voisi löytyä sitten oman harrastuksen kautta kiinnostuneita.
Olemme muutamia ehdokkaita nähneet harjoittelun kautta, sitten on käynyt kokeilemassa työtä vähän väärän puolen ( esim. tietoliikennetekniikan ja jopa inssitasolta) ehdokkaita mutta ne on nopeasti kyllästyneet kun ovat huomannet miten ruohonjuuritason asioihin joutuisi paneutumaan, ja lisäksi vielä sietämään heidän mielestään "tyhmiä" asiakkaita.
Sehän ei pidä paikkaansa, on vain erilaisia ihmisiä erilaisilla näkemyksillä.
Tässä duunissa joutuu siis myös käyttämään omia vuorovaikutustaitojaan ja tietysti myös nollaamaan tilanteita.
Toivossa on tietty hyvä elää,vielä on aikaa.Tosin pitäisi löytyä myös siihen perehdyttämiseen ja sisäänajoon myös aikaa.
 
Te olette "siellä" ja osaavat ihmiset jossain muualla eikä muuttohalukkuutta taida olla, valitettavasti.
 
Työhän on vaihtelevaa ja välillä jopa haastavaa.....

Moi.
 
nightbird: Sori kaikki kaverit, väärä foorumi tällaiselle, ottaa vaan päähän koska on etsitty.
Nämä palstat vain on väärällään näitä osaajia niin outoa ettei sitten tarpeeseen löydy ...
 
Älä nyt anteeksi pyytele, foorumi on ainakin mun mielestä täysin oikea, ja aihe tärkeä.
 

 
nightbird: Täälläkin kun on ilmeisesti näitä elektroniikan taitajia ja samalla myös alasta kiinnostuneita niin miksi ihmeessä ette pyri töihin , haloo!!!!
 
Heh, mitäs yllytit... ;)
 
En toki voi puhua kuin omasta puolestani, enkä ikäni -saati sitten pätevyyteni- puolesta kuulu edes kohderyhmään, mutta itse näen tilanteen perimmäiset syyt seuraavasti:
 
80-luvulla kun teeseitseholismini oli jo parantumattomassa vaiheessa, mietin ainakin puolivakavissani musalaitteiden ja muun käyttöelektroniikan korjaamisesta leipätyötäkin.
80-90-lukujen taitteen murros niin kuluttajaelektroniikan elinkaariodotuksissa kuin valmistusfilosofioissakin kuitenkin aiheutti sen että hyvin nopeasti kävi ilmi jo pelkästään lähipiiriäkin kuunnellen ja seuraten että kyseessä on kuoleva ala.
 
Tietääkseni yksikään ikätovereistani (itse menin lukioon ja tekuun josta tuli opiskeluaikana AMK) jotka elektroniikka- tai sähköpuolen ammattikoulussa 80-luvun lopulla kävi, ei alalla vuotta-paria pidempään työskennellyt.
Eikä syynä ollut etteikö olisi kiinnostanut, vaan se että firmat joko irtisanoivat viimeksi taloon tulleet tai lopettivat kokonaan.
 
Joten aikani sivusta seurattuani luovuin ajatuksesta hommata luvat, ja kuten aiemmin muusikkoudesta, totesin että tästäkin tulee harrastus, ei elämänura.
Enkä ole kumpaistakaan päätöstä katunut :).
 

 
90-luvulla kertakäyttö-/poisheittoyhteiskuntamalli saavutti joka vuosi aivan uusia ulottuvuuksia, joten vähäisetkin korjausfirmat joko sulautuivat toisiinsa tai isompiin, vaihtoivat alaa, tai yksinkertaisesti lopettivat.
Asiaa tietysti vauhditti se että liki minkä tahansa 5+vuotta vanhan musa- tai kulutuselektroniikklaitteen korjauskustannusarviolla tai halvemmalla, sai uuden "vastaavan" tai jopa kehittyneemmän laitteen takuineen päivineen.
 
