Koskettimet ›

Otsikko perustuu tietysti subjektiiviseen makuun.
 
Nykyään jokamies voi ostaa syntikan, josta esim. Stockhausen olisi voinut vain haaveilla. Silti hän (ilmeisesti uskottavan klassisen koulutuksen saneena) pääsi soittamaan gramofonilevyillekin. Itsekin taisin joskus ammoin ostaa levyn.
 
Aikoinaan eräs tyyppi, Carlos tai jotain, soitti Bachia syntikkasoundeilla ja myi myös ilmeisen paljon levyjä.
Uudemmista uskottavista syntikkasoundeja hakevista säveltäjistä voisi mainita Vangelisin hienon elokuvatuotannon.
 
Mutta miten muu skene? Joskus tulee maailmalle pop-syntikkahitti jota viitsii kuunnella jonkin aikaa. Mutta muuten näyttää aika erämaalta, tai sitten en tunne tarpeeksi genreä. (Minua henkilökohtaisesti ärsyttää erityisesti saman mekaanisen kuvion ylenmääräinen toisto. Sinänsä toisto on hyvä tyylikeino, mutta liika on liikaa.)
 
Tavallinen tallaaja voi siis ostaa vaikkapa DeepMindin, laittaa arpeggiaattorin päälle, tapailla muutaman sävelen sormiosta, liuuttaa liukuja ja nauttia soundiväreistä. Paikkansa silläkin toki.
 
Mutta entä kunnon sävellykset? Pystyykö syntikkagenre vain tuottamaan kivoja atmosfäärejä, erikoisia avaruus- ja muita soundivärejä, joilla on käyttöä vain esim. enintään elokuvien taustamusiikkina, tai väriä antamassa laulu- ja/tai soitinyhtyeiden taustalla? Onko liian kattavaa väripalettia vaikeampi hallita kuin rajoitetumpaa?

Moni kiinnostava sävellys on tehty aikana, jolloin kovin monipuolista syntikkaa ei ollut saatavilla musiikin esittämiseen. Voidaanko urut ajatella jonkinmoisena syntikkana...
 
Huomio on kyllä hyvä, voisi luulla syntikassa olevan hyviä mahdollisuuksia vaikuttavaan musiikkiesitykseen. Miksihän niin usein kitara on yliedustettuna.
 
Mielestäni oikein mielenkiintoisen kuuloisia syntikoita ei vieläkään loju vähän joka paikassa kuten ennen pianoja. Mieleen tulee vaikka Theremin ja Novachord yhdessä. Miksei niille voisi olla ihan hyväkin sävellys.

Mielestäni on olemassa paljonkin kiinnostavaa syntikkamusaa. Nytkin kuuntelen erinomaista syntikkalevyä "Coil - Musick to play in the dark 1".
 
Eilenkin kuuntelin paria syntikkalevyä. Toinen oli "cEvin Key - Music for cats" ja toinen oli hieno "Download - Furnace".
 
Kuuntelen muutenkin aika paljon kaikkea muuta kuin kitaramusiikkia. Kitara ei ole järin kiinnostava.

Mitä nyt syntikkamusiikilla tarkoittaakaan??
 
Syntikat olivat aluksi taidemusiikkigenressä käytettyjä instrumentteja - johtuen niiden kalliista hinnoista ja vähäisestä määrästä. Eli juuripa jossain erikoisstudioissa yliopistoilla tai esim. Philipsin labrassa tms.. -tyyppisesti. Ymmärtäisin, että alkuvaiheessa toimivat aika lailla samalla tontilla kuin ns. "nauhamusiikki" - hyvin kokeellista. (tätä tuotantoa minulla on cd:illä koko sarja
https://www.youtube.com/watch?v=TytD9AH9vqA
 
https://www.discogs.com/Various-Ant … -Volume-1-1955-1966/release/1541932
 
60-luvulta alkaen sitten ensin lähinnä efektiluonteisesti soundtrackeilla ja pop-biiseissäkin.
 
Sitten kokeilu- eli progressiivinen musiikkigenre tyyliin Tangerine Dream, Kraftwerk jne tekivät laajemmin tunnetuksi. Nämä kenties se, mitä ehkä yleisemmin syntikkamusana pidetään. Tuolta ajalta lähtien voi kaivaa esille runsaamminkin tekijöitä, jotka eivät tunnettuudella häikäise. Netti auki ja googlaamaan & musiikkipalveluja selaamaan.
 
70-80 -luvulla oli lyhytaikainen syntikkavetoinen popkausi, joka ei minulle suuria muistoja jättänyt - helmensä toki oli sielläkin. Eli silloista varsinaista syntikkamusiikkia.
 
