Kitarat: kitarakamat ›

Jos aloittaisit siitä, että ohittaisit tuon efektihässäkän...
 
Hyvä pointti. Pitääpä kokeilla.

tuo PL:n ehdottama efektiketjun tsekkaus on kyllä ehdoton asia. Itsellä ainakin joskus tuo Dunlopin Crybaby leikkasi signaalia pois päältä ollessaan huomattavasti. Nykyään wahin paikalla on 535Q true-bypassilla eikä enää samoja ongelmia ole havaittu.

http://www.till.com/articles/GuitarPreamp/index.html
 
Tuossa on niin vähän osia, että sen rakentaa kitaran sisälle. Lisäksi tuolla on juttua siitä, miten kytkennän saa modattua treble boostiksi (tai miten kyseisen ominaisuuden saa kytkimen taakse), joka auttaa, jos saundi on tunkkainen. Joskus rakensin tuollaisen yhteen kitaraan ja se oli hyvä. Rakentasin muihinkin kitaroihin, mutta kun laiskuus estää.
 
Niin parasta tuossa on se, että osat maksavat vain pari euroa.

Älä missään tapauksessa ala modifoimaan kitaraa jos se on 60-luvun alkuperäiskunnossa.
Ainut modifiointi jonka näkisin aiheelliseksi on mikkien vahaus, ja viallisten osien korjaus/vaihto.
 
Tarkista että kaikki elektroniikka ja kytkimet ovat kunnossa.
Tuossa mallissa on niin paljon vanhoja kytkimiä, että sinne saa hapettumiin ja muuhun kakkaan kyllä signaalia hukkumaan.
 
Ota plekatrasuoja irti ja suhuta kytkimien kontakti pinnat sinisellä PRF-sprayllä: http://www.flipperit.net/tkalliok/flipperi/purkki4.jpg
Se on kallis, mutta paras spray.
Kun suhutat kytkimiä pitää niitä myös räplätä edes takaisin. Jos kytkimet menee "jäykäksi", voi akseleihin laittaa hiukan polkupyörä oljyä, vaseliinin ujutus kytkimien akseleille voi olla hankalaan.
 
Potikoita ei voi tuolla suhuttaa suoraan, koska se vie rasvat akselista. Jos potikoissa tuntuu olevan ongelmaa,
ne pitää varovasti avata ja putsata vastuksen liukupinta topsylla johon suihkutettu samaa spraytä.
Potikoiden avaaminen on aina pieni riski, mutta viimeinen ja hyvä konsti. Koskaan ei saa käyttää mitään voitelevaa spraytä!
 
Nosta mikit niin ylös kuin soittotekniikkasi sallii ja käytä niin paksuja kieliä kuin sormesi sallii.
Jos ei vieläkään signaalit riitä, niin sitten piuhan ja vahvarin väliin tässä aiemin suositeltuja laitteita.
 
Hieno kitara!
 
Lisäys: Potikat voi varovasti suhauttaa liitimien kohdalla olevasta reiästä kun potikka on akseli ylöspäin.
Vain yksi suhaus ja sitten potikan akselin villiä pyöritystä n.30sek ajan. Tämän voi toistaa pari kertaa.

Älä missään tapauksessa ala modifoimaan kitaraa jos se on 60-luvun alkuperäiskunnossa.
Ainut modifiointi jonka näkisin aiheelliseksi on mikkien vahaus, ja viallisten osien korjaus/vaihto.
 
Jos viittaat tuohon ehdottamaani boosteriin, niin sen voi kyllä toteuttaa ilman, että kitaralle tekee mitään peruuttamatonta.
 
En kyllä ymmärrä tuota esineenpalvontamentaliteettia. Soittimet ovat soittamista varten. Jos ne eivät sellaisinaan palvele soittamista, niin sitten niille pitää jotain tehdä.
 
Ja täältä voi tarkastaa, josko oma karahka sattuisi kuulumaan UNESCON maailmanperintökohteisiin:
http://whc.unesco.org/

Jos viittaat tuohon ehdottamaani boosteriin, niin sen voi kyllä toteuttaa ilman, että kitaralle tekee mitään peruuttamatonta.
 
En kyllä ymmärrä tuota esineenpalvontamentaliteettia. Soittimet ovat soittamista varten. Jos ne eivät sellaisinaan palvele soittamista, niin sitten niille pitää jotain tehdä.
 