Oman osansa elektroniikkalaitteiden korjausfirmojen ahdinkoon toimme me luvitta korjaustoimintaa harjoittaneet harrastelijat, mutta eritoten lupia omaavien firabeli- tai "iltahommina"korjaukset.
Osa luvat omaavista teki toiminimellä, osa ilman, mutta sinänsä laillisesti kuitenkin.
Joten hiipuvalle alalle ei kannattanut yksityisyrittäjänä lähteä -eikä toisaalta olemassaolevaan yritykseen palkata- koska aina löytyi kuitenkin luvaton tai luvallinenkin taho joka laitteen korjasi jos joku oikeasti niin halusi.
Osa firmoista käytti näitä laillisia sivutoimisia korjaajia korjauspiikkien tasoittamiseen ja työtaakan jakamiseenkin, koska noin oli huomattavasti halvempaa toimia kuin jos olisi palkannut täys- tai osapäiväiseksikin.
 
Vuosituhannen vaihtuminen ei tilannetta parantanut, päinvastoin.
Pääsääntöisesti korjata ei voi vaikka haluaisikin, ei löydy skemoja, eikä etenkään komponentteja.
Kerrospiirilevyjen esiinmarssin ansiosta ei skemaa voi oikein itsekään raapustaa, ei ainakaan kustannustehokkaasti.
 

 
Tuota tilannetta kun haikailemiennekaltaiset nuoret ovat käytännössä koko ikänsä kuunnelleet ja sivusta seuranneet, ei ihme ettei ala kiinnosta.
Ja koska ala ei kiinnosta, ja toisin kuin tietyissä oppilaitoksissa joista suolletaan taiteen/kulttuurin varjolla uusia työttömiä useamman sadan vuosivauhtia pihalle, ei koulutusta järjestetä koska tarvetta ei ole, ja voiki Göstan sanoin huoleti todeta:
KUSESSA OLLAAN.
 
Nyt jos EU:n ajama direktiivi laitteiden korjattavuudesta vihdoin ~20 vuotta myöhässä joskus hamassa tulevaisuudessa toteutuisikin kaikesta ilmastohysteriastakin huolimatta, ollaankin tilanteessa jossa osaajia ei ole, joten asetusta ei voi noudattaa.
Vähän samaan tapaan kuin 90-luvun lopulla/00- alkupuolella kun yksi NATO-kumppanuuden vaietuista esteistä oli se että Hornettien lentotunteja ei ollutkaan kuin vajaa puolet siitä mitä piti ja oli sovittu...
Ei lennetty koska oli niin kallista ja yleinen mielipide oli vastaan.
Ja yksi pysyi reilun vuoden tiukasti tantereessa koska... ;).
 
Jos asetus/laki kulutuselektroniikkalaitteiden korjattavuudesta voimaan mukamas tulisi, merkitsisi se täydellistä kuluttajaelektroniikan markkinoiden ja ansaintamallien uudelleenjärjestelyä.
Liikevaihtomallin pinopistettä pitäisi siirtää myynnistä jälkimarkkinointiin kuten ennenvanhaan oli, sekä huoltoon, ja sehän ei kapitalistikauppiaan pirtaan istu.
Avaisi toisaalta määrättömälle määrälle koulutettua elektroniikkakorjausosaajaa töitä kun ottaa huomioon kuinka paljon keskivertokansalaisella elektroniikkahärpättimiä huushollista löytyy.
Ja koska nykyiset laitteet ovat viimeistään 5 vuoden päästä lnykyisen elinkaarimallin ansiosta SER-romua, korjattavaakin riittäisi.
Korjattavaa riittää koska on hyvin lyhytnäköistä kuvitella että moinen korjattavuusdirektiivi kannustaisi valmistajia poistamaan tai vähentämään sisäänrakennettuja "sulakkeita" joka nykylaitteen likipitäen poikkeuksetta mykistää.
"Ikuinen työ, ikuinen nälkä" ja niineespäin.
 