Toisaalta joidenkin nettilevykauppojen "electronic" on silkkaa poppia. Ja onhan nykyisin melkeinpä vaikeasta löytää populaarimusiikkia, joissa ei ole syntikoita - toki niissä syntikat eivät ole pääroolissa enkä lue syntikkamusiikiksi.
 
Nykyisin "taide" -elektroninen musiikki löytyy "experimental" jne. alta.
 
Hyvää elektronista musiikkia tehdään nykyäänkin vaikka kuinka paljon - on omasta harrastuksesta kiinni sen etsiminen.
 
Tätäkin kautta voi vinkkejä saada:
 
https://areena.yle.fi/audio/ohjelmat/30-3040
 
- -
 
P.S. minusta jarret ja vangelikset ovat aina olleet turhan tylsiä ja "helppoja" . Toki joskus tulee kuunneltua, mutta enemmän koen ne ns. suurten massojen nätiltä kuullostavaksi musiikiksi kuin aidosti kiinnostusta ja innostusta herättäväksi. (Minulla ei edes ole yhtään Vangelis -levyä, jarreja muutama nimike kuitenkin...)

On jännää ja vähän hassua huomata, että sen tyyppistä elektronista musiikkia, jota pidettiin viime vuosisadan puolivälin paikkeilla korkeataiteena, käytiin konserttitalossa kuulemassa ja soitettiin äänilevyiltä kodeissakin, pystyy nykyään tavallinen tallaaja tekemään vain vääntelemällä muutamia namikoita kotona.
 
Samalla on käynyt tulosten arvostuksen kannalta samoin kuin vaikkapa malminetsinnässä: silloin kun jotain ainetta löytyy runsain mitoin helposti kaikkien saataville, sen arvostus auttamattomasti laskee.

Leikari: P.S. minusta jarret ja vangelikset ovat aina olleet turhan tylsiä ja "helppoja" . Toki joskus tulee kuunneltua, mutta enemmän koen ne ns. suurten massojen nätiltä kuullostavaksi musiikiksi kuin aidosti kiinnostusta ja innostusta herättäväksi. (Minulla ei edes ole yhtään Vangelis -levyä, jarreja muutama nimike kuitenkin...)
 
Jarresta pidän kyllä kovasti, mut Vangelis ei oo mullekaan koskaan isommin uponnut. Jarren lisäksi noista isoista nimistä ehkä Kraftwerk ja Tangerine Dream on lähimpänä sydäntä.
 
Muuten tulee sit kuunneltua lähinnä modernimpaa ja kokeellisempaa osastoa: Aphex Twiniä, Squarepusheria, Venetian Snaresia ja tämmöstä. Se on munsta sikäli mielenkiintosempaa, että jos tehdään elektronista musiikkia siitä lähtökohdasta, että sävellysten on tarkoitus kuulostaa taidemusiikilta niin ammutaan aika paljon ohi maalista jos miettii asiaa noin niinku siltä kantilta että mitä kaikkea on mahdollista tehdä.

Vessajono:
Muuten tulee sit kuunneltua lähinnä modernimpaa ja kokeellisempaa osastoa: Aphex Twiniä, Squarepusheria, Venetian Snaresia ja tämmöstä.
 
Mä en näitä laskisi syntikkamusa alle, koska pääasiallisesti on kuitenkin käytetty läppäreitä. Mm. Maxia ja itse koodattua muljutinta. Toki joitain softasynia myös, mutta lasketaanko ne mukaan?

Itse näkisin että syntetisaattoreilla ei ole samanlaista kanonisoitua asemaa klassisen musiikin koulutuksen piireissä kuin vaikka viululla ja kitaralla, mikä taasen johtaa suoraan siihen ettei teoksia juurikaan sävelletä syntetisaattoreille. Aika vähän ns. taidemusiikia nykyään säveltävät tai esittävät itseoppineet makuuhuonesäveltäjät tai soittajat.
 
Jos tässä nyt sitten puhutaan aivan jostain muusta niin olisi kiva saada jotain referenssejä että millaista musiikkia haetaan. Ketä ovat nämä tässä ketjussa mainitut yliedustetut kitarasäveltäjät? Ollaanko nyt jossain akselilla Leo Brouwer - Andrew York vai jossain ihan muualla?
 
EDIT: Varsinaisia musiikin uudistajia kitarapuolellakaan ei tule itsellä mieleen kuin Allan Holdsworth, joka jollain tasolla keksi pyörän uudestaan kehittämällä oman ajattelutapansa sävellajien ja asteikkojen käsittelemiselle. Hän käytti musiikissaan sähkökitaran lisäksi syntetisaattoreita sekä perkusiivisessa, solistisessa että harmoniaa luovassa roolissa.

