Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Eilen jo tupsahti levy postilaatikkoon ja sanat ehdin lukemaan läpi, mutta en vielä kuuntelemaan joutanut. Nyt on sitten perjantaiaamuna ensimmäinen kuuntelukokemus käynnissä ja lupaavalta vaikuttaa.
 
Noh, tunnustan Maiden on itselle ollut niitä ehdottomia ykkösbändejä aina eli on tätä uutta levyä odotettukin ja fanilasit on tiukasti päässä. Katsotaan sitten myöhemmin jonkinasteisen sulattelun jälkeen minne uusi levy sijoittuu bändin kataloogissa.

Brucen soololevy on ollut "työn alla" jo 3-4 vuotta:
 
https://www.blabbermouth.net/news/b … n-progress-for-three-or-four-years/
 
"Not only would I like to. I've got a work in progress right now that's been kind of on and off, on the backburner, for, well, three or four years now. And basically, since the pandemic happened, I may have had loads of time, but I can't go to America to do it to finish up the writing for it, start the recording process and all that stuff. So I'm just waiting for Uncle Joe to let me into America."
 
Hmm miksei Bruce sitten levytä Briteissä jos ei kerran pääse jenkkeihin koska korona? Onkos muuten Roy Z ja muut jäsenet sitten jenkeissä asuvia ymv.?

Eilen tuli levy minullekin postilaatikkoon, jotain mietteitä yhden kuuntelun perusteella. Smith ja Dickinson onnistuneet minusta aika hyvin yhteisissä biiseissään. Hieman jännä veto laittaa Harrisin kolme "eeppistä" biisiä putkeen loppuun, ehkä joku lyhyempi veto sinne väliin olisi toiminut hengähdystaukona? Hell On Earth oli kyllä mahtava, mutta kahdesta edeltävästä Harris-biisistä olisi voinut ehkä saksia useamman minuutin pois menettämättä mitään olennaista..
 
Hyvältä kuitenkin vaikuttaa, nyt uusinkierroksella.

Haltsi: Eilen tuli levy minullekin postilaatikkoon, jotain mietteitä yhden kuuntelun perusteella. Smith ja Dickinson onnistuneet minusta aika hyvin yhteisissä biiseissään. Hieman jännä veto laittaa Harrisin kolme "eeppistä" biisiä putkeen loppuun, ehkä joku lyhyempi veto sinne väliin olisi toiminut hengähdystaukona? Hell On Earth oli kyllä mahtava, mutta kahdesta edeltävästä Harris-biisistä olisi voinut ehkä saksia useamman minuutin pois menettämättä mitään olennaista..
 
Hyvältä kuitenkin vaikuttaa, nyt uusinkierroksella.
 
Mulla vähän samaa fiilistä, pari kierrosta nyt otettu. Onhan Steve ollu taas vauhdissa. Ehkä tiivistys ois joskus hyvästä, mutta jos Steven mielestä ei tarvi tiivistää, niin sitten ei tiivistetä :D Tai eihän sitä tiedä paljonko siellä matskua on ollu alunperin. Onpahan tilaa kaikkien sooloilla sitten.
 
Viimeisestä biisistä itsekin tykkään noista 8+ minsan biiseistä eniten. Strategokin levyn kokonaisuudessa toimii kivasti. Nimibiisi on kyllä jännä, en vielä oikein osaa sanoa että plus vai miinus.
 
Hirvittävästi tässä on pureskeltavaa. Pitänee ottaa biisi kerrallan luuppiin.
 
Oli tää vissiin vähän lyhempi kuin edellinen, mutta äkkisiltään tässä on kuitenkin paremmat soundit ja miksaus ja korvatkin jaksaa paremmin kuunnella. Ei oo täyteen turboahdettua eikä täysin jamina luomuna soiteltua.

Hell On Earth on ihan ok biisi. Muut levyllä olevat eivät aiheuta mitään muuta kuin haukotuksia. Kivahan se kuitenkin on välillä tsekata millaista kamaa puskevat ulos. Nyt pyörii kolmannen kerran tuo levy. Luultavasti viimeisen.

Senjutsu-biisi oli kiva kokonaisuus, vaikkakin ehkä kolme minuuttia liian pitkä. Stratego, on ihan hyvä raita, mutta se alun rummutus kyllä vaivaa edelleen. Writing on the Wallista sanoinki jo, mutta tosi rautanen suoritus. Lost in a Lost Worldin kertsistä tuli mieleen Stranger in a Strange Land, mutta muuten tämä on vähän tällasta... melodiat ja sointukulut vaan tollasta harhailua, ei oikein löydy punasta lankaa. Ehkä se oli tehty tarkotuksella niin tulee sellanen fiilis että bändiki on niinku lost in a lost studio. Taas sama että kitara soittaa laulumelodiaa lopussa. Hämärä ratkaisu, mikä vaan kuulostaa huonolta.
 