Ongelma koskettaa tietenkin kaikkia korjaamiseen ja käsillä tekemiseen liittyvää, ei pelkästään elektroniikka-alaa.
Jatkuvasti mediassakin joku valittaa kun silletälletolle firmalle tai elämäntyölle ei löydykään jatkajaa.
Osassa tapauksista on toki "metsästysseurasyndroomaakin" mukana, tarpeeksi kauan (=vuosikymmeniä) kun valikoi ja manipuloi sidosryhmiään, on turha rypistellä kun on helpot housussa.
 

 
nightbird: Tähän hommaan ei valitettavasti nykyinen koulutusala tarjoa suoraan sopivaa niin tarvittaisiin nuorempi elektroniikan ammattilainen jolla lisäksi olisi mielenkiinto tähän genreen , lisäksi rutkasti henkistä venymiskykyä, asiakaspalveluhenkisyyttä, toisen asemaan asettautumista sekä riiittävää itsetuntoa ja suoraselkäisyyttä hoitaa asiat niin ettei tule epäluottamusta asiakkaan ja palvelun tarjoajan välille ?
 
:)
 
Tuossa tulikin jo heti 7 painavaa seikkaa miksei jatkajaa -tai ylipäätäänkään alalle haikailevaa- ole helppo löytää.
Joku voisi jopa väittää että sopivan löytyminen on lottovoittoon verrattavissa, vaikka noistakin toiveista karsisi puolet.
 
Elektroniikkalaitteiden korjaaminen, asiakaspalvelusta puhumattakaan, ei myöskään sen vähän perusteella mitä olen "nykyajan nuoria" seurannut, ole tavoiteltava tulevaisuudennäkymä.
Ihminen -nuorikin- on pohjimmiltaan umpilaiska eläin, jos elannon saa riivittyä helpommin, valitaan mieluummin se.
Näin vanhemmiten toki tekisi vieläkin vähemmän, ja käyttäisi aikansa mieleisempään puuhasteluun :D.
 
Rahallakin on merkityksensä, vaikka tuntiveloitukset kovilta äkkiä kuulostavatkin, koko monta musalaitetta saa/joutuu kuukaudessa korjata jotta edes minimipalkka irtoaa.
Tai toisaalta vieraalla työskennellessä saa kustannuksensa katettua ja talollekin vielä jotain.
 
Vilpittömästi toivon että löydätte sopivan uhrin jatkamaan, henkeäni en kyllä pidättelisi etenkin kun on oikeasti jo kiirus.
 
T:Samuli

Nightbirdin kanssa ihan samaa mieltä että ne kotilitkut ei kuulu niihin laitteisiin. Omassa tekstissäni yritin vain ilmaista että ne laitteeseen mahdollisesti suihkutetut CRC:t tai WD40:t eivät aiheuta tuollaista korroosiota vaan joku muu ilmiö. WD40:llä olen menestyksellisesti suojannut kehysleikkurin, oikohöylän ja sirkkelin teräksisiä pöytäpintoja kun säilytys on ollut vaihtelevissa ympäristöissä. Suojaöljynä ihan ok. Ei tosin korvaa kolmen millin vaseliinikerrosta, mutta on helpommin pois pestävissä kun laitetta tarvitsee käyttää.
Itsekin olen myös vähän vanhempaa kaliberia, alle vuoden päässä eläkeiässä. Ehkä sen koittaessa alan aktivoitumaan kesken jääneiden töiden valmiiksi saattamiseen. Tämän aihealueen vermeitäkin pitää kunnostaa.

basisti1971: Moi.
 

 
Älä nyt anteeksi pyytele, foorumi on ainakin mun mielestä täysin oikea, ja aihe tärkeä.
 

 

 
Heh, mitäs yllytit... ;)
 
En toki voi puhua kuin omasta puolestani, enkä ikäni -saati sitten pätevyyteni- puolesta kuulu edes kohderyhmään, mutta itse näen tilanteen perimmäiset syyt seuraavasti:
 
80-luvulla kun teeseitseholismini oli jo parantumattomassa vaiheessa, mietin ainakin puolivakavissani musalaitteiden ja muun käyttöelektroniikan korjaamisesta leipätyötäkin.
80-90-lukujen taitteen murros niin kuluttajaelektroniikan elinkaariodotuksissa kuin valmistusfilosofioissakin kuitenkin aiheutti sen että hyvin nopeasti kävi ilmi jo pelkästään lähipiiriäkin kuunnellen ja seuraten että kyseessä on kuoleva ala.
 
