Etno, proge, latin ›

Regalis Apertura: Hmm pari kuuntelukertaa takana joten vähän vaikea vielä sen kummemmin kommentoida... Yleiskuva jäänee kuitenkin positiivisen puolelle. Se ainakin tuli selväksi että Bridge Over Troubled Water-coverointi ei oikein toiminut mun mielestä (vähän sääli kun kuitenkin tekijämiehet asialla). Ehkäpä olisi voitu jättää ennemminkin johonkin fan club-cd:lle?
 
Mulla on tämä levy nyt soinut autossa viikon, ja ajokilometrejä on kohtuullisesti tullut. Bridge Over Troubled Water on ihan OK kappaleena, mutta tuntuu jotenkin irralliselta tällä levyllä.
 
Mutta kaiken kaikkiaan, olen kyllä levystä tykännyt aivan valtavan paljon. Alkuun ajattelin, että avausraita on paras, ja onhan se kyllä edelleen hyvä, mutta Not Afraid pt 2 on kyllä albumin paras biisi. Monin paikoin pitkin levyä on tullut fiilis, että ikään kuin Kansasia kuuntelisi, mutta ei toki huonolla tavalla. Tällä albumilla tuntuu vihdoinkin siltä, että nuo tyypillisimmät morsemaisuudet ovat poissa. Tai eivät ehkä poissa, samat aikaisemmilta levyiltä tutut maneerit toistuvat todella monissa kappaleissa ja monissa kohdissakin, mutta on erittäin ilahduttavaa huomata, että vain parin sekunnin osissa. Sitten taas tyyli vaihtuu ja kappale oikeasti etenee, eikä musiikki jää itseään (ja aikaisempia albumeita) toistavaksi. Tuntuu siltä, että nyt Morsella on oikeasti kasassa ryhmä, jolla on riittävästi kunnianhimoa ja riittävästi osaamista ja ymmärrystä haastaa Morsen tapaa kirjoittaa kappaleita. Ja kyllähän tuon ryhmän yhteensoittoa on todella ilo kuunnella. Aika harvassa nykyään on tällaiset albumit, jossa on useampi laulaja jopa samoissa kappaleissa. Mä tykkään, etenkin kun laulajien äänet sopivat vielä noin oivasti yhteen, kuten jo aikaisemmin sanoin.
 
Ja Gilletten kitarointi sekä laulu, huh. Mies on kyllä uskomattoman tyylitajuinen soittaja, ja tykkään entistä enemmän hänen lauluäänestään. Aivan uskomattoman hyvä ääni on hänellä.