Days of Future Pastissa on siisti toi 0:30 kitarariffi, kun se on vedetty kuivana ihan pintaan. Sitten muu bändi alkaa soittaa sitä, mutta se kuulostaa vaan hiljasemmalta ja ihan eri riffiltä. Saavutus kai sekin. Mutta tässä biisissä on menoa. Diggaan. Ei mikään 2 Minutes, mutta ehkä Futureal. Tällä kertaa kitaralle on keksitty joku muu melodia ku se laulu, näin se minusta pitäis mennäkin.
 
Ja 4 minuuttia loistava mitta Maidenin biisille. Ei kait se haittaa jos joskus on pidempiäki ralleja. Mariner ja Sign of the Cross on tosi hyviä biisejä. Mutta tällä levyllä on kolme biisiä jotka on alle 7 minuuttia. Se on aika selkeä linjamuutos. Pistin kaikki studio-Maidenit playlistille ja 60% biiseistä on alle 7-minuuttisia (80% ennen 2000 julkaistuista). En oikein tiedä mitä tuosta ajattelis, koska ainakin viimeisimmillä levyillä biiseihin kyllästyy reilusti ennen ku ne loppuu. Mutta varmasti uusikin Maiden on joillekin ihmisille se juttu.
 
Time Machinen noi kelttiriffit on tosi siistejä. Menee ehdottomasti jatkokuunteluun. Joskin ton cleanin outron oisin jättäny pois, jos oisin ollu tuottamassa levyä. Darkest Hour toimis ehkä paremmin jonkinlaisena runona, koska musa tossa ei kyllä aiheuta mitään reaktiota. Paitsi toi intron ja outro tilutus on aika irrallisen kuulonen. Ehkä se ois toiminu cleanilla paremmin.
 
Death of the Celtsin intro kuulostaa hyvältä, mut tää toinen riffi mikä alkaa siitä on kyllä ihan ku joku toinen biisi. Brucelle tuntuu tuottavan hankaluuksia toi säkeistön melodia, joka ei edes kuulosta kovin hyvältä. Ois voinu kokeilla jotain muutaki vaikka. Ja sitten 4:45 alkaa taas uus biisi. Eh. En oikein tiedä miks tää on 10:20. Tän ois helposti voinu pilkkoa ainakin kahdeksi biisiksi, ellei kolmeksikin. Nää osat ei vaan solju toisiinsa, eikä tiedä mitä tunteita näiden vaihdosten pitäis herättää. Tulee vähän Spinal Tap-vibat. Ja sit lopussa alkaa vielä Blood Brothers tms.
 
The Park Bench on ilmeisesti seuraava kokoelma riffejä. En tiedä onko pojat vaan nauhotellu keikkailun lomassa luuriin talteen kaikkia riffejä mitä niillä on tullu mieleen ja sitten ne on liimattu toisiinsa studiossa. Ei sillä. Tässä on siistejäki riffejä, niinku toi 3:30. Todella atmosfäärinen. Tää ois taipunu vaikka mihin, jos ois ottanu ton ja tehny vähän yksinkertasemman biisin, jossa toi ois ollu enemmän pääosassa. Yllättäen sit 10 minuutin kohalla alkaa taas uus biisi.
 
Mun mielestä tää Maidenin progekausi on vaan tosi iso misstep. Ne osaa kirjottaa hyviä juttuja, mutta sitten niillä on joku ajatus päässä, että tän pitää olla isompi ja monimutkasempi. Ja sit se ei vaan ikinä lopu. Tässä on niin ihmeellisiä ratkasuja ja experimentointia että ei voi ku kuunnella suu auki, haha. Tällä tokalla levylläki on hyviä riffejä vaikka muille jakais, ku niistä ois vaan tehny vaikka 10 kpl jotain 3-5 minuutin biisiä. Tää saattais olla mun suosikki Brave New Worldin jälkeen, mutta ku ei. Ei näitä hiton maratoneja jaksa kuunnella loppuun asti. Kaikkiin on tungettu vain niiiiiiiin saatanasti filleriä väliin. Niinku Parchmentissa toi 11:22 riffi. Leikkaisin.
 