18is9:
...olisi kiva saada jotain referenssejä että millaista musiikkia haetaan. Ketä ovat nämä tässä ketjussa mainitut yliedustetut kitarasäveltäjät? ...vai jossain ihan muualla?

 
Taidetaan olla jossain ihan muualla, aika kaukana historiassa, kun refeinä olivat Wendy Carlos ja Vangelis...
 
Nimittäin ei koskaan varmaan sitten 1970- ja -80-luvun ole ollut sellaista syntikoiden boomia ja haippia kuin nyt. Uutta analogiakin pukkaa lähes "koko ajan".
 
Puhtaasti PELKÄSTÄÄN syntikoilla sävelletty musiikki nyt lienee tänä päivänä vain marginaalimusiikin ja esimerkiksi elokuva-soundtrackien heiniä. Kyllähän syntikoita muuten käytetään ihan joka paikassa populaarimusiikin saralla tänä päivänä, kun vaikkapa parikyt vuotta sitten niiden tilalla oli pitkälti sähkökitara.

lukethesis: Puhtaasti PELKÄSTÄÄN syntikoilla sävelletty musiikki nyt lienee tänä päivänä vain marginaalimusiikin ja esimerkiksi elokuva-soundtrackien heiniä. Kyllähän syntikoita muuten käytetään ihan joka paikassa populaarimusiikin saralla tänä päivänä, kun vaikkapa parikyt vuotta sitten niiden tilalla oli pitkälti sähkökitara.
 
Riippuu mikä määritellään marginaalimusiikiksi. Paljon tulee isoakin painosta artisteilta, jotka vääntävät vain modulaarisynillä.

Henri Henri Olavi: Riippuu mikä määritellään marginaalimusiikiksi. Paljon tulee isoakin painosta artisteilta, jotka vääntävät vain modulaarisynillä.
 
Tuopa mielenkiintoista - voitko kertoa esimerkkejä.
 
Aiemmin kirjoitettuun kommenttini, että läppäreillä so. softasynillä tehty musiikki on syntikkamusaa. Eihän sillä ole väliä, että mitä se rauta on kun tuotettava ääni on kuitenkin synteettistä.
 
Tuokin on sinällään yhdentekevää luokitella - esim. minullakin Ableton Live - onko sen avulla työstetty musiikki syntikkamusiikkia - - -ei varsinaisesti niin, mutta laajassa mielessä niinkin eli elektronisesti tuotettua musiikkia. Lopputuloksesta on useinkin vaikea sanoa, millä mitäkin tehty.
 
- - -
 
Olisiko aloitusviestissä kaivattu melodista ja harmonista - ikäänkuin musiikin "näköistaide" -osastoa.
 
Sellaisen voisin kuvitella kuulostavan helposti banaalilta ja tosiaankin innostamattomalta. Syntikkamusiikin elämykset ovat varmaan muualla.
 
Ja voihan sitä kaivaa jostain 80-luvun NewAge -musahirveyttä, vaikka se jo silloinkin tuntui perustuvan sointiatmosfääreihin, mikä ei pitkälle kantanut kun syntikoiden soundit ja studiotekniikat paranivat.

Leikari: Tuopa mielenkiintoista - voitko kertoa esimerkkejä.
 
No vaikka nuo ekassa viestissä laittamani Coil, cEvin Key ja Download. Eivät ole mitään marginaalikamaa.

Leikari: Tuopa mielenkiintoista - voitko kertoa esimerkkejä.
 
Aiemmin kirjoitettuun kommenttini, että läppäreillä so. softasynillä tehty musiikki on syntikkamusaa. Eihän sillä ole väliä, että mitä se rauta on kun tuotettava ääni on kuitenkin synteettistä.
 
Tuokin on sinällään yhdentekevää luokitella - esim. minullakin Ableton Live - onko sen avulla työstetty musiikki syntikkamusiikkia - - -ei varsinaisesti niin, mutta laajassa mielessä niinkin eli elektronisesti tuotettua musiikkia. Lopputuloksesta on useinkin vaikea sanoa, millä mitäkin tehty.
 
- - -
 
Olisiko aloitusviestissä kaivattu melodista ja harmonista - ikäänkuin musiikin "näköistaide" -osastoa.
 
Sellaisen voisin kuvitella kuulostavan helposti banaalilta ja tosiaankin innostamattomalta. Syntikkamusiikin elämykset ovat varmaan muualla.
 