Ja täältä voi tarkastaa, josko oma karahka sattuisi kuulumaan UNESCON maailmanperintökohteisiin:
http://whc.unesco.org/
 
En viittaa mainitsemaasi boosteriin.
Nyt en jaksaisi ruveta kinastelemaan.
Olisko mahdollista lopettaa tällä kertaa tähän?

... miten kytkennän saa modattua treble boostiksi (tai miten kyseisen ominaisuuden saa kytkimen taakse), joka auttaa, jos saundi on tunkkainen. Joskus rakensin tuollaisen yhteen kitaraan ja se oli hyvä. Rakentasin muihinkin kitaroihin, mutta kun laiskuus estää.
 
Kiitos vinkistä. Tuossa kitarassa on bass filter ja treble filter (joka on rikki, konkan jalka irti) jo valmiiksi, mutta ainakin tuo bass filter tuntuu leikkaavan soundia melko kokonaisvoittoisesti.. :-)

Nosta mikit niin ylös kuin soittotekniikkasi sallii ja käytä niin paksuja kieliä kuin sormesi sallii.
Jos ei vieläkään signaalit riitä, niin sitten piuhan ja vahvarin väliin tässä aiemin suositeltuja laitteita.
 
Hieno kitara!
 
Kiitos pitkästä ja valaisevasta kirjoituksesta! Mikkejä aion nostaa, ja kieliäkin olen jo muutenkin ollut vähitellen laittamassa paksummaksi ja paksummaksi. Kitara on hieno, siitä olemme samaa mieltä :-)

Kiitos pitkästä ja valaisevasta kirjoituksesta! Mikkejä aion nostaa, ja kieliäkin olen jo muutenkin ollut vähitellen laittamassa paksummaksi ja paksummaksi. Kitara on hieno, siitä olemme samaa mieltä :-)
 
mikkejä ei kannata kuitenkaan nostaa liian lähelle. Tästä aiheesta voi lukea lisää esim. Ruokankaan sivuilta. Magneetit liian lähellä kieliä voi myös haitata sointia (sustainia sekä vireyttä). Eli ei kannata ihan niin ylös nostaa kun voi. Pieni hajurako kuuluu jättää...

McNulty: mikkejä ei kannata kuitenkaan nostaa liian lähelle. Tästä aiheesta voi lukea lisää esim. Ruokankaan sivuilta. Magneetit liian lähellä kieliä voi myös haitata sointia (sustainia sekä vireyttä). Eli ei kannata ihan niin ylös nostaa kun voi. Pieni hajurako kuuluu jättää...
 
Vanha thread.
 
Tapauskohtaista varmasti, mutta paljonkohan lankku sähkökitarassa voisi olla se "turva" etäisyys kieliin nähden, että saisi maximi outputin singlecoil siltamikille?

Jos liikaa nostaa alkavat kielet ropista mikkiä vasten riuskemmalla rämpytyksellä. Silloin on liian vähän rakoa. Kevyt tatsi ja ohuet kielet, niin magneettien veto voi haitata sitä virettä jos mikit nostaa liian ylös... mutta kuuleehan sen sitten.
 
Olin pitkään harmissani yhden kitarani kekiäänivoittoisen kolkosta soundista, mutta sitten hokasin laskea mikkejä ja heti tuli vintage lämpöä sointiin.

Stone: Vanha thread.
 
Tapauskohtaista varmasti, mutta paljonkohan lankku sähkökitarassa voisi olla se "turva" etäisyys kieliin nähden, että saisi maximi outputin singlecoil siltamikille?
 
Tuossa on Fenderin ohje perussäädölle kohdassa 5:
https://www.fmicassets.com/Damroot/ … 1/Fender_ElectricGuitars_Manual.pdf
 
Siinä mainitaan, että Fenderin Standard Single-coileille etäisyys (oikeaoppisesti mitattuna) on paksun E:n kohdalla 2mm ja ohuen E:n kohdalla 1,6mm. Sitten riippuu paljon siitä kuinka voimakas magneetti mikissä on, eli voimakaampi aiheuttaa enemmän vetoa kieliin, joten sellaista ei kärsi nostaa niin lähelle kieliä kuin heikommalla magneetilla varustettua singlecoilia.
 
Kuten tuossa Kefiiri jo totesikin, niin sen kuulee sitten jos alkaa vaikuttamaan vireeseen, tai sustain alkaa lyhentymään. Vaikea on antaa tarkkaa minimivälimittaa. Fenderin ohjeissakin on eri mikeille eri suosituksia. Toki Humbucker on sellainen jonka voi nostaa singlecoilia lähemmäksi (ellei kysessä ole jokin erikoinen singlecoil, kuten tuo Lace Sensor-malli).