Hell on Earth. Diggaan tosta introsta, mutta sitten ku tää biisi viimein kahen minuutin jälkeen alkaa, niin diggaan siitä vielä enemmän. Tulee vaan sellanen olo, että hitto ku tää ois alkanu NÄIN. Tosi siistejä melodioita ja iVIVII. Ja hei! Vaikka tässä laulu ja kitara vetää samaa melodiaa säkeistössä nii noi saundit vaan jotenki istuu. Kuulostaa tosi hyvältä. Myös kertsi on erinomainen. Joku sano aikasemmin, että tää on paras biisi. No onhan tää ny ihan helvetin hyvä. Mutta tääkin biisi... ois voinu vaan lyödä 8 min kohdalla poikki ja tää ois oikeasti paljon parempi. Ei toi loppu ny tätä millään tavalla pilaa, mutta se on vaan sellasta odottelua, että noniin ne nyt soittelee tossa jotain odotellaan että loppuu.
 
Laitoin kuulokkeet päähän Hell on Earthin toka kuuntelulla. Onko vaan tässä päässä vika vai klippaako toi biisi aivan saatanasti koko ajan?
 
Öäh. Ristiriitaset fiilikset, mutta kokonaisuutena ihan eri ulottuvuudessa ku se helvetin Book of Souls. Heh, jos noi pidemmät biisit ois vaan leikattu pienemmiksi paloiksi, niin ois helpompi skipata ne tylsät biisit.
 
Ihan hyvä levy. Parempi että tää on olemassa ku että ei olis.

Ianuarius:
Laitoin kuulokkeet päähän Hell on Earthin toka kuuntelulla. Onko vaan tässä päässä vika vai klippaako toi biisi aivan saatanasti koko ajan?
 
Kuunteletko vinyyliä, cd:tä, Spotifysta vai (ilmaisesta)Youtubesta?

Henri Henri Olavi: Kuunteletko vinyyliä, cd:tä, Spotifysta vai (ilmaisesta)Youtubesta?
 
Spotifystä tota High quality. Nyt soi Night Flight Orchestran uusin. Ei klippaa.

Jännä, mä huomannut aamulla samaa, mutta mulla oli volume aika pienellä ja puuhasin samalla aamupalaa.

Tidalissa klippaa monikin kappale ja tuntuu, että nimenomaan sillä kakkoslevyllä.
 
Mitäs tästä levystä nyt sanoisi. Puolentoista kuuntelun jälkeen ehkä turha sanoa vielä paljon mitään. Mutta eka fiilis on se, että kovasti on taas saatu keskinkertaisuutta survottua mukaan. Noista aineksista olisi varmasti saanut kasaan varsin oivallisen 45 minsaa kestävän levyn. Miksaus ja masterointi tuntuu myös olevan taas yhtä suttua. Toki levy kuulostaa varmasti edes vähän paremmalta fyysisiltä formaateilta.
 
Tulevan kiertueen livesettiin on eniten potentiaalia Stratego, The Writing On The Wall ja Days Of Future Past kappaleilla. Kenties myös Hell On Earthilla, vaikka en siitä ollutkaan vielä ihan niin vakuuttunut, kuin aikaisemmat kommentoijat. Jos vanhan merkit pitävät paikkansa, niin en ihmettelisi jos Senjutsu aloittaisi keikan, vaikka se ei ole biisinä kyllä kovinkaan kummoinen (ja ihan liian pitkä ja laahaava). Sen jälkeen tosin seuraavat kaksi kappaletta kuulostavat paremmilta kuin sinkkuina. Eli levyn alku on rakennettu tuossa mielessä hyvin.

Joku puolet ehtiny tehdasolosuhteissa kuunteleen ja on sellanen oho ompa hyvä -fiilis jota ei oo maidenin kohdalla ollu varmaan sen jälkeen ku kuuli koko bändiä ekan kerran.

Jeszse: Joku puolet ehtiny tehdasolosuhteissa kuunteleen ja on sellanen oho ompa hyvä -fiilis jota ei oo maidenin kohdalla ollu varmaan sen jälkeen ku kuuli koko bändiä ekan kerran.
 
En oikein tiedä, että onko tämä tästä koronapandemiasta johtuvaa, että ottaa vastaan tälläisen uuden Iron Maiden levyn näin kovalla innolla. Levy kuulostaa ihan helkkarin hyvältä ja tosiaan paljon paremmalta kokonaisuudelta kuten vaikka Book of Shadows. Ei tässä edes ärsytä Harriin akustiset introt yhtään ja viimeinkin on nykymaiden säveltänyt ja sovittanut noita laulumelodioita Brucen madaltuneelle äänelle sopivaksi.

Flash: Mutta eka fiilis on se, että kovasti on taas saatu keskinkertaisuutta survottua mukaan. Noista aineksista olisi varmasti saanut kasaan varsin oivallisen 45 minsaa kestävän levyn.
 
Täähän se taas jälleen kerran on, reilu puolituntinen klassikkolevy piileskelee siellä jossain.