Tietääkseni yksikään ikätovereistani (itse menin lukioon ja tekuun josta tuli opiskeluaikana AMK) jotka elektroniikka- tai sähköpuolen ammattikoulussa 80-luvun lopulla kävi, ei alalla vuotta-paria pidempään työskennellyt.
Eikä syynä ollut etteikö olisi kiinnostanut, vaan se että firmat joko irtisanoivat viimeksi taloon tulleet tai lopettivat kokonaan.
 
Joten aikani sivusta seurattuani luovuin ajatuksesta hommata luvat, ja kuten aiemmin muusikkoudesta, totesin että tästäkin tulee harrastus, ei elämänura.
Enkä ole kumpaistakaan päätöstä katunut :).
 

 
90-luvulla kertakäyttö-/poisheittoyhteiskuntamalli saavutti joka vuosi aivan uusia ulottuvuuksia, joten vähäisetkin korjausfirmat joko sulautuivat toisiinsa tai isompiin, vaihtoivat alaa, tai yksinkertaisesti lopettivat.
Asiaa tietysti vauhditti se että liki minkä tahansa 5+vuotta vanhan musa- tai kulutuselektroniikklaitteen korjauskustannusarviolla tai halvemmalla, sai uuden "vastaavan" tai jopa kehittyneemmän laitteen takuineen päivineen.
 
Oman osansa elektroniikkalaitteiden korjausfirmojen ahdinkoon toimme me luvitta korjaustoimintaa harjoittaneet harrastelijat, mutta eritoten lupia omaavien firabeli- tai "iltahommina"korjaukset.
Osa luvat omaavista teki toiminimellä, osa ilman, mutta sinänsä laillisesti kuitenkin.
Joten hiipuvalle alalle ei kannattanut yksityisyrittäjänä lähteä -eikä toisaalta olemassaolevaan yritykseen palkata- koska aina löytyi kuitenkin luvaton tai luvallinenkin taho joka laitteen korjasi jos joku oikeasti niin halusi.
Osa firmoista käytti näitä laillisia sivutoimisia korjaajia korjauspiikkien tasoittamiseen ja työtaakan jakamiseenkin, koska noin oli huomattavasti halvempaa toimia kuin jos olisi palkannut täys- tai osapäiväiseksikin.
 
Vuosituhannen vaihtuminen ei tilannetta parantanut, päinvastoin.
Pääsääntöisesti korjata ei voi vaikka haluaisikin, ei löydy skemoja, eikä etenkään komponentteja.
Kerrospiirilevyjen esiinmarssin ansiosta ei skemaa voi oikein itsekään raapustaa, ei ainakaan kustannustehokkaasti.
 

 
Tuota tilannetta kun haikailemiennekaltaiset nuoret ovat käytännössä koko ikänsä kuunnelleet ja sivusta seuranneet, ei ihme ettei ala kiinnosta.
Ja koska ala ei kiinnosta, ja toisin kuin tietyissä oppilaitoksissa joista suolletaan taiteen/kulttuurin varjolla uusia työttömiä useamman sadan vuosivauhtia pihalle, ei koulutusta järjestetä koska tarvetta ei ole, ja voiki Göstan sanoin huoleti todeta:
KUSESSA OLLAAN.
 
Nyt jos EU:n ajama direktiivi laitteiden korjattavuudesta vihdoin ~20 vuotta myöhässä joskus hamassa tulevaisuudessa toteutuisikin kaikesta ilmastohysteriastakin huolimatta, ollaankin tilanteessa jossa osaajia ei ole, joten asetusta ei voi noudattaa.
Vähän samaan tapaan kuin 90-luvun lopulla/00- alkupuolella kun yksi NATO-kumppanuuden vaietuista esteistä oli se että Hornettien lentotunteja ei ollutkaan kuin vajaa puolet siitä mitä piti ja oli sovittu...
Ei lennetty koska oli niin kallista ja yleinen mielipide oli vastaan.
Ja yksi pysyi reilun vuoden tiukasti tantereessa koska... ;).
 