Ja voihan sitä kaivaa jostain 80-luvun NewAge -musahirveyttä, vaikka se jo silloinkin tuntui perustuvan sointiatmosfääreihin, mikä ei pitkälle kantanut kun syntikoiden soundit ja studiotekniikat paranivat.
 
Olen samaa mieltä siitä että rajanveto äänisyntetisaattorin ja tietokoneessa toimivien vastaavien äänenmuodostustapojen välille on tarpeetonta. Nykysyntikka on tavallaan yhden tempun tietokone, ja nämä lähenevät muutenkin toisiaan.
 
- - -
 
Voi hyvinkin olla että kaipailen melodista ja harmonista soitantaa, jolla on mielenkiintoa herättävä rakenne/ kuulostaa kauniilta / hienolta. Jos musiikista poistaa melodian ja harmonian, niin mitä jää käteen? Rytmiikka ja efektit?

cEvin Keyllä ainakin hyvää laitesettiä studiossa :D
 
https://www.youtube.com/watch?v=vkQL3obpIn4
 
...vaan mitä nyt muutaman mainituista artisteista youtubesta tsekkasin, niin katsojamäärät aika osin pieniä - - - siitä marginaalisuudesta puhetta ollen ainakin kuuntelijamäärien perusteella? Siitä tokikaan ei pidä tehdä päätelmiä musiikin hyvyydestä/huonoudesta.
 
Discogsista:
"For over twenty years Coil would be at the forefront of European experimentalism and electronic music."
 
...eihän nuo mitään valtavirtaa musiikillisestikaan ole....
ja vaikkapa
https://www.youtube.com/watch?v=_r7KEaoxEzQ ... hei, täähän on ihan kivaa työpäivän lopetukseksi
 
en tokikaan tiedä, miten isoja painoksia ne myyvät - ei nyt mitään varsinaista hittimusaa
 
--
 
melodian ja harmonian lisäksi miellän musiikin rakennusaineiksi ainakin rytmin ja äänikuvan/soundin. Ja harmoniathan voivat olla melko monimutkaisia tai irti länsimaisista konventoista.

Leikari: cEvin Keyllä ainakin hyvää laitesettiä studiossa :D
 
https://www.youtube.com/watch?v=vkQL3obpIn4
 
...vaan mitä nyt muutaman mainituista artisteista youtubesta tsekkasin, niin katsojamäärät aika osin pieniä - - - siitä marginaalisuudesta puhetta ollen ainakin kuuntelijamäärien perusteella? Siitä tokikaan ei pidä tehdä päätelmiä musiikin hyvyydestä/huonoudesta.
 
Discogsista:
"For over twenty years Coil would be at the forefront of European experimentalism and electronic music."
 
...eihän nuo mitään valtavirtaa musiikillisestikaan ole....
ja vaikkapa
https://www.youtube.com/watch?v=_r7KEaoxEzQ ... hei, täähän on ihan kivaa työpäivän lopetukseksi
 
en tokikaan tiedä, miten isoja painoksia ne myyvät - ei nyt mitään varsinaista hittimusaa
 
--
 
melodian ja harmonian lisäksi miellän musiikin rakennusaineiksi ainakin rytmin ja äänikuvan/soundin. Ja harmoniathan voivat olla melko monimutkaisia tai irti länsimaisista konventoista.
 
Ei tokikaan mitään hittimusaa, mutta mm. Coilinkin levyistä otetaan uusintapainoksia. En tiedä Youtube-suosiosta, mutta kyllä cEvin Key on paljon myynyt ja hyvin tunnettu monine projekteineen. cEviniltähän (Subconscious Studios/Communications) tulee myös paljon omaa signature-synaakin. Modulaarista tietennkin.
 
Coilin katalogi on älytön. Kaikkea aina ihan glitch-noisesta saakka, todella melodiseen syntikkakamaan. Ja mitä vielä. Esim. tässä on upeaa kasarisynaestetiikkaa ja kaunista melodiaa/harmoniaa, joka on hyvinkin valtavirtaisen kuuloista ja helppoa: https://www.youtube.com/watch?v=umjlrkyOpDk

Leikari:
 
. .
 
ja vaikkapa
https://www.youtube.com/watch?v=_r7KEaoxEzQ ... hei, täähän on ihan kivaa työpäivän lopetukseksi
 
en tokikaan tiedä, miten isoja painoksia ne myyvät - ei nyt mitään varsinaista hittimusaa
 
--
 
melodian ja harmonian lisäksi miellän musiikin rakennusaineiksi ainakin rytmin ja äänikuvan/soundin. Ja harmoniathan voivat olla melko monimutkaisia tai irti länsimaisista konventoista.
 