Mikit vaan ekaks niin ylös kun kolisematta onnistuu. Ite nostin juuri single coileja pari milliä ja volyymi kasvoi dramaattisesti, meni jo jb-humpparin ohi. Jos jälkikäteen alat pedaalilla boostaamaan tuhnua soundia, saat luultavasti siitä vielä tuhnumman.

Kiitos kaikille jelppi vinkeistä!
Duncan stl-1 telen tallassa on varsin mieleinen, kunhan lisää outputtia siihen saa vaan.
Eka ajatukseni oli, että joku isompi kokoinen volumepotikka sisuksiin, mutta ajattelin mikin korkeus-säädöllä ensin testata. Soitin majailee toisaalla eli vkl yli menee, että pääsen ruuvailemaan ja testaamaan.

Isompiarvoisella potikalla saa aavistuksen kirkkautta lisää mutta vaikutus volyymiin on lopulta aika pientä.
 
Korkeussäädön merkitys on helpompi ymmärtää, kun hahmottaa magneettikentän vaimenevan etäisyyden kolmanteen potenssiin. Sähkökenttä vaimenee etäisyyden toiseen potenssiin, joten nämä vertautuvat seuraavasti (panin nollat eteen, jotta numerot pysyvät rinnakkain ja ovat helpommin vertailtavissa):
 
magneetti
001 - 008 - 027 - 064 - 125 - 216 - 343 - 512 - 729 - 1000...
001 - 004 - 009 - 016 - 025 - 036 - 049 - 064 - 081 - 100...
sähkö
 
lasketaan x potenssiin y, x = 1, 2, 3... ja y = 2 tai 3
 
Numeroita voi lukea siten, että lähtötilanteessa suunnilleen mikin pinnalla magneettikenttä on 1. Millimetriä kauempana magneettikenttä on enää kahdeksasosa. Signaalista on jäljellä muutaman millimetrin jälkeen alle prosentti! Tästä syystä aika pienikin säätö voi vaikuttaa signaaliin kohtuullisen paljon. Siksi hakisin signaaliin lisää potkua ensin mikin korkeutta säätämällä kuin potikkaa vaihtamalla. Aiemmin jo sanottiin, että aluksi mikki niin ylös kuin menee ja sitten hiukan alaspäin, kunnes kielet mahtuvat liikkumaan hyvin siinä mikin päällä. Tästä eteenpäin kyse on hienosäädöistä.
 
Numeroitten valossa pientenkin muutosten pitäisi olla suorastaan dramaattisia mutta mikki on osa kokonaisuutta, johon kuuluvat kielet, kela, logaritmisesti käyttäytyvä korva, sekalaiset häviöt ja niin edelleen. Ja uudet kieletkin voisi ostaa.

Nyt vasta hokasin että kysyttiin singlecoil siltamikin optimiasentoa, eli kyse on nimenomaan tallamikistä. Siellähän kielten liike on niukkaa eikä magneettien vetokaan ihan heti vaikuta yhtä herkästi kuin kaulamikillä. Eli kyllä aika lähelle kieliä voi ruuvata ilman mekaanisia haittavaikutuksia.
 
Aika selventävä tuo ituvirtasen selostus! +

Jossain taisi olla keskustelua kielimateriaalin vaikutuksesta. Ainakin Daddario mainostaa NYXL-kielien tuovan isomman signaalin mikkeihin. Löytyisköhän muilta enemmän kokemusta tästä aiheesta. En ole itse tutkinut/mitannut asiaa, niin en sano mitään siitä kuinka paljon tuolla voi vaikuttaa asiaan.

Kielten materiaali kyllä vaikuttaa. Ostin joskus Harley Bentonin jatsibasson joka oli muuten mainio, mutta mikit tuntuivat kovin hiljaisilta verratessa muihin bassoihin. Mutta annas olla kun vaihdoin kielet, niin äänenvoimakkuutta tuli lisää monta pykälää. Ja ne uudet kieletkin olivat muistaakseni vain Bentonin muutaman euron halpissetti. Mikeissä ei ollutkaan mitään vikaa. (Uudet kielet vaan olivat niin karheat että kaveri jolle lainasin bassoa ei pystynyt soittamaan niillä, joten vaihdoin tilalle LaBellan flätit. Niillä äänenvoimakkuus pysyi samalla tasolla mutta tatsi parani.)