Jos asetus/laki kulutuselektroniikkalaitteiden korjattavuudesta voimaan mukamas tulisi, merkitsisi se täydellistä kuluttajaelektroniikan markkinoiden ja ansaintamallien uudelleenjärjestelyä.
Liikevaihtomallin pinopistettä pitäisi siirtää myynnistä jälkimarkkinointiin kuten ennenvanhaan oli, sekä huoltoon, ja sehän ei kapitalistikauppiaan pirtaan istu.
Avaisi toisaalta määrättömälle määrälle koulutettua elektroniikkakorjausosaajaa töitä kun ottaa huomioon kuinka paljon keskivertokansalaisella elektroniikkahärpättimiä huushollista löytyy.
Ja koska nykyiset laitteet ovat viimeistään 5 vuoden päästä lnykyisen elinkaarimallin ansiosta SER-romua, korjattavaakin riittäisi.
Korjattavaa riittää koska on hyvin lyhytnäköistä kuvitella että moinen korjattavuusdirektiivi kannustaisi valmistajia poistamaan tai vähentämään sisäänrakennettuja "sulakkeita" joka nykylaitteen likipitäen poikkeuksetta mykistää.
"Ikuinen työ, ikuinen nälkä" ja niineespäin.
 
Ongelma koskettaa tietenkin kaikkia korjaamiseen ja käsillä tekemiseen liittyvää, ei pelkästään elektroniikka-alaa.
Jatkuvasti mediassakin joku valittaa kun silletälletolle firmalle tai elämäntyölle ei löydykään jatkajaa.
Osassa tapauksista on toki "metsästysseurasyndroomaakin" mukana, tarpeeksi kauan (=vuosikymmeniä) kun valikoi ja manipuloi sidosryhmiään, on turha rypistellä kun on helpot housussa.
 

 

 
:)
 
Tuossa tulikin jo heti 7 painavaa seikkaa miksei jatkajaa -tai ylipäätäänkään alalle haikailevaa- ole helppo löytää.
Joku voisi jopa väittää että sopivan löytyminen on lottovoittoon verrattavissa, vaikka noistakin toiveista karsisi puolet.
 
Elektroniikkalaitteiden korjaaminen, asiakaspalvelusta puhumattakaan, ei myöskään sen vähän perusteella mitä olen "nykyajan nuoria" seurannut, ole tavoiteltava tulevaisuudennäkymä.
Ihminen -nuorikin- on pohjimmiltaan umpilaiska eläin, jos elannon saa riivittyä helpommin, valitaan mieluummin se.
Näin vanhemmiten toki tekisi vieläkin vähemmän, ja käyttäisi aikansa mieleisempään puuhasteluun :D.
 
Rahallakin on merkityksensä, vaikka tuntiveloitukset kovilta äkkiä kuulostavatkin, koko monta musalaitetta saa/joutuu kuukaudessa korjata jotta edes minimipalkka irtoaa.
Tai toisaalta vieraalla työskennellessä saa kustannuksensa katettua ja talollekin vielä jotain.
 
Vilpittömästi toivon että löydätte sopivan uhrin jatkamaan, henkeäni en kyllä pidättelisi etenkin kun on oikeasti jo kiirus.
 
T:Samuli
PLUSSAA sait !!
Ei varmaan yksityisyrittäjänä isoa leipää saa raavituksi. Meillä taas on kyseessä hieman isommat kuviot, kun tuo oman huollon ja osaamisen vaade tulee esiin lähes kaikessa tarjouskilpailussa ja on tietty etuus jos tarjouksen pyytäjä vakuuttuu että hommat ja laaduntarkkailu on omissa käsissä.
Eli siksikin noita ominaisuuksia toivoisi tänne supportiin. Ja esim. B to B hommassa on se kauppiaan leipä ja maine oman asiakkaansa suuntaan pitkälti siitä riippuvainen miten sujuvasti homma hoituu huonon tuurin iskiessä.
Mutta katsellaan miten asioita saisi parhain päin kuosiin, näin omaa poistumista odotellessa jos tämän kuopan joku osaisi täyttää.

nightbird: PLUSSAA sait !!
Ei varmaan yksityisyrittäjänä isoa leipää saa raavituksi. Meillä taas on kyseessä hieman isommat kuviot, kun tuo oman huollon ja osaamisen vaade tulee esiin lähes kaikessa tarjouskilpailussa ja on tietty etuus jos tarjouksen pyytäjä vakuuttuu että hommat ja laaduntarkkailu on omissa käsissä.
Eli siksikin noita ominaisuuksia toivoisi tänne supportiin. Ja esim. B to B hommassa on se kauppiaan leipä ja maine oman asiakkaansa suuntaan pitkälti siitä riippuvainen miten sujuvasti homma hoituu huonon tuurin iskiessä.
Mutta katsellaan miten asioita saisi parhain päin kuosiin, näin omaa poistumista odotellessa jos tämän kuopan joku osaisi täyttää.
 