Kuuntelin tuota linkkiä taustamusiikkina kirjoittaessani tätä kommenttia.
 
En siitä näytteestä ainakaan innostunut. Epäinhimillisen kvantisoitua rytmiikkaa, efektisekvenseissäkin on liikaa koneellisuutta sekä ylenmäärin toistoa ilman suurempaa kehitystä. Melko pitkäveteistähän se on sen vuoksi, mutta voisi ehkä menetellä jonkun päätoiminnon kuten elokuvan (tai kirjoittamisen..) taustamusiikkina.

Tämäntyyppistä performanssia luultavasti voinee paitsi syntikkavelho niin myös normaalikin tallaaja tehdä livenä, kunhan on tarpeeksi koneita ja kontrollereita ympärillä. Toisaalta varmaankin asiantuntija/harrastaja voi arvostaa laitteiston osaavaa ja monipuolista käyttöä. Onhan se tavallaan kuten orkesteri.
 
Tähän voisi vertailukohdaksi laittaa Vangelisin laitteiston, jolla hän soittaa yksin livenä sinfoniaorkesteria. Sitä jaksaa jo hiukan sujuvammin kuunnella.
https://www.youtube.com/watch?v=UOWB7KWS9CA
 
Vangelis muuten muualla haastattelussa valittelee, että hänen luomistaan on uransa aikana estänyt riippuvuus kaupallisesta koneistosta hittitarpeineen, joka on kuitenkin ollut välttämätöntä, jotta on pystynyt hankkimaan haluamansa instrumentit ja studioympäristöt.

Drawbars: Kuuntelin tuota linkkiä taustamusiikkina kirjoittaessani tätä kommenttia.
 
En siitä näytteestä ainakaan innostunut. Epäinhimillisen kvantisoitua rytmiikkaa
 
Ihanko oikeasti kuuntelit koko tuon 1h 5 min kokoelmalevyn ja vasta sitten teit johtopäätöksesi? Epäinhimillinen oli ihan hyvä sana, koska onhan tuon levynkin nimi "Unnatural History" :) Oli miten oli. Itse taas en jaksa Vangelista yhtään. Todella tylsää. Johonkin leffaan teki ihan ok-soundtrackin. Kivasti maut heittelee ihmisten kesken :)

Henri Henri Olavi: Ihanko oikeasti kuuntelit koko tuon 1h 5 min kokoelmalevyn ja vasta sitten teit johtopäätöksesi? Epäinhimillinen oli ihan hyvä sana, koska onhan tuon levynkin nimi "Unnatural History" :)
Oli miten oli. Itse taas en jaksa Vangelista yhtään. Todella tylsää. Johonkin leffaan teki ihan ok-soundtrackin. Kivasti maut heittelee ihmisten kesken :)
 
Enpä tuota maininnutkaan kuunnelleeni kokonaan, joten mahdollisesti missasin teoksen kokonaishahmon.
 
Vangelisin mainitsin vain esimerkkinä säveltäjästä, joka on vuosikymmeniä hyödyntänyt mm. syntetisaattorisoundeja. Olen aiemmin kuullut häneltä lähinnä elokuvamusiikkia kuten esim. Bladerunnerin ikimuistoisen soundtrackin.
 
Omat keskeisimmät mielenkiinnon kohteeni ovat enemmän roots-musiikin puolella. Soittelen kyllä joskus huvikseni syntikkasoundejakin kotitarpeiksi. En viitsi niitä ikuistaa, koska live-esitys on yleensä minulle riittämiin. :-)

Drawbars: Enpä tuota maininnutkaan kuunnelleeni kokonaan, joten mahdollisesti missasin teoksen kokonaishahmon.
 
Vangelisin mainitsin vain esimerkkinä säveltäjästä, joka on vuosikymmeniä hyödyntänyt mm. syntetisaattorisoundeja. Olen aiemmin kuullut häneltä lähinnä elokuvamusiikkia kuten esim. Bladerunnerin ikimuistoisen soundtrackin.
 
Omat keskeisimmät mielenkiinnon kohteeni ovat enemmän roots-musiikin puolella. Soittelen kyllä joskus huvikseni syntikkasoundejakin kotitarpeiksi. En viitsi niitä ikuistaa, koska live-esitys on yleensä minulle riittämiin. :-)
 
Mitenkä tämä suomen lahja syntikkamusiikille, eli Kebu? Rehellistä nostalgiatrippiä tarjolla sisäsiistissä paketissa.
 
https://youtu.be/PJAvIazsv-I?t=1330