Onhan tämä järkäle, ja vaatii uusintakuunteluita. Sanoitukset tuntuvat inspiroituneemmilta kuin edellistuotoksilla, ja levyn tunnelma pyörii tuhon ympärillä yllättävän koherentisti. AMOLAD tulee mieleen, tavallaan Maidenin uudemman ajan sävellystyylin jo nostalgiseksi muuttunutta toistoa :) Välissä on hienoja akustisia tunnelmointeja joita pitää kuulokkeilla kuunnella enemmän, tosin on siellä myös niitä epäinspiroituneen kuuloisia pentatonisia melodioita, joita etukäteen pelkäsi. Dickinsonin laulut jää paikoitellen vaisuiksi ja välillä tuntuu, että laulu saisi olla lujemmalla. Mutta kokonaisuutena olen mielissään, että Maiden teki tämän levyn eikä laittanut vielä pillejä pussiin.

Aivan hyvä levyhän tämä oli. Ensimmäinen puolisko ja Hell on earth parhaimmistoa. Biisimateriaali toimii pääosin. Isoin miinus Senjutsulla on kuitenkin tuotantopuoli ainakin laulujen osalta. Ei voi kyllä käsittää noita kammottavan kuuloisia tuplauksia ja muutenkin Bruce on miksattu puolivillaisesti. Tai miten tämän nyt sanoisi... Ei ole yhteinäistä soundia, vaan kuulostaa kuin eri levylle olisi lauluraidat tehty.

Jättäisivät nyt ihan ekaks tuon laulumelodiaa seuraavan kitaran pois. Duudud-duudu-duudud-duu...
Seuraavalle levylle vaikka nokkahuilu tilalle.

Dance Of Death, No More Lies, Clansman, When The Wild Wind Blows, Talisman, Legacy... Nämä kaikki on periaatteessa hyviä biisejä, mutta ei niitä voi laittaa samalle levylle peräkkäin. Tuollaisia mammutteja voi olla yhdellä levyllä 1-2. Uuden levyn melkein kaikki kappaleet on uudellenjohdettua jöötiä näistä edellämainituista ja lopputulos on puuduttavampi kuin koskaan aikaisemmin.
 
Harriksen "eeppisistä" biiseistä sanoisin, että ainakin Lost In A Lost Worldin ja Death Of The Celtsin olisi voinut heittää kokonaisuudessaan roskiin. The Parchmentin ja Hell On Earthin olisi voinut lyhentää puoleen. Jumankauta Hell On Earthissä alkaa laulu vasta kolmen ja puolen minuutin kohdalla. Sitä ennen intro on sitä tuttuakin tutumpaa akustista bassottelua dudi-dudi-dudi yhdistettynä unisonoon kitaran kanssa. Ei toimi enää tunnelman luojana, kun samaa kikkaa on käytetty äkkiseltään kohta joka toisessa 2000-luvun Maiden biisissä. Jos vielä uusi Maiden-levy saadaan joskus ulos, niin tuottaja voisi ennen nauhoituksia käsitellä Harrisin akustista bassoa Kurt Russelin ottein.
 
https://youtu.be/nu3A0BIkvu8?t=39
 
The Writing On The Wall jäänee levyn parhaimmaksi biisiksi. Se kuulostaa ainoalta loppuun asti tehdyltä. Kova pudotus Book Of Soulilta, jossa oli helposti ainakin 4 hyvää tai jopa erinomaista biisiä. Mielipide Senjutsusta voisi olla toinen jos biisit eivät olisi niin selviä pastisseja tämän vuosituhannen tuotannosta. Dance Of Death oli erittäin hieno levy ja Matter Of Life And Deathillä tämä uusi tyyli kehittyi huippuunsa. Sittemmin toistuvat samat manööverit on alkaneet kuulostaa tylsiltä. Kasarilla bändi uudisti soundinsa ja tyylinsä vuoden tai parin välein, ja vastaava olisi nytkin tervetullutta.

Missä irkkupubissa tän irkkubändin voi nähdä livenä? :)
Ja miksi samurai-kansi, kilttiukko olisi ollut paremmin linjassa.
 
Bruce voisi suosiolla laulaa oktaavia alempaa.
 
Melkoinen medleykokoelma vanhoja juttuja ja jotain uusiakin.
Mä on olen vanha. Ei vaan jaksa innostua, sori.
 
Parchmentin riffi @3:30 on makea, olisivat rakentaneet sen pohjalle biisin.

Mun mielestä tuo Hell On Earth olisi toiminut parhaiten instrumentaalina. Olisi voinut myös olla pidempikin. Sitä kuunteli mielellään, toisin kuin levyn muita kappaleita.
 
haspeli:
Mä on olen vanha. Ei vaan jaksa innostua, sori.
 
En minäkään, vaikka parhaassa iässä olenkin, eli en lainkaan vanha.