Onhan teillä kuitenkin ihan eri lähtökohdat kuin pikkupajoilla. Tehtaan varaosatoimitukset, huoltomanuaalit ja muu supportti helpottaa hommaa huomattavasti verrattuna siihen, että yrittää arvailla, että mikäs, mistäs, milloinkas ja kukas.....
 
Mutta jos lähtis ostamaan tarvikkeita
 
Sokkelin korjaukseen, ei tarvitse mikroskooppia. Kunhan sinnepäin ....

Moi.
 
nightbird: PLUSSAA sait !!
 
Kiitos.
 

 
nightbird: Ei varmaan yksityisyrittäjänä isoa leipää saa raavituksi.
 
Noinhan se on, ja on ollut jo pitkään.
Monelle yksityisyritäjyys on kuitenkin vuosikymmenten lobbauksen ja romantisoinnin ansiosta unelma, jollei jopa varsinainen päämäärä, joten varsin moni miettii koulutustaan yksityisyrittäjyys edellä.
Ja jos onnistumisen edellytyksiä ei ole, suunnataan katse jonnekin muualle.
 

 
nightbird: Meillä taas on kyseessä hieman isommat kuviot, kun tuo oman huollon ja osaamisen vaade tulee esiin lähes kaikessa tarjouskilpailussa ja on tietty etuus jos tarjouksen pyytäjä vakuuttuu että hommat ja laaduntarkkailu on omissa käsissä.
 
Totta, ammattiympyröissä on monipuoliselle ja monitaitoiselle korjaushenkilökunnalle ollut aina tilausta ja tarvetta.
Ammattiympyrät ovat kuitenkin Suomessa(kin) varsin suppeat ja henkilökunnan vaihtuvuus pientä, joten tarve uudelle osaajakunnalle tulee pitkälti vain eläköitymistilanteessa.
Mekaniikan puolella virallisen koulutuskananavan puuttuminen hoidetaankin usein kouluttamalla tarvittava työvoima itse.
Tuossa tosin piilee nykyaikana se sudenkuoppa että kohtuullisetkin työssäolovelvoitteet katsotaan lakien ja asetusten vastaisiksi, joten mikään ei estä juurikoulutettua henkilöä etsimään uusia työmahdollisuuksia kun velvoite umpeutuu.
Tai toisaalta kilpailijaa nappaamasta toisen kouluttamaa työntekijää itselleen.
 
Ammattitason laitteissa on myös alasta riippumatta kaluston korjaustarve usein pienempää ja suoraviivaisempa, huolto-ohjelmat ennalta määrättyjä, sekä varaosien ja ohjeiden saatavuus hoidettu valmistajien puolelta.
Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta karsiutunevat jollain aikavälillä kuten ennenvanhaankin.
 

 
nightbird: Eli siksikin noita ominaisuuksia toivoisi tänne supportiin. Ja esim. B to B hommassa on se kauppiaan leipä ja maine oman asiakkaansa suuntaan pitkälti siitä riippuvainen miten sujuvasti homma hoituu huonon tuurin iskiessä.
Mutta katsellaan miten asioita saisi parhain päin kuosiin, näin omaa poistumista odotellessa jos tämän kuopan joku osaisi täyttää.
 
Totta tuokin, asiakkaan kokemukset ja näkemys yhteistyökumppanista henkilöityy varsin usein siihen yksilöön jonka kanssa ovat tekemisissä, seikka joka tekee sopivan henkilön hankkimisen ja löytymisen entistä vaikeammaksi.
 
Toivon edelleen että jatkaja löytyy, ja edes osittain kuopan täyttäisi.
 
T:Samuli